perjantai 17. marraskuuta 2017

Yhden sanan vastaukset

Kalaa & baliikkia & kalabaliikkia -blogissa oli hauska yhden sanan vastaus -juttu, joka oli kopioitu Eedenistä itämaille -blogista. Sen verran hauska näitä on lukea, että itsekin päätin tehdä. Tässä siis omat yhden sanan vastaukseni. 


Missä kännykkäsi on? latauksessa

Puolisosi? rakas




















Hiuksesi? luonnolliset 





















Äitisi? tärkeä

Isäsi? Suomessa

Suosikkisi? auringonlaskut 



Unesi viime yöltä? levotonta

Mielijuomasi? viini























Unelmasi? elänsitäjo :-)  

Missä huoneessa olet? olohuoneessa


Harrastuksesi? Crossfit























Pelkosi? sairastuminen 

Missä haluat olla kuuden vuoden päästä? Espanjassa 

Missä olit viime yönä? sängyssä

Jotain, mitä sinä et ole? laiska

Muffinssit? porkkana


Toivelistalla? lumiloma

















Mitä teit viimeksi? siivosin

Mitä sinulla on ylläsi? kotivaatteet

Televisiosi? on 


Lemmikkisi? toiveissa 

Ystäväsi? kaukana




















Elämäsi? hyvää 

Mielialasi? onnellinen


Ikävöitkö jotakuta? joskus

Auto? Volkswagen 

Jotain, mitä sinulla ei ole ylläsi? jakkupuku

Lempikauppasi? Primark

Lempivärisi? sininen 


















Milloin nauroit viimeksi? päivällä

Milloin itkit viimeksi? ilosta



















Kuka on tärkein läheisesi? perheenjäsenet















Paikka, johon menet uudelleen ja uudelleen? Fuerteventura 



Henkilö, joka s-postittaa säännöllisesti? puoliso

Lempiruokapaikka? ravintola





tiistai 14. marraskuuta 2017

Ystävät - perhe, jonka olet itse valinnut

Viime aikoina ystävät (ja niiden puute) ovat olleet aika suosittu aihe ulkosuomalaisten keskuudessa. Vaikka monillla tuntuu olevan jonkinlaisia ystävyyssuhteita ja ehkä paljon kavereitakin uudessa kotimaassa niin kuitenkin sellaisten syvien ystävyyssuhteiden luonti on usein vaikeaa. Varsinkin jos olet jo keski-ikäinen ja perheellinen elämänruuhkavuosi viettävä aikuinen. Uusien ystävyyssuhteiden luominen on tässä elämänvaiheessa taatusti haastavaa. 

                             

Itse olen ulkosuomalaisena elänyt kaksi hyvinkin eri tyylistä elämänvaihetta. Lähtiessäni maailmalle olin 25-vuotias sinkku, jolla oli kuitenkin takana pitkä parisuhde Suomessa. Joten ensimmäisenä ei maailmalla tullut mieleen, että pitäisi alkaa mahdollista puolisoa etsimään ja perhettä perustamaan vaan ystävistä muodostui todella nopeasti se perheenkorvike. Tähän vaikutti varmasti myös se, että tein työtä, jossa asuinpaikka vaihtui käytännössä 6 kk välein eli työkavereista muodostui nopeasti joka paikassa se uusi ystäväpiiri. Ei pelkästään suomalaisista työkavereista vaan ystäväpiiri oli hyvinkin kansainvälistä ja siihen kuului joka asuinpaikassa myös paikallisia. Kuusi vuotta ehdin viettää tätä elämää ja siihen aikaan ystävistä ei todellakaan ollut pulaa. 

Tässä edellisen asuinpaikan "finnish connection" -ryhmää. Meitä ei koko saarella asunut montaa suomalaista mutta meillä on edelleen sellainen 4 hengen ryhmä, jonka kanssa pidetään yhteyttä ja tavataan aina kun se vain on mahdollista. 

                             

Itsellä nämä tyypit ovat hyvä syy käydä säännöllisesti entisellä kotisaarella. Tietysti sen lisäksi, että saari on meille muutenkin rakas ja pikkuneidin syntymäpaikka. Sieltä onneksi löytyy myös yksi pikkuneidin hyvä ystävä.Nämä typyt ovat tunteneet toisensa aika pienestä pitän ja heitä yhdistää myös se, että ovat molemmat puoliksi suomalaisia. Leikit yhdessä ovat aina hoituneet suomeksi! 

   

Elämä muuttui aika paljon silloin kun tapasin nykyisen puolisoni ja asetuin asumaan vakituisesti yhteen paikkaan. Onneksi paikka oli tuttu jo lukuisilta työvuosilta joten oma ystäväpiiri oli jo olemassa enkä joutunut luomaan sosiaalista verkostoa uudelleen tyhjästä. Osa näistä ystävyyssuhteista on edelleen olemassa vaikka elämäntilanteet ja asuinpaikat ovat vaihtuneet. Mutta aina kun samoille seuduille satutaan niin tavataan, totta kai. 


Puolison kautta tuli elämään paljon uusia ystäviä ja monet heistä ovat edelleen läheisiä ystäviämme vaikka olemmekin entisestä asuinpaikasta muuttaneet toisaalle.Onneksi osa näistä ystäväpariskunnista muutti meidän kanssamme samaan aikaan ja samaan paikkaan eli ystävyys on jatkunut. Mutta toki hieman erilaisena kuin silloin 10 vuotta sitten. Mukaan on tullut lapsia. Mutta parasta tässä on se, että nämä lapset ovat tunteneet toisensa aivan pienestä pitäen eli heillä on oma ystäväverkostonsa. Esim. tällä tutulla ystäväperheporukalla tapaamme säännöllisesti ja teemme yhdessä myös reissuja. Juuri pari viikkoa sitten vietettiin meillä halloween-aiheista juhlaa ja yhteinen laskettelureissu on ohjelmassa helmikuun alussa. Sinne meitä lähtee yhteensä 5-6 perhettä - ihan mahtavaa!  

                                 

Esim. nämä tyypit syntyivät 1.5 kk ikäerolla entisellä kotisaarella Fuerteventuralla ja ovat siis tunteneet pienestä pitäen. Nykyään molemmat asuvat täällä Gran Canarialla. 

Mutta mitään sydänystäviä näistä puolison kautta tulleista ystävistä ei kuitenkaan ole tullut.  Eikä sellaista sydänystävää ole muutenkaan täältä uudelta kotisaarelta löytynyt vaikka olemme asuneet täällä jo neljä vuotta. Mutta tänä aikana olen ollut itse kotiäitinä eli ystävyyssuhteiden luonti esim. työpaikan kautta ei ole ollut mahdollista. Myöskään kontakteja muihin äitityyppeihin on ollut vaikea luoda koska täällä ei oikein ole Suomen kaltaista leikkipuistokulttuuria. Pikkuneidin ollessa pienempi kävimme säännöllisesti leikkipuistossa mutta harvoin sieltä löytyi leikkiseuraa päivällä. Leikkipuistot ammottivat tyhjyyttään tai korkeintaan paikalla oli muutama lapsi isovanhempansa tai lastenhoitajansa kanssa. Täällä kun äitiysloma ei montaa kuukautta kestä ja monien äitien on vain pakko palata töihin siinä vaiheessa kun äitiysloma loppuu. Eli kotiäitejä ei puistoista löydä lastensa kanssa sillä yleensä jos perheellä on varaa siihen, että äiti on kotona niin aika usein siinä perheessä on myös sitten lastenhoitaja. Eikä edellisen asuinpaikan naapurustosta edes löytynyt oikein seuraa vaikka taloyhtiössä olikin useita kymmeniä lapsiperheitä. Siellä usein istuskelin taloyhtiön leikkipaikalla ja juttuseurana oli vain lastenhoitajia. Parin vuoden aikana en onnistunut edes vilaukselta näkemään näiden perheiden vanhempia vaan lapset olivat aina lastenhoitajan seurassa. 

Onneksi sitten muutimme toisaalle ja täällä naapurustosta on löytynyt jo vähän enemmän seuraa. Vaikka lapsiperheitä ei ole kuin muutama niin niistä on jo löytynyt hyvää äitiseuraa. Ei ehkä myöskään mitään sydänystäviä mutta ystäviä, joihin voi luottaa ja jotka auttavat varmasti esim. hädän hetkellä. Ja muutenkin. Onneksi laatu lähes aina korvaa määrän! Ja parasta näissä on myös se, että myös omalle lapselle löytyi ystäviä näistä perheistä. 

Pikkuneiti ja naapurin pojat, joista itse asiassa vanhempi on samalla luokalla meidän pikkuneidin kanssa. Ihan parasta! 



Uusia tuttavuuksia, joita voi ehkä jopa kavereiksi kutsua, on löytynyt myös Suomi-koulusta. Jotenkin vain sitä löytyy sellainen nopea yhteys muiden suomalaisten äitien kanssa. Ei ehkä kaikkien mutta siitä reilun 10 äidin yhteisöstä löytyy todella monta hyvää tyyppiä, joiden kanssa voisin viettää enemmänkin aikaa - jos sitä vain jostain löytyisi... Mutta nämä elämän ruuhkavuodet pitävät kaikkia enemmän ja vähemmän kiireisinä. Näihin tyyppeihin voin kuitenkin aina luottaa kun kaipaan neuvoa tai suositusta jonkin asian suhteen - toiseen suomalaiseen sitä voi yleensä aika hyvin luottaa. Heidän kauttaan olen mm. löytänyt lapselle hyvän hammaslääkärin, meidän kotimme remontoineen firman, hyvän parturin ja kosmetologin. 

Tärkeintä on kuitenkin se, että olen tällä hetkellä ihan tyytyväinen omaan ystävyys-tilanteeseeni. Sydänystäviä ei ehkä ole mukana arjessa aktiviisesti mutta niitä on kuitenkin olemassa. Ja sen lisäksi liuta ystäviä ja kavereita. Olen myös löytänyt oman "ryhmäni" paikallisesta crossfit-salista, jossa käyn joka arkipäivä treenamassa. Siellä meillä on pieni mutta hyvä ryhmä, johon kuuluminen tuo myös paljon sosiaalisuutta elämään. Ja esim. tällä porukalla pitäisi nyt viikonloppuna mennä kannustamaan Crossfit-kisoihin yhtä salimme jäsentä. Yhteisöllisyys on yksi crossfitin parhaista puolista ja sitä kautta olen tutustunut tosi moniin huipputyyppeihin!. 





Niin ja sitten on tietysti ne Suomi-ystävät, joista osa on kulkenut mukana lapsuudesta lähtien, osa on tullut kuvioihin myöhemmin.Vaikka emme ehkä näe kuin muutaman kerran vuodessa niin onneksi heidän kanssaan yhteys ei katkea. Eli silloin kun nähdään, niin juttu jatkuu tasan varmasti siitä, johon se edellisellä kerralla jäi. Ja monista ystävieni lapsista on tullut myös ystäviä omalle lapselleni. Nämä suomi-ystävyydet ovat tärkeitä siis meille molemmille! 


  

Ja onneksi nykyään on whasappit, facebookit, skypet jne eli yhteydenpito vaikka maailman toiselle puolelle on paljon helpompaa ja tämä tuo myös ystävät lähemmäksi. Paremman puutteessa sitä voi järjestää skypetreffejä ystävän kanssa, juoda vähän punkkua ja parantaa maailmaa :-) 

Ystävyys on siis erilaista eri iässä ja elämänvaiheissa - parhaimmillaan se on kuin perhe, jonka olet itse valinnut mutta se voi myös olla muutakin. Tärkeintä on kuitenkin se, että ympärillä on ihmisiä, joihin voi luottaa ja jotka pitävät ja rakastavat sinua juuri sellaisena kuin olet. 








lauantai 11. marraskuuta 2017

Huumori on taitolaji

Miten erilaista huumori onkaan eri maissa. Tämä nousi taas tänään esille kun täällä Espanjassa on surettu paikallisen humoristin Chiquito de la Calzadan kuolemaa. Tuo Malagasta kotoisin oleva vanha herra valloitti espanjalaisten sydämet 90-luvun alkupuolella kun hänet 60-vuotiaana  bongattiin mukaan television huumoriohjelmaan. Hänen onnistui vakuuttamaan huumorillaan käytännössä kaikki aina pohjoisesta etelään ja idästä länteen. Sikäli harvinaista tässä maassa, jossa joka alueella on käytännössä aivan omat luonteensa ja huumori myös sen luonteen mukaista. Eli pohjois-Espanjassa ja eteläisessä Andaluciassa ei siis naureta aina samoille jutuille. Puolisoni rakasti hänen huumoriaan ja monia hänen "sanontojaan" on jäänyt elämään puolison kielenkäyttöön. Esim. Hasta luego, Lucas. 

Ja hyvin näytti Chiquito huumori iskevän myös meidän pikkuneitiin ;-) Tänään on nimittäin pitkästä aikaa televisiosta tullut muutakin kuin Katalonia-aiheista uutisointia eli käytännössä melkeinpä joka kanavalla on koko päivän muisteltu kyseistä herraa ja hänen huumoriaan. 



Mutta iskeekö espanjalainen huumori sitten suomalaiseen makuun? No, valitettavasti ainakaan itse en ole koskaan päässyt mukaan espanjalaiseen huumoriin. En vaikka kieltä puhun ja ymmärrän ihan sujuvasti. Mutta en vain yleensä naura samoille jutuille kuin puolisoni enkä aina edes täysin ymmärrä, että mikä on jutun pointti. Varsinkin kanarialainen huumori on hyvin kaukana suomalaisesta. Mutta onneksi se ei myöskään iske Madridista kotoisin olevaan puolisooni ;- ) 

Mutta ymmärtääkö puolisoni sitten suomalaista huumoria? No, riippuu huumorista mutta on jotain juttuja, joille hänkin on repeillyt. Esim. vida cotidiana en Finlandia -jutut ovat naurattaneet meitä molempia. Ja edelleen vuosien jälkeen saavat hymyn huulille. Mutta nämähän on toki tehty espanjaksi.. https://www.youtube.com/watch?v=HmPIR4Axb7I

Suomalaista huumoria olen joskus yrittänyt kääntää hänelle mutta eihän siitä oikein mitään tule. Suomalainen huumori perustuu paljon sellaisiin juttuihin, jotka vain suomalainen tai Suomessa asuva / asunut ymmärtää. Ja itse asiassa Suomenkin sisällä on varmasti paljon eroja - se, mikä naurattaa porilaista ei välttämättä naurata helsinkiläistä tai lappalaista ollenkaan. Tai ainakin sanotaan, että meidän porilaisten huumorintaju on vähän omitakeista. Mutta siitä ollaan ylpeitä! Edes nämä yli 15 maailmalla vietettyä vuotta eivät ole vieneet porilaisuutta minusta pois, päinvastoin. 


Espanjalaisten mielestä suomalaiset ovat yleensä aika totisia ja jäyhiä. Mutta ehkäpä se johtuu juuri siitä, että Suomessa vitsit murjaistaan aika lailla naama peruslukemilla, ilman sen kummempaa elehdintää. 

Täytyy kyllä ihan rehellisesti sanoa, että en itsekään osaa kauheasti vitsailla. Mutta olen kuitenkin yrittänyt vakuuttaa kaikille ystäville ja tuttaville, että suomalainen huumori on toki olemassa ja sitä on jopa runsain mitoin - ilman suomalaista hirteishuumoria olisi koko kansa kuollut jo sukupuuttoon aikoja sitten.  Eihän esim. suomalaisesta säästä voi selvitä ilman huumoria... 


 

Mutta isoja eroja on mielestäni siinä, että mille nauretaan. Esim. Suomessa ei juurikaan tehdä poliittista huumoria kun taas Espanjassa se on hyvin yleinen aihe. Täällä Espanjassa kerrotaan myös vitsejä esim. muiden alueiden asukkaista ja heidän luonteenpiirteistään - esim. naureskellaan andalucialaisten laiskuudelle. No, meillä Suomessa taitaa vastaavana huumorina toimia erilaiset suomalaine, ruotsalainen ja norjalainen -tyyliset vitsit. Samaa tyyliä voisin kuvitella olevan monissa muissakin maissa. Myös kaikenlainen tilannekomiikka on täällä aika suosittua. 

Suomessa taas tuntuu, että vitsiä heitetään esim. ihan vakavalla naamalla muun keskustelun lomassa ja on toki ymmärrettävää, että ulkomaalaisen on siis sellaiseen vaikeaa päästä sisälle. Mutta itselleni se suomalainen huumori iskee kyllä enemmän - yhä edelleen. Esim. tällä hetkellä Siskonpeti -sarja on sellaista huumoria, joka vaan jaksaa naurattaa. Mutta ihan hyvällä mielelellä saatan katsoa myös jotain vanhoja huumorijuttuja, esim. Vintiöitä ja naureskella niille jutuille, jotka silloin 90-luvun puolessa välissäkin naurattivat.


No, huumori on tunnetusti taitolaji. Sitä on monenlaista mutta tärkeintä on kai se, että se naurattaa. Sillä nauru tekee hyvää! Taidankin tästä ottaa lauantai-illan kunniaksi lasin viiniä, kääriytyä sohvalle ja katsoa parin jakson verran Siskonpetiä. Puoliso on töissä, pikkuneiti nukkumassa joten tämä on juuri sopiva hetki nauttia suomalaisesta huumorista. 








perjantai 10. marraskuuta 2017

Kylläpä potuttaa

Blogeissa on pyörinyt noita kiitollisuushaasteita viime aikoina mutta en ole vielä sellaiseen tarttunut vaikka toki monta syytä varmasti olisi. Tällä viikolla fiilikset ovat kuitenkin olleet vähän päinvastaisia eli aika monta asiaa on ottanut pattiin. 

Tässäpä muutamia viikon ärsytyksen aiheita. 

Calima eli hiekkatuuli
Viikkoakaan ei ole kulunut siitä kun viimeksi saimme niellä hiekkaa ja taas olisi tarjolla. Kukaan ei oikein edes muista, että milloin olisi ollut pidempi tauko (vaikkapa edes pari viikkoa) tästä riesasta. Ja nyt eletään jo sentään marraskuun alkua!  Kesä oli historiallisen lämmin, siihen perään historiallisen lämmin syyskuu ja vielä lokakuukin. Riittäisi jo vähitellen tämä lämpö ja hiekka. 

Toki lämmöstä tykkään mutta silleen sopivassa määrin. Ja nyt alkaa olla jo kiintiö täynnä. Tänään taas lämpötilat kohosivat päivällä reilusti yli 30 asteeseen - tosi syksyistä :-) 


 


Koulupuku ja säännöt
Pari viikkoa sitten tuli koulusta viesti, että marraskuun alusta siirrytään sitten ns. viralliseen kouluasuun. Täällä kun ei kauheasti katsota ulos tai lämpömittariin - kun on marraskuu niin pitää siirtyä ns. "talvivaatteisiin". Eli ei muuta kuin pojille kouluun tummat pitkät suorat housut jalkaan, tummat sukat ja tummansiniset, nahkaiset kävelykengät. Mahdollisimman lämmintä ja epämukavaa. Eikä tämä nyt ärsytä pelkästään sen takia, että on lämmin ja täällä Gran Canarian eteläosassa järkevämpi asuste olisi ehdottomasti shortsit mutta homma ottaa päähän myös siitä syystä, että koulupuku ei todellakaan ole mukava eikä sitä ole suunniteltu pienten lasten käytettäväksi.

Tytöillä asu on hame ja siinäpä on sitten pohtimista, että mitä kaikkea sen hameen kanssa voi tehdä välitunnilla. Voiko tehdä kärrynpyöriä? Ei voi, pikkarit näkyy.  Voiko tehdä käsilläseisontaa? Ei voi, pikkarit näkyy.  Voiko kiipeillä? Ei voi, pikkarit näkyy. No, keksimme ratkaisuksi lyhyet jumppatrikoot, jotka laitetaan hameen alle. Vähän toki ovat varmasti epämukavat ja kuumat mutta minkäs teet, jos lapsi haluaa liikkua..  No, eipä pojilla ole paljon mukavampaa pitkät, suorat housut jalassa. Yritä siinä sitten pelata jalkapalloa. 

Lapsia ei siis haluta kannustaa liikkumaan. Lapsia ei haluta kasvattaa tasa-arvoisiksi. Lapsille taidetaan vain opettaa, että tärkeintä maailmassa on näyttää nätiltä / hyvältä.
Ja sitten vielä jalkaan mukavat ja ei yhtään hiostavat tummansiniset tai mustat nahkaiset koulukengät, joita pidetään koko 7 tuntia jalassa niin mikäs siinä on lasten ollessa. 

Halvimmillan koulukengät maksavat joku 20 € mutta sillä rahalla saa varsin epämukavan kovat ja hengittämättömät tekonahkaiset kengät. Me ostimme törkeän kalliit (55 € ) Geoxin kengät, jotka ovat vähän pehmeämmät ja ainakin mainoksen mukaan hengittävät paremmin. Ja urheilukengiksi puolestaan saman firman lenkkarit, jotka taisivat maksaa lähes saman verran. Halpaa lystiä :-) 

  

Järki hoi, älä jätä - sanon minä! 

Toki olen koulupukujen kannalla koska ne vain ovat niin kätevät eikä aamulla tarvitse miettiä, että mitä kouluun pukea. Mutta se sporttiasu (tytöillä shortsihame/verkkarihousut ja t-paita, pojilla shorsit/verkkarihousut ja t-paita) olisi kyllä ihan sopiva asu jokaiselle päivälle. 
Varsinkin kun koulupuvut ovat monissa kouluissa melkoinen bisnes. Esim. yksityiskouluissa on yleensä omat pukunsa koulun logolla eli vaatteet on pakko ostaa sieltä missä niitä myydään ja hinnat ovat aika hurjia. Urheilupuvun kanssa käytettävä t-paita maksaa 11 € / kpl, veryttelypuku 51 €, urheilupuvun shortsihame 17 €, virallinen kouluhame 36 €, hameen kanssa käytettävä pikeepaita 18 € ja neuletakki taisi olla lähes 30 €. Ja kun hameita, shortsihameita ja paitoja pitää olla usempi kappale (jos ei halua joka koulupäivän jälkeen olla niitä pesemässä) niin vaatteisiin menee satoja euroja. Ja ne kengät siihen päälle - joita näin kasvuiässä menee helposti parit vuodessa. Kyllä ihan pikkuisen ärsyttää... 


Postin kulku
Aikaisemminkin olen tainnut mainita siitä, että postin kulku tänne periferialle on aika tuuripeliä. Joskus tulee nopeasti, joskus hitaasti, yleensä todella hitaasti ja välillä jää tulematta. Nyt olen odotellut 2 kk pakettia, jonka tilasin manner-Espanjasta ja se on roikkunut  tullissa nyt lähes sen 2 kk. Kenelläkään ei ole tietoa, että milloinkohan he luovuttavat sen. Olen jo luopunut toivosta, että tuleeko koskaan. 

Myös Suomesta olen odotellut kirjelähetystä n. 1.5 kk ajan. Ei ole näkynyt eikä kuulunut. Ja harmittaa ihan älyttömästi koska kirjeessä oli pikkuneidin kesällä Suomessa valokuvaamossa otetut 6-vuotias kuvat jotka eivät olleet mitään halpoja... Olisi myös ihana tilata esim. Suomikaupasta lahjoja espanjan sukulaisilla mutta eihän tänne mitään arvokasta uskalla tilata. 

Mutta niin vain taas otin riskin ja tilasin Amazonin kautta joululahjoja. Jostain syystä sieltä paketit ovat tulleet perille ongelmitta - ainakin tähän asti.  Saa nähdä miten käy tällä kertaa ja ehtivätkö lahjat jouluksi :-) 
Kanarialaisten parkkitaidot
Täällä on hyvin yleistä se, että autot parkkeerataan juuri siihen mihin se halutaan jättää. Välittämättä siitä, että onko kyseinen paikka parkkipaikka tai mahtuuko auto edes kyseiseen koloon, edes osittain. Myös ns. kakkosriviin parkkeeraaminen on enemmän yleinen tapa kuin poikkeus. Kukaan ei siis välitä vähääkään parkkisäännöistä. Arvaappa vaan että harmittaako kun pitäisi kiireellä lähteä johonkin ja autosi takana on toinen auto parkissa vailla kuljettajaa ja hätävilkut päällä... 




Ja sitten löydät täyteen ahdetulla parkkipaikalla auton, joka on parkattu keskelle kahta ruutua. Yes - ei kyllä yhtään harmita... 

Joulu lähestyy.. 

Vaikka talvisista taikka edes syksyisistä säistä ei ole tietokaan niin joulu se tulla jolkottaa ja niinpä kaupat ja ostoskeskukset alkavat olla jo täynnä joulukoristeita. Joululaulut eivät sentään vielä soineet...  Siis ihan oikeasti, marraskuun alussa! 


 

Itsekin olen kyllä jouluihminen ja rakastan sitä, että voin ajoissa koristaa kodin joulukuntoon sillä joulussa parasta on nimenomaan se joulun odotus ja tunnelma. Mutta ihan vielä tässä vaiheessa en lähtisi koristeita varaston uumenista kaivamaan. 

Ja jotta ei pelkästään Kanarian jutut ärsytä niin loppuun vielä yksi ärsytyksen aihe Suomesta :- ) Olen nimittäin odotellut erään tenttini lopputulosta tässä nyt yli kuukauden päivät. Alunperin tulos piti tulla neljän viikon sisällä mutta nyt on kulunut jo yli kuukausi eikä tuloksia näy eikä kuulu. Ensi viikon alussa lupailtiin.. Ja uusintatentti olisi sitten myös ensi viikolla. Tosi kivaa, on hyvin aikaa valmistautua. Niin sitä kuvittelisi, että Suomessa tällaiset kouluhommat toimisivat hyvin mutta niin ne sielläkin oppineet nämä mañana -tavat :-) 




maanantai 6. marraskuuta 2017

Syksyn kuulumisia

Niin se on lokakuu vaihtunut marraskuuksi ja saa nähdä, että alkaisiko se syksy viimeinen myös täällä Kanarialla. Pientä "lupausta" on ehkä ilmassa sillä päivisin ei enää mennä 30 asteen yläpuolelle vaan yleensä ollaan 25-28 asteen välillä. Ja mukaan mahtuu jo muutamia vähän pilvisempiäkin päiviä. 

                                   

Tosin sateita ei ole vieläkään näkynyt eikä niitä ole sääennusteissa luvattu vielä tulevalle viikollekaan. Jopa meressä olemme käyneet vielä uimassa eikä tuntunut edes kylmältä! 



Uima-allaskausi sen sijaan on varmaan tältä talvelta jo ohitse - sen verran viileältä altaan vesi jo tuntuu. Vaikka kyllä siellä turistit näyttävät hyvin viihtyvän...  Pikkuneidin koulussakin viikottaiset uimatunnit pistettiin tauolle kevääseen asti. 

Yölämpötilat ovat joinakin öinä laskeneet jo tuonne 20 asteeseen joten se nopeasti viilentää altaan veden. No, nyt onkin sitten sopiva hetki aloittaa poreallaskausi :-) 40 asteinen vesi on ihanaa kontrastia viileälle 


Viime viikolla meillä oli täällä Espanjan isovanhemmat kylässä ja pääsimme puolison kanssa viettämään vähän parisuhdeaikaa. Kävimme kahdestaan illallisella pariin otteeseen, kylpylässä ja elokuvissa. Ihanaa vaihtelua arkeen! 


Segundo Muellen susheja.. nam! 


Samsaran jälkiruoka! 

Elokuvissa kävimme moonlight cinemassa, joka sijaitsee tuossa 5 min ajomatkan päässä Meloneraksen alueella. Siellä näytetään elokuvat englanniksi joten tykkäämme käydä siellä. Ja onhan siinä oma viehätyksensä kun saa katsoa elokuvaa tähtitaivaan alla - ja tällä kertaa jopa täysikuun valossa. Istuimina toimivat sohvat ja tarjoilu toimii sohvalle asti - tarjolla on mm. pikkupurtavaa, pizzaa ja vaikkapa coctaileja. Itse tyydyin pizzaan ja punaviiniin ;-) 

  


Kylpyläksi valikoitui tällä kertaa San Agustinin puolella sijaitsevan Gloria palace -hotellin kylpylä, jonne sisäänpääsy oli n. 25 euroa. Lisäksi otimme 30 minuutin hieronnan, joka maksoi lähes 30 €. Kumpikaan ei ollut oikein hintansa arvoinen. Huomaa, että paikkaa ei ole kauheasti kunnostettu tai uudistettu - esim. saunat olivat aika ankeassa kunnossa ja likaisiakin. Eli tuskinpa palaamme uudelleen.  


Tärkeintä kuitenkin oli se, että saimme viettää arvosta parisuhdeaikaa. Ja lisäksi puolisolle osui vierailun ajaksi loma, joka sekin oli tervetullut tauko sillä puolisolla on viime kuukaudet ollut hirmukiirettä töissä ja pientä stressiä oli jo havaittavissa. Mutta nyt on taas kuin uusi mies :-) 

Pikkuneidillä menee edelleen koulussa hyvin. Innoissaan menee kouluun ja yhtä innoissaan lähtee pois. Läksyjä ei ole lukuläksyjen lisäksi tullut muuta kuin viikonlopuiksi ja silloin yleensä kirjoitusharjoituksia ja matematiikkaa. 

                                        

Tällainen keuhko-projekti oli edellis viikonlopun kotitehtävänä ja siitä sitten pidetiin koulussa pieni esitelmä. 


Luulisi, että 7 tunnin koulupäivä vetäisi väsyneeksi mutta mitä vain - koulusta tulee kotiin entistä energisempi pikkuneiti! Mutta mitäpä sitä voi odottaa kun koulussa eivät kauheasti päivän aikana liikkumaan pääse. 

Niinpä olemme ottaneet tavaksi käydä juoksu- ja kävelylenkillä iltapäivällä sellaisina päivinä kun ei ole esim. koulussa liikuntaa (keskiviikko) tai balettitunteja (tiistai ja torstai). Näin saamme liikuntaa, raitista ilmaa ja laadukkaan äiti-tytärhetken. 


Viime kuukaudet ovat itselläni olleet aika kiireisiä sillä syyskuussa aloittamani liikuntalääketieteen etäopinnot ovat työllistäneet aika paljon. Käytännössä joka arkipäivä pitäisi löytää 4-5 tuntia opiskeluun mutta hankalaa se on kun pitäisi arkeakin pyörittää. Mutta eka kurssi on takana kiitettävällä arvosanalla ja toinen tentti on edessä kuun lopussa. Sen jälkeen pidän pienen "joulutauon" ja jatkan seuraavan kurssin parissa vasta ensi vuoden puolella. Alunperin ajattelin suorittaa kaikki nyt putkeen mutta se olisi tarkoittanut kiireistä opiskelua myös joulukuussa ja se ei houkuttele koska meillä on kuun alussa lomareissu tiedossa ja sitten tulee kolmeksi viikoksi jouluvieraita. Eli jätetään kurssi odottamaan ensi syksyä - mikäpä kiire tässä on valmiissa maailmassa :-) 

Tässä viimeaikaiset lukemiset.. 


Seuraavan lomareissun valmisteluja tässä onkin tehty ja kohdetta vaihdettu pariinkin otteeseen. Joulukuun alussa olisi viikon verran lomaa ja olemme pähkäilleet, että mennäänkö lumilomalle Andorraan tai Italiaan? Vai joulumarkkinoille keski-Eurooppaan? Vai otetaanko riski ja mennään Sierra Nevadalle? No, loppupeleissä päätimme ottaa riskin, tosin pienen sellaisen. Eli vietämme Sierra Nevadalla vain pari päivää. Jos on lunta, niin huippujuttu ja pääsemme rinteeseen. Jos lunta ei ole riittävästi, niin sitten nautimme vain viileästä ilmasta ja siitä lumesta, mitä sitten tarjolla onkaan. Kunhan nyt pikkuneiti pääsee vähän talven tuntumasta nauttimaan. Sierra Nevadalta jatkamme alas Granadaan, jossa vietämme yhden yön ja käymme tutustumassa Alhambraan. No, itselle ja puolisolle se on toki tuttu mutta pikkuneiti ei ole koskaan käynyt. Ja ilmeisesti Granada on myös ihan kaunis jouluvaloissa joten mukavaa sielläkin käydä näin talvella. Ja loman viimeiset päivät vietämme sitten rannikolla eli Malagan kupeessa, puolison veljen luona. Eli yhdistelmäloma meidän tyyliin :-) 

Parempi lumiloma jää sitten odottamaan helmikuun alkuun jolloin suuntaamme ison ystäväperheporukan kanssa (yhteensä 5-6 perhettä) Andorraan, Grandvaliran hiihtokeskukseen. Siellä olemme olleet jo useamman kerran ja hyväksi koettu paikka ja hotelli valikoitui taas kohteeksi. Itse olisin kaivannut vähän vaihtelua mutta kun iso ryhmä on lähdössä niin enemmistön päätöksellä mennään. No, toivotaan että lunta riittää ja saamme mahtavan lumiloman viime vuoden tapaan. Tässä muuten juttua siitä reissusta: 
http://mylifeingc.blogspot.com.es/2017/01/lumilomalle-andorraan.html

Ainakin nyt näyttää hyvältä sillä ensilumi on satanut ja ilmeisesti lisää on luvassa. Jee! 




Mutta seuraavaan lomaan on vielä kuukausi aikaa ja se eletään aika lailla normiarkea. Tässä kuussa ei pikkuneidillä ole edes koulusta mitään ylimääräisiä vapaita. Mutta onneksi joulukuu on jo kulman takana ja se onkin sitten koulun puolesta pikkuneidille vähän helpompi. Täällähän 6. ja 8.12 ovat pyhiä ja koulussa lisäksi 7.12 on otettu vapaapäiväksi eli siitä tulee viikonlopun kanssa ihan mukava tauko. Ja joululoma alkaa sitten 22.12 ja koulu jatkuu vasta tammikuun 9.päivä. 

Pari viikkoa vielä ja sitten varmaan voikin jo kaivaa joulukoristeet esille ja alkaa virittäytymään joulutunnelmaan. Eikö?