tiistai 23. tammikuuta 2018

Hyppää kyytiin!

Pitkästä aikaa kurkistus arkipäivääni. Näin minulla hurahti tämä päivä.

Herätys klo 6.45 ja aamupalalla klo 7. Perussettiä eli kaurahiutaleista ja chia-siemenistä tehtyä tuorepuuroa mantelimaidon kera ja lisäksi mantelirouhetta. Yleensä laitan mustikoita, mansikoita tai vadelmia mutta nyt niitä ei jääkaapista löytynyt eli köyhännaisen versio. Lisäksi kuppi mustaa kahvia kollageenin kera ja parit vitamiinit. 


Tykkään itse herätä vähän aikaisemmin, että saan nauttia aamupalani ihan rauhassa. Pikkuneiti herää klo 7.20-7.30 ja sillä aikaa kun hän syö aamupalaa niin itse hoidan muut aamutoimet. Pedit kuntoon, salikassi valmiiksi, pikkuneidin eväät valmiiksi jne. Hampaiden pesu ja sitten matkaan! Automme starttaa kotipihasta yleensä klo 8.20-8.25. Näin ehdimme koululle ajoissa, sillä siellä pitää olla klo 8.45 mennessä. 


Aika raikas aamu - auton mittari näytti vain 12 astetta. Mutta koululle saavuttaessa lämpöä oli sentään jo 17 astetta. Taivas pilvetön, joten hieno & aurinkoinen päivä jälleen tulossa. Pikkuneidin saatto koulun portille - koulun pihalle ei vanhemmilla ole asiaa. Pusu poskelle ja hyvän päivän toivotukset. Onneksi neiti menee aina iloisena ja reippaana kouluun.

Ja itse reippaana crossfit-salille. Päivän treeniohjelmassa mm. etu- ja takakyykkyjä, leuanvetoja sekä juoksua. Ja lopuksi käsillakävely-treenausta. Lähes kaksi tuntia vierähti tänään. 




Salin jälkeen nopea viher-proteiinipalautusjuoma ja sitten siivoamaan! Toimi hyvänä lopputreeninä tuo siivous - lähes 2 tuntia tehokasta treeniä kotona :-) 

 

Pikainen suihku ja sitten olikin lounasaika. Tänään pääsin helpolla kun puoliso on reissussa eikä tarvinut hänelle valmistaa lounasta tai illallista töitä varten. Eli ihan vain itselle. Ja silloin en viitsi kummoisia kokkailla - ihan vain eilistä kvinoasta tehtyä salaattia, johon lisäksi kanan rintafilettä, tomaattia ja vähän maissia. Taas jaksaa! 


Ja jälkkäriksi kuppi kahvi ja samalla vähän opiskelua. Tänään ehdin lounaan jälkeen reilun tunnin verran kuuntelemaan luentoja mutta onneksi tämä kurssi menee omasta puolesta sen verran hyvällä tahdilla että enempään ei ole tarvetta. Edellinen kurssi olikin aika paljon raskaampi ja vei aikaa n. 3-4 kertaa enemmän. 


Kello 15 kengät jalkaan ja taas menoksi. Nyt hakemaan pikkuneitia koulusta ja viemään balettitunnille. 

Meiltä ei koululle aja kuin 10 minuuttia mutta iltapäivisin on paikalle pakko mennä vähintään 30 min ennen koulun loppumista tai muuten ei saa enää parkkipaikkaa. Tilanne on aika mahdoton. Saavuin koululle klo 15.10 ja parkkipaikka jo aika täynnä. Onneksi kuitenkin tilaa vielä löytyi mutta 10 minuuttia myöhemmin ei paikkoja enää ollut. 


Joka päivä minulla on siis luppoaikaa koulun parkkipaikalle sen puoli tuntia. Mutta senkin voi käyttää hyödyksi - yleensä minulla on oppikirja mukana taikka sitten kuuntelen puhelimen kautta luentoja. Meneehän se aika noinkin... 


Koululta kaahaamme kauhealla kiireellä kunnan urheilutalolle, jossa pikkuneidin balettitunti alkaa klo 16. Myöhästymme n. 5 minuuttia koska pikkuneidin pitää käydä ennen tuntia vielä vaihtamassa vaatteet sekä laittaa hiukset balettinutturalle. 

Itse käytän balettitunnin hyödyksi ja hurautan kauppaan. Pikaisesti ruokatavarat seuraaville päiville. Mutta kaikkea ei tietenkään löydy (kuten täällä hyvin harvoin) eli huomenna pitää suunnata toiseen ruokakauppaan. 


Ei kun takaisin urheilutalolle hakemaan neiti koulusta. Auto vähän huonoon paikkaan parkkiin mutta muutakaan paikkaa ei ole vapaan. Tämä ikuinen ongelma täällä... parkkipaikat! 


Klo 17.20 olemme kotona. Välipalaksi rahkaa (suoraan purkista) ja päälle vähän saksanpähkinöitä. Ei kauhean gourmeeta mutta nyt ei muutakaan ehtinyt. Ja onpahan edes terveellistä :-) 


Pikkuneiti haluaa leipoa mutta kaapista ei löydy yhtään jauhoja. Onneksi löytyy valmiskakku, josta saa näppärästi kakkutikkareita. Ei muuta kuin kakkupohja rikki, joukkoon kaakaojauhetta mausteeksi ja tuorejuustoa sen verran, että taikinasta tulee helposti muotoiltavaa. Sitten vain tehdään massasta palloja, jotka laitetaan tikkujen päähän. Ja tämän jälkeen 30 minuutiksi pakastimeen. Sitten vain sulatetaan suklaata, upoetaan kakkutikkarit suklaaseen ja koristellaan. Valmista! 


Sillä aikaa kun kakkutikkarit olivat pakkasessa, lepäsimme hetken sohvalla katsoen Descendants- elokuvaa joka on pikkuneidin uusi suosikki. 



 Iltapalaksi kanafileestä itsetehtyjä nugetteja sekä papuja uunissa.  Söimme molemmat pikkuneidin kanssa hyvällä ruokahalulla. 


Iltapesun ja -sadun jälkeen pikkuneiti nukkumaan klo 20.30 ja itsellä hetki "omaa aikaa" . Suomi-koulujuttujen päivitystä ja loppuilta sohvalla opintojen parissa. 

 

Nyt ei muuta kuin nukkumaan. Ja huomenna uusiksi :-) 



sunnuntai 21. tammikuuta 2018

I love Mondays!

Monille maanantaiaamut ovat viikon pahimpia hetkiä. Pitää palata viikonlopun jälkeen taas takaisin arkeen, aikatauluihin, kiireeseen jne. Meillä ei kuitenkaan eletä perinteisen rytmin mukaan koska puoliso tekee vuorotöitä joten meille viikonloput eivät yleensä tarkoita perheen yhteisiä hetkiä vaan aika usein puolison vapaat osuvat arkeen. Esim. tässä kuussa hänellä ei ole ollut yhtään ainoaa vapaata viikonloppua. 

Toki pikkuneidillä on koulusta viikonloput vapaata mutta joka toinen lauantai meillä on kuitenkin Suomi-koulua eli se rajoittaa aika paljon viikonloppujen viettoa. Niinä päivinä palaamme kotiin yleensä joskus klo 14 aikaan eli eipä siinä ole lounaan jälkeen sitten enää kuin vähän iltapäivää ja iltaa jäljellä. Näille viikonlopuille emme yleensä laita mitään muuta ohjelmaa koska pitäähän pikkuneidille jäädä aikaa lepäämiseen ja leikkimiseen. Arkisin kun sitä ei koulun ja harrastusten jälkeen enää kauheasti jää. 


Meille viikonloput eivät siis ole yhtä tärkeitä kuin ehkä muissa perheissä. Ja siksipä se maanantaikaan ei ehkä tunnu niin pahalta. Itse asiassa minä rakastan maanantaita - koska silloin on koko viikko edessä ja monta arjen täyttämää päivää. Itse tykkään siitä, että arjessa on tietyt rutiinit ja aikataulut - näin pysyy homma paremmin hallussa eikä arki tunnu koskaan kaaokselta. 

Sen verran parantamisen varaa olisi kyllä itselläkin, että arjesta voisi tehdä vielä pikkuisen juhlavampaa joskus. Olen ehkä välillä turhankin tarkka noiden rutiinien kanssa ja esim. koulupäivinä pikkuneidin on oltava nukkumassa klo 21. Mutta tuskinpa hänen maailmansa "kaatuisi" siihen, jos silloin tällöin nukkumaanmeno vähän myöhästyisi esim. jonkun spesiaalimenon takia. Näin teimme esim. kuluneella viikolla kun meillä oli täällä ystäviä kylässä ja halusimme lähteä heidän kanssaan illalliselle. Ja ainoa mahdollisuus oli joku arki-illoista. Niinpä siis torstaina suuntasimme dinnerille koko perheen kera ja pikkuneiti nautti kovasti tästä erikoishetkestä. Eikä ollut perjantaina ollenkaan väsynyt vaikka joutui klo 7.20 heräämään kouluun. 


Toinen asia, jossa voisimme vähän arkea parantaa, on ulkoilu. Arkisin käymme hyvin harvoin iltapäivällä enää missään leikkipuistossa tai ulkoilemassa vaikka säiden puolesta siihen täällä olisi niin hyvät mahdollisuuet. Pikkuneidin harrastukset vievät kahtena iltapäivänä tunnin mutta siitä huolimatta meillä olisi monta iltapäivää nauttia ulkoilmapuuhista. Mutta usein vaan palaamme kotiin. Toki pikkuneiti kaipaa usein ihan kotona oloa, jotta saa leikkiä rauhassa. Selvästi tuo vapaa leikki on edelleen hänelle todella tärkeä asia joten totta kai sitä pitää järjestää. Mutta toki ulkoilukin olisi erittäin tärkeää. 


Viime viikolla kävimme yhtenä päivänä läheisessä leikkipuistossa koulun jälkeen ja pikkuneiti tykkäsi kyllä kovasti. Vaikka ensin ei sinne halunnut mennä. Eli ehdottomasti tämä pitää ottaa mukaan arkirutiineihin useammin. Vaikka toki itselle olisi paljon helpompaa vain mennä kotiin... 


Ne viikonloput, jotka ovat Suomi-koulun puolesta vapaata, on sitten yleensä pyhitetty esim. retkille tai muille erikoisjutuille. Ei nyt ehkä ihan joka viikonloppu mutta aika usien yritämme tehdä jotain erikoisempaa. Oli puoliso sitten vapaalla tai ei. Retki vuoristoon, vierailu jossakin teemapuistossa ja miniloma naapurisaarella. Näin se arki katkeaa mukavasti.

Tämän viikonlopun vietimme entisellä kotisaarella Fuerteventuralla. Lensimme sinne lauantaina aamulla ja tulimme takaisin nyt sunnuntai-iltapäivällä. Reilun päivän vierailu mutta virkisti mukavasti. Tämä oli siinä mielessä erilainen visiitti että emme edes käyneet entisessä kotipaikassa Corralejossa vaan vietimme päivät ystäväperheen luona ihan toisaalla. Taisi olla eka kerta kun vieraileme saarella ilman ette emme yöpyneet Corralejossa... 

Mutta oli kivaa viettää laatuaikaa ystävien kanssa. Ja pikkuneidille tosi mahtavaa kun sai suomenkielistä seuraa. Hänen ystävänsä on nimittäin myös puoliksi suomalainen ja tyttöjen leikit sujuvat aina sujuvalla suomen kielellä. Ihan mahtavaa! Ja tietysti itselle myös mukavaa kun pääsee ystävän kanssa juttelemaan suomeksi. Tytöt pitivät omat pyjamabileet ja nukkuivat sohvista tehdyssä majassa. Oli varmasti ikimuistoinen kokemus ainakin meidän pikkuneidille. 



Kävimme myös läheisessä Oasis Park- eläinpuistossa vierailemassa ja kivaa oli. Edellisen kerran taisimme käydä siellä pikkuneidin ollessa vajaan vuoden ikäinen eli olikin jo hyvä hetki suunnata taas puistoon. Kyseessä ei ole mikään Euroopan suurin eläinpuisto vaan eläimiä on itse asiassa aika rajallinen määrä mutta puisto on kuitenkin todella kauniisti rakennettu. Täynnä puita, pensaita, kukkia, istutuksia, vehreyttä. Ja kaikesta pidetään todella hyvää huolta. Myös eläimistä. Ja eläimiä myös näkee tosi hyvin eli eivät piileksi jossain suojassa vaan niitä pääsee ihailemaan osittain jopa todella lähetlä. 

 


 Vaikka reissu oli lyhyt niin siitä huolimatta toi mukavaa vaihtelua. Ja nyt sitten taas nautitaan tästä arjesta. Ensi lauantaina on taas vuorossa Suomi-koulu eli muuta ohjelmaa ei sitten olekaan viikonlopulle buukattuna. Mutta sitä seuraavana viikonloppuna olemmekin sitten jo Andorrassa viettämässä lumilomaa. Jee - sitä tässä kovasti odotellaan! Silloin on tiedossa 7 päivää laskettelua ja lumilautailua sekä yhdessäoloa ystäväperheiden kanssa. 


Mutta sitä ennen nautimme tästä arjesta. Ihanaa, huomenna on taas maanantai :-) 

Mukavaa viikkoa kaikille! 











torstai 18. tammikuuta 2018

Matkailun muutokset

Matkamessut ovat meneillään Helsingissä ja sinne suuntaavat monet entiset kollegani Suomessa. Itsekin todennäköisesti olisin paikalla, jos olisin Suomessa. Vaikka en matkailun parissa enää nykyään vaikutakaan. Muuta kuin kuluttajana. 

Siitä on kohta 20 vuotta kun valmistuin aikoinani matkailun ja markkinoinnin tradenomiksi 90-luvun lopussa. Olin onnekas sillä jo opiskeluaikana pääsin tutustumaan läheisemmin matkailun mielenkiintoiseen maailmaan mm. kesätöiden parissa ja opiskelujen päätyttyä sainkin nopeasti vakituisen työpaikan matkatoimistossa. Viiihdyin työssäni todella hyvin - olihan 90-luvun loppu vielä matkatoimistojen kulta-aikaa. Silloin ei ollut vielä lentoyhtiöillä tai matkanjärjestäjillä nettisivuja, joiden kautta olisi voinut itse varata matkoja vaan ne varattiin aina matkatoimistojen kautta. Itse asiassa suurin osa matkatoimistojenkin ulkomaiden varauksista hoidettiin edelleen esim. faxien avulla. Myös lentojen sekä laiva-ja seuramatkojen varausjärjestelmät olivat todella "vanhanaikaisia" eli yleisin seuramatkojen varausjärjestelmä mars perustui melkoiseen koodikieleen. Ja näin oli vielä aika pitkään sillä esim.  Aurinkomatkat otti uuden @comres-pohjaisen järjestelmän käyttöön vasta vuoden 2009 loppupuolella. Työ matkatoimistossa oli todella mielenkiintoista ja myös haastavaa koska kyseessä oli pieni matkatoimisto (meitä oli töissä peräti kaksi virkailijaa) niin hoidimme käytännössä itse kaikki mahdolliset työt - oli kyseessä sitten junalippujen varaus, ryhmämatkojen räätälöinti tai maailmanympärimatkat. Ja koska varauksiin ei todellakaan saanut vastauksia samantien, kuten nykypäivänä odotetaan, niin työssä oppi organisoinnin kultaisen taidon koska usein keskeneräisiä hommia oli melkoinen pino eikä hommat edenneet ennen kuin vastauksia tuli toiselta puolelta maailmaa.


Mieli veti kuitenkin maailmalle, joten silloisen puolison kanssa laitettiin lusikat jakoon ja minä lähdin toteuttamaan unelmaani. Tai itse asiassa en ollut koskaan unelmoinut toimivani matkaoppaana vaan töihin lähtö oli monen sattuman summa. Edes haastatteluissa en ollut ollenkaan varma, että mitä olisin lähdössä tekemään mutta siitä huolimatta minut valittiin kurssille satojen ihmisten joukosta. Ja onneksi valittiin sillä tuota päätöstä en ole koskaan katunut. Matkaoppaan työ opetti valtavasti matkailualasta ja ennen kaikkea elämästä - 10 vuodessä ehti näkemään ja kokemaan kaikenlaista ja ennen kaikkea oppi selviytymään tilanteesta kuin tilanteesta. Voisin sanoa, että sitä elämänkokemusta ei ihan helpolla pysty hankkimaan. Olin myös onnellinen, että sain tehdä matkaoppaan työtä aikana, jolloin työtä vielä tehtiin ns. kunnolla. Eli busseissa oli aina oppaat, loman aluksi järjestettin tervetulotilaisuus, käytiin hotellitapaamisilla useita kertoja viikossa ja tietysi vedettiin retkiä. Eikä kyseessä nyt ole mitkään possujuhlat vaan kunnon retket, josta asiakkaat ovat maksaneet paljon rahaa ja myös olettivat oppaan todellakin tietävän asioista. Nykyäänhän oppaan työ on aika erilaista... Tuosta 10 vuoden opasajasta tein lähes 8 vuotta kohdepäällikön tehtäviä, jotka toivat myös omia haasteita ja kokemuksia. Mutta tulipahan nähtyä matkailua monelta eri alueelta. 



Sopiva jatko tuohon olisi tietysti ollut toimia täällä Kanarialla esim. incoming - toimistossa eli hoitamassa matkanjärjestäjien asioita paikallisen edustajan toimesta ja tuollaista työtä on kyllä ollut tarjollakin monta kertaa. Mutta valitettavasti tällä hetkellä perhe-elämän yhdistäminen tähän olisi ollut liian haastavaa. Eli matkailuala on vähitellen taakse jäänyttä elämää vaikka toki matkustaminen ja matkojen järjestäminen jatkuu edelleen.


Nykyäänhän matkojen järjestäminen onnistuu keneltä tahansa - kunhan on nettiyhteys käytettävissä. Voit varata käytännössä kaiken mahdollisen nykyään netin kautta. Eli toimin nyt meidän perheen matkatoimistona - etsin niitä edullisimpia lentoja, parhaimpia yhteyksiä, sopivimpia hotelleja jne. usein jopa tuntikaupalla kun jotain reissua suunnittelemme. En tee tuota hommaa siksi, että säästäisimme (vaikka sekin tokin on mukava lisä) vaan siksi, että nautin siitä. Ja sitten on hauska tehdä erilaisia suunnitelmia ihan kirjallisesti, joihin siis etsin valmiiksi lennot aikatauluineen ja hintoineen, potentiaaliset hotellit, tarvittavat muut kulkuyhteydet (junaliput, vuokra-autot, kuljetukset jne) ja niistä sitten puolison kanssa sitten valitsemme sen sopivamman. 

Kunhan nettiyhteys on olemassa niin homma onnistuu nykyään missä vain. Jopa lentokoneessa. Älypuhelimet ovat muuttaneet matkailubisnestä melkoisesti. Voit varata mitä vain, missä vain ja milloin vain. Tämä on oikeasti ihan mieletön kehitysaskel ja helpottanut matkailua järisyttävällä tavalla. Nykyään älypuhelimet ovat jo niin yleisiä että harva edes muistaa aikaa ennen niitä vaikka siitä ei ole kovinkaan montaa vuotta. Ensimmäiset versiot taisivat ilmestyä markkinoille joskus 2000-luvun alussa. 



Mutta kyllä niitä muutoksia on tässä 20 vuoden aikana tapahtunut muitakin. Ensimmäisiä muutoksen tuulia olivat ehdottomasti ns. halpalentoyhtiöt. Tänne Espanjaan laskeutui esim. ensimmäinen halpalento syyskuussa 1998 Easyjet- yhtiön toimesta. Aluksi reittejä oli vain muutama, nykyään niitä on järkyttävä määrä. Rehellisesti sanottuna, aika harvoin tulee nykyään enää lennettyä ns. perinteisillä lentoyhtiöillä. 

Google Earth otettiin käyttöön vuonna 2005 ja sen jälkeen matkustaminen on helpottunut entisestään. Ei enää paperisia karttoja vaan puhelimen avulla voit löytää tiesi perille. Nykyään välillä tulee kyllä miettineeksi, että miten ihmeessä selvisimme ennen tuota sillä niin paljon erilaiset puhelimien karttaohjelmat ovat esim. ajomatkoja helpottaneet. Ja tietysti perillä kohteissa liikkuminen on myös paljon helpompaa ja mikä parasta streeetview-toiminnon avulla voit vierailla kohteessa jo ennen sinne saapumista. 


Viimeisen 10 vuoden aikana Euroopasta on myös tullut entistä avoimempi. Muistan kun aloitimme ensimmäisenä matkanjärjestäjänä retket Montenegrosta Albaniaan vuonna 2005 niin kaikki paikalliset olivat sitä mieltä, että eihän Albaniaan voi mennä. Eihän siellä ole mitään näkemistä eikä sinne voisi edes matkustaa. Mutta niin vain onnistui ja nykyään Albaniaan tehdä jo ihan valmismatkoja. 

Vuonna 2007 useat maat (Tsekki, Viro, Liettua, Latvia, Unkari, Malta, Puola, Slovenia, Slovakia) liittyivät Schengen-maiden joukkoon ja tämä on helpottanut matkustamista. Ja varmasti myös lisännyt - ainakin sen huomaa täällä Kanarialla, jossa esim. puolalaisten matkailijoiden määrä on lisääntynyt paljon tuon vuoden jälkeen. 

Sosiaaliset mediat, Instagram, Twitter, Facebook, ovat myös tuoneet uuden ulottuvuuden matkailuun. Nykyään kuvat, kokemukset (niin hyvät kuin ennen kaikkea negatiiviset) jaetaan koko maailman tietoisuuteen salamannopeudella. 

Viime vuonna otettiin käyttöön toistaiseksi pisin kaupallinen lentoreitti, Qatar Airwaysilla Dohasta Aucklandiin, 14.535 km ilma välilaskuja. Oli se toista vuonna 1956 kun Karhumäki Airways lensi ensimmäisen tilauslentona Helsingistä tänne Gran Canarialle. Silloin matka kesti neljä vuorokautta ja välilaskut tehtiin Hampurissa, Pariisissa, Madridissa ja Casablancassa. Onneksi nykyään tämä matkustaminen on aika paljon helpompaa! 


Hyviä matkamessuja kaikille ja ennen kaikkea antoisaa matkailuvuotta! 











tiistai 16. tammikuuta 2018

Siivotaan, siivotaan

Oletko siivoushullu? Minä olen. Ainakin eräiden kriteerien mukaan. Silmiini sattui nimittäin  juttu, jossa mainittiin siivoushullun 10 tunnusmerkkiä. Ja aika moni osui kohdalleen. 



1. En halua apua siivoukseen eli meillä olisi kyllä varaa palkata ihan ulkopuolinen siivoaja mutta en halua. Koska siivoan itse paremmin, nopeammin ja tehokkaammin. Korkeintaan puoliso kelpaa siivousavuksi. Meillä kävi joskus siivoaja entisessä kodissa mutta tuntui turhalta maksaa jollekin siitä, että se haaveilee silitysrauta kädessä. Siinä vaiheessa kun 20 t-paidan silittämiseen meni lähes koko 2 tuntinen siivousaika niin rouva sai lähteä. 

2. En kestä epäjärjestystä. Kaikilla tavaroilla on meidän kodissa oma paikkansa. Jopa pikkuneidin leluilla - meillä ei ole sekalaisia lelulaatikoita, johon tungetaan kaikki lattialla lojuvat lelut. Ei, kaikille on oma paikkansa. Jos leluille ei löydy paikkaa hyllystä niin sitten on karsittava leluja. Yleensäkin kaikella tavaralla on paikkansa - meillä ei ole sellaisia "sekalaiset" -kaappeja tai laatikoita, johon tungetaan kaikki jolle ei ole muuta paikkaa. Kun kaikki tavarat ovat omilla paikoillaan, aina tietää että mistä niitä pitää etsiä. Meillä ei myöskään loju koskaan tavaroita tai vaatteita huonekalujen päällä. 

3. Olen valmis siivoamaan vaikka keskellä yötä. Välillä kun olemme viettäneet esim. iltaa ystäväperheiden kanssa niin kämppä on luonnollisesti sen näköinen, että väkeä on ollut paikalla. Lapset ovat levittäneet leluja pitkin ja poikin, tölkkejä on pöydällä ja kasa likaisia astioita. En voi jättää hommaa seuraavaksi päiväksi vaan koti on raivattava. Toki varsinaisen siivouksen voin jättää seuraavaan aamuun odottomaan mutta silloinkin on kivempi herätä niin, että tiskit ovat koneessa/pestynä, lattia tyhjinä leluista ja pöydät siisteinä. Onneksi meillä ystäväpiirissä on ilmeisesti myös aika samanhenkisiä ystäviä sillä vielä ennen lähtöä yleensä kaikki auttavat siivoamisessa. Ja lapset myös keräävät kaikki lelut, totta kai. 

4. Löydän aina aikaa siivoukselle. Keittiön siivoan joka päivä, käytännössä jokaisen aterian valmistamisen jälkeen. Pyyhin pinnat sekä kaappien & laatikoiden ovet. Joka päivä. Välillä parikin kertaa päivässä. Muutenkin meillä siivotaan kunnolla ainakin joka 3-4 päivä. Laitan sen ihan viikkokalenteriin niin tulee ainakin tehtyä. Ja silloin en todellakaan keksi tekosyitä vaan tartun imuriin vaikka ei välttämättä huvittaisi. En voi sanoa rakastavani siivoamista mutta rakastan elää kodissa, joka on puhdas ja järjestyksessä. 

5. En osaa levätä, edes omalla. En tunne oloani mukavaksi epäsiistissä hotellihuoneessa vaan välillä on pakko järjestää paikkoja. Ei auta vaikka tiedän hotellisiivoajan tulevan seuraavana päivänä. 

6. En pysty asumaan kämppiksen kanssa 
Opasaikana jouduin muutaman kerran jakamaan asunnon kämppiksen kanssa ja se ei ollut todellakaan helppoa. Olin aina se, joka joutui siivoamaan koska toista ei homma kiinnostanut pätkääkään. Itse en vain voi elää p...an keskellä mutta ilmeisesti toiset voi. Onneksi pääasiassa sain kuitenkin opasvuosienkin aikana elää yksin. 

7. Pystyn rentoutumaan kotona täysin vasta silloin kun joka nurkka kiiltaa puhtauttaan. 

Itse en koe olevani mitenkään siivoushullu vaan mielestäni on täysin normaalia pitää koti puhtaana ja järjestyksessä. Meillä tosiaan siivotaan 3-4 päivän välein ja aikaa siivoukseen menee yleensä 1.5-2 tuntia. Siinä ajassa imuroin ja pesen lattiat sekä siivoan kylpyhuoneet (2kpl) ja vierasvessan. Pyyhin pölyt, pinnat, ovenkahvat jne. Eli ihan sellainen normaali perussiivous mielestäni. Lakanat ja pyyheliinat vaihdan noin 7-10 päivän välein. Kun kodin pitää näin perussiistinä niin ei tarvitse tehdä mitään suursiivouksia vaikkapa puolen vuoden välein. Toki 2-4 kertaa vuodessa tyhjennän myös kaikki kaapit, pyyhin niistä pölyt ja järjestän tavarat. 



On mielenkiintoista, että miten erilaisia siivouskäsityksiä ja -tapoja on eri maissa. Eikä tarvitse matkustaa edes Eurooppaa kauemmaksi. Jos vaikka vertaa paikallista ja suomalaista tapaa niin ne eroavat toisistaan aika merkittävästi. Tietysti erilainen ilmasto, erilaiset rakennusmateriaalit ja erilainen elämäntyyli vaikuttavat siihen, että miten ja millä koti siivotaan.

Espanjalaiset ovat yleensä todella ahkeria siivoajia. Koti ei välttämättä ole kummoinen mutta siitä pidetään yleensä hyvää huolta. Kodit siivotaan melkeinpä päivittäin! Sanoisin omalla kokemuksella, että espanjalainen pitää kotinsa siistimpänä kuin suomalainen. Etenkin vanhemmille ihmisille tämä on kunnia-asia joten ei ole mikään erikoisuus nähdä vanhempia rouvia pesemässä lattioita päivittäin. Se onkin sitten oma lukunsa, että miten ja millä välineillä kotia siivotaan.

Täällä Kanarialla imuria ei todellakaan löydy jokaisen kodin siivousvälineistä. Harja ja pesumoppi korvaavat ne hyvin usein. Opasaikana asiakkaat usein valittivat sitä, että huoneiden lattiat tuntuvat likaisilta kun siivoajat eivät niitä imuroi vaan harjaavat ja sen jälkeen pesevät mopilla. No, espanjalainen siivoaja eikä hotellinjohtaja eivät oikein ymmärrä sitä, että miksi se suomalainen kulkee sukkasillaan siellä huoneessa. Täällä kun on tapana käyttää kenkiä sisälläkin, tai ainakin jonkinlaisia sisäkenkiä. Kukaan ei kulje sukkasillaan, edes kotona. Kulttuurieroja.

Tiesittekö muuten, että lattioiden pesuun käytettävä moppi on alunperin espanjalainen keksintö. Wikipedia tietää kertoa, että se keksittiin täällä vuonna 1964 Manuel Jalon Corominas nimisen herran toimesta. Ihmekös että espanjalaiset rakastavat tuota välinettä ja se on siivouksessa täällä ehdoton väline. Pesumoppi eli fregona löytyy täällä takuulla jokaisesta kodista.



Itse käytän moppia joka siivouskerta mutta lisäksi noin kerran kuukaudessa höyrypuhdistan lattiat meidän höyryimurin kanssa. Kyseessä on siis tämännäköinen vempain:


Toimii tavallisena imurina sekä höyrypesurina, jolla voi höyrypuhdistaa niin lattiat, kylpyhuoneet kuin huonekalut. Paras puoli tässä masiinassa on kuitenkin se, että siinä on vesisuodatin eli kaikki lika ja pöly kerääntyy veteen eikä palaa takaisin huoneilmaan. Se on tällaisessa paikassa, jossa ilma on täynnä hiekkaa pölyä,  ihan ehdoton juttu. Ja on muuten uskomatonta, että mikä määrä sitä likaa ja pölyä kertyy vaikka koti vaikuttaisi päällisin puolin ihan siistiltä ja edellisestä siivouksesta on kulunut vain 3-4 päivää. Mutta niin vain vesi on todella ruskeaa siivouksen päätteeksi. 


Espanjalainen luottaa siivouksessa myös lejian eli paikallisen kloriten voimaan. Sillä siivotaan niin lattiat, keittiö kuin kylpyhuoneet. Ja samalla tavaralla valkaistaan myös pyykit. Täällä ei kukaan tunne sellaisia tutkimustuloksia, että lejiasta voisi olla jotain haittaa. Siivouksen jäljiltä kodeissa tuoksuu siis kloori. Toisaalta voi olla ihan tarpeen, jos kotona liikutaan kengät jalassa - kuten täällä on tapana. 


Meillä ei käytetän lejiaa mutta toisaalta ei kuljeta myöskään kengät jalassa. Tai vieraat toki saavat niin tehdä mutta itse emme käytä kenkiä sisällä. 

Siivouskäsityksissä on myös eroja. Siinä missä suomalainen hankaa kaakelien saumoja vaikka hammasharjalla puhtaaksi niin espanjalainen ei välttämättä edes kaakeleita sen enempää hankaile. Pyyhitään ehkä lejiaan kastetulla liinalla mutta ei sen enempää. 



Materiaaleissa on tietysti myös eroja ja tämäkin vaikuttaa asiaan. Lattiat ovat täällä lähes aina laatta- tai kaakelilattioita, ihan joka tiloissa. Myös parvekkeet ja terassit ovat aina laatoitettuja. Mattoja ei täällä Kanarialla juurikaan käytetä eli siksi niille imureillekaan ei ole ehkä niin paljoa tarvetta. Mattopiiskoja ei täällä myydä eikä taloyhtiöissä ole mattotelineitä.

Meillä on kuitenkin kotona niin mattoja kuin myös se mattopiiska ja tietysti imuri. Oma siivoaminen on ehkä yhdistelmä molemmista kulttuureista - tehokasta kuten Suomessa on tapana mutta myös melkeinpä päivittäistä kuten täällä on tapana. Imuroiminen tosin kuuluu ohjelmaan vain kaksi kertaa viikossa mutta kyllä pölyjä pyyhkin joka päivä. Kylpyhuoneet tulee siivottua vähintään kerran viikossa perusteellisesti ja pikasiivous lavuaarille ja pytylle melkein päivittäin. Muutenkaan meillä ei tavaroita jätetä mihinkään lojumaan vaan yritämme pitää aina kaikki omilla paikoillaan, näin koti näyttää jo paljon siistimmältä. Jopa pikkuneidin huone on aina järjestyksessä eikä siellä ole mitään lelukaaosta. Kun kaikille on oma paikkansa niin järjestystä on helppo ylläpitää. Käytön jälkeen vain tavara takaisin omalle paikalleen niin järjestys säilyy automaattisesti.

Ja meillä tosiaan siivoan ihan itse. Ja yleensä minä, puoliso auttaa silloin kun sattuu olemaan vapaapäivänä vietossa ja jos hänellä ei ole muuta puuhaa. Eli ehkä kerran kolmessa kuukaudessa. Tosin hän huolehtii lähes aina ikkunoiden pesusta sekä porealtaan puhdistuksesta. 

Edellisessä taloyhtiössä olin varsinainen kummajainen sillä siellä en tuntenut ketään, joka olisi itse siivonnut kotinsa vaan kaikilla kävi siivoaja. Osalla pari kertaa viikossa mutta monilla jopa päivittäin. Toisaalta, ei se täällä mitään luksusta välttämättä ole sillä siivoajat veloittavat 8-10€ tunnilta. Ehkäpä olen tosiaan vähän kummajainen ja ehkäpä myös vähän siivoushullu. Enkä vain tykkää siitä ajatuksesta, että kodissani kävisi joku toinen monta kertaa viikossa siivoamassa. Joten ei muuta kuin hihat ylös ja hommiin! Ja sitä paitsi siivoaminen on ihan hyvää treeniä - kodin tehokas siivous kuluttaa tunnissa jopa 200-300 kcal. Ja itse ainakin siivoan aina sellaisella vauhdilla, että hiki lentää :-) 





sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Oma lapsuus vs. hänen lapsuutensa

Helena kirjoitteli jokin aika sitten Chez Héléna -blogissaan  vertailua omasta lapsuudestaan ja hänen lastensa lapsuudesta. Jutun voi lukea täältä:  http://chezhelena.com/2017/09/21/oma-lapsuus-vs-hanen-lapsuutensa/

Minkälaista on sitten oma lapsuuteni  verrattuna tyttäreni lapsuuteen? Minä vietin lapsuuteni 70-80 luvun Suomessa kun taas tyttäreni viettää lapsuutaan 2010-luvun Espanjassa. Aika erilaiset lähtökohdat siis. 


Näitä asioita on tullut paljon pohdittua viime aikoina. Johtuen varmasti paljon siitä, että meillä pikkuneiti aloitti viime syksynä, 6-vuotiaana primarian eli espanjalaisen alakoulun 1.luokan. Koulun valitseminen ei ollut mikään nopea ja helppo prosessi vaan sitä tehtiin kuukausikaupalla ja vierailtiin useammassa koulussa ja osassa jopa useampaan kertaan. Mutta lopulta teimme valintamme ja olemme siihen olleet tyytyväisiä vaikka se ei tietenkään täysin vastaa niitä odotuksia ja ajatuksia, joita meillä on. Mutta jossain on vain joustettava. 

Aikaisemmin kirjoittelinkin jo siitä, että minkälaista on ekaluokkalaisen elämä täällä Kanarialla. Teksti löytyy täältä:  http://mylifeingc.blogspot.com.es/2017/09/ekalle-luokalle-espanjassa.html. Eli elämä on hyvinkin erilaista kuin mitä olisi ekaluokkalaisen elämä Suomessa ja tietenkin hyvin erilaista oli minun taipaleeni samanikäisenä. Ensinnäkin 6-vuotiaana olin vielä päiväkodissa, jossa taisimme pari kertaa viikossa osallistua muutaman tunnin ajan johonkin esikoulujuttuun. Ihan tarkkaan en kyllä muista enää...

Oma tyttäreni on ollut paikallisessa esikoulussa jo itse asiassa 3-vuotiaasta lähtien. Täällä Espanjassahan esikoulu, escuela infantil, kestää 3 vuotta. Se on täysin vapaaehtoinen mutta käytännössä kaikki laittavat lapsensa esikouluun 3-vuoden iässä. Päiväkoteja, guarderia, ei edes ole olemassa yli 3-vuotaille. Esikoulussa lapset oppivat jo lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan eli se ei ole missään nimessä pelkkää leikkiä. Mutta kuitenkin esikoulusta siirtyminen primariaan, alakouluun, on iso muutos. Lapsilta vaaditaan jo paljon enemmän ja esim. kokeet ja arvosanat otetaan heti käyttöön. Ja lasten tosiaan oletetaan jo osaavan lukea, kirjoittaa ja laskea 1.luokalle mentäessä. Suomessahan silloin vasta aletaan opettelemaan kirjaimia :-) 


Ekalle luokalle menin sitten lähikouluun, joka sijaitsi n. 5 minuutin kävelymatkan päässä kodistani. Sinne käveltiin leppoisasti ihan puistoalueen läpi eli ei tarvinut paljon kuskailla eikä kukaan saattanut koululle. Ihan itse kävelin, yksin tai samassa kerrostalossa asuneiden kavereiden kanssa. Toista on oma lapseni kulkeminen kouluun. Itse toimin tällä hetkellä (ja myös tulevaisuudessa) melkoisena "taksikuskina" sillä vastaan täysin pikkuneidin kuljetuksista kouluun ja harrastuksiin. Eli aamulla klo 8.20 koululle vienti (onneksi nykyään ajomatka on enää 10 min, ei 45 min. kuten viime vuosina) ja klo 15.45 koulusta haku. Tosin koululle joudun menemään jo klo 15.15 jotta sieltä saa parkkipaikan... Sen jälkeen sitten vielä pari kertaa viikossa balettitunnille, jotka alkavat klo 16 ja päättyvät klo 17. Tähän ei ole muuta vaihtoehtoa koska lapset pitää viedä ja hakea koululta aikuisen toimin. Ehkä joskus yläkoulussa saa kulkea itsenäisesti mutta silloinkaan se ei käytännössä ole mahdollista koska pikkuneidin koululle ei pysty esim. meiltä kävelemään tai ajamaan polkupyörällä. Tuntuu huvittavalta, että pitää jotain 16-vuotiasta vielä kuskailla kouluun mutta minkäs teet...



Nuo harrastukset ovat sentään aika lailla tuttu juttu omasta lapsuudesta. Olen ollut siinä mielessä onnellisessa asemassa, että olen koko lapsuuteni saanut harrastaa mitä erilaisempia lajeja - melkeinpä kaikkea, jota olen halunnut kokeilla. Eli rakas äitini on minua myös kuskannut harrastuksiin  ja vieläpä ihan siihen asti kunnes sain oman ajokortin. Parhaimmillaan hän on vienyt minut useamman kerran viikossa esim. naapurikaupunkiin 40 min ajomatkan päähän ringettetreeneihin. Olen siitä todella kiitollinen - itselleni urheilusta on tullut tärkeä osa elämää. Tästä syystä olen valmis myös kuskailemaan omaa lastani harrastuksiin. Itse asiassa veisin vaikka enemmänkin jos vain mieluisia harrastuksia olisi tarjolla. 

Mutta toistaiseksi hän ei ole innostunut muusta kuin baletista.  Käytännössä muita vaihtoehtoja ovat rytminen kilpavoimistelu, flamenco,  rullaluistelu (siis kuten taitoluistelu mutta rullaluistimilla), uinti, ratsastus, erilaiset taistelulajit ja koulun puolesta olisi ehkä tarjolla myös koripalloa. Mutta eihän tuota meidän miniä voi minnekään koripallotreeneihin viedä. Eikä se sinne haluaisikaan - se on sellainen pieni tanssikeiju. Pikkuneiti ei kuitenkaan noista muista lajeista ole oikein innostunut. Ehkä rullaluistelu voisi olla hänelle sopiva mutta sitä emme ole käyneet vielä edes katsomassa koska baletin lisäksi haluaisin jonkun täysin erilaisen harrastuksen, jotta liikunnasta tulisi mahdollisimman monipuolista. Esim. joku joukkuelaji tai taistelulaji voisi olla sopiva. Pikkuneiti kävi itse asiassa kokeilemassa crossfit-salillani muay thai -treenejä ja tykkäsi niistä mutta ne osuvat juuri samalle päivälle baletin kanssa. Kyllä harmittaa. Se olisi tosi hyvä juttu ja itse voisin samalla vetää omat treenit salilla. No, jospa ensi kaudelle saisivat ne järjestettyä eri päiville. 


 

Itse olen kovin huolissani pikkuneidin liikkumisesta. Missään nimessä suositeltava määrä liikuntaa ei tule täyteen päivän aikana koska koulussa ei kauheasti pääse liikkumaan ja se vie niin ison osan päivästä. Klo 8.45-15.45 kestävän koulupäivän aikana lapsilla on vain kaksi välintuntia, toinen 20 minuuttia ja toinen 40 min. Mutta molempiin taukoihin kuuluu myös ruokailua - ensimmäisellä välitunnissa syödään välipala ja toisella välitunnilla lounas. Ei siinä siis kauheasti jää enää liikkumiselle aikaa. Ja kun vielä koulumatkatkin kuljetaan autolla niin päivittäinen liikunta jää aika vähiin. Koulussa on toki liikuntaa 2 x 45 min viikossa mutta nekin on näppärästi sijoitettu samalle päivälle eli keskiviikolle. Omassa lapsuudessa tosiaan koulumatkat kuljettiin kävellen/pyörällä/potkukelkalla/hiihtäen ja lisäksi joka tunnin välissä oli se välitunti, jonka aikana liikuttiin ulkosalla. Ja vapaa-ajalla liikuttiin, pelailtiin ja touhuttiin ulkosalla. 


Tällä hetkellähän fyysisen aktiivisuuden suositus 7-18 -vuotiaille on 1-2 tuntia päivässä monipuolista ja ikään sopivaa liikuntaa. Myös yli 2 tunnin pituisia istumisjaksoja tulisi välttää.


Ihan vain muuten tiedoksi, että aikuisille suositus on vähintään 2.5 tuntia viikossa reipasta kestävyysliikuntaa tai vaihtoehtoisesti 1 tunti 15 minuuttia rasittavaa kestävyysliikuntaa. Ja lisäksi lihaskuntoa ja liikehallintaa kehittävää liikuntaa vähintään 2 kertaa viikossa. Tulekoo teidän perheissä suositukset täyteen?? 

No, miksi täällä lapset sitten kuljetetaan koululle? Miksi lapset eivät kulje pyörällä tai kävellen kun sääkin suosii ympäri vuoden. Kuten jokin aika sitten kirjoitin turvallisuuden uhista täällä Kanarialla http://mylifeingc.blogspot.com.es/2018/01/turvallisuusuhat-kanarialla.html niin lasten kaappaukset ovat yksi paikallisten suurimmista pelonaiheista. Ja tästä syystä lapset kuljetetaan kouluihin sekä harrastuksiin.Eikä tämä riipu vanhemmista vaan koulujen määräykset edellyttävät, että lapsi viedään ja haetaan koululta aikuisen toimesta. Eli vahtoehtoa ei ole. Toki jos koulu olisi sellaisessa paikassa, että sinne voisi kävellä tai pyöräillä niin varmasti tekisimme niin yhdessä mutta valitettavasti koulu sijaitsee paikassa, jonne ei voi kävellä tai pyöräillä eli eipä onnistu. Matkaa ei ole kuin reilut 6 km mutta perille johtaa melkoinen ylämäki. Mutta isoin ongelma on tietysti pyörätien puute. Yhdenkään lapsen en ole nähnyt kulkevan koululle polkupyörällä tai kävellen. 


Eikä täällä muutenkaan lasten anneta juuri koskaan kulkea omatoimisesti tai mennä esim. lähipuistoon vain kavereiden kanssa, ilman aikuista. Tämä on siis valtava ero Suomeen ja omaan lapsuuteen. Täällä lapset eivät saa kulkea vapaasti kaupungilla, eivät pääse leikkimään kavereiden kesken leikkipuistoon, eivät voi lähteä pyöräilemään keskemään eivätkä saa leikkiä vapaasti edes esim. kerrostalon pihalla. Elämä siis todella paljon rajoitetumpaa kuin mitä se oli omassa lapsuudessani tai mitä se olisi tälläkin hetkellä Suomessa.  

Leikit ovat sentään aika samanlaisia kuin mitä itse lapsuudessani leikin. Barbit ovat edelleen "in" ja kauppaleikit. Ainoa mikä puuttuu on kaikenlainen ulkona leikkiminen vapaasti ystävien kanssa. Me leikimme ystävien kanssa taloyhtiön pihalla pimeän tuloon asti kirkonrottaa, 10 tikkua laudalla ja muita vastaavia pelejä. Ulkona oltiin aina ja koko ajan. Sitä en pysty lapselleni pysty täällä tarjoamaan. Vaan eivät taida ne lapset Suomessakaan enää tällaisia pelejä pelailla - katoavaa kansanperinnettä. 


Toisaalta täällä lapset ovat "lapsia" pidempään ja esim. 10-vuotias espanjalainen tyttö on varmasti paljon lapsellisempi kuin ikäisensä suomalainen. Meillä esim. pikkuneidin kaveripiiriin kuuluu useitakin 8-10 vuotiaita ja leikit sujuvat sujuvasti heidän kanssaan. Suomessa näen jopa 10-vuotiaita tyttöjä hengailemassa keskenään kaupungin ostoskeskuksessa. En tiedä, että onko sekään niin hyvä. 

Toisaalta täällä saatetaan asua vanhempien kanssa jopa 3- tai 4-kymppiseksi asti. Kenelläkään ei ole kiire pois kotoa. Toista se oli itsellä kun jo rippilahjaksi keräsin astioita, että sitten olisi omia juttuja kun muuttaa omaan kotiin. Täällä ei todellakaan ole samanlaista tapaa. Eikä kukaan oikein suunnittele kotoa pois muuttoa 18-vuotiaana ellei ole pakko. Siis jos ei esim. lähde opiskelemaan toiseen kaupunkiin. Mutta yleensä mieluiten opiskelupaikka valitaan läheltä kotia jotta voi asua kotona. Voi olla, että jos me jäämme tänne Gran Canarialle asumaan pidemmäksi aikaa niin todennäköisesti meidänkin tyttö lähtee vain Las Palmasiin yliopistoon opiskelemaan. Siis jos sieltä löytyy mieluinen opiskelupaikka ja sinne pääsee, tietty. Vaikka itse toivoisin, että hän esim. haluaisi lähteä vaikkapa Suomeen tai edes jonnekin manner-Espanjaan. Saa nähdä. 



Tietysti hyvin erilaiset koulujärjestelmät vaikuttavat myös paljon lapseni elämään. Jos hän eläisi 6-vuotiaan elämää Suomessa niin se ei ehkä kauheasti poikkeaisi minun lapsuudestani. Koulua olisi muutama tunti päivässä ja se olisi aika leppoisaa.  Mutta täälläpä hän on jo 1-luokalla koulussa, jossa vaaditaan jo paljon. Pitää osata sujuvasti jo lukea ja kirjoittaa, kotitehtäviä tulee ja kaikki aineet arvioidaan sanallisesti ja numeroin hyvinkin tarkkaan. Kouluissa täällä vaaditaan paljon jo nyt ja tulevaisuudessa vielä enemmän. Itse en muista koskaan kokeneeni koulua mitenkään vaikeaksi, hankalaksi tai aikaa vieväksi, saatikka että olisin siitä joskus joutunut ottamaan stressiä tmv. Mutta esim. puoliso näkee vieläkin opiskeluajoista painajaisia. Se kertoo ehkä jotain paikallisesta koulujärjestelmästä... Toki on kouluja, joissa varmasti pääsisi paljonkin helpommalla mutta jos tulevaisuudessa täällä haluaa jonkun "kunnollisen" työpaikan niin se vaatii myös paljon panostusta. Tämän joutuu minunkin tyttäreni vielä huomaamaan. 

Suomalainen koulujärjestelmä tarjoaa muutenkin vähän erilaisia taitoja kuin mitä espanjalainen. Täällä kouluissa opiskelu on hirmuisen teoriapitoista ja esim. sellaisia hyötyaineita kuten käsityöt ja kotitalous ei täällä tunneta. Lapset ja nuoret eivät opi ompelemaan vaatteita, kutomaan, virkkamaan tai edes ompelemaan nappia saatikka korjaamaan rikkinäisiä housuja. Kukaan ei koulussa opeta laittamaan ruokaa, siivoamaan tai pesemään pyykkiä. Eikä kyseisiä taitoja välttämättä kotonakaan opita... Meillä onneksi pikkuneiti on itse kiinnostunut ruoan laitosta, leipomisesta ja jopa siivouksesta. Ja nappien ompelun hän oppi jo 5-vuotiaana Montessori esikoulussa. Ja onneksi Suomi-koulussa pääsee myös kokeilemaan myös erilaisia käsitöitä - on tehty ompelutöitä ja puutöitä. 



Mutta mitä tyttäreni elämässä sitten on sellaista, jota minun lapsuudessani ei ollut. No, ehkä selvin ero on digitaalisuus. Minun lapsuudessani 70-80 luvuilla ei ollut älypuhelimia, tabletteja, pelikonsoleita eikä edes kunnon tietokoneita. Joskus nuoruudessa omistin jonkun commodore 64-koneen, jolla sitten pelattiin joskus jotain yksinkertaisia pelejä joita ladattiin kaseteilta. Ja siihen pelin lataamiseen taisi kulua enemmän aikaa kuin itse pelin pelaamiseen.  Minun lapseni ei taida edes tietää, että mikä kasetti on :-) Hän käyttää tablettia ja älypuhelimia täysin luontevasti, katsoo youtubesta videoita ja hakee tietoa googlesta. Ja ihmettelee, kun sanon että minun aikanani tietoa etsittiin vain tietosanakirjoista. 

Koko maailma on nykyään avoinna. Minun lapsuudessani matkustettiin Ruotsiin. Tai korkeintaan Välimerelle tai Kanarialle etelän lomille. Ensi kertaa pääsin lentokoneeseen joskus 7-8 vuoden iässä kun matkustimme Rhodokselle. Meidän pikkuneiti matkusti lentokoneessa jo muutaman kuukauden ikäisenä ja on sen jälkeen nähnyt jo monta maata. Minä toivoin lapsuudessani kesälomareissua Puuhamaahan, minun tyttäreni haluaa matkustaa Roomaan ja New Yorkiin... 



Niin se vain maailma ja elämänmeno muuttuu eikä sille oikein mitään voi. Takaisin ei ole paluuta. Onko se hyvä vai huono asia, siitä en ole varma. Mutta aika erilaista on joka tapauksessa oman lapseni lapsuus verrattuna minun lapsuuteeni.