lauantai 22. heinäkuuta 2017

Ulkosuomalainen, monikielinen 6-vuotias lapseni

Meille oli alusta asti selvää, että lapsestamme tulee vähintään kaksikielinen, todennäköisesti monikielinen.. Meille oli alusta asti myös selvää, että lapsesta tulee kahden maan kansalainen, kahden kulttuurin kasvatti.  Tämä siitä syystä, että kotimme nyt sattuu olemaan monikulttuurinen ja -kielinen. Puoliso on espanjalainen, minä suomalainen (ja ylpeä siitä), pikkuneiti puolestaan "majorera" eli Fuerteventuralla, Kanarialla syntynyt. Perheemme ainoa aito kanarialainen.  Ja hän on hyvin ylpeä juuristaan - kaikista niiistä! Hän sanoo syntyneensä Fuerteventuralla ja olevansa majorera mutta myös puoliksi suomalainen ja puoliksi espanjalainen ja kaikki nämä ilman minkäänlaista identitettikriisiä :-) 

 

Hän puhuu myös sujuvasti suomea ja espanjaa sekä varsin hyvin myös englantia. Sitä hän ymmärtää täydellisesti ja puhuukin melko sujuvasti mutta lukeminen ja kirjoittaminen englanniksi ei tietenkään vielä luonnistu. Mutta puhuminen on sen verran luontevaa että hän esim. pystyy leikkimään englantilaisen lapsen kanssa sujuvasti. Tästä saimme todisteen juuri kuluneella viikolla kun taloyhtiössämme on ollut lomailemassa skotlantilainen 6-vuotias tyttö ja hänen kanssaan pikkuneiti on leikkinyt koko viikon.

                                               Kia ja hänen skottiystävänsä 



Suomeksi ja espanjaksi neiti osaa niin lukea kuin kirjoittaa. Toistaiseksi suomi on vielä vahvempi ja suomi oli myös ensimmäinen kieli, jota hän alkoi puhumaan ja myös lukemaan & kirjoittamaan. Suomen selkä äänne-kirjain vastaavuus on varmasti auttanut paljon tässä prosessissa. Sekä tietysti se, että olen ollut onnekas ja saanut olla neidin kanssa kotona kaikki nämä vuodet. Ilman sitä panostusta olisi suomen kieli varmasti paljon heikompi. Ja toki osansa on säännöllisillä vierailuilla Suomessa - ne ovat todella tärkeitä! Ja tärkeää on myös se, että hänellä on Suomessa samanikäistä leikkiseuraa - se on kielen kehittymisen kannalta tärkeä asia. 


Alussa saimme monelta suunnalta pelottelua siitä, että jos lapselle puhutaan liian montaa kieltä yhtä aikaa, niin se saattaa aiheuttaa puheen oppimisen kanssa ongelmia. Mutta ainakaan meidän pikkuneidin tapauksessa näin ei ole käynyt. Päinvastoin. Neiti on varsin hyvin perillä, että mitä kieltä milloinkin puhuu ja kenelle pitää mitäkin kieltä puhua. Toki välillä hän tekee virheitä ja joskus sanat korvautuvat toisen kielen sanoilla mutta se lienee täysin normaalia tässä vaiheessa. Yleensä jos hän ei keksi sanaa suomeksi tai espanjaksi niin sana löytyy yllättäen englanniksi :-) Mutta esim. minulle hän ei koskaan yritä edes puhua espanjaksi vaan aina suomeksi ja jos sitten joku sana on hukassa niin hän sanoo sen englanniksi tai sitten espanjaksi mutta sitten yritän kyselemällä saada selville, että mistä sanasta on kysymys. Eli hän joutuu suomeksi selittämään ja sitten vasta kerron hänelle sanan suomeksi. Eli en koskaan reagoi suoraan hänen espanjankieliseen sanaansa.

On se kyllä uskomatonta, että miten lapsi oppii useita kieliä yhtä aikaa, ilman mitään opettamista. Vain kuuntelemassa. Samalla tavalla kuin yksikielinen lapsi oppii kielen niin monikielinen lapsi oppii samalla useamman kielen. Toki kielioppi pitää jossain vaiheessa ihan opiskella mutta meillä on syksyllä tarkoitus aloittaa suomenkielen opinnot etäkoulu Kulkurin kautta ja näin suomenkieli saa jatkuvaa harjoitusta. Haluaisimme, että neiti oppisi suomea niin hyvin että hänellä on myöhemmin esim. mahdollisuus opiskella Suomessa mikäli hän niin haluaa. 

Tiedän, että monissa ulkosuomalaisissa perheissä ei kauheasti välitetä siitä, että oppiiko lapsi sujuvasti suomea vai ei. Suomihan on maailmanlaajuisesti niin vähän puhuttu kieli, että monet eivät koe sen opettelua tärkeäksi. Jokainen perhe tekee tietysti omat ratkaisunsa mutta itse koen, että  olisi aika ikävää jos lapsemme ei pystyisi keskustelemaan sujuvasti esim. isovanhempiensa tai isoisoäitinsä kanssa. Tai kommunikoimaan Suomessa käydessään. Itse olen ollut ulkosuomalainen jo yli 15 vuotta mutta koen silti suomenkielen ja suomalaisen kulttuurin tärkeäksi. Se nyt vain sattuu olemaan osa minua eikä sitä pyyhkitä pois sillä, että olen asunut isomman osan aikuisiästäni ulkomailla tai että emme tuskimpa koskaan muuta takaisin Suomeen. Mutta silti olen suomalainen ja ihan ylpeä siitä. 

Monissa ulkosuomalaisissa ja monikultuuurissa tai -kielisissä perheissä pohditaan näitä kieliasioita yleensä jossain vaiheessa. Monesti viimeistään siinä vaiheessa kun lapset syntyvät. Ja siinä vaiheessa asiasta on hyvä tehdä päätöksiä sillä selkeät säännöt helpottavat monikielisyyden onnistumista. 

Olemassa on erilaisia sääntöjä mutta yksi selkeimmistä on se, ettäi yksi henkilö, yksi kieli. Tämä on meilläkin käytössä. Puolisi puhuu pikkuneidille espanjaa, minä suomea ja koska kotikielenä meillä on englanti. Me olemme puolison kanssa jo yhdessäolon alusta alkaen käyttäneet kotikielenä englantia. Itse toki puhun ja ymmärrän ihan sujuvasti espanjaa mutta meille oli jotenkin neutraalimpaa puhua kielellä, jota molemmat hallitsevat hyvin mutta se ei ole kuitenkaan kummankaan äidinkieli. Mikäli keskustelemme koko perhe yhdessä, niin silloin käytämme englantia. Joku voisi ajatella, että onpahan melkoinen kielisoppa mutta itse asiassa meidän perheessä tämä on toiminut vallan mainiosti.

Tärkeää on tietysti johdonmukaisuus eli kielistä ei lipsuta. Niinpä minä puhun sinnikkäästi neidille Suomea vaikka ympärillä olisi vain espanjankielisiä. Tai korkeintaan käytän englantia. Mutta espajaksi en pikkuneidin kanssa keskustele koskaan. Toki hän on nähnyt ja kuullut kun minä puhun muiden aikuisten kanssa espanjaa mutta hän ei ole koskaan esim. kyseenalaistanut sitä, että miksi en puhu hänen tai papin kanssa espanjaa. Hyvä näin. 
Kielen oppimisen kannalta on nimittäin tärkeää se, että lapsi kokee tarvetta kielen oppimiseen. Eli suomea pikkuneiti kokee tarvitsevansa, koska hänen pitää tietysti pystyä keskustelemaan minun kanssani. Tästä syystä en puhu pikkuneidille koskaan espanjaa sillä vähitellen neiti oppisi sen, että äitihän puhuu espanjaa eikä kokisi suomea enää tärkeäksi. 

Lisäksi suomen kielen kannalta tärkeää on pitää tiiviisti yhteyttä Suomeen ja siellä oleviin ystäviin ja perheenjäseniin. Ja ennen kaikkea vierailla siellä säännöllisesti. Kun pikkuneiti näkee, että Suomessa pitää puhua ja ymmärtää suomea, niin oppimisen halu kasvaa. Pyrimmekin käymään Suomessa vähintään kaksi, jopa kolme kertaa vuodessa. Ja saamme myös muutaman kerran vuodessa vieraita Suomesta. 

Toki täällä Gran Canarialla asuu myös aika paljon suomalaisia tai osittain suomalasia perheitä. Kauheasti emme kuitenkaan ole heidän kanssaan tekemisissä. Toki osan perheistä tunnen Suomi-koulun kautta mutta vapaa-ajalla harvoin kuitenkaan tapaamme. Olemme olleet mukana Suomi-koulussa nyt kolme lukuvuotta ja itse toimin siellä opettajan. Tämä on myös ihan hyvä tapa ylläpitää kieltä vaikka valitettavasti kaikki lapset eivät suomea sujuvasti puhu. Tämän huomaa esim. siinä, että lasten leikkikieli kääntyy helposti espanjaksi jos ei ole koko ajan vahtimassa. Mutta kuitenkin tuntien aikana käytämme pelkkää suomea. Ja samalla tutuksi tulee myös suomalainen kulttuuri. 

Meille on tosiaan tärkeää, että pikkuneiti on tietoinen myös suomalaisista juuristaan. Hän on puoliksi suomalainen ja itsekin ylpeä siitä. Meillä ei ole mitään tarvetta pyyhkiä hänestä suomalaisuutta pois vaikka asummekin täällä Espanjassa eikä Suomeen muutto ole todellakaan suunnitelmissa. Mutta meidän mielestämme on tärkeää, että monikulttuurisessa perheessä kasvava lapsi tuntee molemmat kulttuurit. 




Tärkeää kielitaidon kehittämisessä on tietysti se, että kieleen panostetaan. Meillä on tosiaan ollut se onni, että olen saanut olla kotona kaikki nämä vuodet ja näin pikkuneiti on päässyt käyttämään paljon suomea. 
Yksi menestyksen avaimista on varmasti myös lukeminen. Olemme lukeneet pikkuneidille kirjoja jo ihan pienestä pitäen ja nykyään meillä luetaan kuvallisten kirjojen tilalla jo ihan kunnon lasten- ja nuorten kirjoja. Esim. Risto Räppääjät, Heinähattu ja Vilttitossut sekä Reuhurinne- kirjat ovat tämän hetken suosikkeja. Kuvallisista kirjoista puolestaan Tatu ja Patu- kirjat sekä Koiramäet. Meillä kirjoja luetaan joka päivä, viikonloppuisin jopa useampaan otteeseen päivän aikana. Mutta arkisin yleensä vain iltaisin, ennen nukkumaan menoa. Mutta silloin lukuhetki saattaa kestää jopa yli puoli tuntia. 

Kirjoja meillä on iso kaapillinen ja joka Suomi-reissulta niitä kannetaan lisää. Välillä olen tuonut jopa 20 kg kirjoja mukana. Niitä ostan pääasiassa tori.fi kautta, josta saa edullisesti hyväkuntoisia vähänluettuja kirjoja. Myös nykyteknologia on käytössä ja  puhelimessani olevaan Elisa-kirja sovellukseen olen ladannut lukuisia kirjoja sekä kuvaäänikirjoja, joita sitten luemme ja kuuntelemme matkoilla ja esim. autossa. Nuo äänisadut olivat ihan ykkösiä 1.5 vuoden ajan kun ajoimme päivittäin Las Palmasiin ja matka kesti sen 40 minuuttia suuntaansa. Siinä tuli hyvää suomenkielen harjoittelua joka päivä! 




Koulussa pikkuneiti on käyttänyt puolestaan lähes pelkästään espanjaa mutta tähänkin tulee nyt muutos sillä syksyllä alkava primaria-alakoulu on kaksikielinen eli opetuksesta 50 % tapahtuu espanjaksi ja 50 % englanniksi. Lisäksi 1.luokasta lähtien oppiaineina ovat myös saksa ja kiina eli pari kieltä lisää pikkuneidin kielisoppaan. Saa nähdä, että miten käy! Mutta tieteelliset tutkimukset ovat onneksi osoittaneet, että monet syntymästään lähtien kaksikieliset tai monikieliset lapset oppivat uusia kieliä myös paljon helpommin kuin yksikieliset sillä aivot ovat kehittyneet eri tavalla. 

Englannin suhteen emme ole huolestuneita, sillä neiti tosiaan ymmärtää englantia täysin sujuvasti ja puhuu myös varsin luontevasti. Sanavarasto on myös yllättävän laaja ja välillä neiti käyttää jopa sellaisia sanoja, joita edes me vanhemmat emme tiedä. Tämä kaikki on tullut vain sillä, että neiti on pienestä pitäen katsonut kaikki lastenohjelmat vain ja ainoastaan englanniksi. Myös elokuvia olemme aina katsoneet joko englanniksi tai suomeksi. Pienempänä neiti kuunteli ipadilta myös paljon englanninkielisiä lauluja esim. mothergooseclubin ja hooplakidzin kautta. 









Meidän monikielinen elämämme on vasta alkuvaiheessa ja varmasti vuosien kuluessa tulee paljon haasteita vastaan. Mutta uskomme, että perehtymällä asiaan ajoissa ja tekemällä asiat hyvin voimme välttää suurimmat karikot. Ja toivottavasti näin pikkuneidistä kasvaa sujuvasti kolmea (tai useampaa) kieltä puhuva ja kirjoittava neiti. Tämä olisi suuri rikkaus. 




Mikäli aihe kiinnostaa enemmän, niin ohessa esimerkiksi mielenkiintoinen Tiede-lehden artikkeli aiheesta:
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/kaksi_kielta_trimmaa_aivot

Nyt pakkaamaan matkalaukkuja sillä ylihuomenna suuntaamme Suomeen kolmeksi viikoksi. Neiti on jo parin viikon ajan laskenut päiviä, että milloin hän pääsee taas Suomeen eli vierailut ovat todella odotettuja. Mahtava juttu! Mutta yhtä innolla hän palaa taas vierailun jälkeen takaisin Espanjaan eli hän on todellakin täysin sujuva kahden maan, kahden kulttuurin kasvatti. 



maanantai 17. heinäkuuta 2017

Madrid lasten kanssa

Madrid on mukava kaupunkikohde ja sopiva kaupunkikohde myös lapsiperheille. Vaikka kyseessä on miljoonakaupunki niin silti kyseessä on varsin rauhallinen ja keskustan osalta aika kompakti kaupunki. Toki Gran Vian ja Puerta del Solin alue on vilkas melkeinpä mihin vuorokauden aikaan tahansa mutta keskustasta löytää myös rauhallisempia katuja, aukioita ja puistoja. 

Mutta ihan kuumimpina kesäkuukausina kaupunkia kannattaa välttää sillä heinä-elokuussa lämpötilat nousevat helposti 40 asteeseen ja ylikin. Mutta jos kesällä haluaa Madridiin mennä niin suosittelen liikkeelle lähtemistä aamuvarhain ja sellaisen hotellin valitsemista, jossa on uima-allas pihalla sekä ilmastointi huoneessa. Auringon laskettua voi taas lähteä liikkelle ja illasta voi nauttia myöhäänkin.  Espanjassa kun on ihan normaalia, että lapsetkin ovat kesällä liikkeellä vielä yömyöhään. Yöunien puutetta voi sitten kompensoida hyvin vaikka siestaunilla siellä viileässä hotellihuoneessa.  



Me emme ole hotelleissa juurikaan majoittuneet koska meillä on ollut lähes aina joko puolison vanhempien tai veljen asunto käytössä. Mutta kerran majoituimme kivaan, tosi rauhalliseen hotelliin Alameda de Osunan kaupunginosassa. Kyseessä oli Petit palace Madrid aeropuerto -hotelli ja hintaa oli vajaa 100 €/ yö. Sillä saimme perhehuoneen, loistavan aamiaisen ja uima-allaskin oli käytössä (kesällä). Tuo kaupunginosa on aika tuntematon matkustajille mutta toisaalta hyvä vaihtoehto etenkin perheellisille sillä hinnat edullisemmat kuin keskustassa ja vierestä kulkee metrolinja keskustaan. Näistä tämän alueen hotelleista on yleensä myös kuljetus lentokentälle sillä ne sijaitsevat vain 5-10 min ajomatkan päässä Barajasin lentokentästä. Eli jos haluaa välttää keskustan ruuhkia ja majoittua kauemmaksi niin esim. Alameda de Osuna on hyvä vaihtoehto. Kyseessä on tosi rauhallinen, puutarhamainen kaupunginosa ja lähellä (kävelymatkan päässä) on mm. parque Capricho ja parque Juan Carlos -puistot. Alueella on myös hyvä valikoima ravintoloita ja lähellä (n. 10 min ajomatkan päässä) on myös Plenilunio-ostoskeskus. 


Mutta jos on valmis sijoittamaan enemmän rahaa hotelliin, niin totta kai silloin kannattaa majoittua keskustaan ja välttyy näin turhilta siirtymisiltä metrolla. 

Paras aika matkustaa Madridiin on ehdottomasti joko keväällä ja syksyllä kun sää on miellyttävän lämmin mutta ei liian kuuma. Sydäntalvella sää saattaa olla epävakainen ja kylmä eli parhain vierailuaika on ehdottomasti maaliskuulta kesäkuun alkuun ja syyskuun puolesta välistä joulukuulle. Tai tuuristahan nuo säät ovat aina kiinni. Meillä on ollut aina yleensä tuuria ja esim. talvivierailuidenkin aikana on pärjätty ihan ilman talvitakkeja. 



Mikä Madridista sitten tekee lapsiperheelle sopivan kaupunkikohteen? No, ensinnäkin se tosiasia, että espanjalaiset rakastavat lapsia joten lapsiperhe tuntee taatusti olonsa kotoisaksi. Se, että kaikissa ravintoloissa ei ehkä ole tarjolla syöttötuolia tai vaipanvaihtopaikkaa jää mielestäni toissijaiseksi asiaksi kun ympäristö muuten suhtautuu lapsiin ja lapsiperheisiin myönteisesti. Lapset ovat tervetulleita kaikkiin ravintoloihin eikä itkevää lasta tai hänen vanhempiaan katsota pahalla vaan korkeintaan myötätuntoisesti.



Madridissa on myös paljon mukavia vierailupaikkoja lapsiperheille eli aika ei tule pitkäksi. Pakollisia nähtävyyksiä ei ole liiaksi joten aikataulut on helppo pitää lapsiystävällisinä. Ja aina voi piipahtaa välillä vaikkapa Retiron-puiston rauhaan leikkimään luonnon keskelle. 
Retiro on valtava kaupunkipuisto aivan Madridin keskustassa ja sinne pääsee seikkailemaan ihan ilmaiseksi. Kasvillisuuden lisäksi siellä on upeita rakennuksia, leikkipaikkoja sekä tekojärvi soutuveneineen. Sunnuntai aamupäivisin puisto on erityisen suosittu ja silloin siellä on mm. paljon ihan maksuttomia ex-tempore musiikkiesityksiä, nukketeatteriesityksiä jne. 



Mutta museovierailuitakaan ei kannata lasten kanssa pelätä. Ainakin meidän pikkuneiti on aina ollut tosi kiinnostunut museoista ja olemme käyneet niin luonnontieteellisessä museossa, tiedemuseossa, taidemuseossa kuin monessa muussakin paikassa. Ja aina neiti on ollut tosi innoissaan. Etenkin kun saa oman audiokuulokken ja voi itse kuunnella selityksiä. 

                                              

Madridissahan on kolmea upeaa taidemuseota (Prado, Reina Sofia ja Thyssen-Bornemisza) ja näissä on aika ajoin aktiviteetteja myös lapsille. Koska museot ovat valtavia niin vierailu kannattaa suunnitella etukäteen tarkkaan ja valita jo valmiiksi ne teoksest, joita haluaa käydä katsomassa. Näin ei lasten aika käy turhan pitkäksi ja he jaksavat innolla keskittyä vierailuun. Liput kannattaa lunastaa etukäteen netistä ja näin välttyy turhalta jonotukselta. Ja lapset pääsevät näihin museoihin maksutta! Museo Thyssen puolestaan järjestää lapsille jopa omia kierroksia viikonloppuisin ja tarjolla on myös audio-oppaita ja tabletteja perheille. Tosin suomenkielellä näitä ei löydy mutta ainakin englantia, saksaa ja ranskaa on tarjolla espanjan lisäksi. 


Lapsille sopiva museo on puolestaan Casita museo de Raton Perez eli espanjalaisen hammashiiren museo. Se sijaitsee aivan keskustassa, Puerta del Solin kupeessa. Paikalliset tavat kiinnostavat paljon pieniäkin lapsia ja siinä missä Suomessa hampaat vie hammaskeiju niin Espanjassa homman hoitaa Ratoncito Perez, pikkuinen hammashiiri. Lippujen hinnat 3 € / hlö.


Lapsille mielenkiintoisia museoita ovat myös Museo Nacional de Ciencias Naturales eli luonnontieteellinen museo sekä Museo Nacional de Ciencias  y Tecnologia. Näistä ensimmäinen eli luonnontieteellinen sijaitsee keskustassa mutta jälkimmäinen Alcobendasin kaupunginosassa, kauempana keskustasta. Mutta molempiin pääsee kuitenkin kätevästi metrolla. 


Meidän pikkuneiti tykkäsi molemmista mutta etenkin tuo tiede- ja teknologia museo oli ihan huippu koska siellä pääse itse kokeilemaan kaikenlaisia juttuja. Myös planetaarion esitys oli todella huippuluokkaa - suosittelen! Museoon on maksuton sisäänpääsy mutta planetaario esitys maksoi 3 €/ hlö. Koska esityksiä on vain muutama päivässä niin vierailu kannattaa suunnitella etukäteen ja tarkistaa esitysten ajat netistä. 


Urheiluhullut puolestaan suuntaavat Real Madridin stadionille ottelua seuraamaan tai edes opastetulle kierrokselle jos peliä ei satu olemaan tarjolla. Jo pelkkä stadion- ja museokierroskin on mielenkiintoinen. Liput kierrokselle voi ostaa etukäteen netistä ja niiden hinta on aikuisille 24 € ja lapsille 18 € (alle 14v.) ja alle 4-vuotiaat pääsevät maksutta. 



Hauska päiväohjelma lasten kanssa on myös el Teleferico eli maisemahissi, jonka avulla saa kaupungista erilaisen kuvan. Hissi lähtee keskustan tuntumasta ja sillä pääsee ylös Casa de Campolle, jossa on näköalapaikka, eläinpuisto ja huvipuisto. Etenkin auringonlaskun aikaan hississä pääsee nauttimaan upeista maisemista. Menopaluulippu maksaa 5.90 € ja alle 3-vuotiaat pääsevät maksutta. 

                                        

Hissin yläasemalta löytyy tosi kiva elänpuisto Zoo Aquarium de Madrid. Se on siitä kiva eläinpuisto, että siellä voi näin kesällä vierailla myös illalla sillä paikka on parhaimmillaan avoinna jopa puoleen yöhön asti! Tosin eläinesityksiä on tarjolla vain päivällä. 

Ja jos ei kävely maita niin eläinpuistosta voi vuokrata käyttöön myös näppärän golfauton ;-)


Puistossa on hyvä valikoima eläimiä, jotka vaikuttivat hyväkuntoisilta ja muutenkin eläinpuisto oli hyvin pidetty. Vierailu kannattaa suunnitella etukäteen ja lähteä paikalle ajoissa sillä nähtävää riittää ja esitysten ajat kannattaa tarkistaa netistä.



Liput voi ostaa etukäteen netistä tai lipputiskiltä paikan päällä - aikuisilta sisäänpääsy on 17.90 €, lapsilta 15.90 € (3-7 vuotta) ja alle 3-vuotiaat pääsevät maksutta. Toki paikan päälle pääsee myös ihan metrolla :-) 

Läheltä löytyy myös toinen mielenkiintoinen vierailupaikka lapsiperheille eli Parque de Atracciones de Madrid - huvipuisto. Myös tämä paikka on kesällä auki jopa puoleen yöhön asti. Muuten aukioloajat kannattaa selvittää etukäteen sillä ne vaihtelevat vuodenaikojen mukaan ja kesäkauden ulkopuolella paikka on usein avoinna vain viikonloppuisin. 


Liput kannattaa ostaa ehdottomasti etukäteen netistä sillä näin ne ovat paljon halvemmat (etukäteen aikuiset 19.90 €, portilta 31.90 €, lapset 100-140 cm etukäteen 19.90 €, portilta 24.90 €). Lapset alle 100 cm pääsevät alueelle maksutta. 

Madridista löytyy toinenkin huvipuisto eli Parque Warner, joka sijaitsee kauempana keskustasta ja sinne kulkeminen on vähän hankalampaa mutta juna+bussi vie perille tai parilla paikallisbussilla pääsee myös. Mutta on ihan vierailun arvoinen paikka sillä Warner on kuin Disneyland pienoiskoossa. Alueella on huvipuistolaitteita, erilaisia esityksiä sekä vesipuistojuttuja eli siellä menee taatusti koko päivä! 


Puisto onkin avoinna kesäkuukaisina aamusta puoleenyöhön mutta muina aikoina aukiolo kannattaa tarkistaa etukäteen. Liput suosittelen ostamaan etukäteen sillä ne ovat edullisemmat kuin paikan päältä ostettuna ja lisäksi välttyy jonottamiselta. Liput + 140 cm maksavat etukäteen 25.90 € (portilta 39.90 €), juniorit 100-140 cm maksavat 25.90 € etukäteen (portilta 29.90 €) ja alle 100 cm pääsevät puistoon maksutta. Lisämaksusta (19.90 €)  on myös mahdollista hankkia pase correcaminos -passi, jolla pääsee laitteisiin jonojen ohitse. 




Kesällä uikkarit ja pyyhe mukaan ehdottomasti! 




 

Madridissa on myös kaksi vesipuistoa, jotka sijaitsevat keskustan ulkopuolella. Aquapolis Villaneuva ja Aquapolis San Fernando de Henares. Näissä emme ole käyneet mutta kaveriperheet ovat suositelleet. Eli jos kesäkuumalla vierailee Madridissa niin näissä paikoissa on kiva käydä viilentymässä. 

Kaupungista löytyy myös pienempi eläintarha Faunia, jonne pääsee myös metrolla. Siellä emme ole käyneet mutta ystäväperheet ovat kertoneet, että sekin on ihan kiva vierailupaikka ja etenkin pienten lasten kanssa ehkä mukavampi. Etukäteen liput maksavat aikusilta 26.45 € ja lapsilta 3-7 vuotta 19.95€, portilta ostettuna liput ovat kalliimmat. 


Toki Madridissa on paljon muutakin nähtävää ja monta muuta museota sekä teemapuistoa, joissa voi vierailla eli tekeminen ei kaupungissa ihan helposti lopu. Ja sen lisäksi tietysti on puistoja, leikkipuistoja, tunnelmallisia aukioita, kävelykatuja, ostoskeskuksia, loputon määrä kauppoja, ravintoloita, baareja, kahviloita ja kesällä viihtyisiä terassiravintoloita jne. Myös kultturitarjonta kaupungissa on vertaansa vailla ja lasten kanssa voi suunnata vaikka musikaaliin tai balettiesitykseen! 



Madrid on monipuolinen ja aito espanjalainen kaupunki! 


sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Kurkistus kulissien taakse - haaste

Viherjuuria- blogin Heidi laittoi liikkeelle työpöytään liittyvän haasteen - tässäpä linkki hänen postaukseensa:  http://www.viherjuuria.com/2017/07/kurkistus-kulissien-taakse-haaste.html

Ideana on siis kurkata kulissien taakse ja kertoa omasta kirjoittamisympäristöstä ja työpisteestä. Kiva idea,  sillä tarinat ja ihmiset blogien takana kiinnostavat ja kiva kurkkia & lurkkia samalla muiden koteja :-) 

Tässäpä siis kurkistus minun työpisteeseeni, joka sijaitsee olohuoneessa. Meidän kotimme on kahdessa kerroksessa mutta käytännössä elämme yhdessä kerroksessa sillä ylhäällä on vierashuoneet ja varastotilat. Siellä olisi kyllä loistava tila työpöydälle ja vielä allasnäkymällä mutta vielä en ole pöytääni sinne siirtänyt. 

Yläkerran "potentiaalinen" työtila 


Meillä on varastossa irtojalat ja pöytälevy, joista puoliso välillä tekee ylimääräisen työpöydän tuonne yläkertaan. Hänellä kun on aina aika ajoin töiden puolesta opiskeltavaa ja silloin hän tarvitsee työrauhan. Eli yläkerran aulatilan käyttö toimistona on jo testattu! 

Allasnäkymä :-) 



Mutta toistaiseksi kirjottelen kuitenkin alakerrassa, jossa pystyn samalla tekemään muitakin hommia, esim. ruoanlaittopuuhat ovat usein menossa samaa aikaa kun kirjoittelen. Aika kun ei muuten riitä kaikkeen. Keittiö on sopivasti viiden askeleen päässä! Tästä tosin on se seuraus, että usein kirjoittelenkin kahvikuppi tai joskus jopa viinilasi vieressä. 



Valoa tulee paljon sillä meillä on isot terassiovet (4kpl) ja vielä kattoikkunan kautta tulee lisää luonnonvaloa. Lamppua ei tule käytettyä juuri koskaan. Työpöydän vieressä olevalle tuulettimelle on käyttöä näin kesällä. 



Työpöytä on ihan Ikean perusjuttu, erikseen ostettu jalat ja pöytälevy. Taisi olla alle 50€ satsaus ja ostettiin jo edelliseen kotiin. Tuoli on yksi ruokapöydän tuoleista. Meillä olisi kyllä varastossa ihan kunnon toimistotuolikin mutta tykkään enemmän ihan normituolista, joka ei liiku ja missä on tukeva selkänoja. Käsilaukku on yleensä aina tuolin kulmalla.


Pikkuneidin piirustukset ilahduttavat äitiä työpöydällä. 

Pöytä on täysin minun käytössäni sillä puoliso on valloittanut ruokapöydän, joka on yleensä aina täynnä hänen papereitaan. Mutta pöytää emme käytä ruokailuun oikeastaan koskaan joten nykyinen käyttö ei minua haittaa. Syömme aina joko saarekkeella tai terassilla.


Aika usein työpisteeni siirtyy myös läheiselle sohvalle, etenkin iltasella. Ja jos puoliso on ilta- tai yövuorossa. Silloin otan käteeni mini iPadin, jonka avulla hoitelen hommia. Ja samainen ipad  kulkee myös mukana reissuilla eli kaikki kodin ulkopuolella tehdyt päivitykset hoituvat ipadilla. Samalla masiinalla tai iphonella otan kaikki kuvat ja siksi ne ovatkin usein mitä ovat. Tulevaisuudessa pitäisi satsata kunnon kameraan mutta toistaiseksi mennään näillä. 




lauantai 15. heinäkuuta 2017

Kesälomakuulumisia Kanarialta

Takana on nyt kaksi viikkoa kesälomaa täällä kotosalla. Eikä voi kesälomakeleistä täällä valittaa - aurinko on paistanut viime päiviä lukuunottamatta kirkkaalta taivaalta ja lämpötilat ovat olleet päivisin 25-28 asteen luokkaa ja öisinkin reilut 20 astetta. Tosin nyt viime päivät ovat olleet vähän tuskaisempia - calima eli sirokkohiekkatuuli piilotti kaiken alleen ja lämpötilat ovat myös kohonneet selvästi. Viikonlopuksi suunniteltu retki saaren sisäosiin jää tekemättä sillä vuorilla lämpötilat ovat lähes 40 asteen luokkaa. 


Täällä rannikollakin on ollut kuuma mutta kuitenkin vielä ihan siedettävää. Ja kun pysyttelee keskipäivän ajan sisätiloissa niin pärjää ihan hyvin vaikka kotona ei ilmastointia olekaan. Mutta rannalle en kyllä lähtisi itseäni grillaamaan tällä ilmalla... 

Itse en ole enää muutenkaan mikään kauhea auringonpalvoja vaan viihdyn mielummin varjossa. Eikä rantakaan kauheasti yleensä houkuttele vaan mielummin viihdyn ihan täällä kotipuolessa uima-altaalla, jossa on kaikki "mukavuudet" muutaman askeleen päässä. Tylsää? No, ehkäpä jonkun mielestä. Mutta kun se aurinko paistaa vähintään sen 300 päivää vuodessa niin ei sitä aurinkoa jaksa enää kauheasti palvoa. Varsinkin kun tätä ikuisen kesän elämää on takana jo yli 15 vuotta... Mutta parasta tässä onkin se, että siitä auringosta ei ole pakko nauttia kun sitä on kerran aina tarjolla. Voi siis ihan hyvällä omalla tunnolla istua keskellä päivää sisällä ja nauttia viileydestä sen sijaan että hikoilisi uima-altaalla tai rannalla vaan siksi, että on pakko saada aurinkoa. Ja sitten iltapäivällä kun lämpötilat ovat jo laskeneet niin voi suunnata altaalle nauttimaan. 

Ja nykyään voimme käydä myös iltauinnilla sillä puoliso sai vihdoin ja viimein taloyhtiössä läpi hankkeen, jolla hankittiin aurinkoenergialla toimivat lamput altaaseen. Muuttui muuten allas kertaheitolla paljon hienommaksi ja nyt voi tosiaan käydä vaikka iltauinnilla vielä auringon laskun jälkeenkin. Allas on avoinna klo 22 asti eli sitten kun iskevät ne kesän kuumimmat viikot niin mikäs se mukavampaa kuin käydä uimassa ennen nukkumaan menoa. Mutta toistaiseksi ei iltauinneille ole vielä ollut tarvetta sillä lämpötilat ovat tosiaan pysyneet vielä siedettävissä lukemissa. 


Toisin on ollut mantereella, jossa on kärsitty oikeastaan jo kesäkuun alusta lähtien melkoisesta helleaallosta. Taas tällä viikolla monissa paikoissa paukuteltiin helle-ennätyksiä uusiksi. 


No, ei käy kateeksi suomalaisiakaan jotka taas kärsivät normaalia kylmemmästä kesästä. Voisi täältä suunnaltaa vähän lämpöä sinne pohjolan perukoillekin puhaltaa... 


No, toivotaan että voimme viedä vähän lämpöä mukana kun suuntaamme Suomeen reilun viikon päästä. Vielä kahdeksan päivää kotosalla ja sitten odottaa kolmen viikon Suomi-loma. Tosin puoliso ei tällä kertaa pääse mukaan :-(   
Mutta mukavaa lomapuuhaa on tiedossa joka tapauksessa - Helsingin reissu vanhempieni sekä parhaan ystäväni ja hänen poikansa kera. Sitten kotipuolessa kesäteatteria ja Porispere-festaria olisi ainakin tiedossa, ehkäpä piipahdamme myös Raumalla mustan pitsin yössä. Mutta tärkeintä on kuitenkin se ihan arki: vierailut torilla, leikkipuistoissa, jäätelökioskilla, ystävien ja sukulaisten tapaaminen ja yleensäkin kaikki perinteiset Suomi-jutut. 

Tänä kesänä meillä on tosi paljon lomareissuja sillä yhden ehdimme jo tekemään, Suomi-reissu on toinen ja kolmas (Rooma-Kroatia-Montenegro) odottaa sitten vielä elo-syyskuun vaihteessa. Mutta onneksi kesäloma on pitkä ja pikkuneidin koulu alkaa vasta syyskuun alussa eli ehdimme tässä kesän aikana viettää myös ihan riittävästi sitä kesäloma-arkea täällä kotona. 

Näin lomallakin yritämme pitää jonkin verran rutiineita yllä koska se helpottaa paluuta sitten arkeen kun loma loppuu. Esim. pikkuneiti on viettänyt nyt pari viikkoa (ma-pe) kesäleirillä, joka alkaa päivittäin klo 9 eli itsellä on aamuherätys klo 7 aikaan ja neitikin herää klo 7.30. Ja nukkumaan neiti menee normaaliin tapaan n. klo 20.30. 

Omiin aamurutiineihin kuuluu näin lomallakin treenaaminen eli kun olen vienyt pikkuneidin kesäleirille niin suuntaan samantien crossfit-salille treenaamaan. Tosin nyt kesällä otan vähän normaalia rauhallisemmin vaikka 4-5 kertaa viikossa tuleekin treenattua. Mutta tehot ja painot ovat alhaisemmat kuin mitä normaalisti. Näin kroppa saa vähän palautua. Eikä näillä helteillä oikein edes huvita täysillä hikoilla - täällä kun ei saleilla ole mitään ilmastointilaitteita eikä edes tuulettimia. Eli hiki lentää taatusti! 


Niinpä treenien jälkeen suuntaakin suoraan kotiin uima-altaalle, jossa pieni palauttava uinti. On kyllä ihan parasta kun voi treenien jälkeen pulahtaa uima-altaaseen! 


Itselle tämä uusi arki on aika toisenlaista kun enää ei tarvitse ajella päivittäin satoja kilometrejä ja viettää tuntikausia naapurikaupungissa aikaa kuluttaen. Nyt ajamme 10 minuutissa koululle ja aikaa jää treenien lisäksi vielä kotipuuhiin, kaupassa käyntiin jne. Kesäleiriltä haen neidin aina klo 13.30 

Neiti on tykännyt leiristä tosi paljon ja saanut monta uutta ystävää. Useimmat niistä tulevat olemaan samalla tai rinnakkaisluokalla ensi vuonna joten leirin "tavoite" on jo nyt kaikin puolin saavutettu. Koulu tullut tutuksi, neiti tykkää ja saanut ystäviä. Alunperin tarkoitus oli, että neiti olisi leirillä vain kaksi viikkoa mutta hän itse pyysi, että saisi jatkaa vielä ensi viikonkin eli meidän Suomi-lomaan asti. Ja ei mikään ihme, että neiti siellä viihtyy. He leikkivät, pelailevat, askartelevat, käyvät joka päivä uimassa koulun altaalla, käyvät rannalla kerran viikossa ja lisäksi tekevät jonkun retken kerran viikossa. Mutta tärkeintä lienee ne uudet ystävät :-) 

                        Tällaiset maisemat avautuvat pikkuneidin uudesta koulusta - ei paha..


Uusi koulupuku tuli myös ostettua heti ensimmäisen kesäleiriviikon aikana. Neiti tykkäsi uusista kouluvaatteista paljon vaikka etukäteen vähän pelkäsinkin, että miten mahtaa käydä sillä edellisellä koulussa heillä ei ollut koulupukua ollenkaan. 
 

Kun olen hakenut pikkuneidin kesäleiriltä kotiin, niin syömme lounasta yhdessä. 



Ja lounaan jäljeen yleensä vähän lepäilemme kotona, katsomme esim. elokuvaa, masterchef junior- ohjelmaa, luemme kirjoja, askartelemme tai leivomme. 





Ja iltapäivät sitten menevät usein uima-altaalla, jos ei ole muuta ohjelmaa tiedossa. 



Iltapuuhat aloitamme n. klo 19 suihkulla, sitten illallinen ja sängyssä pikkuneidin pitäisi olla viimeistään klo 20 jotta ehdimme lukemaan iltasadut. Ja yleensä klo 20.30 neiti on jo unten mailla... 

Tällä rytmillä kuluvat meidän kesäloman arkipäivämme täällä kotosalla. Viikonloppuisin sitten koitamme keksiä jotain vähän erikoisohjelmaa. Esim.viime viikonloppuna kävimme moonlight cinemassa eli ulkoilmaelokuvateatterissa. Tällainen ylellisyys löytyy Meloneraksen alueelta ja siellä käymme aina silloin tällöin. 

On muuten ihan huippupaikka - elokuvaa katsotaan sohvilla, tarjolla on peitot lämmikkeeksi (elokuvat alkavat n. klo 21.15 ja klo 23). Listalta voi tilata syötävää ja juotavaa, palvelu pelaa! 

                                 



Tällä kertaa pikkuneiti pääsi ystävänsä kanssa mukaan GRU3-elokuvaa katsomaan. Oli muuten hyvä elokuva - voin suositella. Ei pelkästään lapsille vaan huumori iski myös aikuisiin! 


Tänään olimme puolestaan ihan normaalissa elokuvateatterissa katsomassa captain underpants -elokuvaa. Oli muuten ihan pohjanoteeraus - yhtä huonoa elokuvaa en ole nähnyt aikoihin. No, pikkuneiti tykkäsi joten se on tietysti tärkeintä... 


Aurinkoiset terveiset Kanarialta!