perjantai 28. helmikuuta 2014

Uusi kotikaupunkimme Las Palmas

Jos joku olisi viisi vuotta sitten sanonut, että tulen muuttamaan jonain päivänä Las Palmasiin, niin enpä olisi asiaa uskonut. Tämä saari ja kaupunki ei nimittäin koskaan ole ollut mikään unelmieni asuinpaikka – toisin kuin entinen kotisaari Fuerteventura. Tästä syystä muutto provinssin pääkaupunkiin on ollut melkoinen muutos - 10 000 asukkaan tunnelmallisesta pikkukaupungista suurkaupungin sykkeeseen. Jo pelkästään Las Palmasin kaupungissa asukkaita on vajaa 380 000 (ja suur-Las Palmasin alueella peräti 700 000) joten meno ja maisemat ovat aika lailla toista kuin Corralejossa, jossa käytännössä lähes kaikki asukkaat olivat jollain tavalla tuttuja ja kävellen pääsi kätevästi liikkumaan joka paikkaan. 

Las Palmasin kaupunki on vilkas ja varsin laajalle levinnyt ja kaiken lisäksi varsin mäkinen. Itse keskusta-alueet toki ovat merenpinnan tasolla mutta varsin nopeasti kaupunki lähtee nousemaan pitkin rinteitä. 



Las Palmasin keskusta on käytännössä jakaantunut useaan osaan: kaupungin pohjoispuoli on matkailijoiden suosimaa aluetta Canterasin rannan ympäristössä ja siellä on myös suurin osa kaupungin hotelleista. Tämän alueen ainoa kaunistus on oikeastaan ranta ja rantakatu, muuten alue on varsin tylsää kerrostaloasutusta. Mutta itse ranta ja rantakatu ovat kyllä kaupungin piristys. 

                    
Kaupungin eteläpuoli sen sijaan on hyvin erilainen, vanhat kaupunginosat Vegueta ja Triana. Sieltä löytyvät lähes kaikki kaupungin nähtävyydet ja kauneimmat rakennukset, sillä valtaosa rakennuksista on rakennettu 1400-1900 lukujen aikana. Näiden väliin jää sitten iso alue (Avenida Maritima-Alcaravaneras), joka koostuu lukuisista hallintorakennuksista sekä asuinkerrostaloista. Unohtamatta tietenkään Ciudad Jardinia, vanhaa puutarhakaupunginosaa. Tällä aluella on pääasiassa vanhoja 1800-luvulla rakennettuja pientaloja puutarhoineen, joita nykyään käytetään niin asuintaloina, lähetystöinä kuin kaupallisiin tarkoituksiin.

                                          Trianan ostoskatu 

Veguetan kaupunginosa
¨'

Veguetan kävelykatuja

Kaupungin jatkuvasti kasvaessa on lisää tilaa sitten raivattu vuorenrinteiltä, joten uudet asuinalueet ovatkin selvästi muuta kaupunkia ylempänä. Itse asumme La Minilla alueella, joka on pääosin rakennettu viimeisen 15 vuoden aikana. Joten rakennuskanta on modernia ja muutenkin kaupunginosa on suunniteltu väljemmäksi ja vehreämmäksi kuin itse keskusta-alue. Tosin ei täältäkään keskustaan kävele kuin 30 – 50 min – riippuen siitä, että minne on matka.

                                         La Minillan alue ja meidän koti on yksi noista etualalla olevista valko-                                              vihreistä

Kun 4 vuotta sitten saimme tietää, että muutto tänne on edessä, oli ajatuksissa asunnon etsiminen saaren eteläosasta. Se ehkä tunnelmansa ja säiden puolesta olisi ollut hieman lähempänä Corralejoa ja Fuerteventuraa. Siellä kävimmekin katsomassa silloin vuosia sitten muutamia asuntoja mutta loppujen lopuksi tänne muutto siirtyi ja siirtyi sekä sen mukana myös muuttuivat ajatukset. Kun viime keväänä aloimme asunnonetsinnän uudelleen, olivat ajatukset jo saaren pohjoisosassa ja Las Palmasissa. Itse asiassa en tarkalleen tiedä, että miten mieli niin muuttui mutta ehkäpä halusimme kokea suurkaupungin tuntua ja toisaalta myös suurin osa saaren koulutarjonnasta on keskittynyt luonnollisesti pääkaupunkiin. Melko nopeasti löysimme mieleisen asunnon, jonka sitten vuokrasimme heinäkuussa 2013. Tietämättä tarkalleen, että milloin Jesuksen työt Fuerteventuralla edes loppuvat. Niinpä asuimme käytännössä viikot kaksistaan Kian kanssa ja Jesus oli Fuerteventuralla töissä, kunnes sitten saapui viikonlopuksi meidän luokse Las Palmasiin. Näin menikin neljä kuukautta kunnes marraskuussa Jesus vihdoin pääsi virallisesti muuttamaan Las Palmasiin.

Nyt olemme siis Kian kanssa viettäneet täällä jo 8 kuukautta ja aika on mennyt tosi nopeasti. Alussa oli suuret suunnitelmat siitä, että miten pitää kierrellä ja ajella ympäri saarta ja tutustua Gran Canariaan perusteellisesti. Mutta vielä toistaiseksi nämä saarikierrokset ovat jääneet tekemättä. Las Palmas on sentään tullut tutuksi mutta tämäkin lähinnä ihan elämisen kannalta eli mitään nähtävyyksiä tmv. en ole täälläkään ehtinyt näkemään. Sikäli outoa, koska viimeiset 10 vuotta tuli elettyä niin että tunsi asuinpaikasta käytännössä joka ikisen kaupan, ravintolan ja ennen kaikkea kaiken näkemisen arvoisen. Mutta nyt kun ei tarvitse enää ”opastella” niin tämä puoli on jäänyt vähän unholaan. Mutta kaipa nekin tässä tutuksi vielä tulevat..
Vielä en osaa sanoa, että tulemmeko asumaan täällä pidemmän aikaa vai alammeko jossain vaiheessa kaivata takaisin sitä pikkukylä-tunnelmaa, josta nautimme niin kovasti Corralejossa ja Fuerteventuralla. Se on selvää, että nyt on jo aurinkoa ikävä! En todellakaan uskonut, että sää täällä voisi olla niin erilainen kuin mitä oli Fuerteventuralla. Täällä talvi on todellakin talvi – niin talvi kuin se nyt Kanarialla voi olla. Mutta huomattavasti kylmempää ja sateisempaa kuin mitä Fuerteventuralla. Toki 40 minuutissa ajaa tuonne saaren eteläosaan, jossa aurinko paistaa lähes joka päivä kirkkaalta taivaalta ja lämpöä on helposti 5 astetta enemmän kuin täällä saaren pohjoiskärjessä. Mutta aika harvoin sitä kuitenkaan jaksaa lähteä ajelemaan sinne vaikka aurinkoa kaipaisikin.. Tosin monet paikalliset ovat sanoneet, että tämä talvi on ollut normaalia kylmempi ja sateisempi joten ehkä annamme kaupungille vielä toisen mahdollisuuden. Katsotaan mielipidettä sitten vuoden päästä. Mutta tällä hetkellä muutamia asioita, joista pidämme/emme pidä täällä.

Mistä pidämme Las Palmasissa:
+ suurkaupungin elämystarjonta: elokuvateattereita, teattereita, konserttisaleja sekä muuta kulttuuritarjontaa (kivaa olla olemassa vaikka emme kovin aktiviisia olekaan..) 
+ melko hyvä ravintolatarjonta  
+ lukuisia hyvätasoisia kouluja
+ hyvät sairaalat ja yksityiset lääkäriasemat
+ paljon kauppoja&ostoskeskuksa ja etenkin monta laadukasta kauppahallia
+ normaali kaupunki vaikka toki matkailijoitakin riittää (tosin niitä tapaa vain tietyillä alueilla..)
+ lukuisat puistot ja leikkipuistot
+ nykyinen kotimme (niin itse koti kuin koko taloyhtiö) on parasta täällä, samanlaista on 
   vaikeaa löytää muualta. Itse asiassa tämä on yksi painavimmista syistä, miksi haluamme  
   täällä myös tulevaisuudessa asua. 

Mistä emme pidä Las Palmasissa:
-ajoittaiset liikenneruuhkat ja autolla liikkumisen pakko
- ikuinen vaikeus löytää parkkipaikka keskustassa
-huono ilmanlaatu (jatkuvasti saa siivota ja etenkin terassi täynnä nokea jatkuvasti)
-epävakainen sää talvella
-panza burro kesällä (käytännössä lähes pilvistä heinäkuusta syyskuuhun mutta todella kuumaa ja kosteaa)
- kalliit asumiskustannukset

- rannat eivät sovellu leijasurffaukseen 

WELCOME TO LAS PALMAS!

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Kokkikoulu Kian koulussa ja karnevaaliviikon puuhia

Kian koulussa vietetään tällä viikolla karnevaaliviikkoa erilaisten aktiviteettien kera. Eilen oli vuorossa kasvomaalausta ja neiti tulikin kotiin varsin kirjavalla naamalla. Koulukaveri Elena oli kuulemma taiteillut Kian kasvot ja neiti kertoi olevansa leijona. Kia pääsi puolestaan maalaamaan opettajalle kissan kasvot. Sitä olimmekin jo kotona vähän etukäteen harjoitelleet joten opettajan kasvoista ehkä  pystyikin kissan viikset ja nenän tunnistamaan. 



Tänään oli vuorossa kokkikoulu, jonka vetämisen sain vastuulleni. Opettajat tiesivät innostuksestani kokkailla ja leipoa, joten he aikaisemmin jo kysyivät että olisinko kiinnostunut tällaisesta projektista. Ja totta kai lähdin mielenkiinnolla mukaan! Tänään oli siis ensimmäinen kerta ja onnistunut kokemus kertakaikkiaan. 




Ensimmäisellä kerralla halusin tehdä jotain sellaista, mitä on tullut itse paljon tehtyä ja joita olen leiponut paljon Kian kanssa. Eli muffinsseja! Ne kun ovat siitä helppoja, että ei tarvita sen kummempia koneita eli ihan vispilällä onnistuu. Joten lapset pääsivät itse tekemään leivonnaiset ihan alusta alkaen. Kian ryhmässä on tällä hetkellä täydet 14 lasta, joten seurue jaettiin kahtia koska 14 kanssa olisi jo vähän hankalampaa toimia. Tällä kertaa teimme taikinan pareittain ja homma toimi mainiosti koska jokaisessa parissa oli yksi vähän vanhempi ja toinen hieman nuorempi. Vanhimmat lapset ryhmässä ovat 4 vuotiaita ja nuorimmat taas Kian tapaan alle 3-vuotiaita ja kaikki pääsivät osallistumaan leivontaan. Ensimmäisenä kuorittiin banaanit ja jokaiselle tuli puolikas, joka sitten haarukalla survottiin muusiksi. Tämän jälkeen otettiin esiin taikinakulhot ja desimitat. Niihin olin etukäteen laittanut merkit 30ml, 40 ml, 50 ml - ensimmäinen öljylle, toinen sokerille ja viimeinen jauhoille. Lapset kaatoivat / lusikoivat itse kaikki materiaalit desimittaan ja sekoittivat niistä sitten vispilöillä taikinan. Lisäksi mukaan laitettiin vielä mansikkahilloa vähän lisämakua antamaan. Sitten jokainen lusikoi taikinan kahteen muffinssivuokaan - joiden kuvioit sai tietenkin jokainen itse valita. Ja eikun muffinssit uuniin, lapset pesulle, keittiön ja astioiden siivous ja seuraava ryhmä kehiin. Homma sujui kuin unelma. Avustajana oli onneksi toinen ryhmän opettajista, joka huolehti siitä, että lapset kävivät käsipesulla menne ja tullen sekä tarvittaessa auttoi muutenkin lasten kanssa. Aikataulutus toimi loistavasti eli aloitettiin klo 10 ja homma saatiin päätökseen n. klo 11.30 eli kaikki ehtivät vielä puoleksi tunniksi ulos leikkimään ennen lounasaikaa. Leivonnaiset nautittiin sitten rauhassa ruokailun jälkeen ja voi sitä riemua! Ei pelkästään riemua siitä, että pääsivät herkuttelemaan vaan siitä että olivat todellakin itse ne leiponeet. Täällä ei nimittäin mitenkään itsestään selvää ole se, että lapsia otetaan kotona mukaan ruoanlaittoon tai leivontaan joten valtaosalle nämä koulun kokkaushetket ovat ainoa tapa tutustua asiaan. Kaikki olivat halukkaita kokkailemaan uudelleenkin, joten niinpä sain kutsun jatkaa näitä tunteja myös tulevaisuudessa. Joten parin viikon päästä jatketaan kokkailuja koulussa!

Huomenna ja perjantaina Kian koulussa on naamiaisteema - huomenna mennään naamarit kasvoilla kouluun ja perjantana sitten vietetään kunnon naamiaisia. Kia haluaa taas pukeutua prinsessaksi vaikka jälleen kerran olen yrittänyt muitakin vaihtoehtoja ehdottaa. Mutta vaaleanpunainen prinsessa on ehdoton - mikään muu ei neidille tälläkään kertaa kelpaa. Siispä kaivamme taas tutut prinsessamekot kaapista ja jalkaan vaaleanpunaiset lakerikengät - eiköhän niitä prinsessalook synny. Läheisestä basaarikaupasta kävin jo ostamassa 0.90 € muovikruunun sekä samalla hinnalla taikasauvan. Halpa karnevaaliasu siis.. 

Tällä viikolla aamupäivätreenit ovat jääneet väliin koska tänään aamupäivä meni Kian koulussa ja eilen piti käydä kaupassa ja siivota koti reissun jäljiltä. Jostain syystä koti on aina ihan likainen kun reissusta tulee vaikka on monta päivää ollut pois kotoa! Mutta niin se pöly vaan jostain kertyy.. 
Treenailut ovat siis menneet iltapuuhiksi mutta on ollut ihan mielenkiintoista treenata välillä täysin eri aikaan. Salilla on myös ihan eri tunnelma iltasella ja itselläkin on paremmin energiaa. Huomaa, että kroppa on tottunut vuosien ajan enemmän iltatreeniin. Monesti kun salilla käy aamusti niin sitten on koko loppupäivän ihan väsynyt mutta näin iltatreenin jälkeen on hyvä ottaa kuuma suihku ja painua nukkumaan. Sinne siis! 




maanantai 24. helmikuuta 2014

Viikonloppu Madridissa mutta ihanaa olla takaisin kotona

Reissaaminen on aina mukavaa mutta mikään ei kyllä voita sitä tunnetta kun reissusta palaa takaisin kotiin. Oli reissu sitten ollut miten lyhyt tai pitkä tahansa. Tällä kertaa emme käyneet Madridia pidemmällä mutta niin vain 3 päivän jälkeen oli jo ihana palata takaisin omaan kotiin.

Reissu oli onnistunut, sillä  pääsimme yllättämään abuela Chatin perjantaina, hänen syntymäpäivänään. Ja jopa leipomani cupcaket pääsivät Madridiin asti. Täällä päässä turvatarkastus ei onneksi ollut niin turhan tarkka, Madridin päässä olisi varmasti jäänyt matkasta. Perjantaina olimme jo hyvissä ajoin Madridissa, joten pystyimme viettämään vielä mukavan illan. Abuela&abuelo olivat todella iloisia saadessaan meidät vieraiksi vaikka uusi koti olikin vielä aika lailla sekaisin. He nimittäin saivat vanhan asuntonsa myytyä reilu kuukausi sitten ja muutto uuteen, pienempään on ollut aika projekti. Eli aika monta laatikkoa odotteli vielä nurkissa. Mutta oikein hyvin mahduimme joukkoon ja uusi koti oli toimiva vaikka neliöitä onkin huomattavasti vähemmän kuin entisessä. Parasta uudessa asunnossa on ehdottomasti se, että kyseessä on kattohuoneisto eli koko asuntoa ympäröi iso terassi ja siitä pääsee nauttimaan niin kesällä kuin talvella. Sunnuntaina vietimmekin monta tuntia terassilla touhuten kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.

Tällä kertaa reissu tehtiin ilman sen kummempia suunnitelmia. Lähinnä otettiin iisisti eli seurusteltiin, levättiin ja syötiin hyvin. Lauantaina syötiin perhelounas kun abuela Chati kokkaili arroz caldosoa (paellan tyylistä riisiruokaa merenelävien kera). Lauantai-iltana kävimme puolestaan Jesuksen kanssa testaamassa sushi&buey -ravintolan, jota Jesuksen veli meille suositteli. Listalla oli melko hyvä valikoima sushia sekä gourmet-hampurilaisia. Molempia tuli testattua - sushit olivat herkullisia ja Jesus piti myös paikan nimikkohampurilaisesta. Itse en siihen ihastunut sillä mausteena ollut tryffeliöljy maistui turhan voimakkaalta. Siitä kyllä yleensä pidän monessa ruoassa mutta tällä kertaa yhdistelmä ei vain toiminut. Mutta kivoja ideoita tuli taas ja ehkäpä joku viikonloppu pitää tehdä susheja oikein rauhassa ja kokeilla uusi makuyhdistelmiä. Etenkin tulinen tonnikala-sushi oli tällä kertaa yksi lemppareista, joka myös ensi kerralla päätynee omiin kokkailukokeiluihin. Myös panko-jauheilla friteeratut katkarapu-sushit olivat todella herkullisia. Myös niitä pitää opetella tekemään!

Lauantaina piipahdimme myös Juanjo-sedän luona Tin Tin-kissaa tapaamassa. Valitettavasti kissa ei tapaamisesta ollut yhtä innoissaa kuin Kia joten aika nopeasti Kia siirtyi mielenkiintoisemman puuhan pariin eli Juanjon musiikkihuoneeseen. Tosi rytmikkäästi neiti kapuloita heilutteli - rytmitajua taitaa olla enemmän kuin vanhemmillaan..


Rytmitajua neiti esitteli myös sunnuntailounaalla, jota nautittiin lähiostarin italialaisessa. Kia ei voinut vastustaa letkeän reggaen kutsua, joten lounaan päätteeksi neiti tanssahteli kaiken ravintolakansan iloksi pitkän tovin. Myös ruoka oli erinomaista - etenkin Kian annos eli currylla maustettu lohipasta oli suussasulavaa.


video

Maanantaina oli aika palata takaisin kotiin Gran Canarialle. Lentokentällä olimme hyvissä ajoin, jotta Kia pääsi purkamaan energiaa kentän erinomaisessa leikkihuoneessa. Vastaava pitäisi ehdottomasti olla joka ikisellä lentokentällä! Kaiken lisäksi palvelu on täysin maksuton. Aikataulu oli loistavasti suunniteltu, sillä neiti nukahti päiväunille juuri sopivasti koneen rullatessa kohti kiitorataa ja parin tunnin lento meni mukavasti nukkuen. Kokemus on opettanut monta kikkaa matkailusta pienen lapsen kanssa ja toki Kiakin on jo aika kokenut matkustaja. Lentojen määrästä ei ole enää tietoa, sillä ensimmäisen vuoden aikana tuli lentoja täyteen jo 30 kpl. Sen jälkeen emme ole enää laskeneet.. 





Pieni reissunainen keksi näppärän tavan matkustaa terminaalista toiseen - koko reilu 10 minuutin kävelymatka meni mukavasti käsimatkalaukun "kyydissä". 


Koska viikonloppu meni pääasiassa laiskotellen ja herkutellen, oli heti kotiinpaluun jälkeen pakko suunnata kuntosalille. Klo 21 alkanut bodypump takana, joten nyt suihkuun ja nukkumaan. Huomenna alkaa taas arki! 





torstai 20. helmikuuta 2014

Kuntosalilla hikoilua, asioiden hoitoa, montessori-luento, leivontaa, ruoanlaittoa, siivousta&pyykkien pesua&silitystä ja pakkausta - niistä on tämä viikko tehty

Taas on viikko vierähtänyt siihen malliin että eipä ole kauheasti tullut hengähdettyä - täysi meno päällä aamusta iltaan ja silti ei tunnu tunnit riittävän. Mitenköhän sitä oikein selviäisi, jos pitäisi vielä töissäkin käydä? No, onneksi se ei tällä hetkellä ole vielä ajankohtaista. Toistaiseksihan olen vielä hoitovapaalla Aurinkomatkoilta ja se loppuu vasta kesäkuun alussa, kun Kia täyttää 3-vuotta. Mutta näillä näkymin sen jälkeenkään en ole palaamassa enää töihin, ainakaan entisiin töihin. Asiat ovat muuttuneet niin kovasti näiden kolmen vuoden aikana, jotka olen ollut poissa ja valitettavasti firman ajatusmaailma ei kohtaa enää omani kanssa. Toki on normaalia, että asiat ja ajat muuttuvat ja niin pitääkin olla mutta valitettavasti oma näkemykseni asiakaspalvelusta on hieman toisenlainen kuin mitä tällä hetkellä Aurinkomatkoilla toteutetaan. Ja toki myös fakta on se, että matkaoppaan/kohdepäällikön työssä on aika vaikeaa olla perheellinen.  Joten silloinhan on parempi sanoa adios. Mitä sitten tulevaisuus tuo tullessaan, niin sitä en vielä tiedä. Jotain suunnitelmia on olemassa mutta mitään konkreettista ei vielä ole eikä siihen ole toistaiseksi vielä edes tarvetta. Tällä hetkellä tärkeintä on olla kotona, kun Kiakin on vielä niin pieni. Pitää olla kiitollinen, että siihen on mahdollisuus. Ja nauttia siitä täysillä!

Viikko on mennyt taas tuttuun tapaan eli aamulla Kia kouluun, sitten salille ja sitten asioita hoitamaan/kauppaan/siivoamaan/pakkaamaan/leipomaan ja sitten taas Kia hakemaan koulusta. Iltapäivällä sään salliessa ulkoilua Kian kanssa (onneksi sateet on hetkeksi tauonneet..) ja leikkimistä/pelailua kotona. Sitten illallista, Kian iltatoimet ja neiti nukkumaan klo 20.30-21. Ja arjen luksus on sitä, kun saa illalla hetkeksi istahtaa sohvalle ja katsoa Jesuksen kanssa jakson tai kaksi Australian Masterchef-ohjelmaa. Olemme jääneet ihan koukkuun kyseiseen sarjaan ja tällä hetkellä on menossa 4.tuotantokausi. Ohjelma on kerta kaikkiaan loistavasti tehty ja ihan toista kuin esim. Suomen ja Espanjan vastaavat. Ja kaiken lisäksi pidämme australialaisten tyylistä ja elämänasenteesta. Sellaista positiivisuutta ei monesta paikasta löydy. Ja taso kyseisessä ohjelmassa on ihan mieletön! Kokkausfriikkinä sitä on ilo katsella ja sieltä on myös monet ideat tulleet omaan ruoanlaittoon.

Tällä viikolla kokkaukset ovat jääneet hieman heikommalle huomiolle. Tiistaina  lounaaksi nautimme kotitekoista sushia, josta olin unelmoinut jo monta päivää. Itse asiassa siitä viime perjantain ravintola-illallisesta lähtien. Sieltä tuli idea käyttää tulisenmakeaa passionhedelmä-kastiketta sushien kera. Ja tämä kokeilu pääsi vuoroon ja onnistui loistavasti! Makirullien sisään käärittiin tällä kertaa quinoaa (koska emme juurikaan syö valkoista riisiä), lohta, avokadoa, tuoretta mangoa sekä tuorejuustoa. Ja päälle loraus ihan tahmeaa, makeaa ja tulista kastiketta. Herkullista ja tätä pitää ehdottomasti tehdä uudelleen!


Myös perinteinen viikon pasta (todellakin pastaa vain kerran viikossa, aiemmin nautimme sitä lähes joka päivä!!! ) on tullut nautittua ja tällä viikolla se oli iberianpossupyöryköitä tomaattikastikkeessa. Pitkään haudutettu tomaattikastike on kyllä niin herkkua ja samaa pohjaa voi käyttää bolognesen tekoon, lihapullakastikkeeseen, merenelävien kera tai vaikka ihan sellaisenaan. Itse asiassa samalla reseptillä teen myös tomaattikeittoa, tosin nestettä siinä sitten lisäilen koostumuksen mukaan. Itse käytän aina pohjana joko Muttin tai Cirion tomaattisäilykettä. Hinta on kalliimpi kuin perustomaattimurskassa mutta mauassa sen huomaa!

Kastikkeen valmistan aina syvässä paistinpannussa, jossa kuullotan hieman sipulia ja valkosipulimurskaa. Sitten vaan tomaatit päälle (ja tietysti jos käytän Cirion kokonaisia tomaatteja, niin ne käytän ensin blenderissä), paljon yrttejä, lihafondikuutio, ruokosokeria ja mustaa pippuria. Muuta ei sitten tarvitakaan.. Kastikkeen annan hautua niin pitkään kuin mahdollista - vartissakin tulee jo syömäkelpoista mutta mitä kauemmin, sitä parempaa tulee. Tämänpäiväinen sai muhia noin 50 minuuttia ja maku oli erinomainen. Yrtit otan tällä hetkellä omalta ikkunalaudalta, jossa ne viihtyvät hyvin. Tosin tila on rajallinen eli tällä hetkellä valikoimista ei löydy kun timjamia, basilikaa, rosmariinia ja korianteria. Takaterassilla tilaa olisi vaikka kuinka paljon mutta valitettavasti ainakin kesällä siellä on niin kuuma, että yrtttejä ei siellä voi kasvattaa. Ja toisaalta nämä ovat sopivasti tässä keittiön ikkunalla eli aina käden ulottuvilla kun ruokaa laittaa!




Ja eihän viikko ole mitään ilman leipomista! Joten pitihän sitä leipoa pari cupcake-settiä Madridiin mukaanvietäväksi. Lähinnä juhlistamaan abuela Chatin syntymäpäivää, jota pääsemme viikonloppuna viettämään. Kyseessä on yllätysvierailu eli Jesuksen äiti ei tiedä meidän saapumisesta mitään. Tästä syystä paras ottaa omat minikakut mukaan... mikäli lentokentän turvatarkastajat antavat ne mukaan ottaa... Tällä kertaan tuli leivottua kolmea eri versiota - taateli, omena-kinuski ja kahvi. Koristelupuoli ei valitettavasti ole sieltä parhaimmasta päästä koska ne piti tehdä kiireessä perjantaiaamulla ennen lähtöä.


Leivontatarvikkeita piti käydä tällä viikolla myös täydentämässä ja kaikenlaista tulikin taas haalittua mukaan.

Valtaosa toki niitä, joita lähdin ostamaan mutta toki muutama heräteostoskin tuli hankittua. Nykyään vaate- ja kenkäkaupat eivät ole enää lempishoppailupaikkoja vaan rahat menevät ennemmin ruoka- ja leivontajuttuihin. Täällä on muutamia ihania leivontatarvikkeita myyviä kauppoja ja ihania gourmet-ruokashoppeja. Pääasiassa kyllä ruokaostokset tulee hoidettua ihan normaalissa lähikaupassa eli lähiostarin Mercadonassa, joka ehkä Suomessa vastaa K-lähikauppaa. Sieltä saa kaikki perustarvikkeet ja toki myös tuoretta lihaa ja kalaa ihan tiskiltä mutta mitään erikoisempaa ei sieltä löydy. Silloin tällöin tulee myös piipahdettua kauppahallissa ostoksilla mutta ei kovin usein. Kyllähän sieltä saisi aina parhaimmat hedelmät/vihannekset/lihat ja kalat mutta toki hintaakin on hieman enemmän kuin normikaupassa. Ja lisäksi aikaa menee huomattavasti enemmän ja sitä kun ei yleensä ole liikaa, monesti sitä vaan tyytyy Mercadonan tarjontaan.

Rutiiniviikon meillä katkaisi mukavasti keskiviikko-illan luento Kian koulussa. Aina kerran kuukaudessa koulu järjestää mielenkiintoisia kasvatusaiheisa luentoja - tällä viikolla ohjelmassa oli ongelmatilanteet kotona ja niiden ratkaiseminen positiivisesti. Hyvin mielenkiintoinen luento ja tuli paljon hyviä juttuja. Uhmahan on täysin normaali kehitysvaihe ja auttaa lasta ottamaan tärkeitä askelia kohti itsenäistymistä. 2-3 vuoden iässä lapsesta alkaa tuntua, että hän on oma persoona, jolla on oma tahto. Ja tätä hän haluaa harjoittaa ja se pitää myös lapselle mahdollistaa. Uhmaikä ei ole täyttänyt tehtäväänsä silloin kun lapselle jää epäselväksi, mihin hänen valtuutensa riittävät ja mikä on hänen vastuunsa. Lapsen täytyy kokea, että hänen tahdollaan on vaikutusta asioiden kulkuun mutta lapsen päätökset eivät kuitenkaan saa johtaa katastrofeihin vaan aikuisen tehtävä on kantaa vastuu turvallisista lopputuloksista. Paras tapa on kasvattaa rakkaudella mutta kuitenkin rajat antavalla tavalla. Vanhempien ei pidä myöskään pelästyä lapsen tahtoa ja kiukkua. Perustelluista ja järkevistä rajoista on syytä pitää kiinni rauhallisesti ja määrätietoisesti. Ja tärkeintä on selittää, että miksi jokin raja on olemassa.

On aina hyvä myös miettiä, että miksi lapsi reagoi johonkin asiaan negatiivisesti. Yleensä pieni peiliin katsominen riittää - lapsethan reagoivat asioihin moneasti juuri niin, kuin ovat nähneet vanhempien reagoivan asioihin. Omalla esimerkillä on uskomaton vaikutus myös lapsen käyttäytymiseen! Ja missään nimessä lapsen kiukkuun ei saa lähteä mukaan.

Lapsen ympäristö tulee myös tehdä sellaiseksi, että lapsella on mahdollisuus tehdä ja kokeilla asioita. Jos jatkuvasti sanotaan ei, ei, ei... vähemmästäkin alkaa raivostuttamaan. Samalla tavalla reagoi varmasti jopa valtaosa aikuisista, jos joku koko päivän hokee että ei saa tehdä sitä, ei saa tehdä tuota, ei saa, ei saa, ei saa.. Lapselle pitää antaa mahdollisuus kokeilla asioita ja tehdä virheitä - jos lapsi haluaa itse kaataa vettä/maitoa lasiin niin se pitää hänelle suoda. Aikuisen velvollisuus on opettaa, että miten esim. lasiesineitä käsitellään ja näin lapsi oppii kantamaan myös vastuuta. Ja jos sitten maidot kaatuvat pitkin lattioita, niin lapsi opetetaan siivoamaan jäljet.  Virheitä ei tarvitse pelätä ja missään nimessä niistä ei saa lasta kritisoida. Maidon kaatuessa pitää vaan maltillisesti todeta: ei haittaa, nyt pitää siivota. Ei sen kummempaa - ei syyllistämistä, ei moittimista. Ja kun riittävän monta kertaa on joutunut jälkiä siivoamaan (vahingossa ja tahallaan kaataen) niin kyllä lapsi oppii kaatamaan niin, että juomaa ei enää kaadu.

Ymmärtääksemme, mikä merkitys kokemuksilla on lapsen selviytymiselle elämässä, pitää ajatella voimavarojen ja vaatimusten suhdetta. Jotta lapsi omaksuisi uusia valmiuksia tai taitoja, on tärkeää, että hän kokee hallitsevansa jotain ja selviytyvänsä edessä olevista haasteita omilla valmiuksillaan. Tehtävät eivät saa kuitenkaan olla niin helppoja, että lapsi selvittää ne tuokiossa - muuten hänen kehityksensä seisahtuu. Jos lapsi sitä vastoin selviytyy jostain, mitä ei ole ennen osannut tehdä, seurauksena on hallinnan tunne, joka on lapselle myönteinen kokemus.

On kuitenkin tärkeää myös muistaa, etteivät lapsen resurssit käsitä vain omia sisäisiä kykyjä & valmiuksia vaan myös sen, kuinka ympäristö tukee hänen yrityksiään. Vanhemmat voivat kannustaa lastaan yrittämään sellaista tehtävää, josta tämä ei ole aiemmin selviytynyt. Tärkeintä on luoda yritykselle turvalliset puitteet. Mutta asoita ei pidä tehdä lapsen puolesta vaan antaa lapselle mahdollisuus tehdä itse ja oppia. Liian pitkälle viet apu saa lapsen kokemaan ettei hän itse selviydy ja se saattaa johtaa epävarmuuteen siitä, mitä hän taitaa ja mihin pystyy. Tämä onkin juuri Montessori-menetelmän periaate: auta minua tekemään itse.

Tärkeää on myös antaa lapselle rauha työskentelemiseen. Jos lapsi on touhuamassa jotain ja esim. illallisaika on lähetymässä, niin lapselle pitää ajoissa ilmoittaa asiasta. Esim. voit vielä leikkiä 10 minuuttia ja sitten on illallisaika. Näin lasta ei "revitä" pois mieluisasta puuhasta vaan hän voi rauhassa lopettaa asian. Muutenkin työskentelyrauha on tärkeä asia ja lapselle pitää antaa mahdollisuus tehdä omia töitään - ilman että esim. sisarukset tai muut lapset tulevat ottamaan työskentelyvälineitä. Lapsen työskentelyä pitää kunnioittaa ja näin lapsi oppii myös kunnioittamaan muiden työskentelyä. Vanhempien tehtävä on tarjota sisaruksille tai muille lapsille joku vaihtoehtoinen tehtävä siksi aikaa kunnes lapsi saa työnsä valmiiksi. Tai haluaa vapaaehtoisesti jakaa sen toisen kanssa. Lapsien on myös opittava siihen, että asioita ei saa aina heti ja nyt - jos haluaa leikkiä samalla lelulla niin sitä pitää odottaa kunnes se on vapaana. Tästä syystä esim. montessoriluokissa on jokaista esinettä vain yksi kappale.

Pettymykset ovat myös väistämätön osa elämää. Mutta turhia pettymyksiä ei kannata ehdoin tahdoin aiheuttaa. Myös vihan tunteisiin on kaikilla lupa mutta se ei kuitenkaan anna oikeutta tehdä mitä tahansa: itsensä, muiden tai tavaroiden vahingoittaminen pitää kieltää ja estää. Lasta voi opettaa purkamaan tunteitaan turvallisesti vaikka polkemalla jalkaa, mätkimällä tyynyä tai maalaamalla/piirtämällä. Oli ilo muuten huomata, että huomata yhtenä päivänä Kian toimivan juuri näin. Tulimme puistosta kotiin ja Kia oli tuohtunut sillä puistossa ollut tyttö ei ollut halunnut jakaa lelujaan. Kialle kun on opetettu, että lelut pitää aina jakaa muiden lasten kanssa.. Neiti ei kuitenkaan hermostunut asiasta vaan purki negatiivisen asian piirtämällä. Aika monta paperia neiti suttasi piirtäessään mutta menipähän negatiivinen tunne pois mielestä.



Huh, huh... kylläpä tuli taas asiaa ja tämä vain lyhyt koonti siitä, että mitä ehdimme käydä läpi parin tunnin luennon aikana. Toki monet asiat ovat tuttuja ja itsestäänselvyyksiä mutta valitettavasti ne monesti arjen kiireessä saattavat unohtua. Joten luento oli itsellekin taas hyvä muistutus tärkeistä asioista.

Vaikka Kian koulu on pieni, niin se on hyvin aktiivinen monessa asiassa ja nämä maksuttomat luenot ovat yksi hienoista asioista. Tälläkin kertaa mukana oli nopasti laskettuna noin 40 henkilöä eli asiat todellakin kiinnostavat vanhempia. Aikaisemmin näillä luennoilla on tutustuttu muun muassa Montessori-menetelmän perusteisiin ja menetelmän toteuttamiseen myös kotona. Tähän asti Jesus on ollut näissä yksi mutta tällä kertaa päätimme molemmat osallistua. Kia pääsi leikkimään muiden lasten kanssa sillä koulu tarjoaa aina pari opettajaa, jotka järjestävät lapsille ohjelmaa luentojen ajaksi. Ensi kuussa on vuorossa lastenlääkäri, joka tulee kertomaan pienten lasten ensiavusta ja muista tärkeistä asioista. Lisäksi ensi kuussa alkavat lauantai-luennot, joita on kerran viikossa aina huhtikuun loppuun asti. Näissä käydään perustellisemmin läpi asioita, joita montessori-menetelmällä voidaan tehdä kotona. Varmasti myös näihin luentoihin pyrimme osallistumaan, mikäli Jesuksen työvuorot vaan sallivat.


Laukut on pakattuna ja huomenna perjantaina suuntaamme Kian koulupäivän ja Jesuksen työpäivän jälkeen kohti Madridia. Lämpimät vaatteet on kaivettu kaapista sillä Madridissa odottaa normaali talvinen sää eli päivällä n. 10 astetta lämmintä mutta yöllä mennään nollaan tai jopa pakkasen puolelle. Viikonlopun suunnitelmat ovat vielä täysin auki mutta varmasti lauantaina nautitaan lounasta abuela Chatin "synttäreiden" merkeissä ja ehkä sunnuntaina voisimme Jesuksen kanssa käydä jossain illallisella. Madridin ravintolatarjonta on niin loistava, että joka kerta on pakko päästä jotain vähän erilaista testaamaan.. Hyvää tulevaa viikonloppua kaikille - nauttikaa!








sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Sateisen viikonlopun puuhailuja

Jo etukäteen oli tiedossa, että viikonlopusta tulee kylmä, tuulinen ja sateinen joten ei tullut yllätyksenä kun lauantai aamulla mittari näytti +12 astetta ja vettä tuli taivaalta kaatamalla. Etukäteen paikallinen meterologiakeskus oli antanut keltaisen varoituksen huonosta säästä ja sitähän on nyt sitten saatu. Vuorilla on saatu lunta ihan kunnolla - hurjimmat huhut puhuvat jopa melkein puolesta metristä. No, ei ehkä ihan niin paljon mutta reilusti kuitenkin kuten näistä La Provinvia-lehden kuvista voi päätellä.



Täytyy kyllä myöntää, että tällaisia lämpötiloja en ole kauheasti kokenut täällä Kanarialla ja menossa on sentään jo 13.talvi täällä. Lauantaina ei mittari noussut kuin enimmillään +16 asteeseen joten mieli ei tehnyt ulkosalle. Taisikin olla ensimmäinen päivä täällä ikinä kun en ole kotoa ulos astunut koko päivän aikana! Aika moneen otteeseen tuli kyllä mieleen, että a) onneksi en ole täällä lomalla ja b) onneksi en ole tällä hetkellä töissä matkaoppaana. Molemmissa tapauksissa olisi ollut aika ikävä v-loppu tiedossa.


Meillä kuitenkin säästä huolimatta vietettiin varsin mukavat kaksi päivää. Lauantai aloitettiin leipomisella, koska mielessä oli muutamia juttuja, joita piti päästä kokeilemaan ja kun Kiakin aamulla ilmoitti, että haluaa leipoa niin eipähän siinä voinut muuta kuin käydä hommiin. Neiti kun aika useasti vaatii, että pitää päästä leipomaan ja silloin hakee itse essun ja vetäisee päälleensä sekä käy hakemassa jakkaran työtason viereen, jotta ulottuu pöydän äärelle. Lisäksi vielä haki minullekin essun päälle ja kävi hakemassa leivontakulhon pöydälle, joten ei muuta kuin reseptit kehiin. Tällä kertaa tarkoitus ei ollut leipoa niitä kaikista kauniimpia leivonnaisia vaan antaa neidin tehdä kaikki omalla tavallaan. Sain nimittäin viime viikolla Kian koulusta varsin mielenkiintoisen projektin eli kokkaustuntien järjestämisen Kian luokalle. Tarkoitus on aloittaa 26.2. kun Kian luokka viettää karnevaaliviikkoa koulussa eri aktiviteettien parissa ja siis silloin olisi tarkoitus leipoa lapsosten kanssa. Kyseessä on siis oltava jotain sellaista, jota heidän on helppo tehdä eikä tekemiseen tarvita mitään laitteita. Siis helppo kuorrutettu suklaapiirakka kuulosti juuri sopivalta vaihtoehdolta kokeiltavaksi. Samalla kun mittasimme aineita kulhoon, niin tuli näppärästi käytyä läpi tilavuuksia, painoja sekä erilaisia rakenteita. Ja kun neiti vielä halusi maistella kaikkea, niin monille aisteille riitti koettavaa. Sen verran tietysti autoin, että oikeat mitat tuli kaadettua kulhoon mutta Kia itse kaatoi kaikki ainekset, rikkoi kananmunat ja sekoitti taikinan. Muotteihin laittaminenkin sujui varsin näppärästi. Siis helppoa & nopeaa ja mikä tärkeintä, onnistui helposti lapsen kanssa. Suklaakuorrutteen tein ja laitoin pikkupiirakoiden päälle itse koska siinä käsitellään kuumaa rasvaa. Ja lisäksi kuorrute jähmettyi tosi nopeasti, joten minä hoidin kuorruttelun ja Kia koristelut. Tulos ei ehkä ollut maailman kaunein suklaapiirakka mutta rakkaudella tehty ja erittäin maistuva.


Me teimme tällä kertaa pikkuvuokiin, koska ajattelin että näin olisi kiva sitten koulussakin tehdä jotta jokainen pääsee koristelemaan itse oman piirakkansa. Mutta yhtä hyvin taikinan voi kaataa uunilevylle ja siitä sitten leikata neliöiksi tai vähän hienommin piparimuoteilla vaikka sydämen mallisiksi paloiksi.

suklaa (tai paremminkin kaakao) piirakkapohja:
150 g voita -> sulata ja jäähdytä
2 munaa -> sekoita voin joukkoon
1.5 dl maitoa -> lisää voi-munaseokseen
2 dl sokeria  -> sekoita kuivat aineet taikinaan (sokeri, jauhot,leivinjauhe, vaniljasokeri ja kaakao), sekoita
4.5 dl jauhoja
3 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
Paista n. 200 asteisessa uunissa 10-20 minuuttia ( meille riitti 10 min)
kuorrutus:
50g voita
200 g tomusokeria
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
2 rkl vahvaa kahvia  ( tai itse korvasin sen kaakaolla, koska kahvin mausta eivät lapset välttämättä pidä)
-> sulata voi ja lisää muut aineet, sekoita tasaiseksi ja levitä nopeasti piirakoiden päälle. Ja ei muuta kuin koristelemaan!






Kokkailut jatkuivat pizza-lounaan merkeissä. Koska aikaa ei ollut riittävästi kotitekoisen taikinan tekemiseen niin tällä kertaa se otettiin valmiina jääkaapista ja täytteetkin olivat sitä yksinkertaisinta mallia eli jauhelihaa ja ananasta. Mutta maistui kuitenkin koko seurueelle ja Kiakin söi reippaasti oman minikokoisen pizzansa. Ja neiti tietysti myös pääsi hoitamaan pizzojen valmistuksen. Tomaattikastikkeetkin menivät hienosti pizzan päälle eikä ympäri huonetta kuten vähän pelkäsin.. Tosin muuta tavaraa oli kyllä lattia täynnä joten keittiö tuli siivottua päivän aikana muutamaan otteeseen. Mutta sehän kuuluu asiaan!



 Päiväunien jälkeen iltapäivä vietettiin sitten touhuten kaikkea kivaa eli lähinnä askarreltiin, tanssittiin ja jumpattiin (Kian lempipuuhaa...) sekä tehtiin palapelejä & pelattiin pelejä eli lähinnä muistipeliä ja dominoa. Itse päätin vielä jatkaa kokkailua siinä vaiheessa kun Jesus vei Kian iltapuuhille. Mielessä on jo pidempään ollut jelly-hyytelöiden valmistaminen. Ne kun ovat sekä Kian & Jesuksen herkkua. Tosin kaupassa myytävät eivät välttämättä ole sieltä terveellisemmästä päästä koska sisältävät kaikenlaisia säilöntä- ja väriaineita. Niinpä siis kokeiluun lähti vähän tervellisempi versio, johon käytin tuoretta passionhedelmämehua, steviaa sekä agar-agar jauhetta hyytelöimistä varten. Varsin helppoa, nopeaa ja maukasta tämäkin! Ja mikä parasta, niin yhdestä kupista saa melko annoksen vitamiineja.


Ja kun kerran passionhedelmän mehua jäi sopivasti jäljelle, niin pitihän siitä tehdä maukas reduktiokastike. En ole moista aikaisemmin kokeillut mutta eilen illallisella oli sellaista tarjolla makisushien kera ja se oli kerta kaikkiaan taivaallinen yhdistelmä. Kastike olikin varsin onnistunut, joten joku päivä pitää siis kokkailla niitä susheja jotta pääsen testaamaan kastikkeen toimivuuden oikeassa elämässä. Mutta teko oli varsin helppoa eli pannulle n. kupillinen passionhedelmämehua, saman verran viini/riisietikkaa ja saman verran sokeria. Sitä sitten keitellään kasaan kunnes tulos on halutunlainen. Itse haluisin melko tahmeaa, jotta se oikein takertuu sitten sushien pintaan. Loppusipauksena suolaa ja chiliä makua antamaan. Taivaallista!

Koska lauantai meni pääasiassa kokatessa niin sunnuntaina piti jo päästä kotoa hieman pois. Niinpä aamulla suuntasimme taas Kian kanssa uimaan ja siellä menikin aika mukavasti lämpimässä vedessä polskiessa. Lounasta päästiin nauttimaan yhdessä koko perhe kun Jesuskin saapui sopivasti töistä kotiin juuri sitä ennen. Sunnuntailounas oli tällä kertaa varsin pikaversio eli espanjalaista perunamunakasta. Sitä ei tule kovin usein kokattua koska peruna ei kuulu juurikaan meidän ruokavalioon mutta kun kaapista ei näin sunnuntaina juurikaan muutakaan löytynyt niin sitähän sitten Kian kanssa tehtiin. Normaalin perunan, sipulin ja munien lisäksi pannuun päätyi myös hieman jamon serrano-kuutioita ja vihreitä papuja. Näin munakas sai vähän lisää makua. Itse asiassa virallinen nimi tälle versiolle on tortilla paisana eikä tortilla española. Ihan yhtä hyvää ei tullut kuin abuela Chatin valmistamana mutta toisaalta aikaa meni vain 15 minuuttia kun abuela valmistamiseen käyttää helposti yli tunnin. Joka tapauksessa maistui mainiolta.


Iltapäivällä sää hieman kirkastui (vaikkakin kylmyys ja tuuli tuntuivat edelleen..) ja pääsimme hetkeksi leikkipuistoon ulkoilemaan. Mutta eihän Kia siellä pitkään viihtynyt kun kukaan muu ei ollut ulos uskaltautunut ja eipä Kiakaan tuosta säästä niin nauttinut. Ja ehkä minä vielä vähemmän.. Joten puolen tunnin happihyppelyn jälkeen palasimme kotiin. Iltapäivä menikin sitten englanninkielisten laulujen parissa, joita Kia jaksaa kuunnella vaikka miten pitkään. Tänään kunneltiin mother goose clubin lauluja, http://www.mothergooseclub.com. Laulut ovat muuten erittäin hyvä tapa oppia englantia ja Kiakin laulaa jo sujuvasti useita lauluja.

Olipahan viikonloppu! Mutta nyt katseet alkavaan viikkoon, joka sääennusteiden mukaan jatkuu kylmänä ja sateisena. Ehkäpä pitää joku päivä Kian koulupäivän jälkeen ajella etelään, että päästään vähän auringosta nauttimaan. Ensi perjantaina on aika suunnata pitkän viikonlopun viettoon Madridiin, jossa perjantaina juhlitaan abuela Chatin syntymäpäivää.

Mukavaa alkavaa viikkoa!




lauantai 15. helmikuuta 2014

Happy Valentine´s day - Hyvää Ystävänpäivää

Näin Ystävänpäivän /Valentine´s dayn kunniaksi, mansikka cupcakes...


Jälleen kerran helpolla reseptillä, ilman sähkövatkainta. Sekoittelin kulhossa 60 ml leipomiseen soveltuvaa öljyä ja 80 g sokeria. Sitten yksi kananmuna joukkoon ja sekoittelua niin, että ainekset muodostavat tasaisen taikinan. Toisessa kulhossa sekaisin 100g jauhoja ja 1tl leivinjauhetta, jotka siivilöin taikinaan. Sitten maun mukaan hieman mansikkaesanssia sekä pieneksi leikattuja mansikanpaloja. Massa muffinssivuokiin ja uuniin 180 astetta, noin 20-25 minuuttia. Tällä kertaa oikaisin hieman ja käytin valmista mansikkamousse-jauhetta, jonka vain sekoitin kylmään maitoon. Ja kun muffinssit olivat jäähtyneet niin ei muuta kuin koristelemaan ja herkuttemaan!

Ja herkuttelu sen kun jatkui illalla kun suuntasimme Jesuksen kanssa kauan odotetulle illalliselle. Lastenhoitaja tuli täsmällisesti klo 21 ja Kia oli jo untenmailla. Neiti jätti tänään päiväunet väliin, joten nukkumatti tuli jo klo 20.30 ja näin ollen saimme jopa vaihdettua vaatteet rauhassa ennen lähtöä. Pöytävaraus tehtiin jo etukäteen Segundo Muelle - nimiseen ravintolaan, joka yhdistelee aasian makuja perulaiseen keittiöön. Mielenkiintoinen yhdistelmä, joka meitä kovasti houkuttelee. Itse asiassa viimeksi kun ulkona kävimme syömässä, niin silloinkin kyseessä oli samanlaisia makuja tarjoileva Summum-ravintola. Tällä kertaa päätimme kokeilla toista, koska tätä olivat muutamat ystävät suositelleet. Listalta löytyi alkupaloina laaja valikoima erilaisia susheja, makeja, sashimia ym. mutta pienellä twistillä lisättynä. Tilasimme loppujen lopuksi thai mustekala-makeja, friteerattuja katkarapu-makeja, kampasimpukka-makeja passionhedelmäkastikkeella sekä Peru-fuusiomakeja eli causakeja, jotka oli merilevän sijaan kuorrutettu bataattipureella. Näistä suosikki oli ehdottomasti kampasimpukka-makit passionhedelmäkastikkeella. Näitä pitää ehdottomasti saada lisää ja ehkäpä myös oppia itse tekemään. Ehkä parhaita makeja, joita olen koskaan syönyt. Passionhedelmän makeus yhdistettynä kampasimpukan pehmeään makuun ja takapotkuna ripaus chiliä. Kertakaikkiaan herkullista!


Pääruokalistalla oli mm. perulaista cevicheä  sekä muita kalaruokia. Siis varsin kalapainotteista, kuten on odotettavissa kun saarella eletään. Jesus tilasi pääruoaksi tacu tacua mausteisella merenelävä-kastikkeella ja minä puolestaan aasialaista tonnikalasalaattia. Tacu tacu on siis perulainen ruoka, voisi ehkä kuvailla riisi-papupihviksi. Riisiä ja papuja paistettuna pihvin muodossa ja lisäksi ohessa oli herkullista ja täyteläistä currylla maustettua mereneläväkastiketta. Itse en olisi ehkä tilannut mutta muutama haarukallinen maistui herkullisesta. Koko annos olisi ehkä ollut liian täyttävää tavaraa. Oma itämainen tonnikalasalaattini oli huomattavasti kevyempi mutta valitettavasti tonnikala oli paistettu aavistuksen turhan kypsäksi, joten täydellistä makunautintoa ei siitä tullut. Jälkiruoat menivät vielä päälle ja turhan kypsästä tonnikalasta huolimatta ateria oli onnistunut. Ehdottomasti paikka jonne pitää vielä palata!

Ja mikä parasta, olipa ihanaa nauttia illallista rauhassa, rakkaassa hyvässä seurassa.. Nyt kun olemme löytäneet hyvän ja luotettavan hoitajan Kialle, niin ehkäpä pääsemme useamminkin nauttimaan näistä yhteisistä hetkistä.


Tähän loppuun vielä mielenkiintoinen linkki erääseen mielenkiintoiseen suomi-aiheiseen blogiin, ulkomaalaisen näkökulmasta. Valentine´s day vai ystävänpäivä (vai molemmat) siinäpä mielenkiintoinen aihe!

http://en.biginfinland.com/valentine-day-finland-love/#data


keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Kialle lastenhoitaja - projekti

Tänään on ollut mielenkiintoinen iltapäivä, sillä tuttujen kautta löysimme potentiaalisen lastenhoitajan, joka tänään kävi ensi kertaa näyttäytymässä ja tutustumassa Kiaan. Ja varsin hyvä löytö onkin, sillä ammatiltaan on lastentarhanopettaja. Ja kaiken lisäksi on hoitanut tuttujen lapsia aikaisemmin Fuerteventuralla, joten myös luotettavasta henkilöstä on varmasti kysymys. Tarkoitus siis on, että käytämme häntä silloin tällöin kun haluamme päästä iltasella vaikka syömään/elokuviin tmv. Lähimmät sukulaiset kun ovat n. 1780 km päässä niin lastenhoitoapua ei juurikaan tarjolla ole. Toki täytyy myös myöntää, että tähän asti ei edes suurta innostusta ole ollut kotoa lähteä. Mutta nyt olemme päättäneet, että pitäähän sitä välillä päästä parisuhdetta hoitamaan ja vähän tuulettumaan kodin ulkopuolelle.

Suunnitelmissa nyt sitten on, että perjantaina suuntaamme illalliselle ihan kahdestaan ja tämä Maria tulee sitten Kiaa "vahtimaan".  Ainakin nyt aluksi on tarkoitus, että hoidamme itse iltatoimet ja laitamme Kian nukkumaan sitten yhdessä, jotta neiti tietää että hoitajakin on talossa. Ja sen jälkeen hoitajalla onkin leppoisat oltavat tv:tä katsellen, netissä surffaten, kirjaa lukien tai mitä sitten haluaakin tehdä. Mutta ehkäpä tulevaisuudessa voimme sitten hyödyntää häntä muissakin tilanteissa, jos vaikka joku viikonloppu pääsisimme vähän leijasurffaamaan tai kenties muutamaksi tunniksi kylpylään. Toki näitä voimme tehdä myös ilman lastenhoitajaa, vuoroja vaihdellen, mutta onhan se huomattavasti mukavampaa yhdessä niitä tehdä. Täällä kun kylpylöihin eivät pääse alle 16-vuotiaat joten Kian kanssa emme voi mennä. Ja surffirannatkaan eivät ole täällä yhtä lapsiystävällisiä kuin FUElla niin silloin on helpompaa jättää Kia kotiin kuin että mennään yhdessä jollekin kiviselle ja tuuliselle rannalle. Katsotaan, että miten homma lähtee toimimaan. Eihän tuo toki ilmaista puuhaa ole mutta ihan kohtuuhinta 10 € / tunti on kuitenkin, ottaen huomioon että kyseessä on koulutettu aikuinen. Kaiken lisäksi oikein mukava sellainen ja Kia oli heti ihan tohkeissaan esittelemässä lelujaan ja temppujaan eli mistään vierastamisesta ei ollut tietoakaan.

Nyt sitten vain pitäisi päättää, että minne suuntaamme illalliselle perjantaina. Jesus kyseli työkavereiltaan ravintolavinkkejä mutta kaikki suositellut olivat tyypillisiä paikallisia ravintoloita. Toki niistä saa varmaan erinomasta kanarialaista/espanjalaista ruokaa, jos sitä haluaa syödä. Mutta jostain syystä mikään perus-espanjalainen/kanarialainen ei meitä juurikaan houkuttele vaan olemme mieltyneet enemmänkin kansainvälisen keittiön antimiin. Eli mitä todennäköisesti löydämme itsemme joko japanilaisesta, korealaisesta, perulaisesta, intialaisesta tai jostain fuusioravintolasta. Perjantai on sikäli vähän "huono" päivä, että kyseessä on Valentine´s day eli monet ravintolat ovat varmasti aika täynnä mutta toisaalta onhan se kivaa päästä kerrankin kyseisenä päivänä romanttiselle illalliselle. Meillä kun ei kyseistä päivää ole oikeastaan koskaan juhlittu. Tapaamisemme vuosipäivä on ehkä meillä ollut se  "Valentine´s day".  No, eipähän se huono asia ole vaikka parisuhdetta juhlisi vähän useamminkin. Itse asiassa joka päivä on aihetta juhlaan ja toisen muistamiseen :-)
Tänään ilahdutin siis rakkaitani appelsiini-suklaa muffinsseilla, joiden teko on ollut mielessä jo pidempään. Idea tuli jaffa-kekseistä, joita näin kaupassa ja pitihän siitä sitten jalostaa cupcake-versio. Varsin herkullista ja maistui sekä Jesukselle että Kialle.



Tänään oli ohjelmassa myös loppuviikon menun suunnittelua. Tarkoitus olisi ainakin nauttia sesamkuorrutettua punatonnikalaa, caesarsalaattia, pasta carbonaraa, tomaattikeittoa ja jotain kanasta, ehkä tom kha gai-keittoa. Perjantainahan illallinen kotona jää väliin ja voipi olla, että lauantaina nähdään jälleen ystäväperheiden kanssa, joten ehkä silloinkin kotikokkailut jäävät väliin. Joka tapauksessa tänään lounaaksi nautittiin punajuuririsottoa ja illalliseksi saksanpähkinä-sitruunakuorrutettua lohta. Nam!



maanantai 10. helmikuuta 2014

Is Monday and I love it

Pakko myöntää, että maanantai merkitsee minulle ihanaa paluuta arkeen. En kuulu siis "I hate Mondays" -ryhmän kannattajiin. On ihanaa aloittaa viikko ja normaalit rutiinit - näin elämässä pysyy joku järjestys ja tolkku. Johtuu ehkä siitä, että meillä ei yleensä edes mennä ihan "maanantaista perjantaihin" arkea ja sitten viikonloppu kotona laiskotellen -tyyliin. Jesuksen työvuorot kun menevät miten sattuvat joten hyvin harvoin meillä päästään varsinaisesti viikonloppua viettämään. Tästä syystä ehkä rutiinit ovatkin niin tärkeitä - pysyy edes vähän kärryillä, että mikä päivä on menossa :-)

Tämä viikonloppu meni ihan mukavissa merkeissä - lauantaina juhlittiin Kian koulukaverin Pablon synttäreitä klo 12-16. Kia oli koko viikon jo puhunut syntymäpäivistä, joten näitä juhlia oli kovasti odotettu. Koska kutsussa esitettiin toivomus naamiaisasusta, niin toki sellainen piti Kiallekin ideoida. Tai neiti ihan itse päätti, että haluaa olla prinsessa. Yritin ehdottaa keijua, kissaa tai pupua mutta mikään näistä vaihtoehdoista ei kelvannut. Olemme nyt päässeet tähän ihanaan prinsessa-ikään! Ja näköjään sama vaihe oli menossa myös monella muulla sillä synttäreillä taisi olla ainakin 5 muutakin prinsessaa. Onneksi kaapista löytyi jonkinnäköinen prinsessa mekko ja siihen kun askartelin pikaisesti kruunun ja taikasauvan, niin asukokonaisuus oli valmis. Ja neiti tyytyväinen. Onneksi vielä riittää nämä kotikutoiset asut eikä tarvinut ostaa mitään valmista 30 euron arvoista prinsessa-asua. Mutta kyllä sekin varmaan on vielä joskus edessä...




Nämä olivat Kian ensimmäiset koulukaverisynttärit ja oli kiva nähdä, että miten Kia leikki sujuvasti kaikkien koulukavereidensa kanssa. Kaikki tuntuivat viihtyvän eikä lapset edes kaivanneet mitään kummallisempaa ohjelmaa. Juhlat kun olivat koulun piha-alueella, niin paikka oli tuttu kaikille lapsille ja se ehkä teki asiasta lapsillekin normaalimman. Heti alkuhetkestä lähtien kaikki touhusivat täysillä eikä kukaan kaivannut aikuisia edes mukaan auttamaan. Näin aikuiset saivat myös nauttia juhlista eli syödä ja seurustella rauhassa. Mikä ihanuus! Oli mielenkiintoista tutustua paremmin muihin vanhempiin.

Sunnuntaina Jesus olikin aamuvuorossa, joten me suuntasimme aamupäivällä Kian kanssa uimahalliin. Tai oikeastaan kyseessä on kuntosalin uima-allas. Tai ehkä voisi puhua minikylpylästä - sieltä kun löytyy normialtaan lisäksi sauna, höyrysauna sekä ihanan lämmin ns. terapia-allas vesihierontapisteineen. Siellä siis käymme Kian (ja joskus myös Jesuksenkin ) kanssa polskuttelemassa aina silloin tällöin. Ehkä nyt pitää aloittaa vähän säännölllisempi rytmi, jos vaikka neiti vähän innostuisi enemmän tuosta uimisesta. Toki Kia tykkää vedessä olla ja leikkiä mutta varsinainen uiminen ei ole tähän asti juurikaan innostanut. Vaikka olemme kokeilleet vauva- ja taaperouintiakin useaan otteeseen. Ensimmäisen kerran jo neidin ollessa 6 kuukautta mutta silloin homma jäi muutaman kerran jälkeen koska uima-altaan vesi oli niin kylmää. Sitten bongasimme Fuerteventuralla toisen uimahallin ja siellä vesi olikin hieman lämpimämpää joten aloitimme vauvauinnin siellä Kian ollessa noin 1-vuotias. Sillä kertaa sinnittelimme mukana muutaman kuukauden mutta koska tuntui, että Kia ei hommasta oikein nauttinut, niin päätimme jättää tunnit. Jonkin aikaa kävimme uimassa 1-2 kertaa viikossa ihan omatoimisesti mutta kun neiti ei hommasta niin kauheasti nauttinut, niin päätimme pitää uimisesta tauon. Kolmas yritys tehtiin sitten täällä Las Palmasissa, jossa Kia aloitti viime syyskuussa taaperouinnin. Ikää oli silloin 2 vuotta ja 3 kk mutta uiminen ei edelleenkään kiinnostanut. Leikkiminen vedessä kyllä mutta ei uimaopettajan vetämät harjoitukset. Joten jälleen parin kuukauden yrityksen jälkeen päätimme unohtaa tunnit hetkeksi. Nyt olemme siis jälleen aloittaneet uinnin mutta taas tällä kertaa omatoimisesti ja näyttää siltä, että vihdoin kiinnostaa muukin kuin vain vedessä leikkiminen. Toivotaan, että tällä kertaa olisi oikea ajoitus ja neiti innostuisi vähän myös uimisesta - olisi sitten kesällä kiva pulikoida tuossa taloyhtiön uima-altaassa muiden lasten kanssa.

Jälleen kerran viikonlopun levon ja myös herkuttelun jälkeen oli aika palata tänään "ruotuun" eli päivä alkoi personal trainerin vetämällä GAP-tunnilla. Nyt alkaa tuntua, että tammikuussa aloitettu kunnon kuntokuuri on toiminut sillä pikku hiljaa olen pääsemässä taas siihen kuntoon, jossa olin esim. vuosi sitten kun treenasin säännöllisesti crossfit-tyylisillä tunneilla. Mutta muuton jälkeen ahkera harjoittelu jäi vaikka kuntosalilla tulikin käytyä enemmän ja vähemmän säännöllisesti. Mutta niin se kunto vaan romahtaa kuin ei ihan täysillä harjoittele. Nyt siis taas rakennetaan kuntoa uudelleen. Viime viikolla mielenkiinnolla kokeilin cooperin testiä ja 2300m meni rikki. Eli kunto on toki ihan ok mutta parempikin voisi olla... Tällä viikolla ajattelin testimielessä kokeilla, että miten kunto kestää taas crossfit-harjoittelua. Eli sitä olisi sitten torstai-iltana ohjelmassa. Täytyy nyt vaan toivoa, että pysytään edelleen terveenä. Joulukuun flunssaputken jälkeen olemme saaneet onneksi olla terveenä ja tämä tietysti suoraan vaikuttaa treeneihin.

Näin viikolla yritän myös tarkastella tuota ruokapuolta eli ei herkuttelua ja hiilihydraattejakin maltillisesti. Ei sentään mitään karppausta mutta sanotaan, että hyvin terveyspainotteista ruokailua. Niin että ei tulisi syötyä enempää kuin mitä on kulutus tai jos mahdollista, niin päästä vaikka vähän miinuskaloreille. Jos vaikka kesään mennessä saisi muutaman kilon karistettua. Mutta viikonloppuisin on lupa vähän herkutella koska pitäähän elämästä nyt nauttiakin. Ja itsellä tuohon nautiskeluun nyt sattuu kuulumaan esim. hyvä ruoka ja muutama lasillinen punaviiniä :-)


Tänään iltapalana tuli nautittua sipulikeittoa - maukasta ja kevyttä mutta näin viileänä helmikuun iltana ihanasti lämmittävää. Hyvää alkanutta viikkoa!


perjantai 7. helmikuuta 2014

Perjantai - minne se katosi?

Tänään on taas ollut varsin vauhdikas ja tehokas päivä. Aamu meni  kuntosalilla rasvanpolttospinnin merkeissä ja päälle puolituntinen core-tunnilla. Tällä viikolla on tullut taas ahkerasti treenattua - spinning, bodycombat, bodypump pariin kertaan ja GAP. Nyt on sitten aika levätä taas viikonloppu ja viettää enemmän aikaa Kian kanssa. Viikolla on hyvä hetki treenata aamupäivällä kun neiti on koulussa mutta viikonloput olen päättänyt pyhittää yhteiseen ajanviettoon. Huomenna onkin ohjelmassa Kian koulukaverin syntymäpäivät, joita vietetään itse asiassa koululla! Ovat keksineet hienon tavan ansaita hieman extraa (kyseessä kun on yksityiskoulu eli eivät saa valtiolta mitään tukia) eli koulun tiloja voi vuokrata esim. synttäreiden järjestämiseen. Täällä kun monesti perheet asuvat huomattavasti pienemmissä asunnoissa kun mitä esim. Suomessa on totuttu, joten tilaa ei välttämättä kaikilta löydy synttäreiden järjestämiseen. Varsinkin kun tapana on, että mukana ovat vielä vanhemmatkin. Kiankin luokalla on 14 lasta ja jos kaikki tulevat molempien vanhempien kera niin siinähän on jo melkoinen setti. Taidamme mekin siis kesäkuussa harkita tuota kouluvaihtoehtoa - ainakin noita koulukaverisynttäreitä varten... Kotona sitten erikseen muille ystäville.

Salin jälkeen ehdin tehdä pikasiivouksen kotona ja käydä suihkussa kunnes olikin taas aika noutaa Kia koululta. Siellä neiti oli taas iloisena vastassa - tänään oli ollut erityisen hyvä päivä. Ruokakin oli maistunut ja jopa kasviskeitto oli mennyt kokonaan parempiin suihin. Ehkäpä pikkuhiljaa alamme edistyä tuossa Kian ruokailuteemassa. Jopa jälkiruokana ollut jogurtti oli maistunut melkein kokonaan. Melkoinen saavutus siihen nähden, että vielä 2 viikkoa sitten ei jogurttia mennyt alas lusikallistakaan. Ainakaan omatoimisesti.

Lounaaksi nautimme limemarinoitua mozzarella-salaattia. Herkullista, nopeaa ja raikasta.


Sillä aikaa kun Kia ja Jesus ottivat pienet siestatorkut, minä rentouduin omalla tavallani eli leipomalla. Eilen illalla katsoimme Jesuksen kanssa Australian masterchef-ohjelmaa (joka on ihan ehdotona lemppari) ja siellä leivottiin ihanan näköisiä taatelivanukkaita. Niistä tuli idea taatelimuffinsseihin, joita oli tietysti heti päästävä kokeilemaan. Koska talon väki oli untenmailla, oli resepti kehitettävä niin että vatkainta ei tarvita. Ja onnistuihan se - lopputulos oli erittäin maistuva. Todella pehmeitä ja kuohkeita.

Taateli-suklaa cupcakes (12 kpl)
2 rkl hunajaa
1.5 dl vettä
200 g kivettömiä taateleita
-> paloittele taatelit pieneksi ja laita kiehumaan hunajan& veden kera n. 5-10 min kunnes ovat pehmeitä

120 ml leivontaa sopivaa öljyä
150g    ruokosokeria
200 g   jauhoja
2 tl       leivinjauhe
2          pientä banaania
-> sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään. Toisessa kulhossa sekoita öljy, sokeri ja survottu banaani. Sekoita massa hyvin. Lisää jauhoseos ja sekoita esim. lastan avulla. Lisää lopuksi jäähtynyt taateliseos. Jos taikina on kovin jäykkää, voi sitä ohentaa hieman esim. maidolla. Sitten vaan taikina muffinssivuokiin ja uuniin, 170 astetta n. 20 min.

Anna jäähtyä ja koristele suklaakuorrutteella:
200 g huoneenlämpöistä voita
200 g tomusokeria
120 g maitosuklaata
Sulata suklaa ja anna jäähtyä. Vatkaa hyvin voi ja tomusokeri, lisää lopuksi joukkoon jäähtynyt suklaa. Kuorruta haluamallasi tavalla. Koristeet voi päälle valita oman maun mukaan, tällä kertaa lisäsin murskattuja pistaasipähkinöitä.


En tiedä, että miten kosteus ja kuohkeus säilyy seuraavaan päivään koska tällä kertaa kaikki menivät kerralla parempiin suihin. Iltapäivää nimittäin vietimme ystäväperheiden luona kahvittelemassa. Lapset saivat leikkiä keskenään ja aikuiset hetken istua & juoruta kahvitellen. Tänään tuli taas se tunne, että vau - onpa hienoa, että koko ajan ei tarvitse enää juosta Kian perässä vahtimassa. Siellä ne lapset leikkivät omatoimisesti monen tunnin ajan. Uskomatonta! Koko tämä seurue muutti Fuerteventuralta tänne samoihin aikoihin ja samasta syystä, joten ystäviä riittää ympärillä. Viime viikonloppuna tapasimme rantapäivän ja lounaan merkeissä, tänään kahvittelua joka venyi 4 tunnin vierailuksi. Eli ilta jäi lyhyeksi koska neiti ei tietenkään malttanut nukahtaa ennen kuin klo 22.30. No, onneksi huomenna on lauantai eikä tarvitse herätä aikaisin. Mukavaa viikonloppua!