maanantai 31. maaliskuuta 2014

Viikonlopun tunnelmia kuvina



 Kevään ensimmäinen jäätelökokeilu: passionhedelmäjäätelö (ilman jäätelökonetta) 

 Lauantai-iltana pizzaa a la Kia 

Sunnuntaina paistoi pitkästä aikaa aurinko, joten lounas nautittiin terassilla.
Thai-tyylistä vihreää kalacurrya. Nam! 

Sunnuntai-iltana piti tuhota tummentuneet banaanit, joten leivoimme banaani-toffee muffinseja


 Tilataidetta lauantaina Kian tyyliin


Sunnuntain piirroshetki 

 Maanantain taidetuokio vesiväreillä

Lauantain aurinkoinen aamupäivä koulun piha-alueella


sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Meidän monikielinen perheemme

Sain viikko sitten käsiini suomalaisen Annika Bourgognen kirjoittaman Be bilingual- kirjan, joka käsittelee kaksi- ja monikielisen perheen elämää. Kirja on tarjonnut paljon vahvistusta omille ajatuksille sekä muutaman uuden idean mutta varmasti enemmän siitä olisi saanut irti, jos olisi ollut mahdollisuus lukea se jo kolme vuotta sitten. Ennen Kian syntymää. No, onneksi silloin tuli luettua muita samantapaisia teoksia ja niiden avulla pääsimme aika hyvin perille siitä, että mitä vaaditaan kun perhe on kaksikielinen/monikielinen. Näitä periaatteita olemme sitten noudattaneet Kian syntymästä lähtien ja neidistä on kasvamassa kolmekielinen tyttö, joka puhuu sujuvasti suomea ja espanjaa sekä lisääntyvästi myös englantia.



Alussa saimme monelta suunnalta pelottelua siitä, että jos lapselle puhutaan liian montaa kieltä yhtä aikaa, niin se saattaa aiheuttaa puheen oppimisen kanssa ongelmia. Mutta ainakaan Kian tapauksessa näin ei ole käynyt. Päinvastoin. Neiti on varsin hyvin perillä, että mitä kieltä milloinkin puhuu ja kenelle pitää mitäkin kieltä puhua. Toki puhe ei varmaankaan ole täydellistä mutta täysin ymmärrettävästi kommunikoi molemmilla pääkielillä eli suomeksi ja espanjaksi. Ja englanti kehittyy myös jatkuvasti kovaa vauhtia. On uskomatonta, että miten lapsi oppii useita kieliä yhtä aikaa, ilman mitään opettamista. Vain kuuntelemassa. Samalla tavalla kuin yksikielinen lapsi oppii kielen niin monikielinen lapsi oppii samalla useamman kielen.


Ehkä tärkein pääperiaate monikielisyydessä on se, että noudatetaan tarkkaan tiettyjä sääntöjä. Eli esimerkiksi yksi henkilö, yksi kieli -periaatetta (meillä käytössä). Jesus tietysti puhuu Kialle espanjaa, minä puhun suomea ja koska kotikielenä meillä on englanti, niin sitäkin Kia kuulee jatkuvasti. Me olemme Jesuksen kanssa jo yhdessäolon alusta alkaen käyttäneet kotikielenä englantia. Itse toki puhun ja ymmärrän ihan sujuvasti espanjaa mutta meille oli jotenkin neutraalimpaa puhua kielellä, jota molemmat hallitsevat hyvin mutta se ei ole kuitenkaan kummankaan äidinkieli. Mikäli keskustelemme koko perhe yhdessä, niin silloin käytämme englantia. Joku voisi ajatella, että onpahan melkoinen kielisoppa mutta itse asiassa meidän perheessä tämä on toiminut vallan mainiosti.

Kielen oppimisen kannalta tärkeää on se, että lapsi kokee tarvetta kielen oppimiseen. Eli suomea Kia kokee tarvitsevansa, koska hänen pitää tietysti pystyä keskustelemaan minun kanssani. Tästä syystä en puhu Kialle koskaan espanjaa sillä vähitellen neiti oppisi sen, että äitihän puhuu espanjaa eikä kokisi suomea enää tärkeäksi.  Lisäksi suomen kielen kannalta tärkeää on pitää tiiviisti yhteyttä Suomeen ja siellä oleviin ystäviin ja perheenjäseniin. Ja ennen kaikkea vierailla siellä säännöllisesti. Kun Kia näkee, että Suomessa pitää puhua ja ymmärtää suomea, niin oppimisen halu kasvaa. Toistaiseksi vielä emme ole tavanneet täällä asuvia suomalaisperheitä mutta varmasti tulevaisuudessa nämä tulevat olemaan tärkeitä siteitä kielen kehittymisen kannalta. Myös syksyllä Kian on mahdollisuus osallistua paikallisen suomikoulun toimintaan, joka kokoontuu muutaman kerran kuukaudessa. Myös näin suomenkieli saa tärkeää lisäharjoitusta. Ja se onkin tarpeen tulevaisuudessa sillä mitä vanhemmaksi Kia kasvaa, niin sitä enemmän espanjaa hän tulee käyttämään ja kuulemaan koska suurinosa ystävistä tulee olemaan espanjankielisiä. Tästä syystä jatkuva panostus monilla eri tavoilla on tärkeää.


Tähän asti suuri helpotus on ollut se, että Kia on ollut kotona minun kanssani ja näin ollen suomenkieli on saanut paljon harjoitusta näiden vuosien aikana. Ja itse asiassa vielä 6 kk sitten suomi oli selvästi neidin vahvin kieli. Mutta sen jälkeen kun neiti aloitti koulussa lokakuussa, on espanja tullut selvästi suomen rinnalle ihan tasaväkiseksi kieleksi. Toki suomen vahvuuteen vaikutti paljon myös se, että olimme käytännösä viikot kahdestaan Kian kanssa neljän kuukauden ajan (heinäkuusta marraskuulle), joten silloin 90 % ajasta käytössä oli vain suomi. Koulun alkaessa opettajat kertoivat, että Kia yritti muille lapsille puhua suomea mutta kun huomasi, että kukaan ei ymmärtänyt häntä niin vähitellen kieli alkoi vaihtumaan espanjaksi. Myös opettajat alussa joutuivat selittämään paljon asioita englanniksi sillä he huomasivat, että monissa asioissa Kia ymmärsi paremmin englantia kuin espanjaa. Ja silloin emme vielä Kialle edes kovin aktiivisesti englantia tarjonneet. Mutta ilmeisesti tulosta on tullut sen avulla, että pienestä pitäen neiti on katsonut kaikki lastenohjelmat vain ja ainoastaan englanniksi. Enpä olisi uskonut, että sen avulla kielitaito tarttuu niin hyvin. Kia tykkää myös kovasti katsella ipadilta englanninkielisiä lauluja, joita tarjoaa esim. mothergooseclub sekä hooplakidz. Näiden avulla neiti on jo oppinut lukuisia lastenlauluja englanniksi.



Yksi menestyksen avaimista on varmasti myös lukeminen. Olemme Kialle lukeneet kirjoja jo ihan pienestä pitäen ja nykyään se onkin yksin Kian lempipuuhista. Joka päivä luemme vähintään 3-4 kirjaa, monesti jopa enemmän. Niitä luetaan pitkin päivää mutta tärkein hetki on aina iltasadut ennen nukkumaan menoa. Välillä iltasadut lukee Jesus, välillä minä ja joskus luemme vuorotellen muutaman sadun. Itse pyrin siihen, että päivässä ehtisin vähintään 20 minuuttia lukemaan Kialle suomeksi. Myös puhelimessani olevaan Elisa-kirja sovellukseen olen ladannut lukuisia kirjoja sekä kuvaäänikirjoja, joita sitten lueskelemme matkoilla ja esim. autossa. Autossa meillä on myös käytössä muutamia kaksikielisiä satulevyjä, joita sitten kuuntelemme lähinnä koulumatkoilla. Nämä ovat lyhyitä n. 10 minuutin pituisia satuja, jotka on luettu sekä englanniksi että espanjaksi. Eli ajomatkan aikana ehdimme kuunnella läpi sadut molemmilla kielillä. Näitä cd-levyjä aion seuraavaksi myös etsiä Suomesta, jotta saisimme myös suomi-englanti yhdistelmiä.






Kian koulussahan pääkieli on espanja mutta toinen opettajista käyttää myös opetuksessa jonkin verran englantia ja noin 25 % ohjauksesta on tällä hetkellä englanniksi. Itse toivoimme kovasti, että opetus voisi olla 50/50 mutta tällä hetkellä olemme tuohon pienempäänkin määrään ihan tyytyväisiä. Tulevaisuudessahan meillä on tarkoitus laittaa Kia englanninkieliseen kouluun, joten kaikki englanti tässä vaiheessa on hyödyllistä. Kouluthan täällä käytännössä alkavat 3-vuotiaana (vaikka pakollinen oppivelvollisuus alkaa vasta 6-vuotiaana) mutta monet vanhemmat haluavat varmistaa koulupaikan ja se onnistuu vain sillä tavalla, että lapsi menee jo 3-vuotiaana kyseiseen kouluun. Tällä hetkellä tämä ei onneksi ole suuri ongelma, sillä Espanjan taloudellinen tilanne on laskenut oppilasmääriä yksityiskoulussa ja näin ollen on mahdollista saada koulupaikka myös myöhemmässä vaiheessa. Haluamme nimittäin pitää Kian vielä ainakin ensi vuoden Montessori-koulussa. Ja mahdollisesti pidempäänkin, mikäli koulusta tulee vähintään kaksikielinen. Mutta olemme myös varautuneet siihen, että sitten 4-vuotiaana on viimeistään siirryttävä toiseen kouluun, mikäli haluaa tulevaisuudessa osallistua englanninkieliseen opetukseen. Onneksi olemme löytäneet myös hyvän englanninkielisen koulun, jossa arvot ja opetusmenetelmät ovat lähellä meidän omia näkemyksiämme.

On hienoa, että koulussa edes osa opastuksesta tapahtuu englanniksi sillä näin Kia kokee, että kielelle on käyttöä muuallakin kuin kotona. Toki tulevaisuudessa hyödyt tulevat vielä paremmin esille vaikkapa kun reissaamme jonnekin ja Kia huomaa, että englannilla pärjää melkeinpä missä tahansa.

Meidän monikielinen elämämme on vasta alkuvaiheessa ja varmasti vuosien kuluessa tulee paljon haasteita vastaan. Mutta uskomme, että perehtymällä asiaan ajoissa ja tekemällä asiat hyvin voimme välttää suurimmat karikot. Ja toivottavasti näin Kiasta kasvaa sujuvasti kolmea kieleä puhuva ja kirjoittava neiti. Tämä olisi suuri rikkaus. Ja kaiken lisäksi monet asiantuntijat uskovat, että monikielisten on myös tulevaisuudessa helpompi oppia uusia kieliä.



Mikäli aihe kiinnostaa enemmän, niin ohessa esimerkiksi mielenkiintoinen Tiede-lehden artikkeli aiheesta:

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/kaksi_kielta_trimmaa_aivot



perjantai 28. maaliskuuta 2014

Vauhdikas viikko takana ja edessä rauhallinen viikonloppu

Niin se viikko hurahti ja vieraat lähtivät keskiviikkona takaisin kohti Suomea. Toivottavasti vierailu oli antoisa vaikka loma oli varmasti hieman erilainen kuin "etelän" loma yleensä. Las Palmas kun on enemmän kaupunki- kuin rantakohde - ainakin näin talvella.. No, onneksi sentään etelässä paistoi, joten siellä kävimmekin sitten useampaan otteeseen viikon aikana. Kerran Amadoresin rannalla, kerran San Agustinin rannalla ja viimeiseksi vielä Anfi del Marin rannalla. Joka kerta aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpöä oli reilusti 25 astetta. Kun samaan aikaan Las Palmasissa oli 18 astetta ja pilvistä. Ei sitä kevättä/kesää edelleenkään näy vaikka kohta ollaan jo huhtikuussa! Tänään on tuuli puhaltanut oikein kunnolla ja sää ollut tosi kolea. Piti ihan laittaa tuulenpitävä ulkoilutakki päälle, kun Kian kanssa suuntasimme iltapäivällä leikkipuistoon. Ja silti oli sen verran viileää, että 45 minuuttia kauemmin ei siellä voinut olla. Voi Las Palmas! Tuli muuten aamulla vaatteita valitessa mieleen, että ensimmäistä kertaa sitten Suomesta lähdön jälkeen (syksyllä 2001) olen käyttänyt pitkiä housuja putkeen joka päivä viimeiset neljä kuukautta! Fuella tuli ehkä pari kertaa kuukaudessa laitettua pitkät housut mutta muuten kyllä pärjästi talvetkin shortseilla mutta täällä ei marraskuun jälkeen ole tullut mieleenkään laittaa shortseja jalkaan. Paitsi silloin kun olemme suunnanneet saaren eteläosaan - siellähän paistaa ja tarkenee. Höh!

Myös ystävien lomaviikkoon mahtui yksi pilvinen päivä jolloin ei aurinkoa löytynyt edes etelästä. Niinpä suuntasimme sunnuntai-retkelle länsirannikolle, pieneen Agaeten kalastajakylään. Siellä lapset touhusivat hetken aikaa laavahiekka/kivirannalla ja pilvisestä säästä huolimatta heillä oli oikein hauskaa.



Kylä itsessään on hyvin kaunis ja tuo monin paikoin mieleen Fuerteventuran kalastajakylät. Pienen rantakadun varrella oli lukuisia ravintoloita, joista yhdessä nautimme pienen lounaan. Valitettavasti ruokatarjonta ei ollut sieltä parhaasta päästä mutta paikka sattui olemaan ensimmäinen joka tuli vastaan kun sadekuuro yllätti, joten sen enempää emme lähteneet vaihtoehtoja katselemaan. Mutta varmasti kylästä löytyy jokunen oikein hyvä kalaravintola. Ensi kerralla tutkailemme vaihtoehtoja paremmin.

Yksi viikon parhaista päivistä vietettiin tiistaina kun suuntasimme heti aamusta Anfi del Marin rannalle. Siellä emme olleet aikaisemmin käyneet mutta varmasti palaamme paikalle. Kyseessä on saaren toinen valkosista rannoista, myös rakennettu sellainen. Tänne hiekka on tuotu Karibialta asti ja sen kyllä huomasti. Hiekka oli todella vaaleaa ja hienoa. Ranta itse asiassa kuuluu isolle lomaosake-ketjulle, jolla on lukuisia hotelleja rannan vieressä. Mutta ranta on ihan yleisessä käytössä ja maksuton. Pienihän se on eli viikonloppuisin ei varmaankaan paikalle kannata suunnata. Tai kesällä. Mutta näin maaliskuun arkipäivänä ei liikaa väkeä rannalla ollut.

Mukaan pakkasimme myös uudet SUP-laudat (stand up paddle surf), jotka hankimme viime viikonloppuna. Olimme miettineet niiden ostamista jo pitkään ja kun sopivat sattuivat tarjolle niin pakkohan ne oli hankkia. Ja varmasti niistä tulee paljon iloa olemaan täällä. Varsinkin kun leijasurffaus täällä taitaa jäädä aika vähiin. Kyseessä on pumpattava lauta eli tyhjänä menee pieneen tilaan eikä painoakaan ole niin paljon kuin ihan kunnollisessa SUP-laudassa. Pääsimme heti testaamaan lautoja mitä parhaissa olosuhteissa ja olemme erittäin tyytyväisiä ostoksiin.



                                        Kiakin pääsi rantapäivää viettämään koulupäivän sijasta.

Torstaina olikin sitten paluu taas "arkeen". Siivousta, pyykkäystä, silittämistä jne - asioita, jotka viime viikolla jäivät vähän vähemmälle huomiolle. Toki aamulla ehdin Kian koululla pitämään lapsille taas leivontatuokiota. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä sämpylöitä mutta viime hetkellä vaihdoin reseptin helpompaan eli kauralastuihin. Ehkä sitten seuraavalla kerralla niitä sämpylöitä.

Hienoja kauralastuja lapset saivat aikaiseksi ja lounaan päätteksi pääsivät niitä sitten maistamaan. Ja keksejä valmistui itse asiassa sen verran paljon, että niitä riitti ihan koko koulun väelle. Ja reseptiä piti kirjoitella kaikille opettajille ja myöhemmin myös useille vanhemmille. Ilmeisesti kauralastut ovat uusi tuttavuus espanjalaisille. Ne ovatkin leivontaa helpoimmillaan ja oliiviöljyyn tehtynä ovat myös varsin terveellisiä. Ja kaurahiutaleiden ansiosta hyvin kuitupitoisia!

Kuvia en ole vielä koululta saanut mutta laitan niitä sitten kun jossain vaiheessa saan niitä käsiini. Itse kun en taaskaan ehtinyt kameraa ottaa käsiin sen parin tunnin aikana, jonka leivontaan käytimme. Tälläkin kertaa jaoimme ryhmän kahtia ja molemmissa oli viisi lasta sillä muutamia oli sairastelun vuoksi kotona. Vaikka lapsia oli vähemmän kuin viimeksi niin päätimme työskennellä pareittain koska näin lapset oppivat tärkeitä taitoja. Mutta uskomattoman hienosti nämä lapset kykenevät parityöskentelyyn eikä mukana ollut yhtään, joka olisi halunnut tehdä kaiken itse vaan sopuisasti jakoivat tehtäviä tai tekivät niitä yhdessä. Sitä oli ilo seurata. Samalla kun teimme taikinaa niin kävimme myös läpi aineksia paremmin - kokeilimme, haistelimme ja maistelimme. Tämä on tärkeä osa Montessori-kasvatusta eli lasten pitää päästä käyttämään kaikkia aistejaan.

Huomenna olisi itse asiassa koululla luento juuri aisteihin liittyen sillä aistivälineet ovat yksi Montessorimenetelmän viidestä valmistellusta osa-alueesta (käytännön elämän työt, aistivälineet, kieli, matematiikka ja kulttuuri/maantieto). Kukin osa-alue sisältää oman välineistönsä ja oppimateriaalinsa, joilla työskennellessään lapsi saa itse oivaltaa tehtävän ominaisen piirteen tai asian ytimen. Kaikki välineet ovat aina kauniisti esillä hyllyissä omilla paikoillaan - ne ovat aina ehjiä, siistejä sekä hyvässä järjestyksessä. Välineiden järjestys luo lapselle turvallisuutta ja auttaa lasta toimimaan ympäristössä itseohjautuvasti. Lapsia opastetaan huolehtimaan välineistä ja ne palautetaan aina samalle paikalle. Ympäristö on suunniteltu esteettisesti miellyttäväksi ja luokissa on myös taideteoksia lasten korkeudella, joita he voivat tutkia ja ihastella. Keskeisenä ajatuksena on antaa lapselle mahdollisuus tutustua itseään kiinnostaviin asiohin kokeillen, soveltaen, ihmetellen ja keksien. Ja merkittävään osaan nousevat kokemukset, havainnot, elämykset ja onnistumisen ilo.

Päivä päivältä uskon enemmän ja enemmän Montessori-menetelmään sillä alle 3-vuotiailla lapsilla vastaanottavainen mieli on tiedostamaton eli hän omaksuu kaiken ympäristössä kokemansa ja näkemänsä lainkaan sitä suodattamatta. Hän ei myöskään vielä kykene valikoimaan, mitä hän haluaisi oppia vaan lapsi omaksuu ympäristössään esiintyviä asioita niin hyvässä kuin pahassa.



Koska takana on varsin hektinen viikko niin tuleva viikonloppu vietetään ihan rauhallisesti. Mitään suunnitelmia ei ole tehty seuraaville päiville vaan ne vietetään aika puhtaasti Kian ehdoilla. Eli touhutaan, askarrellaan, leikitään, pelataan, ulkoillaan ja varmasti myös leivotaan.

Tarkoitushan oli  suunnata Fuerteventuralle tänä viikonloppuna mutta valitettavasti sääennusteet eivät lupaa surffituulia, joten reissu jää odottamaan parempia kelejä. Tätä se on leijasurffarin arki - kun muut pakenevat rannoilta tuulen yltyessä, niin me suuntaamme sinne. Ja kun muut suuntaavat suurin joukoin rannalle tyynenä päivänä, niin meitä ei juuri rannalla silloin näe. Paitsi ehkä potkimassa kiviä... on nimittäin aika turhauttavaa suunnata suurin odotuksin rannalle kaikkien leijasurffikamojen kanssa ja sitten huomata, että tuulesta ei ole tietoakaan.

Ai niin.. pakko muuten vielä pakko mainita viikon erikoisuus:
Tämän viikon suurimpia puheenaiheita Kanarialla on ollut eilinen lento-onnettomuus, joka ei ollutkaan lento-onnettomuus. Uutisissa ehdittiin jo kertoa, että TUI-lentoyhtiön kone olisi tehnyt pakkolaskun mereen lähellä Las Palmasia. Joku vähemmän tarkkasilmäinen paikallinen oli soittanut hätänumeroon, että meressä on pakkolaskun tehnyt lentokone. Ja siitähän lähti melkoinen hulabaloo - paikalle ehtivät niin poliisi, palokunta, ambulanssi kuin merivartiosto. Jopa lentokentän lennonjohtotornista kiikareilla olivat katsoneet, että lentokonehan se siellä kelluu. Kunnes joku sitten tajusi soittaa lennonjohtokeskukseen, josta varmistivat että kaikki koneet ovat heillä kyllä ilmassa. Myöhemmin kävi sitten ilmi, että kyseessä ei ollutkaan lentokone vaan jonkinlainen nosturialus, joka oli hinauksessa. Toki kaukaa katsottuna se näytti huomattavan paljon lentokoneelta. Ja kun vielä samoihin aikohin oli kentältä noussut ilmaan keltainen TUI:n kone, niin siitähän soppa saatiin aikaiseksi.



sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Vieraita Suomesta

Tämä viikko on kulunut hieman normaalista poiketen sillä saimme keskiviikkona vieraita Suomesta. Paras ystäväni Katja, hänen puolisonsa Matti sekä poika Niilo, reilut 3 vuotta. He asustelivat ensimmäiset 3 päivää meidän kotonamme joten Kialla on riittänyt tällä viikolla leikkiseuraa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on siis riittänyt. Neiti oli kuitenkin koulussa ihan normaalisti aamupäivät jotta arkirutiinit eivät menisi ihan sekaisin. Torstaina heillä oli myös koulusta mielenkiintoinen vierailu läheiseen taidemuseoon, jossa olivat käyneet tutustumassa maalauksen ja taiteen maailmaan. Harmi kun en päässyt kärpäseksi kattoon sillä olisi ollut mielenkiintoista nähdä ja kuulla, että mitä siellä touhusivat. Opettajien mukaan vierailu oli ollut erittäin onnistunut ja lapset olivat koko vierailun ajan (eli reilut puoli tuntia) jaksaneet keskittyä asiaan. He olivat päässeet näkemään pari erilaista taulua ja jokainen sitten oli kertonut, että mitä siinä näkee. Oli kuulemma ollut varsin erilaisia versioita. Lopuksi museon edustaja oli sitten kertonut tarinaa tauluista jne. Mahtavaa, että tekevät tällaisia vierailuja jo näin pienten lasten kanssa sillä kaikki uudet kokemukset vain kartuttavat tietoja ja taitoja. Ensi viikolla onkin sitten vuorossa jälleen keittiotuokio, jota pääsen vetämään. Sen piti itse asiassa olla jo tällä viikkolla mutta siirtyi sitten tuon taidetuokion tilalta ensi viikkoon. Parempi näin.

                                         Tämän näyttelyn teoksiin kävivät tutustumassa
                         
Aika mahtavaa, että taidemuseossa on oma osastonsa lapsille. Sinne on valittu vain muutamia, lapsille paremmin soveltuvia teoksia. Ja jos niistä vielä kerrotaan mielenkiintoisella tavalla, niin vierailu on varmasti lapsillekin elämys. Kuva ei ole Kian kouluryhmästä vaan näyttelyn lastenosaston avajaispäivältä.




Vierailijoiden ansiosta olemme tällä viikolla nauttineet jo pari kertaa rantaelämästä. Tosin molemmilla kerroilla jälleen kerran oli suunnatava saaren eteläosaan. Pilvimassa jaksaa edelleen roikkua tässä Las Palmasin yllä eikä sitä aurinkoa näy kuin satunnaisesti. Lisäksi tuuli puhaltelee pohjoisesta aika viileästi, joten rannalle ei täällä ole vieläkään mitään asiaa. Harmi. Olisihan se ollut kivaa, että vieraat olisivat päässeet nauttimaan auringosta ja rantaelämästä täällä Las Palmasissakin. No, valitettavasti säihin emme voi vaikuttaa. Mutta onneksi sitä aurinkoa on löytynyt hyvinkin läheltä. Eilen ajoimme saaren eteläosaan ja samalle Amadoresin rannalle, jossa juuri viikko sitten kävimme viettämässä rantapäivää. Siellä saimme nauttia ihanan aurinkoisesta, lämpimästä ja tuulettomasta päivästä ja vieraatkin nauttivat ihan täysillä.


Rantaelämän lisäksi olemme tutustuneet Las Palmasiin, Katjan kanssa kävimme vähän shoppailemassa ja eilen illalla miehet puolestaan kävivät vähän tutustumassa iltaelämään. Kuntosalillakin ehdin Katjan kanssa piipahtamaan torstaina, joten ihan ilman treenailua ei ole viikko sentään mennyt. Onneksi on nuo Les Mills-lisenssitunnit molempien kuntosaleilla, joten on helppo käydä salilla missä päin maailmaa tahansa kun tuntien ohjelma on joka puolella aivan sama.






Tämä sateinen sunnuntai vietetään varmaankin ihan rauhallisesti. Käydään ehkä kuntosalin uima-osastolla lasten kanssa vähän pulikoimassa, jotta pääsevät edes altaassa nauttimaan lämpimästä vedestä. Ulkoaltaisiin tai mereen kun ei vielä tähän vuodenaikaan tarkene mennä uimaan. Ja huomenna ehkä sitten vierailu läheiseen Arucasin kaupunkiin ja rommitehtaalle. Myös Trianan ostoskävelykatu pitää vielä käydä kiertämässä. Ja ainakin yksi rantapäivä varmasti vielä vietetään ennen kuin vieraat lähtevät kotimatkalle keskiviikona.

Vauhdikas viikko siis menossa!

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Vieraita tulossa ja matkasuunnitelmia

Jesuksen vanhemmat lähtivät viime torstaina kohti Madridia ja nyt on vuorossa vieraita Suomesta! Eli keskiviikkona saapuu paras ystäväni perheineen. Ihanaa saada Katja, Matti ja Niilo tänne kyläilemään. Harmi vain, että sääennusteet eivät vieläkään lupaile mitään kesäkelejä mutta onneksi etelässä on rantakelit, joten sinne varmasti sitten suuntaamme useampana päivänä. Lisäksi tietysti pitää tehdä vähän Las  Palmas kiertoajelua / kävelyä, shoppailuakin varmasti vähän tulee harrastettua, kuntosalillakin taatusti käydään ja tietysti vietetään aikaa ihan vain seurustellen ja herkutellen. Kia saa leikkikaveriksi Niilon, jolla on ikää 6 kk enemmän eli varmasti vauhtia tulee riittämään kun kaverukset pääsevät vauhtiin! Eli mukava viikko varmasti tulossa.

Vierailun jälkeen suunnitelmissa on viikonloppu Fuerteventuralla, jos vain sääennusteet lupaavat sopivan tuulista keliä. Pakkaamme leijasurffausvälineet ja muut tavarat autoon ja hurautamme laivalla pari tuntia naapurisaarelle. Tätä vierailua kovasti jo odotamme sillä viimeisestä kitesurf-sessiosta on luvattoman pitkä aika. Ja muutenkin on kiva päästä käymään vanhassa kotikaupungissa. Näin säilyy Kiallakin muistot siitä, että siellä on joskus tullut asuttua.

Huhtikuussa onkin sitten edessä parin viikon reissu Suomeen. Tosin matkaan lähdemme kaksin Kian kanssa sillä Jesuksella työkiireet estävät lomailun tällä hetkellä. Mutta pääsiäisen aika on kuitenkin sopiva hetki tehdä reissu sillä Kialla on joka tapauksessa viikko lomaa koulusta. No, viikon takia ei Suomeen asti kannata lähteä joten pari viikkoa sitä reissussa sitten ollaan. Vielä kun löytyi sopiva ja kohtuuhintainen lentoyhteyskin Tukholman kautta, jossa pysähdytään sekä meno- että paluumatkalla. Mutta sieltä kun pääsee suoraan Poriin lentäen niin kokeillaan nyt sitten vaihteeksi sitä kautta. Hintaa lennoille tuli yhteensä vajaa 650 € kahdelta henkilöltä, joten sikäli varsin kohtuuhintainen yhteys. Tuo Norwegianin tuli Kanarian lentomarkkinoille on kyllä laskenut mukavasti noita hintoja ja nykyään halvimmillaan tänne pääsee alle 100 € / suunta. Tosin noita paikkoja on aina rajoitusti tarjolla mutta kun ajoissa varaa ja pystyy katsomaan halvimmat lentopäivät, niin silloin on mahdollisuus tännekin matkustaa tosi halvalla.

Suomen reissun jälkeen meille on sitten taas tulossa vieraita eli toukokuun alussa tulee Jesuksen veli Pedro poikansa Pedron kanssa. Kian serkkupojalla on ikää jo 5-vuotta mutta siitä huolimatta serkukset tykkäävät kovasti leikkiä yhdessä ja huomaa, että ovat tärkeitä toisilleen. Valitettavasti kovin usein eivät kuitenkaan pääse yhdessä touhuamaan koska asuvat mantereella. Viimeksi pääsivät yhdessä touhuamaan tammikuussa, kun olimme vierailulla Malagassa.

Muita vierailuja tai reissuja ei vielä ole lyöty lukkoon mutta parhaillaan yritämme löytää Jesukselle lomaviikkoja jäljellä olevista vaihtoehdoista (Jesus kun pääsee valitsemaan lomat viimeisenä) ja niitten perusteella sitten kehitellä jotain suunnitelmaa vuoden reissuista. Tämä meidän elämä on aina vähän tällaista reissujen suunnitellua kun lomaa Jesuksella on pitkin vuotta eli yleensä ei pysty pitämään kahta viikkoa pidempää aikaa putkeen. Eikä aina edes sitä.. Joten etukäteen sitten pitää vähän suunnitella, että minnekin voisi aina milloinkin suunnata. Kun vuodessa pitää kuitenkin 1-2 kertaa käydä Suomessa ja saman verran ainakin Madridissa. Lisäksi Malagassa pyrimme käymään ainakin kerran vuodessa koska Jesuksen Pedro-veli asuu siellä. Ja näiden lisäksi sitten pyrimme tekemään vuodessa aina jonkun lumilautailureissun ja/tai leijasurffausreissun. Olemmepa joskus jopa pystyneet yhdistämään nämä lajit yhteen reissun - silloin olikin melkoinen Euroopan kiertomatka. Fuelta lensimme Gran Canarian kautta Malagaan, jossa kävimme häissä. Sieltä suuntasimme Pariisiin lentäen, jossa olimme muutaman päivän. Sieltä junalla Grenobleen, josta vuokra-autolla Ranskan Alpeille ja Les Deux Alpes- nimiselle jäätikölle, jossa lumilautailimme ja maastopyöräilimme 5 päivän ajan. Siellä todellakin itse kylässä oli kesä ja alarinteet maastopyöräilykäytössä mutta ylhäällä jäätiköllä oli täysi talvi ja pääsi lumilautailemaan loistavissa olosuhteissa. Sieltä matka jatkui vuokra-autolla edelleen Marseilleen, jossa viivyimme yhden yön ja kävimme nauttimassa kaupungin kuuluisuutta eli bouillabaisse-keittoa. Matka jatkui lentäen kohti Malagaa, josta jatkoimme autoillen Espanjan eteläkärkeen eli Tarifaa. Siellä vietimme kolme päivää leijasurffaten, jonka jälkeen matka jatkui Jerezin kaupunkiin, jossa silloin juhlittiin Jesuksen veljen häitä. Ja parin päivän häähumun jälkeen suuntasimme vielä takaisin Malagaan, josta lensimme Gran Canarian kautta takaisin Fuerteventuralle. Yksi ehdottomasti upeimmista reissuista, joita olemme Jesuksen kanssa tehneet. Tämä reissu tosin tehtiin ennen Kia syntymää sillä moiseen seikkailuun emme ehkä olisi vielä Kian kanssa lähteneet. Mutta varmasti kohta alkaa neiti olemaan jo valmis siihenkin - sen verran noita reissuja on jo takana...

Tässä vielä muutama kuvamuisto tuolta reissulta (kesä-heinäkuussa 2009)

                                       Häissä Marbellassa

                                          Seinen risteilyllä Pariisissa

                            Näkymät majapaikan parvekkeelta Les Deux Alpes -kylässä

                                   Les Deux Alpesin jäätikkö kesäkuussa

                                        Maasto (alamäki) pyöräilyä alarinteillä

                                       Herkuttelua ravintolassa Marseillen rantakadulla

                                        Leijasurffausta Tarifan rannalla
 
                                       Jesuksen veljen häät Jerezissä

Näitä vanhoja reissukuvia katsellessa iskee kyllä aina kova matkakuume joten ei muuta kuin kalenteri käteen ja noita Jesuksen mahdollisia lomaviikkoja suunnittelemaan.


sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

sisustusta, kokkailukokeiluita ja muita viikonlopun puuhia

Viime viikolla kävimme vähän Ikeassa ostoksilla ja mukaan päätyi mm. iso aurinkovarjo terassille, kaikkea pikkusälää (kuten aina kyseisessä kaupassa käydessä) ja mikä tärkeintä, uusi sänky Kialle. Neiti on nimittäin nukkunut tähän asti vielä pinnasängyssä mutta nyt 3-vuoden rajapyykin lähestyessä päädyimme ostamaan jo ihan kunnon sängyn. Mitään kiirettä ei asialla itse asiassa olisi ollut sillä Kia on nukkunut äärimmäisen hyvin pinnasängyssään eikä ole sieltä koskaan edes yrittänyt kiivetä pois. Neiti on siis ihan syntymästään asti nukkunut äärimmäisen hyvin eikä esim. koskaan ole yöllä herännyt itkemään vaikka nälkäänsä. Päinvastoin.. Jouduimme häntä monta kuukautta väkisin herättämään yöllä syömään koska neiti syntyi melko pienikokoisena (vain 2.2 kg) joten täällä suositeltiin syöttämistä joka 3 tunnin välein. Ja näin siis alussa teimmekin parin kk ajan ja tosiaan joka kerta jouduimme Kian herättämään syömisät varten sillä se puuha ei kiinnostanut ollenkaan. Eikä syöminen vieläkään ole lempipuuhaa... mutta nukkuminen sen sijaan on aina sujunut! Ei ole väliä, että onko nukuttu yöunia vai päiväunia ja missä tai miten, aina nukkuminen on sujunut ongelmitta. Ja emmekä ole koskaan edes joutuneet neitiä sen enempää nukuttamaan vaan sinne se on aina jäänyt sänkyyn omatoimisesti ja nukahtanut omia aikojaan. Ehkäpä tämä vielä joskus muuttuu mutta ainakin tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että myös uudessa sängyssä unet tuntuvat maistuvan yhtä mainosti kuin ennenkin! Nukkumaan neiti menee viikolla aina klo 20.30-21 välillä ja herätys on arkiaamuisin klo 7.15-7.30. Viikonloppuisin olemme olleet hieman joustavaisempia ja nukkumaan meno on välillä venynyt myöhemmäksi ja herätys tapahtuu yleensä omia aikojaan. Tosin sisäinen herätyskello herättää Kian yleensä viikonloppuisinkin viimeistään klo 8.

                                        Kia sai valita itse sänkynsä ja tällainen ostettiin

                                                    Kia kokoamassa sänkyään

                                             Ensimmäiset unet uudessa sängyssä

Vielä pitäisi uusi päiväpeitto ostaa sänkyyn ja ehkä pari koristetyynyä. Niitä siis ensi viikolla pyydystämään!

Samassa sisustusinnostuksessa tuli sitten laitettua vähän muutenkin paikkoja taas kuntoon. Etenkin alakerran leikkihuone/vierashuone koki pientä uudelleen järjestystä. Siellä kun on lähinnä Kian "työskentely" leluja eli erilaisia Montessori-leluja, palapelejä, väritys/maalausjutut, muovailuvahat, askartelujutut jne. Ja nämä tietysti pitää olla kaikki hyvässä järjestyksessä, jotta Montessori-periaate toteutuisi myös kotona. Eli Kia käy hakemassa hyllystä tarjottimen (kaikki työskentelylyvälineet ovat omilla tarjottimillaan) ja niillä sitten puuhaillaan pöydällä ja lopuksi tarjotin palautetaan omalle paikalleen.


Lauantain vietimme pääasiassa kotona. Suunnitelmissa oli rantaretki etelään Kian kanssa (Jesus oli töissä aamupäivän) mutta neiti ilmoitti aamulla, että ei halua lähteä rannalle vaan haluaa mennä pieneen leikkipuistoon elikkäs taloyhtiön omaan leikkipuistoon. Viime aikoina tämä on ollut neidin suosikkipuisto - johtuen ehkä siitä, että vihdoin ja viimein myös paikalliset ovat uskaltautuneet ulos kodeistaan ja lapsia näkee nyt enemmän leikkipuistossa. Joten omassa leikkipuistossa on aina tuttuja kavereita, joiden kanssa leikkiä. No, tämähän sopii tietysti aina myös minulle - onpahan Kialla leikkiseuraa ja itsellä tuttuja aikuisia juttuseurana. Siellä menikin mukavasti koko aamupäivä ja saimme myös nauttia ihan mukavasta aurinkoisesta säästä. Iltapäivän vietimme kotona ja terassilla puuhastellen. Kia harrasteli valokuvausta ja varsin hienoja otoksia neiti saikin otettua. Heillä oli koulussa viime tiistaina valokuvaus-tuokio eli yksi vanhemmista oli kertomassa kameroista ja valokuvauksesta. En itse asiassa ihan tarkalleen tiedä, että mitä siellä olivat touhunneet mutta opettajan mukaan Kia oli ollut hyvin innoissaan. Ja kuulemma myöhemmin on tulossa valokuvanäyttely koululla. Sitä odotellessa... Tässä siis Kian tämänpäiväinen kuvakollaasi: 








Illalla Kia ja Jesus katselivat Real Madridin jalkapallopeliä, joten pääsin hetkeksi livahtamaan keittiön puolelle. Ja siellä testaukseen päätyi oma versioni lohicevichestä. Cevichehän on Etelä-Amerikasta kotoisin oleva limellä raakakypsytetty kalaruoka. Ja tällä kertaa tein sen lohesta. Pieneksi leikatut kalakuutiot marinoidaan limemehussa ja näin sitruunahappo denaturoi merenelävien proteiinit ja saa ne näyttämään lähestulkoon kypsennetyiltä. Ja samalla mehu maustaa kalan herkullisesti. Joukkoon laitoin myös ripauksen suolaa, chiliä sekä punasipulia pieneksi leikattuna. Kala marinoitui parisen tuntia ja tarjoilin sen tällä kertaa korianteripeston ja nachojen kera. Idea tähän ruokaan tuli samantyylisestä annoksesta, jota joskus nautimme paikallisessa Summum-ravintolassa. 


Ceviche onnistui täydellisesti ja maut olivat täysin kohdillaan. Ja vielä ensimmäinen kerta kun kyseistä ruokaa tuli valmistettua. Mutta ehdottomasti tätä tulemme syömään myös tulevaisuudessa. 

                   Tässä Summum-ravintolan annos, josta idea omaan cevicheen
Summumin korianteripestossa oli parmesaanijuusto laitettu erikseen mutta itse laitoin sen kastikkeen joukkoon. Molemmat toimivia vaihtoehtoja. Ehkä ensi kerralla kokeilen vielä kastiketta Summumin tapaan. Ja ehkäpä ensi kerralla kokeilen Summumin tapaa käytää merianturaa lohen sijasta. Ravintola-annoksessa oli lisänä bataattia sekä choclo-maissia (jota ei täältä kovin helposti kaupoista löydä). Itse pidin nachoista enemmän koska näin annokseen sai hieman erilaisia rakenteita. Bataatti tosin tuo mukavasti makeutta annokseen mutta itse lorautin annoksen päälle hieman sweet chili-kastiketta ja näin annokseen tuli sopivasti makeutta ja tulisuutta. 

Perulaisesta keittiöstä on viime aikoina tullut yksi uusista suosikeistani. Aikaisemmat suosikit ovat olleet pääasiassa Aasian suunnalta (thai, kiinalainen, japanilainen) mutta nyt siis yksi suosikki lisää. Viime aikojen perulaiskokeiluja ovat olleet mm. lohi passionhedelmä-kastikkeella sekä moderni versio causa limeñasta (quinoa, kylmäsavulohi, avokado, polenta, limemajoneesi sekä sweet chili). Perinteinen on aika tuhtia tavaraa: perunamuusia, tonnikalaa, majoneesia, kananmunia jne.. mutta tämä oma, moderni versio sopi paremmin meidän makuumme. 


Sunnuntaina suuntasimme koko perheen voimin saaren eteläosaan rantapäivää viettämään. Tällä kertaa päädyimme ihan etelään asti eli Playa Amadores-rannalle, joka on täysin erilainen kuin saaren muut rannat. Itse asiassa taitaa olla ainoa vaalea hiekkaranta koko saarella! 



Kyseessä on kuitenkin täysin rakennettu ranta eli hiekka on tuotu muualta ja kivistä rakennetut aallonmurtajat suojaavat voimaakkaalta merenkäynniltä. Mutta lasten kanssa ihan täydellinen ranta ja mikä parasta, niin rannan vieressä on lukuisia ravintoloita joissa voi käydä lounaalla (tai kylmällä oluella) rantapäivän ohessa. Tosin ravintolat vaikuttavat kaikki aika samantyyppisiltä pizza/pasta/hampurilaispaikoilta joten mitään suuria makuelämyksiä ei kannata odota. Pienen vertailun jälkeen itse päädyimme lounastamaan ciao ciao- nimiseen paikkaan ja itse asiassa lounas oli parempi kuin mitä etukäteen odotimme. Kia söi lastenannoksena spaghetti bolognesea ja annos oli iso sekä yllättävän maukas. Itse tilasin pasta amatricianan ja Jesus pizzan - molemmat riittävän kokoisia ja hyvin maistuvia annoksia.  Ja aterian jälkeen nautimme isot jäätelöannokset sillä ravintolan jäätelötiski oli varsin houkutteleva.

Ajomatkaa kertyy suuntaansa n. 45 minuuttia mutta etenkin näin talvikuukausina ajomatka kyllä kannattaa. Sillä etelässä saa nauttia helteestä ja täysin sinisestä taivaasta siinä missä Las Palmasissa jälleen kerran pilviä purjehti taivaalla. Toki päivä oli myös pohjoisessa aurinkoisempi kuin mitä viime aikoina olemme tottuneet mutta rantakeleistä ei voi vielä oikein puhua. Eikä keväästä tai kesästä ole  sääennusteiden mukaan vielä tietoakaan lähipäivinä. Valitettavasti. Jatkamme siis myös lähiviikkoina saaren itä- ja etelärannikoiden rantojen bongaamista!