lauantai 30. elokuuta 2014

Kohti "viikonloppua"

Meidän perheemme viikkorytmi menee yleensä vähän normaalista poiketen sillä puolisoni tekee vuorotöitä joten meillä "viikonloppua" vietetään silloin kun vapaat osuvat kohdalle. Yleensä töitä on viisi päivää peräkkäin, joista viimeiset 1-2 päivää ovat käytännössä yövuoroja. Tämän jälkeen tulee kolmen päivän vapaa, joista tosin ensimmäinen päivä menee pitkälti isännän toipuessa työputkesta. 

Nyt meillä on edessä kuitenkin ruhtinaallinen neljän päivän "viikonloppu" joten saapi nähdä että mitä suunnitelmia tässä vielä keksimme. Toisaalta houkuttelee ihan rauhallinen elämä kotosalla mtta toisaalta olisi kiva taas piipahtaa Fuerteventuralla. Sillä seuraavasta mahdollisuudesta ei ole tietoa. Kialla nimittäin koulu alkaa 9.9. ja sen jälkeen naapurisaaren vierailut onnistuvat vain silloin kun isännän vapaat osuvat viikonloppuun. Tai tokihan Kia voisi olla pois koulusta myös keskellä viikkoa, ilman mitää ongelmia, sillä kyseessä on vielä vapaaehtoinen koulu. Mutta sitten kun pakollinen oppivelvollisuus alkaa 6-vuotiaana niin poissaoloja ei enää katsota kovin suopeasti. Eli nyt siis pitänee nauttia reissaamisesta kun se on vielä mahdollista ilman mitään rajoitteita. 

Mutta suunnitelmat siis viikonlopulle ovat vielä auki.. voi siis olla, että huomen aamulla päätämme vielä pakata laukut ja suunnata pikavisiitille naapurisaarelle. Myös Teneriffalla vierailu houkuttelee sillä sielläkin on ystäviä odottamassa meitä ja olisi mukava käydä myös esim. Loro Parkin eläinpuistossa. Katsotaan... 

Meillä tämä viikkon on taas sujunut tuttuun tapaan eli aamupäivisin olemme touhuilleet Kian kanssa kaikenlaista ja sitten iltapäivät olemme ulkoilleet - joko uima-altaalla tai leikkipuistossa. Kia on mukavasti saanut kulumaan parikin tuntia uima-altaalla useampana päivänä sillä altaan vesi on mukavan lämpöistä, n. 25 asteista. Ja tietysti altaalla on paljon melko samanikäisiä lapsia seurana, joten puuhaa riittää lapsilla. Ja mikäs siinä itselläkin kun saa aurinkotuolilla lepäillä hetken aikaa... varsinkin kun aamupäivät ovat varsin hektisiä.

Tällä viikolla olemme useampana päivänä kaivaneet esiin lorupussin. Kyseessä on ihan itsetehty versio eli erilaisia eläinaiheisia loruja laminoituna ja kuvitettuna. Niitä lappuja sitten nostelemme vuorotellen - itse luen ihan sen lapun takana olevan runon mutta Kia on kova keksimään omia tarinoita. Vai miltä kuulostaa esim. seuraava: Se tykkäsi karkista ja uih, tuli yksi pupa (suom.pipi). Yksi kynsipupa. Ja sitten se meni nopeasti lääkäriin. Ambulanssilla ja nopeasti. Ja doctor sanoi: ei, ei, ei, ei, ei. Ei saa syödä karkkia, eikä suolaa ja pippuria. Eikä pupuja. Eikä krokotiileja. Eikä snakeja (suom.käärmeitä). Okei? Okei.


 

Kaupasta löysin sattumalta uuden askartelututtavuuden eli valmista paperimassaa ja pitihän sitä heti päästä kokeilemaan. Kia halusi tehdä tehdä sydämiä lahjaksi, joten kartongista leikkasin valmiita sydänpohjia, joiden päälle sitten neiti levitti tuota paperimassaa. Se olikin todella helppoa muovattavaa sillä massa oli pehmeää ja kosteaa. Annoimme sydämien kuivua pari päivää ja poistimme kartongit, minkä jälkeen alkoi maalausurakka. Oikein hienoja sydämiä saimme aikaiseksi! Näitä varmasti askartelemme ennen joulua esim. kuusenkoristeiksi.

 

                          Ja koska massaa jäi vielä hieman ylimääräistä niin teimme myös pari leppäkerttua. 


Leivontapuuhiakin olemme tällä viikolla harjoittaneet. Jääkaapissa oli valmista voitaikinaa, josta hyvin pienellä vaivalla teimme kahdenlaisia leivonnaisia eli sydänviinereitä ja espanjalaisia palmeras-kierteitä. Sydänviinerit leikkasimme piparimuotilla ja päälle laitoimme vaniljakreemiä sekä sitruunamarmeladia. Oikein herkullisia mutta seuraavalla kerralla teemme ehkä jonkun punaisen hillon kera. Palmeraksissä taikina taitellaan pariin otteeseen päällekkäin ja kerrosten väliin laitetaan aina sokeria ja hieman kanelia. Ja sitten vain leikataan ohuiksi, hieman sydämenmuotoisiksi palasiksi. Kananmunaa päälle ja hetkeksi uuniin.



 

Mielenkiintoinen askarteluprojekti tällä viikolla oli meidän "x-ray" eli röntgenkuva. Yksi naapureiden lapsista oli loukannut kätensä ja sairaalassa otettu röntgenkuva oli sitten pihalla lasten ihmeteltävänä. Se kiinnosti kovasti Kiaa ja niinpä teimme ihan oman version mustasta kartongista ja pumpulipuikoista.

 

Ja tietysti kirjaimien kanssa on taas touhuiltu tällä viikolla. Uusi palapeli on ollut kovassa käytössä ja sen avulla on ollut hyvä opetella pieniä kirjaimia, jotka Kialle tuntuvat olevan paljon haasteellisempia kuin isot kirjaimet. Pienissä kirjaimissa b,d ja p menevät vielä monesti sekaisin kuten myös g ja q sekä n ja h. Mutta eiköhän ne pikkuhiljaa tule tutuiksi kun niiden kanssa vain touhutaan paljon.


Uusia kirjaimia olemme tällä viikolla askarrelleet taas kolme kappaletta eli N, E ja M. N niinkuin numerot, M niinkuin mato ja E niinkuin elefantti.



 






 

Myös Kian "eläintarha" sai uuden asukkaan kun askartelimme tänään perhosen. Samalla palauttelimme mieleen perhosen eri kehitysvaiheet, jotka Kialle tulivat tutuksi jo keväällä kun koulussa he olivat päässeet seuraamaan ihan oikeiden perhosten kehittymistä.

 

Ja kun luontoteemalla mentiin niin samalla oli hyvä käydä läpi myös kasvien kehittymisvaiheita. Tällä kertaa ihan näin piirtämällä mutta tarkoitus olisi istuttaa nyt syksymmällä jotain siemeniä, jotta voimme sitten talven aikana seurata niiden kasvamista. Saa nähdä, että miten onnistuu - kun en todellakaan ole mikään viherpeukalo.. No, onneksi Kialla on koulussa mahdollisuus tutustua tähän aiheeseen paremmin sillä siellä on kunnon puutarha ja kasvimaa, jossa lapset pääsevät usein vierailemaan.


Kovasti odottelemme jo koulun alkamista sillä arkea on jo hieman ikävä. Toki lomailu on ollut oikein kivaa ja kaikki rutiineista poikkeaminen tekee aina aika ajoin hyvää itse kullekin. Mutta näin kahden kuukauden lomailun jälkeen normiarki on taas ihan tervetullutta. Vaikka se tarkoittaakin taas aikaisempia aamuherätyksiä :-)

Sitä ennen on kuitenkin vielä hieman lomaa jäljellä. Ensi viikon lauantaina koululla vietetään lukukauden alkajaisjuhlaa lasten ja vanhempien kera. Mielestäni tällainen tapa on todella kiva sillä näin pääsee tutustumaan luokan uusiin lapsiin ja heidän vanhempiinsa helpolla tapaa. Ja mielenkiinnolla odottelemme, että mitä kaikkea uutta on taas luvassa.

Huomenna onkin jo elokuun viimeinen päivä ja tällä hetkellä Suomessa vietetään monilla paikkakunnilla "venetsialaisia" eli mökki- ja veneilykauden päätösjuhlaa. Etenkin kotiseudullani länsirannikolla tämä on hyvinkin yleinen tapa. Sen kunniaksi sytytän terassille pari kynttilää ja nautin lasillisen kylmää viiniä.





torstai 28. elokuuta 2014

Elämää "pilven" alla...

Olen tainnut useampaan otteeseen mainita meterologisen ilmiön panza burro eli aasin vatsa, jolla tarkoitetaan Kanarian saarten pohjoisosassa (ja osin myös Perun ja Chilen rannikolla) esiintyvää pilvimassaa. Nimi tulee siitä, että nämä pilvet ovat harmaan värisiä ja muistuttavat siten aasin vatsaa.


Kun muualla (saaren eteläosassa ja muilla Kanarian saarilla) nautitaan aurinkoisista ja kuumisa kesäpäivistä, niin Las Palmasin kesään mahtuu n. 3-4 aurinkoista päivää kuukaudessa. Muuten pilvimassa peittää blokkaa auringon aika täydellisesti ja lisäksi viilentää ilmaa melkoisesti. Pienet tihkukuurot kesäkuukausina ovat myös täysin mahdollisia.

Yleensä ilma kirkastuu syys-lokakuussa ja nämä syyskuukaudet ovatkin monesti parasta aikaa täällä sillä vedet ovat kesän jäljiltä vielä lämpimiä mutta aurinkoisellakaan säällä ei ole liian kuuma. Viime vuonna syksy oli aika lailla tällainen ja toivon kovasti, että tänä vuonna olisi myös näin... Jokohan kohta kirkastuu?

Yleensä joulukuussa sitten ilmat viilenevät ja ns. talvi jatkuu tuonne huhtikuulle asti. Silloin ilma on hyvinkin vaihteleva - välillä paistaa aurinko kirkkaalta taivaalta mutta seuraavana päivänä voi taas tulla vettä kaatamalla. Yleensä huhtikuussa alkaa sitten kevät ja ilma lämpenee hieman sekä pysyy melko kirkkaana aina kesäkuulle asti. Jolloin sitten alkaa taas kesä ja panza burro.

Tämä on siis kaikki periaatteessa tapahtuvaa.. mutta tosiasiassa ei aina pidä paikkaansa. Esim. viime talvi oli täällä harvinaisen huono, kylmä, sateinen ja pitkä. Ja käytännössä kevät jäi kokonaan välistä sillä suoraan talvesta hyppäsimme "kesään" heinäkuun alussa. Tosin mitään kunnon helteitä ei ole tänä kesänä nähty ja kertaakaan ei ole tainnut lämpömittari nousta yli 30 asteen. Tokihan nyt tarkenee jo shortseilla ja topilla päiväsaikaan (pääasiassa päivällä lämmintä 22-25 astetta) kun talvella saa olla lähes aina pitkät housut ja neuletakki päällä. Mutta ei täällä vieläkään niin kuuma ole etteikö sitä voisi hyvin käyttää vaikka pitkiä housuja päivällä. Kuten moni paikallinen tekeekin...

Paikalliset täällä ovat myös montaa mieltä tästä mielenkiintoisesta sääilmiöstä. Moni on siitä hyvin kiitollinen sillä näin ei tarvitse koskaan kärsiä kuumuudesta. Yllättävän moni kulkee tyytyväisenä pitkät housut jalassa ympäri vuoden... Toisaalta monilla on kakkosasunto saaren eteläosassa, jonne voi sitten paeta kesäkuukausien ajaksi ja talvellakin viikonloppujen viettoon.

Valtaosa omista tuttavistani on kuitenkin täysin samaa mieltä kanssani - panza burro on syvältä!! On aika ahdistavaa asua paikassa, jossa ei tiedä että onko aamu vai ilta sillä pilvimassa peittää auringon niin täydellisesti että ilman kello olisi vaikea tietää mitä aikaa eletään. Tasaisen harmaata aamulla, päivällä, iltapäivällä ja illalla. Päivästä toiseen... Itse kaipaan aurinkoa etenkin aamuisin sillä edellisessä asuinpaikassa Fuerteventuralla meillä oli usein tapana nauttia aamupalaa terassilla aamuauringosta nauttien. Valitettavasti tämän kuluneen vuoden aikana emme ole siitä nautinnosta päässeet nauttimaan kertaakaan...

Itselleni tämä panza burro -ilmiö oli kyllä tuttu näiden 14 Kanarialla vietetyn vuoden ansiosta ja esim. Corralejossa monesti talvella aamupäivät saattoivat olla hyvinkin pilvisiä mutta sitten puolenpäivän aikaan noussut tuuli vei pilvet mukanaan. Jotain samanlaista odotin kai myös Las Palmasilta. Mutta todellisuus on siis ollut jotain aivan muuta. Myös monille manner-Espajasta muuttaneille tämä ilmiö on tullut myös täysin yllätyksenä. Kanarian saaria kun aina mainostetaan paikkana, jossa on aina kesä ja aurinko paistaa... Kukaan ei vain kerro, että tämä ei Las Palmasin kohtalla pidä ihan paikkaansa - vaiettu salaisuus ilmeisesti.

Täällä Kanarialla tämä ilmiö johtuu koillispasaatituulesta, joka puhaltaa koillisesta ja työntää pilviä kohti saaria. Matalammilla saarilla pilvet jatkavat nopeasti matkaansa mutta vuoristoisemmilla saarilla pilvimassa jää roikkumaan saarten pohjoisosaan. Tästä johtuen etenkin Gran Canarialla ja Teneriffalla saarten pohjoisosat ovat huomattavasti pilvisempiä kuin saarten eteläosat.

                                          Tässä satelliittikuvassa tämä ilmiö näkyy erinomaisesti

Moni varmasti nyt ajattelee, että mitä täällä valitan säästä kun huonomminkin voisi olla. Uskoisin että moni olisi varmasti Suomessa hyvinkin onnellinen, jos saisi tällaista säästä siellä nauttia. Mutta fakta on kuitenkin se, että asumme täällä Euroopan eteläisimässä kolkassa, jossa kaiken järjen mukaan pitäisi olla vähän toisenlainen keli. Toki tilannehan on aika toinen kun mennään tuonne Gran Canarian eteläosiin - siellä ei panza burrosta ole tietoakaan jopa talvella saadaan käytännössä joka päivä nauttia aurinkoisesta ja lämpimästä säästä. On aika uskomatonta, että näinkin pienellä saarella (pituus n. 50 km) ilmasto voi olla näinkin erilainen eripuolilla saarta. Ei tätä siis turhaan kutsuta minimantereeksi... Ei ole nimittäin helppo uskoa, että on samalla saarella kun katsoo näitä kuvia... 

                                            Saaren eteläosa on kuivaa ja karua kuin aavikkoa

Saaren pohjoisosassa on taas vehreää ja kasvillisuuden peittämää vuoristo

Täällä siis toistaiseksi asumme pilven alla ja koitamme käydä mahdollisuuksien mukaan bongaamassa aurinkoa joko saaren eteläosasta, Fuerteventuralta tai vaikkapa nousemalla pilvien yläpuolelle kuten teimme muutaa viikko sitten. Huipulla tuulee - vai oliko sittenkin paistaa?
















maanantai 25. elokuuta 2014

Kokkailuja viime päiviltä...

Itselleni ruoanlaitto on aina ollut tapa rentotua ja jopa purkaa stressiä. Mitä enemmän elämässäni on ollut kiirettä tai stressiä, sitä suuremmalla innolla olen aina siirtynyt keittiöön touhuilemaan. Muistan lukuisia iltoja, kun olen saapunut töistä kotiin 12 tunnin urakan jälkeen, niin jalat ovat vieneet olohuoneen&sohvan sijasta keittiöön. Sellaisina hetkinä on tullut kokkailtua ehkä elämäni haastavimmat ateriat. On ollut jotenkin rentouttavaa keskittyä johonkin täysin toisenlaiseen puuhaan sen sijaan että olisi esim. miettinyt työasioita. Ehkäpä juuri siitä syystä en ole koskaan ollut mikään hoikka vaikka liikuntaa on tullut harrastettua aina hyvinkin säännöllisesti. Hyvästä ruoasta nauttiminen kun on kuulunut elämääni myös, kuten kuuluu edelleen. 

Kotona tällä hetkellä ruoanlaitto on aika peruspuuhaa koska mielummin käytän aikani touhuillen Kian kanssa kuin että laittaisin vaikka neidille lastenohjelma pyörimään ja itse keskittyisin ruoanlaittoon. Toki neiti on kovasti kiinnostunut ruoanlaitosta myös ja haluaa monesti olla mukana seuraamassa ja auttamassa. Joten yritän aina mahdollisuuksien mukaan tehdä jotain sellaista,  jossa Kiakin voi olla apuna. Edes hetkittäin. Toki esim. leikkuupuuhissa pitää olla koko ajan mukana auttamassa ja valvomassa mutta tosi hienosti neiti jo pilkkoo niin vihanneksia kuin hedelmiäkin. Myös kaikenlainen sekoittelu ja mittaaminen on neidin mieleen. Toki välillä on ihana sulkeutua hetkeksi keittiön uumeniin ihan itsekseen ja niistä hetkistä nautiskelen silloin kun Jesus on kotosalla. 

Viime päivinä olen kokkaillut vähän sitä sun tätä, ilman sen suurempia visioita. Etukäteenhän aina suunnittelen erilaisia aterioita, joita voi tehdä kotona olevista aineksista ja niistä sitten joka päivä valitsen ne, jotka parhaiten sopivat siihen hetkeen. Yleensä kaupasta tulee hankittua ruokatavarat ainakin neljäksi, jopa viideksi päiväksi eteenpäin ja niistä sitten muistitaululle kehittelen erilaisia vaihtoehtoja. 

Kaupasta tarttui mukaan viimeksi esim. meriantura-fileitä ja niistä oli vaihtoehtona: meriantura ceviche, vihreä kalacurry tai panko-sitruuna-parmesaanikuorrutettu filee. Ja niistä viimeisin vaihtoehto päätyi yhdelle lounaalle bulgur-risoton kera. Ruoka on helppo valmistaa: sekoitetaan vain panko-korppujauhot, parmesaaniraaste, sitruunamehu ja sitruunaöljy keskenään ja maustetaan tarvittaessa pippurilla ja suolalla. Kalafileet suolataan kevyesti ja laitetaan kuorrute päälle. Ja ei muuta kuin kuumaan uuniin hetkeksi. Nopeaa, helppoa ja maukasta. 


Kaupasta tarttui mukaan myös lohta, jälleen kerran. Sitä meillä syödään varmasti kerran viikossa, vähintään.. Reseptejä on kertynyt jo valtava määrä mutta aina tulee kokeiltua myös jotain uutta. Tällä kertaa kaapista ei löytynyt cashew-pähkinöitä, joita olen monesti käyttänyt kuorrutukseen, joten kokeiluun lähti pistaasipähkinät. Lohen päälle tein nopean mausteseoksen inkivääristä, valkosipulista, hunajasta ja chilistä. Se levitetään suolatun lohen päälle,  pähkinät kuorrutukseksi ja uuniin, n. 180 astetta ja n. 20 minuutissa tulee valmista. Lohtahan ei missään nimessä kannata paistaa ylikypsäksi sillä silloin kaikki kalan mehukkuus häviää ja tilalle tulee melkoista kuivaa purukumia. Joten kalapalan koosta riippuu tietysti tuo kypsennysaika. Itse alan tarkkailemaan kypsyyttä n. 15 minuutin jälkeen, jotta kala ei pääse liian kuivaksi. Mielummin kannattaa ottaa pois uunista jopa hieman raakana sillä kala kypsyy vielä uunista ottamisen jälkeenkin.

Ihan hyvää tuli lohesta pistaasipähkinöidenkin kanssa mutta itse pidän enemmän cashew-pähkinöistä. Jesukselle ja Kialle maistuvat molemmat. Ja salaatin kera tämä nautittiin illalliseksi.


Kanan sisäfileepaloista olin suunnitellut laittavani joko kanaa keltaisessa curry-kastikkeessa, kana tahitilaiseen tapaan, kanavartaita satay-kastikkeella tai kananuggetteja. Koska viime aikoina olemme nauttineet kahta ensimmäistä ruokaa useampaankiin otteseen niin tällä kertaa päätin valmistaa yhtenä iltana illalliseksi satay-vartaita salaatin kera ja toisena päivänä puolestaan uunissa paistettuja nuggetteja salaatin kera. Itse asiassa valmistin ensimmäistä kertaa elämässä nuggetteja ja varsin hyviä tuli. Kuorrutteen tein panko-korppujauhoista, parmesan-raasteesta, ripauksesta jauhoja, suolaa ja mausteita. Uitin kananpalat ensin kevyesti sekoitetussa kananmunassa, sitten kuorruteseoksessa ja lopuksi uunipellille, n. 180 astetta ja 15 minuutissa tulee valmista.

 
Pitkästä aikaa viime viikolla tuli myös valmistettua ihan perinteistä lihamakaronilaatikkoa. Aika harvoin meillä syödään mitään suomalaisia perinneruokia (ja ehkä vielä harvemmin espanjalaisia sellaisia) mutta silloin tällöin on mukavaa palata lapsuuden makumaailmaan. Ja kun jääkaapissa sattui olemaan valmiiksi paistettua ja maustettua jauhelihaa, niin lapsuuden lempiruokahan siitä valmistui. 



Pitkästä aikaa kaupasta tuli ostettua myös porsaan sisäfilettä. Jostain syystä en ole kauheasti porsaanlihan ystävä enkä siksi ole opetellut sitä valmistamaan mitenkään suurella innolla. Mutta nämä perus-noisetit onnistuvat aina. Tällä kertaa pippurikastikkeella.


Kia halusi yhtenä aamupäivänä ehdottomasti valmistaa muffinsseja joten totta kai ryhdyimme leivontapuuhiin. Tällä kertaa teimme kuningatar-muffinsseja sillä neiti halusi ehdottomasti violetin värisiä muffinsseja. Ja koristelukin oli neidin omaa käsialaa eli m&m suklaanappeja. Ei ehkä maailman kauneimpia muffinsseja mutta maku oli loistava.

Käytin jälleen kerran maailman helpointa muffinssireseptiä, jossa ei tarvita mitään koneita vaan ainekset eli ruokosokeri, oliiviöljy, kananmunat, jauhot, leivinjauhe sekoitetaan vain keskenään. Ja lopuksi lisätään sitten hedelmät / marjat / suklaa tmv. mitä sitten haluaakin makuna käyttää. Sen verran helppoa, että sujuu jopa 3-vuotiaalta.

                   
                     Ja muffinssien kera neiti halusi ehdottomasti nauttia lasillisen kylmää appelsiinimehua!

 

Näillä eväillä on menty viime päivinä. Nyt jääkaappi onkin jo aika tyhjä joten huomenna on aika suunnata taas ruokakauppaan.

perjantai 22. elokuuta 2014

Suosikki lastenohjelmat ja elokuvat - nyt ja omassa lapsuudessa

Muutama päivä sitten tuli suomiystävien kanssa puhetta lastenohjelmista nykypäivänä sekä omassa lapsuudessa. Kaikki kun olemme 70-luvulla syntyneitä lapsia joten lapsuudessa seuratut ohjelmat olivat aika lailla samoja. Tosin eipä sitä valinnanvaraakaan ollut silloin ihan samalla tavalla kuin nykypäivänä.. 

Itse muistan lapsuudesta ehkä parhaiten:
Tao Tao (pieni pandakarhu, jonka äitimuorilta löytyi aina opettavainen tarina)
Maija Mehiläinen (pyörii tv:ssä edelleen, tosin huomattavasti parempana versiona...) 
Histamiini (tämä liittyi etenkin jouluihin, jolloin histamiinin joulukalenteri oli ihan ykkönen)
Matka maailman ympäri 80 päivässä (kukapa ei haluisi kiertää maailmaa ympäri...) 
Sirkuspelle Hermanni (yksi Pikku Kakkosen suosikeista, oli joskus jopa vähän pelottava..)
Nalle Luppakorva (toinen Pikku Kakkosen suosikeista) 
Tohtori Sykerö
Karhuherra Paddington (tämä oli yksi lemppareista, omistin jopa itseäni isomman nallen, jonka nimi oli Paddington) 
Katto-Kassinen (se ihan näytelty versio, tosin en muista että oliko elokuva vai tuliko sarjana)
Barbababat
Peukaloisen retket
Peppi Pitkätossu (se ihan alkuperäinen näytelty versio)
Myöhemmin tulivat sitten smurffit, fragglit, my little ponyt jne. 

Kian kanssa olemme pienestä pitäen katselleet lastenohjelmia. Lähinnä siksi, että ovat olleet pelastus lukuisilla reissuilla, joita olemme tehneet. Ipad on todellakin ollut hintansa arvoinen sillä se on pelastanut monen monta lento- ja junamatkaa... Kia on myös aina ollut huono syömään ja valitettavasti olemme siinä ottaneet sen helpoimman linjan eli lastenohjelmat ipadilta päälle ja niin ruoka menee edes jotenkin alas.. 

Alussa Kian kanssa katselimme ihan pienille lapsille sopivia Baby Einstein -ohjelmia. Ne eivät ole varsinaisesti mitään lastenohjelmia vaan enemmänkin lapsia stimuloivia ohjelmia. Taustalla soi klassinen musiikki ja koko väri- ja muotomaailma on kehitetty lasten mieltä kehittävällä tavalla. Hahmoina toimivat pääasiassa eläimet. Hyvin simppeliä mutta Kia ainakin seurasi näitä jo vuoden ikäisestä alkaen hyvinkin mielenkiinnolla. 

Myöhemmin kuvioihin tuli Pocoyo, jota itseassa Kia jaksaa seurata edelleenkin. Vaikka tosin muut sarjat ovat jo vähän ajaneet Pocoyon ohitse. Pocoyon jälkeen suosikeiksi ovat nousseet ehdottomasti Peppa Pig (suomeksi Pipsa possu) sekä Little Kingdom of Ben & Holly. Toki moni muukin sarja jaksaa neitiä kiinnostaa, kuten Caillou (suomeksi Kaapo), Mickey Mouse Clubhouse (Mikki Hiiren kerhotalo), Chloes closet ja Dora the Explorer. 

Sarjat katsomme lähes 100 % englanniksi ja niin olemme tehneet ihan alusta lähtien. Joskus saatan laittaa myös suomeksi mutta espanjaksi emme katso käytännössä lainkaan. Ja itse asiassa Kia on jo niin tottunut katsomaan englanniksi ettei edes osaa pyytää niitä espanjaksi. 

Elokuvien katselun olemme aloittaneet vasta tänä vuonna. Ensimmäinen elokuva oli Dumbo, jonka neiti jaksoi helposti katsoa loppuun asti. Elokuva on toki hieman surullinen monessa kohtaa ja siksipä sitä neiti on katsellut vain meidän seurassa. Dumbon jälkeen katsoimme Kaunotar ja Kulkuri -elokuvan, joka sekin oli vähän turhan melankolinen. Kuten aika moni muukin vanhempi Disney -elokuva. Vasta myöhemmin kuulin, että uudemmat Disney-elokuvat ovat huomattavasti parempia ja iloisempia joten unohdimme nuo vanhat klassikot suosiolla. Ensimmäisenä näistä uudemmista elokuvista katsoimme Arielin, josta Kia pitikin kovasti. Sitä onkin katsottu useampaan kertaan. Sen jälkeen alkoi Helinä-keijun suosio, jolle ei näy loppua. Olen ostanut Suomesta lukuisia Helinä-keiju elokuvia ja kaikkia olemme katsoneet jo useamman kerran. 

Elokuvissa kävimme ensimmäistä kertaa muutama viikko sitten ja tietysti valikoimme ensimmäiseksi leffa-elokuvaksi myös Helinä-keijun eli uusimman Pirate Fairy-elokuvan (Helinä-keiju ja merirosvokeiju). Etukäteen vähän pelkäsimme, että jaksaako neiti istua paikallaan koko elokuvan ajan mutta ihan turhaan... Kia ei koskenut edes popcorneihin sillä niin kiinnostuneena seurasi elokuvan alusta loppuun. Ja pitihän elokuva ostaa myös kotiin. Uusin videohankinta on Frozen-elokuva, jonka ostimme tällä viikolla ja senkin ehdimme jo katsoa. Vaikka elokuva on aika pitkä, vajaa 2 tuntia, niin Kia jaksoi senkin seurata ongelmitta alusta loppuun. Tosin seurana pitää kyllä olla sillä elokuva on ajoittain vielä vähän pelottava... 



Nyt kun neiti ei enää nuku siestaa niin välillä iltapäivisin pitää saada neiti rauhottumaan hetkeksi sillä muuten ei jaksa täydellä energialla painaa iltaan asti. Ja silloin iltapäivällä pieni rauhallinen hetki sohvalla elokuvaa katsellen on ihan hyvä vaihtoehto. Etenkin nyt kun lämpötilat ovat lähellä 30 astetta niin iltapäivisin ei jaksa ulkoilla ennen kuin vasta klo 17 jälkeen.

Kohta onkin sopiva aika iltapäivän välipalalle (täällähän tosiaan ateriarytmi on vähän toisenlainen kuin Suomessa ja klo 17 aikaan lapset nauttivat iltapäivän välipalaa) ja sitten ulkoilemaan. Olisikohan vuorossa uima-allas vai leikkipuisto?



torstai 21. elokuuta 2014

Paluu arkeen, osa 2










On se loma sitten miten pitkä tai lyhyt tahansa, niin paluu arkeen vaatii aina totuttelua. Nyt jo neljässä päivässä pääsimme niin loistavaan lomafiilikseen, että paluu arkeen on tapahtunut jotenkin vaivalloisesti. No, ehkäpä osuutensa on myös sillä että toipuminen oli vielä kesken edellisestäkin reissusta ja sillä reissulla vierähti sentään kuukausi.

Etenkin paluu salille ja treenien pariin on ollut jotenkin tahmeaa. Mutta niinhän se menee, että kuukauden laiskottelulla kunto laskee jo hurjaa tahtia ja vaatii aikansa, että pääsee taas siihen "lomaa edeltävään kuntoon".  Ihan nollasta ei sentään tarvitse aloittaa sillä lihakset kyllä muistavat vielä alkuvuoden ahkeran treenailun mutta toki ihan samoilla painoilla ja tehoilla ei pysty vetämään kuin kesäkuussa ennen loman alkua. Ja sehän harmittaa.. No, ei siinä auta kuin treenata taas ahkerasti mutta valitettavasti se on tällä
hetkellä hankalaa koska aika on kortilla. Normaalistihan olen treenannut aamupäivisin Kian ollessa koulussa mutta nyt lomalla sitä mahdollisuutta ei ole. Eli treenailut onnistuvat vain silloin kun Jesuksen työt
sen sallivat.  No, täytyy nyt yrittää jotenkin tsempata siihen asti kunnes Kian koulu taas alkaa ja sitten aloittaa treenailu kunnolla. Satun nimittäin olemaan sitä "mallia" että kun treenataan niin sitten treenataan kunnolla eli tällainen satunnainen 3 x viikossa ei tyydytä liikunnantarvettani. Tokihan sekin terveyden kannalta on ihan hyödyllistä mutta ei sillä kunnon kuntoon pääse.





Tänään ei aikaa treenailulle löytynyt sillä Jesus oli töissä aamusta iltaan asti eli päivä on mennyt kahdestaan Kian kanssa kotosalla. Aamulla työskentelimme alakerrassa kirjainten ja montessorivälineitten parissa, sitten meni tunti leikkipuistossa, lounaan jälkeen rauhotuimme katsomaan Frozen-elokuvaa ja iltapäivällä menikin pari tuntia uima-altaalla. Sillä vihdoin ja viimein täällä paistoi tänään aurinko!!! En edes muista, että milloin viimeksi on näkynyt sinistä taivasta...

             


Ennen Fuerteventuran lomaa aloittelimme Kian kanssa jo kirjaimiin tutustumista. Montessorin hiekkapaperi-kirjaimilla olemme työskennelleet ahkerasti ja aika hyvin neiti tunnistaa jo kirjaimet. Lisäksi yritän keksiä kirjainten parissa muutakin puuhaa ja niiden askartelu on ollut yksi näistä. Ennen reissua askartelimme mm. A-alligaattorin, K-kuningattaren sekä I-itikan. Ja jokaiseen kirjaimeen olen koittanut myös kehittää jotain laulua, satua tai lorua. Alligaattori-Aarne laulua on kuunneltu youtubesta, I-kirjaimen osalta harjoittelimme lorua itikasta ja rättisitikasta sekä K-kirjaimen kohdalla tarinoin uudelleen sadun Keisarin uudet vaatteet - siitä tuli kuningattaren uudet vaatteet.

Lisäksi meillä on käytössä myös kuva-sanakortit, joissa on erilaisia asioita jotka alkavat kyseisellä kirjaimella. Näitä olen käyttänyt yhdessä hiekkapaperi-kirjaimien kanssa eli kirjaimen jälkeen olemme katselleet kyseisellä kirjaimella alkavia juttuja korttien avulla.

Näin kirjaimet tulevat pikkuhiljaa tutuksi mutta esim. niiden kirjoittamista emme vielä harjoittele. Toki omaa nimeään neiti on alkanut harjoittelemaan ja pikkuhiljaa siitä saa jo ihan selvää. K-kirjain on vielä vähän hankala mutta eiköhän sekin onnistu jo koulun alkaessa.

Tiistaina kotiinpaluun jälkeen uutena kirjaimena askartelimme O-omenan ja loruttelimme Risto Rasan omena-lorua: Omenan kuoressa on reikä. Jos siihen painaa korvansa kiinni ja kuuntelee tarkasti, voi veden ja tuulen ääniltä erottaa astioiden helinää. Toukka tiskaa.

Kia ei meinannut uskoa, että omenoissa voi asustaa toukkia sillä täällähän ei kasva mitään kotiomenapuita ja kaupan omenoissa en ole koskaan vielä matoa tavannut. Mutta kun googlasin pari kuvaa omenoista matoineen niin siitähän neiti innostui niin paljon, että jouduin halkaisemaan kaikki meidän omenat jotta voimme tarkistaa että olisiko niissä matoja... No, mitäpä sitä ei tekisi oppimismielessä...


Neiti innostui madoista niin paljon, että sellainen oli askarreltava. Lopputulos oli enemmänkin käärme mutta eipä tuo tuntunut haittaavan.

 

Varsin helppoa puuhastelua jällen kerran ja neidille meni mukavasti aikaa siinä kun leikkasi kiiltävästä kartongista noita  koristeita ja liimasi ne kiinni. Ja näin jälleen yksi eläin on liittynyt Kian eläintarhan joukkoon.

Tänään uutena kirjaimena teimme L-leijonan ja kuuntelimme sekä tanssimme leijonaa mä metsästän-laulun. Siitähän neidille jäikin sitten tanssiputkin päälle niin että muu työskentely piti lopettaa hetken ajaksi. Ja onhan se välillä hyvä saada jotain fyysistä tekemistä keskittymistä vaativien tehtävien väliin. Niinpä Kian suosikki Tuttirallaa-levy (Satu Sopanen & tuttiorkesteri) päällä ja 20 minuutin jorailut sen tahdissa. Tulipa pieni hyötyliikuntahetki myös itselle... Etenkin viisi pientä ankkaa,  ajellaan vaan, kapteeni koukku ja  izkazombaa neidin suosikkeja tältä levyltä!


Tämän päivän ehdoton suosikkipuuha on kuitenkin ollut haistelu/maistelupurkit. Ostin nimittäin kaupasta edullisesti kymmenen purkkia (suola/pippuripurkit, 1.20 / setti), jotka soveltuvat loistavasti näihin erilaisiin haistelu- ja maisteluharjoituksiin. Kahteen purkkiin kerrallaan aina samaa asiaa ja sitten on löydettävät parit. Aloitimme erilaisista yrteistä ja nt ekalla kerralla neiti sai haistella ihan silmät auki, jotta homma tulisi tutuksi. Ensimmäiset viisi haisteltavaa yrttiä olivat basilika, timjami, rosmariini, korianteri ja minttu. Sen verran erilainen on tuoksu jokaisessa yrtissä, että homma sujui helposti. Vaikka yrtit olisi ollut helppo tunnistaa myös ihan ulkonäön perusteella niin siihen Kia ei edes kiinnittänyt huomiota sillä haistelu oli sen verran hauskaa puuhaa.

 

Ja neidi pyynnöstä tein myös toisen tuoksuttelu-setin ja siinä laitoin veden sekaan erilaisia leivontaan käytettäviä aromeja. Tuoksuina olivat sitruuna, vadelma, minttu, cola ja vanilja. Ja myös kaikki nämä menivät kertahaistelulta oikein.

Huomiseksi ehkä pitää kehitellä jo ensimmäinen maistelu-versio, joten pitänee mennä keittiökaappeja penkomaan. Ehkä ensimmäisenä pitää aloittaa ihan perusjutuista eli eri makujen tunnistamisesta: suolainen, makea, karvas, hapan ja umami. Näistä ehkä hankalin on tuo umami, joka keksittiin vasta 1900-luvun alussa japanilaisen Kikunae Ikedan toimesta ja sitä on mm. joissain juustoissa, soijakastikkeessa, hyvin kypsyneessä tomaatissa sekä maustamattomassa lihassa. Sekä aromivahventeena käytetyssä natriumglutamaatissa. Ajattelin nyt kuitenkin lähteä ihan noista neljästä ydinmausta ja ehkäpä lisään vielä mausteisen/tulisen koska se on meillä syötävässä ruoassa tuttu elementti.

Ihan ensimmäisenä purkkeihin eksynee ehkä sokeria, suolaa, sitruunamehua, sokeroimatonta tummaa suklaata ja ehkä kuivattua chiliä. Ja seuraavaan settiin sitten vaikka hunajaa, sipsejä, maustamatonta jogurttia, greippiä ja currytahnaa.  Ja kolmanteen vaikkapa makeaa melonia, suolaista oliivia, hapanleipää, karvasta tonic-vettä sekä wasabia. Ja kun nämä perusmaut tulevat tutuksi niin sitten voikin kehitellä erilaisia maku-tunnistustehtäviä eri ruoka-aineista.

Ainahan sanotaan, että uusiin makuihin tottuminen vie lukuisia maistelukertoja joten ehkäpä tällä tapaa saan lisättyä uusia ruoka-aineita Kian ruokavalioon. Tähän asti kun neiti on ollut melko nirso monien hedelmien ja vihanneksien suhteen. Vihannesista menevät alas helposti herneet, maissi, porkkana (niin keitettynä kuin raakana), paprika (raakana), kurkku, tomaatti sekä uusimpana peruna ( tosin sekin vain muodossa paistetut perunat ja satunnaisesti on mennyt alas myös muutama ranskalainen). Toki myös sitten ruoan joukossa mene esim. sipuli, valkosipuli, purjo ja joskus jopa punajuuret (esim. punajuuririsotto tai punajuuri-jauhelihapihvit). Tai nämä siis kotosalla - koulussa neiti söi kyllä kiltisti kaikki vihannessosekeitot jne.

Hedelmäpuoli on aina ollut myös haastava sillä ne ovat menneet alas vain satunnaisesti tai puoliväkisin. Ei ole yhtäkään hedelmää, jota neiti söisi ihan vapaaehtoisesti ja säännöllisesti. Mutta toki satunnaisesti on sitten maistunut vähän kaikki: granaattiomena, omena, viinirypäleet, appelsiini ja mandariinit, persikka, kirsikka, ananas jne. Mutta esim. kaikki vähänkään pehmeämmät hedelmät kuten banaani, päärynä, mango tai hedelmäsoseet ovat todella no-no listalla. Ja itse asiassa sama juttu vihannesten kanssa - esim. perunasose tai bataatti ei mene alas edes pakottamalla.

Mutta ehkäpä tämän maisteluleikin avulla saamma parannusta tähänkin asiaan...

Ja kun nyt ruoasta puhutaan... niin nyt kutsuu sohva ja masterchef USA!






tiistai 19. elokuuta 2014

Leijasurffausta Fuerteventuralla ja muuta mukavaa

Niin se taas vierähti neljä päivää nopeasti ja erittäin mukavasti vanhalla kotisaarella eli Fuerteventuralla. Perjantaina menolento sinne ja tänään tiistaina takaisin Gran Canarialle. Vaikka visiitti oli lyhyt niin yllättävän paljon ehdimme taas touhuta kaikenlaista. Eli ihan huippureissu jälleen kerran! Nyt on auringosta ja lämmöstä nautittu taas verran että jaksaa hetken tätä Las Palmasin "harmautta".

Fuella aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta kaikki neljä päivää ja lämpöä oli mukavat n. 28 astetta. Mutta liian kuumaa ei ollut missään vaiheessa sillä koillispasaati eli alisio puhalsi joka päivä aamusta iltaan asti. Ja hyvä niin, sillä sitä lähdimme tältä reissulta hakemaan. Täällä Gran Canarialla nimittäin leijasurffausmahdollisuudet ovat aika huonot joten sen harrastaminen täällä on jäänyt itsellä täysin väliin. Tokihan tuolla itärannikkolla tuulee ja rantaa löytyy mutta tuulee monesti liiankin voimakkaasti ja rannat on ikäviä kivirantoja. Eli ei todellakaan mitkään optimaaliset olosuhteet.


Fuella olosuhteet leijasurffauksen harrastamiseen ovat varsin loistavat. Ihan täydellisiä olosuhteita ei toki sielläkään ole mutta tietyt asiat huomioiden mahdollisuudet leijasurffaukseen ovat aika huippuluokkaa. Ensinnäkin paras kitesurf-ranta eli Flag Beach sijaitsee aivan Corralejon kupeessa eli autolla on noin 5 minuutissa rannalla (Gran Canarialla matkaan menisi reilut 20 min). Ranta on pitkä eli yleensä tilaa riittää hyvin kaikille. Ja mikä parasta niin kyseessä on vaalea, hienohiekkainen ranta. Toki veden alta löytyy sitten varsin vaarallisia kiviröykkiöitä, joissa voi todella helposti satuttaa itsensä jos ei osaa ja tiedä niitä varoa. Tästä syystä itse pääasiassa suuntaamme rannale vain silloin kun on nousuveden aika, jolloin suurin osa näistä kivistä on hyvin veden alla eikä vaaraa ole. Yleensä noin 1.5 tuntia ennen ja jälkeen nousuveden ranta on parhaimmillaan. Toki laskuveden aikaankin rannalla pystyy surffaamaan  mutta silloin veteen meno ja sieltä poistuminen on huomattavasti hankalampaa. Täällähän nousu- ja laskuvesi vuorottelevat n. 6 tunnin välein mutta aika vaihtuu hieman joka päivä. Eli jos esim. nousuvesi on tänään korkeimmillaan klo 9 aamulla niin seuraavana päivänä se on korkeimmillaan n. klo 9.45. Ja siitä n. kuusi tuntia eteenpäin, niin laskuvesi on matalimmillaan. Nousu- ja laskuveden syvyys vaihtelee mm. kuunkierron mukaan - välillä eroa ei ole kuin metrin verran mutta joskus taas useita metrejä. Esim. täyden kuun aikana nousuvesi saattaa olla jopa +1.2 metriä kun taas laskuvesi voi puolestaan olla jopa -1.2 metriä. Eli etukäteen on hyvä katsoa noita vuorovesitaulukoita, esim. täältä: http://www.tides4fishing.com/es/islas-canarias/puerto-del-rosario-fuerteventura

                                                           Flag Beach laskuveden aikaan

Tuuliennusteen tarkistamme yleensä windgurun sivulta.  Tosin aina on olemassa se riski, että se ei pidäkään paikkansa - luonnonilmiöt kun osaavat olla arvaamattomia. Kanarialla kesäkuukaudet ovat yleensä tuulisempia ja paras aika on normaalisti toukokuusta elokuun loppuun. Joskus tuulet aloittavat puhaltamisen jo maaliskuussa mutta joskus voi myös olla täysin tuuletonta kesäkuukausina. Yleensä syyskuussa on sitten aika tyyntä kunnes taas talven tulon myötä tuulet hieman paranevat. Joskus saarella puhaltavat tuulet läpi talven kun taas joskus vain satunnaisesti. Paras vaihtoehto on siis jättää matkan varaus viime hetkeen ja seurata tuuliennusteita, jos sellaiseen on vain mahdollisuus. Näin teemme yleensä itse.

Tokihan Fuerteventuralta tuulta löytyy starvittaessa myös saaren eteläosasta, jossa Sotaventon ranta on melko tuulivarma paikka lähes ympäri vuoden. Tosin tuulen laatu on jotain ihan toista kuin Corralejossa. Siellä nimittäin tuuli tulee kaikkien vuorten takaa eli on hyvin puuskainen. Mutta tarvittaessa sekin toimii vararantana, jos Corralejossa sattuu olemaan tyyni päivä. Siellä tuulia voi tarkistaa Rene Eglin surffikeskuksesta, joka sijaitsee kyseisen rannan pohjoispäässä, Melia Gorriones- hotellin yhteydessä.

Normaalisti koillispasaati eli alioso puhaltaa melko tasaisen varmasti läpi vuoden, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Hyvälle viikolle voi osua seitsemän tuulista päivää mutta huonolla viikolla tuuli ei puhalla lainkaan. Saarella asuessamme tämä ei ollut ongelma koska ranta oli koko ajan vieressä niin sinne mentiin silloin kun tuuli puhalti sopivasti nousuveden aikaan. Tai jos ei juuri silloin huvittanut mennä niin todennäköisesti seuraava mahdollisuus oli muutaman päivän päästä. Mutta nyt tietysti asia on toinen ja sitä tietysti toivoo mahdollisimman montaa tuulista päivää osuvan lomalle.

Tällä kertaa kolmena päivänä neljästä pääsimme veteen eli olimme erittäin tyytyväisiä. Näin kesällä monesti pitää varautua siihen, että vaikka ennuste antaa tuulta koko päivälle niin välttämättä se ei osukaan Flag Beachille. Sillä Lanzarote, pieni Loboksen saari sekä dyynialueen kuumentuva hiekka vaikuttavat helposti tuulen suuntaan ja voimakkuuteen. Etenkin näin kesällä saattaa käydä niin että tuuli ei osu Flag Beachille vaikka muualla saarella tuulee voimakkaasti. Mutta näinäkin päivinä monesti olosuhteet muuttuvat siinä vaiheessa kun aurinko alkaa laskemaan ja lämpötilan hieman laskiessa, pääseekin tuuli yhtäkkiä puhaltamaan rannalle. Saarelaiset sanovat myös, että tuuli ei nouse yhtä aikaa veden kanssa eli jos vesi on nousuvaiheessa eikä tuulta näy niin pitää vain odotella nousuveden huippua.  Nämä ovat näitä erikoisia paikallisia ilmiöitä. Mutta kun ne tietää ja niihin osaa varautua niin harvemmin tulee hukkareissuja.

Tällä kertaa nousuvedet osuvat iltapäivään/iltaan eli olimme etukäteen melko varmoja siitä, että veteen pääsemme useampana päivänä. Varsinkin kun ennusteet lupasivat joka päivälle 15-20 solmun tuulia. Ja tämä myös piti paikkansa.



Toki Fuerteventuran pohjoisrannikolla ja El Cotillossa länsirannikolla pystyy myös leijasurffaamaan mutta aloittelijoilla ei niihin paikkohin ole asiaa. Etenkin pohjoisrannikolle osuvat yleensä aallot ja hiekkanrantojen sijasta veteen mennään laavakivirannoilta, joten olosuhteet ovat haastavammat. El Cotillon eteläranta on toki hiekkaranta mutta siellä tuuli on monesti aika puuskainen ja aallot sekä merivirrat saattavat myös olla voimakkaita.

Meidän onneksemme Kia viihtyy rannalla hyvin tuulisellakin säällä joten rannalla olo onnistuu koko perheen kera. Ja etenkin Flag Beachilta löytyy myös suojaisempia paikkoja, jossa on parempi olla lasten kanssa. Pienet kasvillisuuden peittämät kummut tarjoavat hyvän tuulen suojan ja lisäksi ranta on täynnä laavakivistä rakennettuja "poteroita" joissa on suojaa tuulelta.


Tokihan vedessäoloaika tuplaantuisi, jos mukana olisi joku pitämässä seuraa Kialle ja pääsisimme molemmat yhtä aikaa veteen. Mutta tällä hetkellä menemme siis vuorottelusysteemillä eli ensin toinen vedessä ja toinen rannalla Kia kanssa ja sitten toisen vuoro. Näin kaikilla on hauskaa.


Tällä kertaa Kia pääsi myös vähän leijailun makuun sillä neiti pääsi lennättämään pikkuleijaa Jesuksen kanssa. Ja Redsharin surffkaupassa oli puolestaan puomi, jossa oli hyvä kokeilla erilaisia hyppyjä. Ehkäpä kotona laitamme linjat autotallin kattoon kiinni ja pienen trampoliinin alle niin pääsee Kia vähän treenailemaan omia hyppyjään... Sen verran paljon neiti puuhasta tykkäsi!

   

Koska nousuvesi osui tällä kertaa iltapäivään / iltaan niin aamupäivisin ehdimme touhuta kaikkea muuta. Useampana päivänä kävimme kaupungilla kävelemässä sekä tarkistamassa surffikauppojen tarjontaa, joista Jesus löysikin paljon uusia vaatteita. Itselleni en tällä kertaa mitään mutta eipä nyt ollut edes hakusessa mitään. Jesusta sen sijaan olen jo pidemmän aikaa hoputellut ostoksille ja onneksi vihdoin löytyi herralle kelpaavia vaatteita.

Ja totta kai kunnon "lomailijoina" ehdimme myös rentoutua hotellin uima-altaalla. Tokihan meillä kotonakin olisi uima-allas tuossa taloyhtiön pihassa mutta eipä siellä paljon tule aikaa vietettyä. Toki uimassa käymme silloin tällöin mutta aurinkotuolissa en ole tainnut maata kertaakaan kuluneen vuoden aikana. Osin toki siksi että eipä se aurinko täällä niin paista...


Pakollinen "stoppi" oli myös Aloha-parturi, jossa tällä kertaa leikattiin myös Jesuksen hiukset. Ja hintaa kahdelle päälle yhteensä 23 euroa, ei paha. Toki täällä Las Palmasissa olen nähnyt lukuisia paikkoja, jossa mainostetaan leikkausta jopa viidellä eurolla mutta niihin en todellakaan uskalla mennä leikattavaksi. Jesus kävi kerran ja lopputulos ei ollut kovin kummoinen. Joten jätän suosiolla väliin... Toistaiseksi en ole siis Las Palmasista löytänyt luottoparturia mutta eipä tuo haittaa jos pitää hiukset käydä leikkaamassa Corralejossa asti. Onpahan hyvä syy käydä siellä ainakin 1.5 kk välein.


Lempiravintoloissa kävime myös herkuttelemassa.. Lajareksen kylässä pakollinen pysähdys on Canela Cafe, jossa tilaamme aina erilaisia wrappeja. Herkullista ja hinnat ei päätä huimaa, noin 3.50 € / kappale. Eli 7 eurolla saa jo isokokoinen mieskin vatsansa täyteen - sen verran isoja myös ovat. Toinen suosikkimme Lajareksen kylässä on pizzeria Cancela mutta sinne emme ehtineet tällä kertaa. Lajareksessa on myös monta muuta vierailemisen arvoista paikkaa mutta miinuspuoli on se, että aina pitää olla auto alla sillä Corralejosta matkaa on noin 10 km.  Corralejossa suosikkipaikkojamme ovat (satunnaisessa järjestyksessä):

* sushi-e, jossa on laaja lista erilaisia susheja. Myös vähän erikoisempia versioita joita ei ihan joka paikasta löydy. Ravintola itsessään aika pieni ja vähän tylsä mutta ruoka sitäkin parempaa. Voi myös tilata kotiinvietäväksi tai hotellissa nautittavaksi...

* Slow Boat wok, kiinalainen jossa erinomainen hinta-laatusuhde. Buffet, jossa mieletön valikoima kiinalaisia herkkuja mutta myös susheja.Ja hintaa vajaa 13 euroa / hlö. Ainoa kiinalainen, joka säilyttänyt tasonsa vuodesta toiseen.

* La Mamma, perusvarma ravintola joka ei yleensä petä. Lista melko laaja (niin pizzaa, pastaa, lihaa, kalaa, kanaa jne) mutta itse nautimme aina joko pizzaa tai pihvejä.

* Avenida, kanarialaisen keittiön tyypillinen edustaja. Simppeliä ruokaa, isot annokset ja edulliset hinnat. Yleensä illalla täynnä jonoksi asti. Tosin nyt samalla omistajalla myös toinen ravintola (Las Tejas) samalla tarjonnalla. Sitä tosin emme ole ehtineet vielä testata

*Da Uli, italialainen "pikaruokapaikka". Ravintolassa ei ole ruokalistaa vaan ruoka on etukäteen valmistettu ja esillä vitriineissä. Tarjolla niin erilaisia pastoja, risottoa kuin myös erilaisia liha- ja kalaruokia. Avaavat klo 12 ja lounasaikaan onkin erittäin suosittu. Terassilla on muutamia pöytiä joissa voi aterioida mutta pääasiassa väki hakee ruokaa mukaanvietäväksi. Hinnat alkaen 4 euroa / annos ja sillä saa valtavan kokoisen annoksen pastaa. Hyvää ja halpaa. Meidän suosikki rantaruoka eli lämmittävät pastat valmiiksi ja sitten vaan suuntaamme rannalle nauttimaan suoraan purkista.

                                                                         Da Uli

* Bombay Masala, intialainen ravintola. Vaatimattoman näköinen ravintola mutta sen ei kannata antaa hämätä sillä ruoka on autenttista ja erittäin maukasta.

* Taverna Fogalera, italialainen ravintola rantakadulla. Ei kaupungin halvin mutta ruoka maukasta ja laadukasta. Ja rantamaisemat kerrassaan mahtavat.

* La Scarpetta da Mario, pieni italialainen jossa ihanan intiimi tunnelma ja hyvä ruoka. Ei halpa mutta ruoka laadukasta ja palvelu hyvää.

Tällä kertaa löysimme myös uuden ravintolan, jonne varmasti palaamme mikäli palvelu ja laatu pysyvät samalla tasolla.Gastrobar El Olivo on mielenkiintoinen paikka sillä listalla on vaikutteita maailman eri laidoilta. On kanarialaista ja espanjalaista hieman modernilla otteella mutta hieman myös aasialaisia makuja. Tällä kertaa kävimme siellä peräti kaksi kertaa illallisella ja pidimme kovasti. Toivottavasti taso pysyy yhtä hyvänä myös tulevaisuudessa.


 

Meidän Fuerteventuran reissut koostuvat aina varsin samoista elementeistä: leijasurffaus, rantaelämä, herkullinen ruoka, kaupunkikävelyt ja ystävät. Ja totta kai tälläkin kertaa näimme ystäviä - perjantaina pääsin suomityttöjen kanssa dinnerille, lauantaina kahvittelimme muutaman Jesuksen kaverin kanssa, sunnuntaina vietimme ystäväpiirissä synttäreitä lounaan merkeissä ja maanantaina tapasimme yhteisiä ystäviä iltapäiväkahvien merkeissä. Myös Kia pääsi leikkimään ystäviensä kanssa: sunnuntaisilla synttäreillä oli espanjalaisia kavereita ja maanantaina puolestaan vauhdissa olivat suomitytöt. Hauskaa oli siis kaikilla!


Reissu oli siis jälleen onnistunut monella tapaa! Mukana oli paljon onneakin sillä saimme suhteiden avulla varattua hotellihuoneen vaikka koko kaupunki oli 100 % täynnä. Jotain hyötyä siitäkin, että yli 10 vuotta tuli työskenneltyä matkailualalla... Myös tuulet olivat suosiollisia tällä kertaa, joten ihan turhaan emme kantaneet leijavarusteita mukana.

Tällä kertaa meillä oli kitesurf/rantavarusteita mukana n. 55 kiloa ja lisäksi kahdessa käsimatkalaukussa kaikki muut tavarat eli vaatteet, kengät ja kosmetiikka. Melkoinen määrä tavaraa neljäksi päiväksi... mutta pakkohan ne on mukana kantaa, jos leijasurffata lomalla aikoo. Ja onneksi näillä paikallisilla lennoilla (Binter Canarias) emme joudu varusteista maksamaan mitään ylimääräistä. Mutta yleensähän niiden kuljettaminen lentokoneessa ei ole mitään ilmaista puuhaa. Toisaalta kitesurf-varusteiden vuokraaminenkaan ei ole mitään halpaa lystiä sillä neljän päivän täysvarustus tulisi maksamaan yhdelle noin 200 euroa. Eli ihan mielellämme kannamme niitä omia varusteita mukana :-)

Auton vuokrasimme tällä kertaa Autoreisen-yhtiöltä, jolla on toimipiste terminaalissa. Monet ns. halpafirmat ovat lentokentän ulkopuolella joten aikaa kuluu turhaan kun joutuu auton noutamaan ja palauttamaan johonkin muualle.  Hinta oli reilut 100 euroa neljältä päivältä (Citroen C3) ja siihen sisältyi täysvakutuus ilman omavastuuta sekä lastenistuin. Loppujen lopuksi tuli halvemmaksi kuin ns. halpayhtiöt (esim. Goldcar), joissa yleensä vakuutukset ja istuimet maksetaan aina erikseen ja niistä tulee helposti jopa 15 euroa lisämaksua päivältä.

Seuraavaa reissua ei ole vielä päätetty mutta ehkäpä syyskuussa yritämme jälleen päästä naapurisaarelle, edes muutamaksi päiväksi. Mutta onneksi silloin on jo "low season" menossa eli varaukset voi jättää viime hetkeen ja seurata tuuliennusteita viime hetkeen asti..

Huomenna edessä taas paluu arkeen eli kuntosalille mars!