lauantai 4. lokakuuta 2014

Suomikoulu - Minä päästä varpaisiin ja Aleksis Kiven päivä

Tänään meillä oli vuorossa Gran Canarian Suomi-koulun toinen "koulupäivä" ja teemana meillä oli: minä päästä varpaisiin sekä sivuteemana Aleksis Kiven päivä.

Lapsia oli tällä kertaa paikalla enemmän kuin ensimmäisellä kerralla mutta vieläkään ihan koko ryhmä ei ollut koossa. Joka tapauksessa pienten ryhmässä oli mukavat 8 lasta (ikähaitari 3-6) sekä isompien ryhmässä 6 lasta (yli 6-vuotiaat).

Lapset tulivat paikalle pikkuhiljaa ja pääsimme aloittamaan varsinaisen opetuksen noin vartin myöhässä. Mutta lapset viihtyivät ulkosalla touhuten sillä ruotsalaisen koulun piha-alue on varsin viihtyisä leikkimökkeineen.



Varsinainen opetus tapahtuu sisätiloissa ja käytössämme on yleensä yksi luokkahuone. Näin suuren ryhmän kanssa tila käy jo vähän ahtaaksi mutta onneksi ulkosalla on pöytiä, joissa on hyvä myös työskennellä.

Pienten kanssa aloittelimme sisätiloissa, jossa ensimmäisenä tutustuimme hieman toisiimme sillä on tärkeää, että lapset tuntevat minut sekä toisensa. Tämä nostaa luottamusta ja helpottaa lasten puhumista heille hieman vieraalla kielellä. Monillehan suomi on vasta kakkoskieli ja espanja on äidinkieli. Osa lapsista on vähän hiljaisempia ja heillä on selvästi hankaluuksia suomen kielen puhumisessa mutta ryhmästä löytyi myös monia puheliaita ja heille suomeksi puhuminen ei tuota ongelmia vaikka sanasto ei tietenkään ole täydellinen. Ja monilla on myös selvästi ulkosuomalainen aksentti puheessaan. Mutta tänään selvästi lapset kommunikoivat jo enemmän suomeksi kuin mitä ensimmäisellä kerralla.  Myös hiekkalaatikkoleikit sujuivat tällä kertaa täysin suomeksi kun viimeksi vielä moni kommunikoi pääasiassa espanjaksi. Tosin itse olin myös koko ajan aktiviisesti mukana ja näin lapset tarttuivat helpommin suomen kieleen.

Varsinainen oppimisosuus alkoi sillä, että pikaisesti tutustuimme Aleksis Kiveen. Eli hyvin lyhyesti kertoilin siitä, että kuka Aleksis Kivi oli ja että miksi hänen kunniakseen vietetään Aleksis Kiven päivää. Mitään seitsemän veljestä kirjaa en kaivanut esille vaan  Mauri Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä -kirjan. Itse kirjahan on vielä noin pienille turhan haastava mutta muutamat pätkät vähän avasivat edes vanhanmallista suomenkieltä. Oma suosikkini on oravan laulu:

Makeasti oravainen
makaa sammalhuoneessansa;
sinnepä ei Hallin hammas
eikä metsämiehen ansa
ehtineet milloinkaan.
Kammiostaan korkeasta
katselee hän mailman piirii,
taisteloa allans' monta;
havu-oksan rauhan-viiri
päällänsä liepoittaa.
Mikä elo onnellinen
keinuvassa kehtolinnas!
Siellä kiikkuu oravainen
armaan kuusen äitinrinnas:
Metsolan kantele soi!
Siellä torkkuu heiluhäntä
akkunalla pienoisella,
linnut laulain taivaan alla
saattaa hänen iltasella
unien Kultalaan.



Tämän jälkeen oli vuorossa teema: minä päästä varpaisiin eli vartalon osiin tutustuminen. Etukäteen olin ajatellut, että homma on liiankin helppo mutta itse asiassa monet jutut tuottivat hankaluuksia lapsille. Esim. sormia eivät kaikki lapset muistaneet suomeksi. Saati sitten hankalampia nimiä kuten ranne, polvi tai nilkka. Joten ihan tarpeeseen tuli tämä teema.

Etukäteen olin valmistellut pienoismallit tytön ja pojan vartaloista mutta loppujen lopuksi päädyimmekin tutustumaan vartalon osiin vähän eri tavalla. Etukäteen olimme askarrelleet kortteja, joihin oli piirrettynä jokin vartalon osa ja lapset saivat sitten vuorotellen nostaa kortteja ja tehtävänä oli löytää kuvassa olevalle vartalon osalle suomenkielinen nimi. Tämä olikin juuri passeli tapa asian läpi käymiseen sillä toistoa tuli mukavasti ja toivottavasti näin nimet jäivät paremmin mieleen.

Tämän jälkeen oli vuorossa aisti-osuus eli lyhyesti kävimme läpi eri aistit ja teimme pari erilaista havainnollistavaa koetta. Esimmäinen oli tuntoaisti eli kiersin lasten takana ja laitoin heidän selkäänsä sormeni. Joka kerta eri määrän. Ja lasten piti sitten tunnistaa, että montako sormea oli mukana. Tästäkin lapset pitivät kovasti ja hauskalla tavalla tuli tuntoaisti ja sen merkitys tutuksi.

Seuraavassa koe oli maistiaiset eli olimme etukäteen valmistaneet neljää eri makua - makea (sokerivesi), suolainen (suolavesi), hapan (sitruunamehu) ja karvas (makeuttamaton kaakao). Aloitimme happamalla, jota laitoin lasten lusikalle pienen määrän. Lapset pääsivät kertomaan omin sanoin, että miltä maistuu, pitivätkö mausta ja että mitä kyseinen aine oli. Tämän jälkeen teimme saman suolaisella, karvaalla ja makealla. Näin kävimme viisi eri perusmakua läpi. Myös tästä lapset pitivät kovasti ja olivat mukana kertomassa mielipiteitään ja arvailemassa makuaineita.

Kolmas koe piti olla haistelutesti mutta tietysti unohdin valmiiksi tehdyt haistelupurkit kotiin, joten se jäi tällä kertaa tekemättä. Harmi. Ensi kerralla pitää kyllä tehdä muistilistan muistilista, jotta kaikki tavarat tulevat varmasti mukaan asti. Eivätkä jää kakkosauton konepellille odottamaan. No, tekevälle sattuu. Ja onneksi puuhaa oli muutenkin, joten ohjelma ei tästä ihan hirmuisesti kärsinyt.

Näiden juttujen jälkeen lapset olivat jo melko levottomia, joten oli sopiva hetki pienelle "jumppatuokiolle" eli kaivoimme esiin Fröbelin palikat cd-levyn ja sieltä lauloimme kolme laulua; jumppalaulu(pää,olkapää, peppu, polvet,varpaat...), huugiguugi sekä kapteeni käskee. Eli laulut myös hieman kulkivat päivän teemassa eli vartalon osissa.

Monesti homma päättyy johonkin askarteluun ja tällä kertaa teeman mukaisesti teimme jokaisesta paperille piirrokset ja lapset saivat sitten itse täydentää kuvan eli piirtää silmät, nenän, hiukset, suun tai vaikka maalata kynnet siniseksi :-) Myös tähän puuhaan lapset lähtivät innolla - pienimmillä valmista tuli aika nopeasti mutta isommat jaksoivat tehdä hyvinkin tarkkoja yksityiskohtia.



Ja lopuksi suuntasimme taas ulkosalle, josta sitten vanhemmat tulivat lapsia hakemaan. Ja hyvillä mielin tuntuivat lapset kotiin lähtevän. Eli ilmeisesti ensimmäinen opetuskertani sujui ihan onnistuneesti ;-)  Ainakin itse olin ihan tyytyväinen päivän kulkuun ja antiin.

Nyt sitten jatketaan valmisteluita seuraavaa kertaa varten, jollon vuorossa luontoteemaa. Ja lisäksi joulumyyjäisten askartelusuunnittelut pitävät kiireisenä. Varsinkin kun samaan aikaan on vielä valmisteltavana Kian koulun eli Montessorikoulun ensimmäinen kokkaustuokio, joka on sovittu pidettäväksi 17.10. Siellä opettajat pyysivät pientä ulkopuolista konsultointiapua erääseen hommaan eli kaikenlaista puuhaa on tässä tiedossa lähiaikoina. Eli ei tämä kotirouvankaan elämä ole mitään sohvalla makaamista...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti