perjantai 10. lokakuuta 2014

Vain elämää -televisiosarja

En tiedä, että paljonko olen menettänyt siinä etten ole nähnyt Vain elämää-ohjelman aikaisempia kausia. En edes tiedä, että montako niitä on jo takana. Toki ohjelmasta on tullut luettua ja tiesin, että Suomessa on saanut valtavan suosion. Mutta aikaisemmin ohjelma ei vain kiinnostanut. En tiedä miksi. Enkä todellakaan tiedä, että mikä yhtäkkiä muuttui sillä yhtäkkiä minusta on tullut Vain elämää-fani ja olen seurannut mielenkiinnolla kaikki tämän tuontantokauden jaksot. Ehkä joku tämänkertaisissa artistivalinnoissa vain kolahti niin, että oli pakko antaa ohjelmalle mahdollisuus ja heti ensimmäisestä laulusta olin koukussa. Joka niin vain nyt on joka perjantai on pakko istahtaa tietokoneen ääreen ja katsoa TVkaistan kautta uusin jakso.


Itselläni on tosiaan vuosien ajan ollut jo käytössä TV-kaista, jonka avulla pystyn katsomaan suomalaisia tv-kanavia internetin välityksellä. Palvelu on maksullista mutta mielelläni maksan siitä, että pystyn ohjelmia seuraamaan. Ja sitä kautta pystyn myös tallentamaan ohjelmia omalle tietokoneelle ja näin Kiallakin on aina suomalaisia lastenohjelmia katsottavana. Tämä on tärkeää, jotta suomenkieli kehittyisi mahdollisimman monimuotoiseksi sillä arkielämässä sitä neiti ei pääse käyttämään muuta kuin minun kanssani. Pääasiassa meillä katsellaan lastenohjelmia englanniksi mutta yritän myös säännöllisesti laittaa ohjelmia suomeksi. Mutta ennen kaikkea iloa TV-kaistasta on itselleni sillä sitä kautta pystyn seuraamaan monia mielenkiintoisia ohjelmia, jotka muuten jäisivät näkemättä ja kokematta. Kuten Vain elämää.

Ilmeisesti aikaisempina vuosina ohjelmassa on ollut myös hyviä ja erittäin tunnettuja artisteja mutta tänä vuonna itselläni kolahti muutama nimi: Toni Wirtanen - Apulannan musiikki on aina kolahtanut ja se toimii edelleen esim. juoksu/treenimusiikkina, Vesku Loiri - legenda (ei ehkä enää loistokunnossa, edes musiikillisesti, mutta siitä huolimatta suuri taiteilija),  Paula Koivuniemi - musiikista en niin pidä mutta artistina aika huikea rouva, Elastinen - ehkä Suomen positiivisin artisti ja parhaimpana kaikista, Samuli Edelmann - nuoruuteni idoli. Mutta ennen kaikkea upea tulkitsija.  Jenni Vartiainen ja PMMP:n Paula olivat hieman itselleni tuntemattomampia artisteja mutta näin kolmen jakson perusteella ovat hyvä olleet ihan hyvässä seurassa.

On ollut upeaa nähdä, että miten niin tyyliltään niin erilaiset artistit tekevät kappaleista omanlaisiaan. Kerta kaikkiaan huikeita tulkintoja. Ja toisaalta hauskoja, yllättäviäkin vetoja. Heti alkuun Elastisen version Naurava kulkuri -kappaleesta Veskun päivänä sai kyllä suunpielet ylöspäin. Toisaalta myös Samuli Edelmannin tulkitsema Väliaikainen oli omalla tavallaan koskettava. Kuten myös Paula Vesalan Elegia. Hienoja kaikki.  Toisessa jaksossa Paula Vesalan päivä jäi itselle hieman etäiseksi sillä PMMP:n kappaleet eivät ole itselleni tuttuja. Vain muutaman olin kuullut etukäteen. Mutta toisaalta esitykset olivat niin hienosti tulkittuja, että niistä ei voinut olla pitämättä. Ja piristyksenä oli Veskun rusketusraidat. Ei ehkä taidokasta laulua mutta hieno heittäytyminen. Pidin myös Elastisen esittämästä Oo siellä jossain mun-kappaleesta. Kolmannessa jaksossa mentiin taas lujaa ja Apulannan tutut kappaleet vetivät mukanaan. Itse asiassa katsoin jakson pariinkin kertaan sillä mielestäni kaikki kappaleet olivat varsin onnistuneita. Etenkin Samulin, Veskun, Paula Vesalan ja Elastisen esitykset olivat mahtavia.

Tänään on vuorossa Jenni Vartiaisen päivä, joka pitää tietysti myös katsoa vaikka hänen tuotantosa onkin itselleni vieraampaa. Toki jotain kappaleita olen kuullut ja pidän Jennin kauniista äänestä. Mutta jälleen mielenkiintoisinta on kuulla, että minkälaisia versioita kukin artisti tekee. Ja mielenkiintoista on myös aina kuulla tarinoita kappaleiden takana. Illan jaksoa odotellessa...

Hyvää viikonloppua!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti