sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Viikonlopun touhuja


Tältä näytti eilen lauantaina Las Canterasin rannalla. Ei ihan rantakelejä täällä näin talvisin... Yleensähän Suomessa ajatellaan, että Kanarialla on aina kesä ja aurinko paistaa talvellakin joka päivä. Mutta tosiasiahan on toinen ja täällä voi myös myrskytä. Eivätkä tällaiset kelit ole edes mitenkään harvinaisia. Tokihan monesti tuolla saaren eteläosassa on paremmat kelit mutta kyllähän sielläkin on nyt tuullut ja satanut. Joten Kanarialle matkustavan kannattaa todellakin vilkaista sääennusteita etukäteen ja pakata mukaan myös vähän lämpimämpää vaatetta. Etenkin näin talvikuukausina...

Muistan opasajoita lukuisia kertoja kun suomalaiset saapuivat viettämään "aurinkolomaa" vaikka sääennusteet lupasivat kuvassa olevaa keliä koko viikolle. Eikä matkalaukussa ollut mukana kuin hellevaatteita. Ja sitten kauhea valitus siitä, että kun ei tarkene. Jep. Ei ole tosiaan ikävä niitä aikoja...

Näin normielämässä tällaiset kelit eivät niin haittaa. Viikonloppusuunnitelmia tehdään sitten sen mukaan, että mitä säät sallivat. Kuten olemme tehneet tänä viikonloppuna. Sääennusteet lupasivat myrskyisää säätä ja voimakkaat tuulet ravistelivatkin lauantaina. Mutta onneksi muuten olemme saaneet viettää viikonloppua ihan mukavissa keleissä eli ennustettuja sateita ei tullutkaan.

Lauantaina meillä oli taas vuorossa Suomi-koulu - tosin tällä kertaa vähän erilaisissa tunnelmissa. Vuorossa oli nimittäin elokuvapäivä, jota vietimme täällä Las Palmasissa toisen opettajan kotona.



Ja sillä aikaa äitien kanssa saimme vähän jutella ja samalla jaoimme edelliskertana valmistamamme joulukortit ja -koristeet myyntiä varten. Toivottavasti kaikki menee kaupaksi...


Bongasin myös vierailun aikana hauskan joulukoristeen eli sisäoveen oli tehty lumikko. Ihan hauska mutta tuskin meille samanlaista ilmestyy koska ovet meillä ovat ruskeita.  Mutta hauska idea kuitenkin!



Onneksi lauantaina aurinkokin paistoi hetken, joten pääsimme myös vähän ulkoilemaan. Vaikka tuuli olikin melko voimakas. Mutta saimme ainakin raikasta ilmaa! 

 

Lauantai-iltapäivällä suuntasimme Alfredo Kraus auditorioon, jossa oli lasten teatteriesitys: El gato con botas eli saapasjalkakissa. Kia ei ollut ensin kovin halukas lähtemään mutta loppujen lopuksi  neiti nautti täysillä esityksestä ja loppuilta kotona menikin teatteria leikkien. Lippujen hinta 7 € / kappale joten pienellä satsauksella saimme taas erilaisen elämyksen viikonloppuun.




Sunnuntaina vietimme rauhallista päivää ihan kotosalla. Leikimme, pelasimme dominoa & muistipeliä, katsoimme Helinkä Keiju-elokuvan sekä askartelimme kaikenlaista joulukivaa. Nyt kun joulukuu kolkuttelee jo oven takana, niin annoin itselleni luvan koristella kotia joulutunnelmaan. Eli jouluvalot ilmestyivät ikkunaan ja pari muutakin juttua kaivettiin esille. Ja ehkäpä ensi viikolla pitää mennä vähän joulukoristeostoksille.

Pihalle askartelin Kian toiveesta lumiukon. Ostin valmiita styrox-palloja, jotka maalasin lumisprayllä. Nenän tein myös valmiista styrox-kartiosta. Hattu, silmät, suu ja napit valmistuivat goma evasta (en tiedä suomenkielistä nimeä) mutta kyseessä on askartelussa käytettävä muovinen materiaali, joka on vahvempaa kuin kartonki mutta erittäin helposti leikattavaa. Ja kestää myös ulkona! Kädet tein piippukrassista. Helppoa ja suht edullista askartelua. Materiaaleihin meni 10 euroa.


 Lisäksi teimme pienen joulutarjottimen. Siihen ostin valmiita puumuotteja (3 poroa ja 2 kuusta), jotka maalasimme Kian kanssa askartelumaaleilla. Tarjotin vuorattiin pumpulilla ja koristeeksi laitoimme valkoisia pikkukiviä. Tulitikkurasioista askartelimme pienet joulupaketit. Jälleen kerran edullista sillä koristeet maksoivat yhteensä 5 euroa. Pumpulia löytyi omasta takaa ja kivet olemme keräilleet ulkoa syksyn mittaan. Löytyipä niillekin käyttöä.


Askartelimme myös erilaisia kuusenkoristeita, sillä Kian luokkaan on tuotu pieni kuusi ja jokainen lapsi saa tuoda sinne itsetehtyjä kuusenkoristeita. Joten tässä muutamia ideoita. Etenkin tuo joulukuusi oli sellainen, jonka pienempikin pystyy tekemään. Itse maalasin rungon askartelutikuista ja Kia sitten väritti ne vihreäksi ja koristeli kuusen erilaisilla tarroilla ja kimalleliimalla.




Keittiöön askartelin tällaisen joulukaulimen mutta voipi olla, että se ei sinne koskaan päädy. Ajatuksena oli ripustaa se keittiön oveen mutta koska ovi on lasia niin painava kaulin ei välttämättä ole paras koriste siihen. Joten ehkäpä tilalle pitää kehitellä vielä jotain muuta. Keittiö on muutenkin sellainen paikka, jota en oikein osaa koristella joulutunnelmaan. Meillä kun ei ole verhoja ikkunassa emmekä käytä pöytäliinaa ja pöytätasotkin alkavat olla jo niin täynnä, että mitään purkkeja tai purnukoita ei voi edes harkita. Mutta jotain pientä olisi kuitenkin kiva saada myös keittiöön.


Huomenna onkin sitten joulukuun ensimmäinen päivä ja aika avata kalenterin ensimmäinen luukku. Tai meillä on tällä kertaa vähän erilainen kalenteri eli joka päivä tonttu tuo jonkun pikkulahjan lapasen sisälle. Viime vuonna tein joulukalenterin samalla idealla mutta paperipusseista ja se oli siinä mielessä parempi, että pussit sai suljettua joten neiti ei päässyt niitä availemaan. Nämä tossut taas ovat avoimia, joten lahjat täytyy sujauttaa sisään vasta illalla neidin nukahdettua. Haastetta oli myös siinä, että löysin sopivan pieniä lahjoja mutta kyllä niitäkin sitten löytyi. Kalenterin uumenista löytyy jotain pikkuleluja, muutamia jouluaiheisia makeisia, askartelujuttuja ja värikyniä sekä myös jotain hyödyllistä, että pikkuhousuja ja sukkia.


Mukavaa Joulun odotusta! 

perjantai 28. marraskuuta 2014

Kokkausta lasten kanssa - munariisipasteijat

Jälleen oli vuorossa kokkaushetki Kian koulussa ja tällä kertaa toiveena oli, että tekisimme jotain suolaista. Itse olen enemmän leiponut makeita juttuja ja suolaiset ovat aika lailla vieraita leipomisia meidän keittiössä. Mitä nyt pizzaa ja sämpylöitä on tullut tehtyä. Ja joskus jotain suolaisa pannaria. Mutta mitä leipoa 14 lapsen kanssa? Ja jotain sellaista, mitä voisi nauttia sitten iltapäivän välipalana. Siinäpä oli pulma, jota jouduin pohtimaan oikein pidemmän kaavan mukaan.

Viime viikkoina olen siis pohdiskellut ideoita, tutkinut keittokirjoja, testaillut erilaisia vaihtoehtoja. Pizza - ei sovi oikein välipalaksi. Sämpylät - niitä lapset leipovat koulussa jo muutenkin. Suolaiset muffinssit - en ollut tyytyväinen reseptiin ja makuun. Joten loppujen lopuksi päädyin pienellä riskillä tekemään munariisipasteijoita. Ne eivät ole lainkaan tyypillisiä täällä Espanjassa, joten en ollut varma että mikä on vastaanotto. Mutta muutakaan en keksinyt, joten pienellä jännityksellä lähdin kokkaushetkeä vetämään.

Etukäteen olin ajatellut leipoa taikinan itse mutta koska tämä viikko on menny flunssassa, päätin mennä helpomman kaavan mukaan ja ostaa taikinan valmiina kaupasta. Mercadonassa myydään valmista voitaikinan tapaista hojaldre-taikinaa, jossa on kaksi pientä neliönmallista taikinapohjaa. Hintaa pakkauksella on reilut 2 euroa.


Jokaisen levyn leikkasin puoliksi eli näin yhdestä paketista tuli taikinat yhteensä neljälle lapselle. Keittiöstäni löytyy valmiita ympyrän mallisia muotteja 4 kpl, joten niillä teimme sitten taikinaympyrät lasten kanssa. Jokainen sai tehtyä kolme pasteijaa omasta palastaan.

Täytteen teimme lihattomana koska osa perheistä on kasvissyöjiä. Eli tällä kertaa täytteeseen tuli vain riisiä ja kananmunia.  Muuten olisin ehkä laittanut täytteeseen esim. ilmakuivattua kinkkua tai chorizoa makua antamaan.

Riisin keitin etukäteen jo kotona ja maustoin sen curry-jauheella sillä mielestäni pelkällä keitettyllä riisillä niistä tuli aika mauttomia. Riisin tein omalla tyylilläni eli en keittänyt sitä normaalisti runsaassa vedessä vaan paahdoin ensin pannulla sipulia, valkosipulia ja currya. Ja sitten lisäsin riisin ja annoin sen kuullottua lähes läpinäkyväksi. Ja vasta tämän jälkeen aloin lisäämään keitettyä kanalientä vähitellen kunnes riisi oli kypsää. Näin saa makua ihan normaaliin valkoiseen riisiinkin ihan eri tavalla kuin vain vedessä keittämällä.

Myös kananmunat keitin etukäteen.

Kokkaustuokiossa aloitimme puuhan sillä, että valmistimme täytteen. Jokainen lapsi sai yhden kananmunan täytettä varten ja sen sitten itse kuorivat sekä hienonsivat haarukalla. Tämän jälkeen oli taikinan vuoro eli muotilla ottivat ympyröitä ja sitten lusikoivat täytteen taikinaympyröihin. Sitten pasteijat kännettiin puolikuun mallisiksi ja suljettiin haarukoilla. Ja lopuksi voideltiin kananmunalla.
Sitten vain kuumaan uuniin, n. 200 astetta ja 15 minuuttia. Uunista riippuen...

Mitään mallivalioita ei pasteijoista tietenkään tullut mutta makuhan se tärkein asia on. Ja tietysti se, että lapset saivat taas mukavan leivontakokemuksen.



Kaikki lapset suoriutuivat hommasta hienosti, toki muutamia piti hieman auttaa esim. kananmunan kuorimisessa ja sen hienontamisessa. Mutta muilta osin homma sujui itsenäisesti. Lapset veivät pasteijat sitten kotiin nautittavaksi, jotta vanhemmatkin pääsivät näkemään ja maistamaan. Ilmeisesti oikein hyviltä olivat pasteijat maistuneet, sillä luokan whatsapp-ryhmässä tuli paljon kiitoksia vanhemmilta.

Itselleni nämä kokkaustuokiot lasten kanssa ovat aina yhtä mukavia. Lapset ovat tulleet jo tutuiksi tässä kuluneen vuoden aikana ja on mukava olla osana koulun toimintaa. Ja tietysti on hienoa tutustuttaa lapsia kokkailun maailmaan jo pienestä pitäen. Hyvin harvalla lapsella on nimittäin mahdollisuutta kokkailuun tai leivontaan kotona. Joten nämä hetket ovat kovasti odotettuja myös lasten keskuudessa.

                                                                Itsetehtyjä!


Seuraava kokkaushetki meillä on parin viikon kuluttua ja silloin tietysti leivotaan joulupipareita. Nekään eivät ole mitään tyypillisiä joululeivonnaisia täällä mutta viime vuosina toki tulleet tutummaksi monille perheille. Kiitos Ikean, jossa joulupipareita myydän melkeinpä läpi vuoden.

Huomenna olisi taas vuorossa Suomi-koulu mutta tällä kertaa pääsen vähän helpommalla sillä lapsilla on elokuvapäivä. Eli ehkäpä pääsen nauttimaan sillä aikaa kupposen kahvia muiden äitien kanssa ja tutustumaan paremmin muiden suomiäitien elämään tällä saarella. Ja tietysti mietittävää riittää myös tulevassa Suomi-koulun joulujuhlassa, jota vietämme 20.12.

Mukavaa viikonloppua!


keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Unelmieni koti...

Aina välillä on kiva miettiä, että millainen olisi se unelmieni koti. Siis sellainen, johon olisi realistisen mahdollisuudet...Olisihan se toki ihanaa asua jossain merenrantahuvilassa ihanalla, lämpimällä paratiisisaarella niin että voisi pulahtaa lämminvetiseen altaaseen suoraan terassilta ja muutaman askeleen päässä olisi myös turkoosinsininen ja ihanan lämmin meri.

Olisihan tällainen ihan kiva, voisi suoraan pihalta mennä vaikka leijasurffaamaan. Mutta tällaiseen taidettaisiin tarvita jo vähän isompi lottovoitto...


Mutta joo, tuohan ei nyt ole ihan realistista joten tässä muutamia juttuja, joita olisi ihanaa olla tämänhetken unelmieni kodissa.

1. Ainakin kaksi, mielellään kolme kerrosta
Aikaisemmin olin ehdottomasti sitä mieltä, että kodin pitää olla yhdessä kerroksessa. Kuten oli edellisessä kodissamme Fuerteventuralla. Mutta nyt kun olemme asuneet reilun vuoden 3-kerroksissa kodissa, niin järjestely tuntuu hyvältä. On hienoa, että eri kerroksissa on tilat erilaisiin tarpeisiin. Ja portaat ovat pelkästään plussaa sillä niistä tulee hyvää hyötyliikuntaa päivittäin! Meillä on lähes 50 porrasta alakerrasta ylimpään kerrokseen ja niitä kun päivittäin aika monta kertaa kävelee molempiin suuntiin, niin samalla tulee hyvää jalkatreeniä. On myös kivaa, että tilaa on eri tasoissa etenkin silloin kun on vieraita talossa - tuntuu, että tilaa olisi näin enemmän ja sitä kautta myös enemmän omaa tilaa vaikka olisi enemmänkin väkeä talossa.

Itselläni ei ole niin väliä, että onko koti rivitalossa vai omakotitalossa. Molempia olemme kokeilleet ja molemmat vaihtoehdot ovat tuntuneet "omilta". Myös kerrostalon kattohuoneisto voisi olla ihan hyvä vaihtoehto, jos vain terassia löytyy riittävästi ympäriltä.

Ennen asuimme omassa rauhassa omakotitalossa ja viihdyimme vallan mainiosti vaikka emme 4 vuoden aikana tutustuneet käytännössä lainkaan naapureihin. Talo oli yhdessä kerroksessa ja siinä oli 3 makuuhuonetta, tilava olohuone sekä keittiö. Ja pieni allas pihalla.


Nyt puolestaan asumme rivitalossa. jossa meillä on pieni etuterassi sekä vähän suurempi takaterassi. Molemmat sen verran suojaisia, että saamme olla niissä ihan rauhassa. Mutta toisaalta yhteisöllisyyttä on sitten tarjolla taloyhtiön uima-altaalla sekä lasten leikkipuistossa. Koko taloyhtiön alue on ns. suljettu eli asunnoista pääsee vain taloyhtiön pihakaduille, joissa ei kulje autoja. Eikä taloyhtiön alueelle pääse kuin porttien kautta. Eli lapsiperheelle loistava paikka. Varsinkin kun lapsiperheitä on paljon eli kavereita tulee aina riittämään naapurustossa. 
  

Nykyisessä kodissa kerroksia on siis kolme eli alakerrassa on oma autotalli, josta pääsee suoraan sisälle asuntoon. Samassa kerroksessa on meidän ns. monitoimihuone eli Kian leikkihuone, joka tarvittaessa toimii myös varavierashuoneena. Maatasolla meillä on keittiö, olohuone, wc sekä molemmat terassit. Ja yläkerrassa kolme makuuhuonetta ja kaksi kylpyhuonetta.

          


 2. Tilava keittiö ja mielellään avomallinen
Espanjalaisissa kodeissa on lähes aina erillinen keittiö mutta itse haluaisin avokeittiön isolla saarekkeella. Ja muutenkin keittiössä saisi olla tilaa, etenkin työskentelytilaa. En pitänyt edellisen kotimme keittiöstä ja nykyisestä vielä vähemmän. Molemmissa samat ongelmat: erillinen keittiö, liian pieni ja liian vähän pöytätasoa sekä kaapistojen pyökinsävy (inhoan yli kaiken).

Olisi siis ihanaa saada tilava, valoisa (paljon luonnonvaloa) ja vaaleasävyinen keittiö. Keskelle iso saareke ja niin että tila olisi yhteydessä ruokailutilaan ja olohuoneeseen. Ja ehdottomasti kunnon kokoinen jääkaappi-pakastin yhdistelmä.

Jotain tämäntyylistä mutta erilaisilla kaapinovilla.


Ihan sileä valkoinen voisi olla kiva. Mutta ei kuitenkaan mitään huippumodernia ja kiiltävää. Ehkä jotain tällaista:

3. Asunnon värisävyt ehdottomasti jotain vaaleaa
Aikaisemmin unelmoin aina tummista puulattioista mutta nyt inhoan niitä yli kaiken. Nimittäin nykyisessä kodissamme lähes kaikki lattiapinnat ovat tummaa puuta. Ja niitähän saa olla siivoamassa koko ajan sillä kaikki jäljet ja pöly näkyvät välittömästi!! Mutta puulattiat ovat toki ihanat - oli se sitten lautaa, lankkua, laminaattia tai parkettia. Edellisessä kodissamme oli laattalattiat ja ne olivat kyllä käytännölliset mutta etenkin talvisin todella kylmät. Mutta siis jotain vaaleaa sävyä.

                                              Näistä esim. ylärivin sävyt olisivat hienoja


Ja portaat ehdottomasti vaaleat + lasia.


4. Vanha/vanhannäköinen tiiliseinä

Ei missään nimessä kokonaista seinää mutta pienenä yksityiskohtana jossain päin asuntoa. Vaikkapa keittiössä tai miksei jopa makuuhuoneessa.



5. Riittävästi terassi/piha-aluetta mutta ei missään nimessä aitoa nurmikkoa

Nykyisen kodin terassit ovat ihan riittävät mutta voisivat ne vähän isompiakin olla. Ja mielellään niin, että ulkotilaa olisi sekä aamuauringon että auringonlaskun suuntaan.

Edellisen kotimme piha-alue oli meillä kovassa käytössä ja nautimme usein niin aamiaista kuin lounasta terassilla. Etenkin tekonurmi oli huippujuttu. Alussa piha-alue on nurmikkoa ja sen hoitaminen ja kauniina pitäminen oli lähes mahdoton tehtävä. Mutta onneksi saimme tekonurmen sillä se lisäsi pihan käyttöä valtavasti.

Nykyisen kotimme terassit ovat ihan laatoitettuja mutta nekin ihan ok. Tosin terassit ovat olleet aika vähäisellä käytöllä. Osittain säiden vuoksi mutta ennen kaikkea sen takia, että liikenteen tuomaa mustaa nokea on terasseilla jatkuvasti. Niitä saisi olla joka aamu pesemässä, jotta pysyisivät puhtaina.

6. Sijainti mielellään keskeinen eli palvelut lähellä mutta kuitenkin niin, että kaikki suurkaupungit pölyt ja saasteet eivät olisi riesana jatkuvasti 

Nykyinen kotimme on juuri se, jota etsimme kun tiesimme että Las Palmasiin tulisimme muuttamaan. Satuimme nimittäin vuosia sitten vierailemaan ystävien luona, jotka asuvat juuri tämän taloyhtiön yläpuolella ja muistan, että silloin terassilta katselimme näitä taloja. Ja totesimme, että nuo olisivat ihan unelma-asuntoja. Tosin tuohon aikaan vuokrat näissä taloissa olivat reippaasti yli 1500 euroa kuukaudessa eli silloin emme näistä ihan tosissaan edes haaveilleet. Mutta loppujen lopuksi muutto viivästyi  vuosia ja kun lopulta aika koitti, kävi tuuri ja saimme juuri sen kodin, josta olimme haaveilleet. Ja edullisemmin kuin mitä vuokra olisi ollut vuosia sitten. Toki edelleen maksamme korkeata vuokraa kaupungin hintatasoon nähden mutta siihen on syynsä. Vastaavia taloyhtiötä ei nimittäin koko kaupungissa ole juurikaan tarjolla.

Mutta muuttaessamme emme tienneet sitä, että liikenteen pölyä ja nokea kulkeutuisi tänne näinkin paljon. Toki tuossa lähellä kulkee vilkasliikenteinen moottoritie mutta siitäkin huolimatta asia oli yllätys. Ja tämä fakta on itse asiassa itselleni se suurin negatiivinen asia tässä kodissa. Kuten myös se fakta, että näiden ostaminen olisi ihan hulluutta. Halvimmillaan näitä asuntoja on myyty 350 000 € mutta esim. tällä hetkellä hintapyynnöt ovat jo yli 400 000 €. Mikä on mielestäni ihan liian paljon. Vaikka kuinka harvinaisia olisivatkin tässä kaupungissa.

Olen siis valmis tinkimään sijainnissa, jossa vastaavanlaisen asunnon saisi vähän kauempaa. Sillä joka tapauksessa joudumme myös nyt käyttämään autoa lähes kaikkeen liikkumiseen. Eli voisin hyvin kuvitella asuvani vähän kauempana keskustasta.

7. Ainakin kaksi kylpyhuonetta, ehkä jopa kolme
Espanjassa on lähes aina tämänkokoisissa taloissa kaksi kylpyhuonetta, joten se ei tule olemaan mikään ongelma. Tällä hetkellä meillä ei ole pohjakerroksessa lainkaan vessaa/kylpyhuonetta mutta siellä olisi kyllä hyvä sellainen olla. Etenkin kun saavumme rannalta niin olisi mukavaa päästä suoraan autotallista suihkuun eikä niin, että joudumme kävelemään koko talon läpi ylimpään kerrokseen.

8. Uima-allas olisi mukava olla
Meillä oli edellisessä kodissa pieni uima-allas pihalla ja nykyisessä on taloyhtiön uima-allas joten olemme tottuneet siihen, että allas on tarjolla. Talvellahan sitä ei tule käytettyä mutta heinäkuusta syyskuulle altaalle on kyllä käyttöä. Silloin kun on sen verran lämmintä päivisin, että esim. leikkipuistoon ei juurikaan huvita mennä ulkoilemaan.

9. Paljon luonnonvaloa
Kuulostaa itsestäänselvyydeltä mutta valitettavasti täällä espanjassa ikkunat ovat monesti todella pieniä. Riippumatta siitä, että onko asunto uusi tai vanha, pieni vai suuri. En teidä, että onko paikallisilla arkkitehdeilla joku pätevä syy niihin vai minkä takia niitä suositaan. Puolisoni veikkasi syyksi sitä, että kesäkuumalla ei lämpö pääse turhaan asuntoja kuumentamaan. Ja yleensä ikkunoiden eteen vedetään aina myös ulkopuolella olevat suojakaihtimet. Jotta valo ja lämpä ei vain pääsisi sisälle asuntoon.

Joka tapauksessa unelmieni kodissa olisi siis isot ikkunat ja paljon luonnonvaloa. Siitäkin huolimatta, että kesällä joskus sitten saattaa olla vähän lämmin. Mutta ei haittaa!  Olohuoneesta terassille voisi johtaa isot lasiset pariovet, keittiössä ehdottomasti useampia ikkunoita ja kaikissa kylpyhuoneissa pitäisi myös olla ikkunat.


10. Sauna ja lämmitetty poreallas ulkosalla 
Ja jos oikein pääsisi unelmiaan toteuttamaan, niin kodistamme löytyisi ehdottomasti myös sauna. Ihan sellainen pieni sähkökiukaalla varustettu koppi riittäisi. Itse en kyllä ole kauhea saunan ystävä mutta puolisoni sitäkin enemmän, Mutta olisihan se mahtavaa, jos pystyisi esim. talvella käymään saunomassa ja sitten pulahtaa viileään uima-altaaseen (jota ei talvella muuten tulisi käytettyä..). Myös lämmitetty poreallas terassilla voisi olla aika ihana.

Kyllähän tuollainen parin hengen poreallas mahtuu vaikka sinne kattoterassin kulmaan (jos vain rakenteet muuten kestävät...).



Eli tällaisilla eväillä lähtisin suunnittelemaan unelmieni kotia. Jos vaikka jonain päivänä päädymme sellaisen ostamaan. Siihen asti koitamme ottaa parhaat puolet siitä, missä nyt asumme. Ja eihän tässäkään asunnossa mitään suurempaa valittamasti ole. Mutta saahan sitä aina unelmoida...






sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Sateisen viikonlopun touhuja...

Täällä Kanarialla on ollut todella sateinen viikko ja samoissa merkeissä on jatkunut viikonloppu. Välillä on aurinko vähän pilkahdellut mutta pääasiassa on ollut pilvistä, erittäin tuulista ja sateista. Ja vettä on tullut ihan reippaasti. Kuten pohjakerroksen katosta näkyy...




Kialla jäi viime viikolla koulu vähiin kun ensin oli vieraita ja sitten iski silmätulehdus. Ensin oikeaan ja sitten myös vasempaan silmään. Onneksi lääkärin määräämät silmätipat alkoivat nopeasti tehota ja nyt ovat silmät siinä kunnossa, että huomenna neiti pääsee jo kouluun.

Mutta viikonloppu on mennyt mukavasti kaikenlaista touhuten. Ja sateista huolimatta olemme onneksi päässeet joka päivä edes hetkeksi ulkoilemaan. Perjantaina oli jopa ihan aurinkoinen aamupäivä, joten vietimme mukavat pari tuntia Juan Pablo-puistossa.





 Perjantai-illalla satoikin sitten vettä ihan kaatamalla joten iltapäiväksi suunniteltu ulkoiluhetki vaihtui ostoskeskukseen. Las Palmasin satamassa on El Muelle -ostoskeskus, jossa emme ole koskaan käyneet. Joten päätimme lähteä katsomaan, että mitä sieltä löytyy... No, aika pettymys oli paikka. Kauppoja oli avoinna vain muutamia kymmeniä ja valtaosa liiketiloista oli tyhjillään. Joten tuskinpa toiseen kertaan sinne suuntaamme. Mutta toki iltapäivä siellä meni ihan mukavasti ja jopa Jesus (joka ei yleensä shoppailua harrasta) sai täydennettyä vaatevarastoaan. Ihailimme myös tovin hienoa Belen-joulukuvaelmaa, joka oli juuri rakennettu.



Myös itselleni löysin uuden käsilaukun Paco Martinez-kaupasta, hinta 25 euroa. Eihän se mitään aitoa nahkaa ole mutta hintansa puolesta juuri sopiva arkilaukuksi.


Ja Kialle löytyi puolestaan neidin kovasti toivoma Frozen-ilmapallo. Neiti sai samanlaisen kun olimme Madridissa mutta valitetavasti jouduimme jättämään sen sinne koska eihän palloa voinut lentokoneeseen ottaa. Ja siitä lähtien on neii pyytänyt uutta palloa.



Lauantaina touhuilimme aamun kotosalla sillä Kia halusi ehdottomasti askarrella jotain. Ensin neiti harrasti kivimaalausta ja tuotoksena oli angry birds kokoelma.


Ja lisäksi askartelimme hauskoja lumiukko-joulukortteja. Kian vastuulla oli lumiukon painaminen, jotka toteutimme pompom-pallojen ja askartelumaalin avulla. Kun lumiukot olivat kuivuneet, liimasimme lumiukoile tarranenät ja lopuksi piirsin loput.


Sunnuntaina aamupäivällä pidimme pienen kotileivontahetken. Ensi viikon perjantaina olen taas lupautunut pitämään kokkaushetken Kian koulussa, joten piti vähän testailla eri reseptejä sitä varten. Tähän asti pää on lyönyt tyhjää sillä ensi kerralla pitäisi valmistaa jotain suolaista. Ja itse leivon enemmän makeaa kuin suolaista.

Ensimmäisenä mieleen tuli tietysti sämpylät, joita leivoimme jo viime vuonna. Mutta koulussa leipovat jo muutenkin joka aamu tuoretta leipää, joten vaihteeksi olisi kiva tehdä jotain muuta. Mielessä kävivät suolaiset muffinssit, täytetyt minimunakkaat muffinssivuokiin tehtynä, kinkkuhyrrät, minipizzat ja lämpimät voileivät. Sen pitäisi siis olla jotain sellaista, minkä lapset voivat viedä myöhemmin kotiin ja syödä sitten iltapäivän välipalana kotosalla.

Tänään testasimme suolaiset muffinssit ja lämpimät voileivät. Kaikki tähän asti kokeilemani suolaiset muffinssit ovat olleet jotenkin outoja, en vain ole pitänyt mausta tai koostumuksesta. Mutta tällä kertaa tein aika perusjuttuja eli juustomuffinsseja. Ja näistä tuli ihan hyviä. Tosin työvaiheita oli sen verran paljon, että ehkäpä jätämme ne seuraavaan kertaan.

Yhden tai kahden lapsen kanssa näitä olisi vielä helppo valmistaa mutta kun kerralla on kahdeksan lasta pöydän ääressä, niin homma on jo hieman haastavampaa.

Juustontuoksuiset muffinssit (n. 8 kpl)
5 dl jauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
½ tl mustapippuria
½ tl paprikajauhetta
2.5 dl juustoraastetta (voimakasta)
-> sekoita keskenään
2 munaa
-> vatkaa munat toisessa kulhossa kuohkeaksi
2 dl maitoa
1 dl rypsiöljyä
-> Lisää munavaahtoon

Käännä jauhoseos varovasti taikinaan. Annostele taikina vuokiin ja ripottele päälle juustoraastetta ja unikonsiemeniä. Paista 200 asteessa n. 20 min.



Lämpimät voileivät teimme ihan paahtoleivästä, josta leikkasimme muotilla ympyröitä. Päälle margariiniä, ketsuppia, kinkkusuikaleita, ananasta, oreganoa ja juustoraastetta. Ja eikun uuniin...


Nämä lämpimät leivät olisivat lasten kanssa sopivia leivottavia mutta jos ne syödään vasta 4 tuntia valmistamisen jälkeen, niin maku ei tietenkään ole enää sama kuin tuoreena. Joten reseptikehittelyt jatkuvat alkuviikolla... Onneksi kokkaustuokio on vasta perjantaina eli vielä on aikaa kehitellä jotain sopivaa.

Ja leivonnan jälkeen tietysti siivottiin jäljet. Ostin tällä viikolla pikkusiivouksia varten kätevä Boschin mini-imurin, hinta 109 euroa. Kiakin on imurista ihan innoissaan!


Onneksi puolenpäivän aikaan sade loppu hetkeksi ja pääsimme vähän ulkoilemaan. Lähes 2 tuntia menikin mukavasti taloyhtiön piha-alueella touhutessa. Kialle haimme kaveriksi naapurien 4-vuotiaan Blanca-tytön, jonka kanssa Kia tykkää kovasti leikkiä.


Ja samalla seurassa vietimme myös iltapäivän kun sadekuurot taas alkoivat. Niinpä sohva kutsui ja vietimme elokuvahetken Frozenin (Huurteinen seikkailu) parissa. Tämä on tällä hetkellä ihan Kian ykkössuosikki ja sitä olemme katsoneet jo varmaan kymmeniä kertoja. Ja oikein kiva elokuva onkin kyseessä - sellainen animaatio, jota aikuinen katselee ihan mielellään. Ainakin pari kertaa...



Varsin mukava viikonloppu meillä siis takana. Mutta ihanaa palata takaisin normaaliin arkeen huomenna ja ihan mukavaa päästä taas treenaamaan. Taitaa parasta lääkettä treenimotivaation puutteeseen olla tuo "pakkotauko" sillä lähes viikon tauon jälkeen kroppa kaipaa jo salille pääsyä.

Mukavaa alkavaa viikkoa!