lauantai 31. tammikuuta 2015

Tämän viikonlopun teemana: Montessoria kotioloissa

Tämä viikonloppu on pyhitetty Montessori- menetelmälle, sillä osallistun kaksipäiväiseen Montessori kotioloissa -koulutukseen. Tiiviit kaksi päivää opiskelua sillä molempina päivinä ohjelmaa on klo 10-20 eli lyhyessä ajassa mahdollisimman paljon tietoa ja käytännön juttuja. Kurssi järjestetään Kian koululla ja kaiken lisäksi vetäjinä toimivat Kian opettajat. Tai Montessori ohjaajat, kuten heitä kutsutaan. Montessorimenetelmässä kun pääosassa ovat lapset, eivät opettajat. Siksi heitä ei haluta kutsua opettajiksi vaan ohjaajiksi. 



Lauantaina aloitetaan käytännön elämän osa-alueella ja iltapäivällä puolestaan on aistimateriaalien vuoro. Sunnuntaina jatketaan matematiikalla ja kielitaidolla. Nämä ovat Montessori-menetelmän osa-alueet ja esim. jokaisessa luokassa kullekin "taidolle" varattu oma alueensa ja työskentelyvälineet. Miten näitä sitten toteutetan kotioloissa, niin siihen keskitytään tällä kurssilla. 

Meillä toki kotona on jo aika paljon asioita järjestetty Montessori-menetelmän mukaisesti mutta uskoisin, että vieläkin paremmin pystymme asiat tekemään. Itse asiassa huomasin eilen vanhoja valokuvia katsellessa, että meillä on Kian huone ollut aina Montessori-tyylinen. Siis jo ennen kuin olimme mitenkään tietoisia edes Montessori-menetelmästä. 

Kian huone vanhassa kodissamme, jolloin neiti oli reilun vuoden ikäinen. Eli lelut on kaikki lapsen saatavilla ja hyvässä järjestyksessä. Ei siis mitään lelulaatikoita vaan jokaisella tavaralla on oma paikkansa ja lelu myös palautetaan sinne sillä leikkimisen jälkeen. 



Tällä hetkellä meillä koti  näyttää tältä mutta saa nähdä, että tuleeko muutoksia tämän viikonlopun jälkeen. 

Olohuoneessa Kialla oma piirustusnurkkaus sekä kirjat hyllyssä. Kirjoja esillä kerrallaan vain muutamia kappaleita ja uudet vaihdetaan noin kerran viikossa. 


Kian oma huone on enemmänkin tarkoitettu vapaaseen leikkiin mutta sielläkin kaikki lelut hyvässä järjestyksessä. Toki myös muutamia käytännön elämän juttuja on esillä kuten pieni pyykinaru, jolle voi levittää nuken vaatteita kuivumaan. Sekä minikokoinen silitysrauta ja lauta.



Alakerta meillä on enemmän Montessorityöskentelyyn tarkoitettu tila ja siellä ei ole varsinaisia leluja lainkaan. Mutta montessorivälineiden lisäksi löytyy askarteluvälineitä, palapelejä, piirustusvälineet, musiikkivälineet, kirjahylly jne. 



Mutta nyt siis kurssille!! Kia ja Jesus lähtivät viikonlopun viettoon Madridiin ja tulevat vasta maanantaina. Itse asiassa onkin ensimmäinen kerta kun olemme Kian kanssa erossa näin monta päivää, tähän asti maksimissaan olemme olleet erossa yhden yön. Mutta tästä on hyvä aloittaa, papi on sentään neidin mukana matkassa. Ja itsellä sen verran kiireinen viikonloppu että ei ehdi edes ihmetellä kodin hiljaisuutta. 

Hyvää viikonloppua sateisesta Las Palmasista! 




keskiviikko 28. tammikuuta 2015

"kotiäidin" elämää Espanjassa

Olen viettänyt kotiäidin/vaimon elämää viimeiset 3.5 vuotta eli käytännössä Kian syntymästä lähtien.  Alkuvaiheessa puoliso pelkäsi, että elämäni käy tylsäksi koska olen tottunut koko ajan olemaan menossa ja tekemässä jotain. Mutta niin on vauhdilla aika mennyt eikä kertaakaan ole vielä aika käynyt pitkäksi. No, pitkälti siitä on pitänyt huolta vauhdikas ja aktiivinen pikkuneiti, jonka seurassa ei todellakaan tekeminen lopu. Toki Kia on nyt ollut jo reilun vuoden verran koulussa eli itselle on tullut hieman enemmän vapaa-aikaa mutta eipä se aika vieläkään ehdi käymään pitkäksi. Eikä todellakaan päivän aikana ehdi edes hetkeksi sohvalle istahtaa. Eli kiireistä on tämä kotiäidin/vaimon elämä. 



Meillä luonnollisesti minä vastaan pitkälti arjen pyörittämisestä - kaupassa käynneistä, ruoan laitosta, siivouksesta, pyykkäyksestä, silittämisestä, Kian kouluun ja harrastuksiin vienneistä jne. Mutta toki aikaa jää myös omiin juttuihin eli pääasiassa kuntoiluun. Tällä hetkellä treenailen n. 4 kertaa viikossa ja pyrin yleensä hoitamaan ne aamupäivisin kun Kia on koulussa. Näin pystyn koko iltapäivän ja illan viettämään neidin seurassa ja sitä kautta Suomen kieli pysyy aktiivisessa käytössä koko ajan. 

Yleensä aamu alkaa herätyksellä klo 7, vartissa laitan itseni kuntoon ja sitten on aika herättää Kia. Aamupalan jälkeen meillä jää yleensä vielä hetki aikaa lueskella tai leikkiä ennen kouluun lähtöä. Haluan pitää aamut rauhallisena ja tästä syystä heräämme riittävän ajoissa. Autolla starttaamme kohti koulua klo 8.30-8.40 ja koululle saavumme ruuhkista riippuen noin klo 9. Sitten yleensä suuntaan suoraan treenaamaan, tunti alkaa klo 10 ja takaisin kotona olen viimeistään klo 11.30. 


Jos Jesus ei ole kotona, niin puuhailen aamupäivän yleensä omia juttujani. Valmistelen koulutehtäviä Suomi-koulua varten, valmistelen kokkaustuokioita Kian koululle tai käännän koululle erilaisia Montessoriin-liityviä artikkeleita tai videoita englanniksi. Viimeistään klo 13.45 on suunnattava takaisin koululle hakemaan Kiaa. Välillä neiti on valmiina jo klo 14 mutta välillä joudun odottelemaan puolikin tuntia. Lapset nimittäin ruokailun jälkeen käyvät pesemässä kädet, naamat ja hampaat sekä vaihtamassa vaatteet. Ja se sujuu välillä nopeammin, välillä hitaammin. Lapset kun hoitavat koko prosessin itsenäisesti ja välillä vaan on päiviä, että hommaan menee enemmän aikaa. 

Tiistaisin jäämme kaupungille sillä klo 15 alkaa koululla neidin tanssitunti. Eli sen ajan odottelen sitten koululla tai joskus käyn asioilla tai jopa välillä lenkillä, jos on treeni jäänyt aamulla väliin muiden kiireiden takia. 

Muina päivinä suuntaamme takaisin kotiin, jonne saavumme yleensä klo 14.30-14.45. Sitten leikimme, askartelemme tai touhuamme jotain Kian kanssa. Maanantaisin ja keskiviikkoisin Kialla on englanninkielinen leikkikoulu klo 16.30-17.30 mutta sinne onneksi kävelemme n. 10 minuutissa. Ja taas kerran odottelen neitiä joko koululla, käyn kävelyllä tai asioilla läheisessä ostoskeskuksessa. Ja kun koulu päättyy niin suuntaamme yleensä leikkipuistoon.

Nämä kouluun viemiset ja sieltä hakemiset ovat täällä ihan normaalia arkea lapsiperheissä. Itse asiassa en tunne ketään lasta, joka menisi itse kävellen tai pyörällä kouluun. Se ei vaan täällä ole tapana. Pienemmät lapset viedään aina itse ja isommat lapset kulkevat vähintään koulubussilla, jonka pysäkille vanhemmat tietysti vievät lapset ja käyvät sieltä hakemassa. Lapsia ei päästetä yksin kulkemaan. Ei myöskän vapaa-ajalla. Ainakaan tällaissa isoissa kaupungeissa.

Torstaisin ja perjantaisin ohjelmassa ei ole mitään iltapäiväaktiviteettia ja yleensä silloin iltapäivällä touhuamme sitten Kian kanssa kaikenlaista - leivomme, teemme jumpparatoja, piirtelemme, askartelemme, leikimme, käymme leikkipuistossa jne. Joskus saatamme käydä myös kaupassa mutta yleensä pyrin hoitamaan kauppareissut aamupäivällä kun Kia on koulussa. Yleensä kerran viikossa hoidan isommat ostokset kerralla ja sitten tarvittaessa täydennystä 1-2 kertaa. Onneksi on kauppa tuossa lähellä. Ja tarvittaessa sieltä saa jopa tilattua ruokaa kotiintuotuna. Sekin palvelu on tullut testattua... 

Yleensä kerran viikossa teen kotona suuremman siivouksen, johon menee parisen tuntia. Ja sitten tarvittaessa 1-2 kertaa viikossa ns. pikasiivous eli keittiö-olohuoneen imurointi ja muiden tilojen moppaus sekä pölyjen pyyhkintä ja siihen menee noin 30-40 minuuttia. Ja tietysti tarvittaessa sitten terassien siivoukset (1xvko) ja ikkunoiden pesut (1xkk). Sitten vielä pyykit ja silitys pari kertaa viikossa ja silitykseen menee kerralla noin 20 min. 

Ja tietysti sitten ruoanlaitto vielä päivittäin. Jos Jesuksella on iltavuoro, hän syö kotona lounaan ja lisäksi teen illallisen mukaan otettavaksi. Jos on puolestaan aamuvuoro, niin olen illalla tehnyt illallisen lisäksi myös seuraavan päivän lounaan valmiiksi. 

Kia käy päivittäin suihkussa / kylvyssä illallisen jälkeen ja sitten vielä iltasadut ennen nukkumaan menoa. Yleensä klo 20.30 Kia on valmiina nukkumaan. Ja nukkumaanmeno käy onneksi neidiltä hyvin nopeasti ja vaivattomasti. Eli viimeistään klo 21 on sitten hetki ns. omaa aikaa. Tosin aika usein illatkin menevät Suomi-koulun tunteja valmistellessa, informaatiota ja ideoita etsiessä tai käännöstehtäviä tehden. Etenkin silloin jos Jesuksella on iltavuoro eli saapuu kotiin vasta klo 23. Mutta totta kai jos olemme molemmat kotosalla, niin silloin ilta yritään pyhittää yhdessä ololle. Ja silloin voi sitten vaikka hetkeksi kääriytyä sohvalle ja katsoa jakson Australian Masterchef- sarjaa. Ja sitten viimeistään klo 23 on aika suunnata sänkyyn  jotta aamulla taas jaksaa herätä klo 07. Itselleni sellaiset 7-8 tunnin yöunet ovat ihan ehdottomat. 

Viikonloppuisin emme herätystä käytä mutta silloinkin kyllä yleensä heräämme jo 7.30-8. Jos viikonlopulle ei ole mitään ohjelmaa suunniteltuna (aika harvinaista) niin silloin yleensä touhuilemme vain kaikenlaista mukavaa Kian ehdoilla. Tällaiset kiireettömät viikonloput tulevat tarpeeseen aina aika ajoin mutta aika usein meillä on kyllä viikonlopulle jotain ohjelmaa ainakin tiedossa. Silloin on yleensä aikaa tavata ystäväperheitä, käydä rannalla/elokuvateatterissa/teatterissa/ tmv. Ja tietysti joka toinen lauantai meillä menee Suomi-koulussa. 

Tähän soppaan sitten kun vielä lisätään reissut ja niiden suunnitelut, niin kyllä sitä puuhaa yleensä riittää. Sitä kun on vanha matkatoimistovirkailija, niin parhaimpien matkatarjousten etsiminen on suorastaan intohimo. Toki siihen välillä aikaa menee mutta olemme myös onnistuneet tekemään mahtavia ja edullisia reissuja tämän ansiosta. Tälläkin hetkellä on hakusessa joku hiihtokohde maaliskuulle, reissu Suomeen maalis/huhtikuulle, reissu Disneylandiin huhtikuun lopussa ja sitten taas loppukesällä Suomeen. Meillä kun lomat eivät mene "yksiin" normaalien loma-aikojen kanssa vaan Jesuksella on lomia pitkin vuotta - yleensä viikko kerrallaan. Joskus hyvällä tuurilla on mahdollista saada kaksi viikkoa putkeen. Eli reissuja tehdään sitten lomien mukaan. Onneksi Kia on vielä niin pieni, että koulun kanssa ei ole ongelmia. 



Toki tiedän olevani hyvin onnellisessa asemassa, että pystyn olemaan kotiäitinä/vaimona. Täällä kun suurin osa äideistä joutuu palaamaan takaisin työelämään lapsen ollessa vain muutaman kuukauden ikäinen. Mutta toisaalta olen pyrkinyt hyödyntämään myös tämän kotona olo ajan mahdollisimman hyvin. Kian kanssa olemme aina pyrkineet tekemään kaikenlaista hyödyllistä ja meillä on esim. kotona erillinen Montessori-tila, jossa voimme loma-aikoina touhuta. Siellä myös askartelemme usein kaikenlaista. Toisaalta nyt kun neiti on koulussa ja itsellä enemmän aikaa, niin olen yrittänyt ottaa uusia haasteita vastaan ja kehittää itseäni eri tavoilla. Esim. tulevana viikonloppuna on ohjelmassa kaksipäiväinen Montessori-koulutus. Suunnitelmissa on myös jonkinlainen opiskelu. Eli itsestäänkin se on tietysti kiinni, että käykö aika pitkäksi vai ei. Tokihan sitä voisi vain maata sohvalla, käydä shoppailemassa, kahvittelemassa tai juoruilemassa ystävien kanssa. Ja voisinpa jopa palkata jonkun siivoamaan ja hoitamaan pyykit. Eikä se olisi täällä mitenkään harvinaista. Itse asiassa harvinaisempaa on se, että jos on taloudellisesti mahdollisuus jäädä kotiin niin yleensä silloin kotona käy myös aina siivoaja. Eipä taida meidän taloyhtiössä olla yhtään sellaista kotiäitiä/rouvaa, joka itse hoitaisi myös kodinhoitoon liittyvät tehtävät. Mutta siinäpä taitaa olla se suomalaisen ja espanjalaisen kulttuurin ero.... Jotenkin sitä vain tuntuu vieraalta ajatukselta palkata joku hoitamaan asiat, jotka voi ja ehtii itsekin tehdä... 

Toki meilläkin välillä otetaan iisisti. Joskus sitä vain on tarpeen rauhoittua ja köllötellä yhdessä tekemättä mitään! 









sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Vauhdikas viikonloppu takana - tervetuloa arki!!

Olemme taas viettäneet varsin ohjelmapitoista viikonloppua mutta kivaa on ollut. Tosin täytyy myöntää, että odotan jo huomista - maanantaita ja paluuta arkeen. Vaikka alkuviikko meillä onkin aina melko vauhdikas kun maanantaina on koulun jälkeen Kialla vielä englanninkielinen leikkikoulu, tiistaina tanssitunti ja keskiviikkona taas englanninkielinen leikkikoulu. Ja neiti itse vielä haluaisi toisen tanssitunnin torstaille mutta vielä toistaiseksi kerta viikossa on saanut riittää. 

Tämä viikonloppu meillä aloitettiin vauhdikkaasti jo perjantaina sillä suuntasimme iltapäiväkahville erään ystäväperheen luoksen. He olivat käyneet Kian koulussa tutustumassa ja olivat kovasti pitäneet siitä. Ja halusivat vielä kuulla meidän mielipiteemme asioista. Joten kävimme kahvittelemassa ja kertoilemassa omia kokemuksiamme. Ja samalla Kia pääsi touhuilemaan pienen Lucas-pojan kanssa, josta Kia pitää kovasti. Meidän pikkuneiti on todella vauvarakas ja Lucas on niitä harvoja pieniä, joiden kasvamista Kia on päässyt seuraamaan ihan syntymästä asti. Ja nyt pikkumiehelläkin ikää jo reilu vuosi eli kovaa vauhtia kaksikko touhuili yhdessä. 


 

Vierailulta suuntasimme suoraan elokuviin katsomaan Paddington- elokuvaa. Itse muistan tuon ihanan nallen omasta lapsuudesta sillä Suomessa aikoinaan pyöri alkuperäinen sarja ja pidin sarjasta kovasti. Ja etenkin siitä Paddington -nallesta. Joten totta kai elokuva oli pakko päästä näkemään.


 

Iso osa elokuvasta perustuu suoraan alkuperäiseen versioon, mikä ainakin omasta mielestäni oli ihana asia. Parasta elokuvassa onkin itse Paddington. Mutta elokuvaversion pienestä lisäjuonesta en pitänyt ollenkaan - Nicole Kidman näyttelee ilkeätä Millicentiä, joka työskentee Lontoon luonnonhistoriallisessa museossa ja jahtaa Paddingtonia. Hahmo muistuttaa hyvin paljon 101 dalmiatialaista -elokuvan Cruella de Viliä ja mielestäni hahmo ei sovi ollenkaan alkuperäiseen Paddington-tunnelmaan. Mutta muuten elokuva on kyllä viihdyttävää katsottavaa - niin aikuisille kuin lapsille. Vaikka loppujen lopuksi pidimme kaikki enemmän siitä vanhasta tv-sarjaversiosta. Onneksi niitä löytyi vielä youtubesta, joten niitä olemme viikonlopun aikana katsoneet useampia jaksoja. Kerta kaikkiaan hyvää englanninkielen harjoitusta Kialle. Suosittelenkin katsomaan elokuvan alkuperäisversiona, mikäli vain mahdollista.

Lauantaina aamupäivä meni Suomi-koulussa ja sieltä suuntasimme suoraan ystäväperheen luokse nauttimaan paella-lounasta ja viettämään synttäreitä. Mukava iltapäivä ja ilta - lapset touhusivat taas yhdessä kaikenlaista ja aikuiset saivat seurustella rauhassa monen monta tuntia. 






Sunnuntai aamun sentään vietimme rauhallisesti kotosalla Kian kanssa touhuten. Tosin juoksemassa kävimme Jesuksen kanssa molemmat. Tosin emme tietenkään yhtäaikaa - vuorosysteemi pelaa aina näissä viikonlopun urheilujutuissa. Ensin toinen Kian kanssa ja toinen urheilee, sitten vuoron vaihto. Näin pääsemme molemmat liikkumaan.



Aamupäivällä teimme myös satsin sämpylöitä sillä leipä oli päässyt loppumaan enkä sitä varten jaksanut lähteä kauppaan. Nyt on sitten leipää huomen aamuksi. Samalla uunin lämmityksellä tein myös lounaan eli kana-satay vartaita. Nam, nam. 

Iltapäivä ja ilta menikin sitten vauhdikkaasti ystäväperheen pojan 3-vuotis synttäreillä. Kialla oli huippuhauskaa ja kenelläpä ei olisi ollut sellaisessa paikassa. Paikka on varta vasten tehty lasten syntymäpäiviä varten. Ja toki aikuisetkin viihtyivät sillä toiseen pöytään oli katettu naposteltavaa aikuisille ja siellä saimme ihan rauhassa istua monta tuntia sillä lapsia ei juurikaan näkynyt. Sen verran hauskaa heillä oli. 



 


Nyt hetki rauhoittumista sohvalla Masterchef Australian parissa ja sitten taitaakin jo sänky kutsua. Huomenna taas aikainen aamuherätys, Kia kouluun ja itse suunnistan heti aamusella Crossfit-tunnille. Täytyyhän ne viikonlopun aikana syödyt synttärikakut päästä polttamaan :-) 

Mukavaa alkavaa viikkoa! 



lauantai 24. tammikuuta 2015

Suomikoulussa: Suomen eläimet

Tänään oli jälleen vuorossa Suomi-koulu ja ohjelmassa meillä oli Suomen luonto ja eläimet. Viime kerralla teemana oli mm. vuodenajat ja silloin puhuimme jo hieman siitä, että miten talvi vaikuttaa eläinten maailmaan. Mutta nyt tutustuimme aiheeseen vielä paremmin.

Alkuun katsoimme osan Metsän Tarina - nimisestä dokumentista, joka on tarina ainutlaatuisesta suomalaisesta metsästä, sen värikkäästä ja monimuotoisesta elämästä. Pääosissa ovat metsän lukuisat asukkaat: karhut, hirvet käärmeet, pöllöt, muurahaiset, sammakat, oravat ja monet muut. 


Koko dokumentti olisi kestänyt yli tunnin ja siinä ajassa käydään läpi metsän ja eläinten tapahtumat kaikkina vuodenaikoina. Emme kuitenkaan tällä kertaa katsoneet kuin ensimmäisen osuuden eli talven sekä sen jälkeen saapuvan kevään. Koska nämä olivat nyt ajankohtaisia aiheita. Loput varmaankin katsomme sitten syksyllä kun tutustumme siihen, että miten luonto ja eläimet valmistautuvat talveen. 

Tämän jälkeen keskustelimme yhdessä vielä aiheesta ja yllättävän hyvin lapset tiesivät eläinten nimiä ja osasivat kertoa, että miten eri eläimet viettävät talvea Suomessa. 


Tämän jälkeen luimme Miina ja Manu metsänystävät -kirjan, jossa käsitellään myös kivalla tavalla suomalaisia eläimiä. 

Koska istumista oli jo tullut paljon, teimme väliin pienen luontoaiheisen -rentoutushetken. Tässä lapset asettuvat makaamaan ja sulkevat silmänsä. Taustalla soi rauhallinen akustinen metsämusiikki ja samalla luimme tarinaa:
Kuljet pitkin polkua, joka johtaa sankkaan metsään. On kesä ja aurinko paistaa. Sen valo siilautuu puiden lehvistön lävitse ja luo metsään lämpimän, hämyisen tunnelman. Ilman on lämmin ja miellyttävä. Jossain laulaa lintu ja pensaissa kahahtaa.... 
Polku mutkittelee puiden lomassa ja johtaa sinut yhä syvemmälle metsään.  Vähitellen puusto harvenee ja ulet aukiolla, jossa kasvaa heinää. Metsäaukiolla liikkuu jokin...
Näet siellä eläimen, mikä se on? Katselet hetken aikaa, kuin eläin puuhaa jotain. Sitten se huomaa sinut ja lähtee pois. Sinäkin lähdet takaisin päin ja palaat polkua takaisin. 
Palaat vähitellen paikkaan, josta lähdit. Jäseniisi virtaa jälleen voimaa ja tunnet itsesi virkistyneeksi. Kun ole virkeä, avaat silmäsi ja olet valmis jatkamaan työskentelyä. 

Tämän jälkeen uimme vielä pienen tarinan, jonka löysin open ideat -nimisestä blogista. Sieltä saimme myös idean askarteluosuuteen, joka tehtiin tarinaan perustuen. 

Kylmä viima pyyhkii yli metsän, aurinko on enää kelmeä kajo taivaalla. Luonto valmistautuu pitkään ja kylmään talveen. Västäräkit ovat haistaneet talven tulon. Ne istuvat puiden oksilla katsellen taivaalle. Viimein metsän takaa kaartaa parvi västäräkkejä, on tullut aika liittyä parveen ja suunnata yhdessä etelään. Kylmä tuulenviima pyyhkäisee yli puiden latvojen kelmeän auringon laskiessa länteen. 
Orava herää kohmeiseen aamuun. Se haistelee ilmaa ja putsaa nenänpäätä pienillä käpälillään. Miettimättä sen enempää se rientää kiireisiin touhuihinsa, jotka ovat vielä pahasti kesken. Puunjuuren onkalot täyttyvät kävyistä ja puiden oksien hankoihin orava ripustaa pieniä tatteja. Tyytyväisenä se työntää viimeiset kävyt puunjuuren alle. Nyt on talven ruokavarasto valmis. Se pehmustaa vielä pesäänsä talven kylmyyttä vastaan ja varaa naavatupon, jolla voi tukkia kulkuaukon. Illan hämärtyessä se pörhistää jo talviväriin sonnustautuneen häntänsä ja käpertyy tiivistettyyn pesäänsä. Pitkä talvi on alkanut, mutta onneksi ruokavarastot ovat täynnä. Harmi vain, että talven edetessä se yleensä unohtaa, minne kätki kävyt.
Ensi lumi leijailee kevyinä untuvapalloina. Metsä on äänetön ja kohmeinen. Polun poikki on kulkenut jänis, jonka jäljet näkyvät kauniina painautumina vastasataneessa lumessa. Moni tuskin huomaa arkaa jänistä, joka valkoisen suojavärinsä turvin viilettää kuusen alle suojaan. Se pörhistää paksuuntunutta talviturkkiaan ja miettii, mistä vielä löytäisi hentoja oksia jyrsittäväksi. Haavat, koivut ja pajut ovat sen suurta herkkua, mutta usein korkeat hanget ja pakkaset tuottavat sille vaikeuksia löytää riittävästi ruokaa. Lumisade lakkaa ja jänis loikkii arastellen kohti tuttua lehtimetsikköä.
Lumessa näkyy myös toisenlaiset tassun jäljet. Kuin helminauha etenevät jäljet lumessa ja kuusen takana vilahtaa valkoinen hännänpää, kenen häntä siellä vilahti? Kettuhan se oli! Ketun talven tullessa paksuuntunut turkki hohtaa yhtä oranssina kuin kesälläkin. Nälkäinen kettu jähmettyy kuusen alla paikalleen ja valmistautuu hyppyyn. Naps, saaliiksi joutuu hangen päälle eksynyt päästäinen. Pian kettu vilahtaa sisään kaivamaansa tunneliin, jossa se viihtyy kylmimmillä keleillä. Tunnelissa voi vastaan tulla syötäväksi kelpaava myyrä.
Korkeat hanget peittävät jo metsän. Pakkanen kimaltelee hangilla. Kaatuneen puun juurissa on kasaantunutta lunta. Lumen alla, puun juurien kolossa nukkuu karhu talviunta. Pesä on lämmin ja karhu nukkuu makeasti syksyllä syömänsä runsaan ravinnon turvin. Talviunensa aikana karhu synnyttää pienen pienet poikaset, jotka viihtyvät emonsa parissa vielä seuraavankin talven.
Karhun pesän vieressä on kanto, jonka juurelle siili on syksyllä kerännyt kuivia heiniä ja risuja. Tuohon kasaan on siili tehnyt syksyllä talvipesänsä. Siili ei nuku talviunta kuten karhu, vaan siili on talvihorroksessa. Se tarkoittaa, että siilin ruumiin lämpö laskee hyvin alas, +4 asteeseen. Talvihorroksessa siili on aina kevääseen ja lumien sulamiseen asti. Talven tullen metsä vaikuttaa hiljaiselta ja kuolleelta, mutta jos olet tarkkana, huomaat lumessa jälkiä hiljaisista talven asukkaista, jotka jokainen omalla tavallaan viettävät pitkää ja kylmää talvea. 


Ja sitten ei muuta kuin askartelemaan! Jokainen teki oman näkemyksensä suomalaisesta talviluonnosta. Eläimet olimme ajan säästämiseksi tehneet jo etukäteen - puput ja karhut huopakankaasta, oravat tulostimme ruskealle kartongille. Siilit tehtiin goma eva-pehmomuovista. Lapset liimailivat oraville pehmeitä häntiä piippukrassista ja jäniksille pehmeät hännät vanusta. Vanua käytettiin myös lumen ja pilvien tekemiseen. Siileille tehtiin sormiväreillä lehtipesä, oraville puu joko piirtämällä tai valkoisesta paperista repimällä. Valkoisesta paperista repimällä tehtiin myös lumipohja. Jokainen piirsi lisäksi eläimille silmät, nenät ja viikset ja siileille piikit. Hienoja tuli! 


  



Ensi kerralla Suomi-koulussa ollaan Runebergin päivän ja ystävänpäivän tunnelmissa sillä koulupäivä osuu näiden kahden teemapäivän väliin. Mitä kaikkea silloin touhuilemme, niin sitä pitää alkaa vähitellen suunnittelemaan. 

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Crossfit - vihdoin uusia haasteita

Viime vuoden loppupuolella alkoi treenailusta loppua motivaatio, joten oli kehiteltävä jotain uutta tälle vuodelle. Takana oli jo 1.5 vuotta täysin samantyylistä treenailua viikosta toiseen - pääasiassa BodyCombat ja BodyPump -tunteja ja satunnaisesti myös spinningiä. Joten kroppa ja pää kaipasivat selvästi selkeää muutosta. Ja kaiken lisäksi joulukuu meni pääasiassa flunssan parissa ja sen takia treenailut jäivät lähes kokonaan väliin. Joten uusi vuosi oli hyvä aloittaa ihan alusta.

Kävin katsastamassa pari vähän eri tyylistä salia - toinen oli todella pieni mutta tarjosi ihan mielenkiintoista funktionaalista harjoittelua todella pienissä ryhmissä. Vähän samanlaista tuli vedettyä Fuerteventuralla viimeinen vuosi ja siitä nautin todella paljon. Mutta siellä vetäjät olivat todella hyviä ja vaativia, joten treenailussa oli treenailun makua. Siellä ei laiskoteltu! Samanlaista fiilistä en kuitenkaan oikein saanut tästä salista täällä. Joten seuraavaksi suuntasin Crossfit Canarias- salille. Tai oikeastaan bunkkeriin, kuten paikkaa kutsutaan. 


Informaation ja näkemäni tunnin perusteella olin jo myyty. Tätä pitää kokeilla. Niinpä ensimmäisenä tehtävänä oli ilmoittautua ns. On Ramp- kurssille, jossa tulevat perusliikkeet tutuiksi ja huomiota kiinnitetään valtavasti tekniikkaan. Tämä on tärkeää, sillä myöhemmin tulee ongelmia jos tekniikka ei ole kunnossa. Itse asiassa jonkinlainen On Ramp-kurssi olisi suotavaa ihan jokaiselle kuntosalilla kävijälle. Nimittäin niin paljon väärällä tekniikalla tehtyjä liikkeitä sitä näkee niin salilla mutta etenkin erilaisissa ryhmäliikuntatunneilla. Mutta mikäs ihme tuo on kun BodyPump-tunnilla saattaa olla useita kymmeniä treenaajia ja yksi vetäjä ohjelmaa vetämässä. Ei siinä tekniikkaan kiinnitetä yhtään huomiota. Ja sitten treenaillaan väärällä tekniikalla ja ihmetellään kun polvet, nivelet ja selkä kipeytyy mutta lihakset eivät kehity. Mutta toki BodyPump on hyvä ja tehokas liikuntamuoto, kunhan tekee liikkeet oikein, oikeanalaisilla painoilla ja kunnon tehoilla. 

Takana on itselläni siis 1.5 vuotta yhtäjaksoista treenailua mm. BodyPumpin parissa, jossa liikkeet tehdään hyvinkin eri tapaan kuin CrossFit-tunneilla. Joten tekniikkatunnit olivat todellakin tarpeen sillä vanhat liikeradat ovat hyvin tiukassa lihasmuistissa. Oma aikansa menee taatusti, että pystyy Crossfit liikkeitä tekemään täysin puhtaalla tekniikalla. Mutta onneksi kyseessä on treenaus pienryhmissä, joten valmentaja on kyllä heti korjaamassa jos jotain tekee väärin. 

Hyvä esimerkki liikkeiden erilaisuudesta on jalkakyykky eli squat.

                                       Tätä tyyliä näkee BodyPump-tunneilla

                                      Ja näin tehdään kyykky Crossifit-salilla


Kolme kertaa kävin henkilökohtaisessa ohjauksessa ja sen jälkeen perusteet olivat sen verran hallussa, että olin valmis osallistumaan tunneille. Ja niitä on takana nyt pari kappaletta ja kyllä tuntuu... jotain on siis tullut tehtyä! Toki ensimmäisillä kerroilla homma on vielä vähän hakemista kun kaikki liikkeet eivät ole vielä tuttuja, pitää miettiä tekniikkaa, etsiä oikeita välineitä, liikkeitä jne. Mutta toisaalta parin kuukauden tauon jälkeen tekeekin ihan hyvää aloittaa vähän maltillisemmin. Onneksi tunneilla on aina eri tasoja, joiden mukaan voi liikkeitä tehdä. Eli harjoittelu sopii ihan kaikille - aloittelijoita kokeneisiin urheilijoihin. 

Mitä on CrossFit?
Lyhyesti sanottuna se on laaja-alainen voima- ja kunto-ohjelma, joka perustuu monipuolisiin ja vaihteleviin toiminnallisiin liikkeisiin. Treenit ovat lyhyitä ja intensiivisiä ja niissä yhdistellään esim. juoksua, soutua, painonnostotangolla tehtäviä liikkeitä, naruhyppelyä, kahvakuulaliikkeitä, hyppyjä, köysikiiventää jne. CrossFitin erikoisuus onkin se monipuolisuus eli tavoitteena on kehittää tasaisesti urheilijan kaikkia kymmentä fyysistä ominaisuutta:
1.hapenottokyky
2.lihaskestävyys
3.maksimivoima
4.notkeus ja liikkuvuus
5.räjähtävä voima
6.nopeus
7.koordinaatio
8.ketteryys
9.tasapaino
10.liiketarkkuus

Itse ihastuin lajissa siihen, että treenit ovat lyhyitä ja kovia. En todellakaan viitsi kuluttaa montaa tuntia salilla kun saman voi tehdä lyhyemmässäkin ajassa. Ja melkeinpä vielä tehokkaammin. CrossFitin hyväpuoli on myös se, että yksikään treeniviikko ei ole samanlainen. Treeneissä käytettäviä liikkeitä, välineitä, kestoa, vastusta, toistojen määrää ja ympäristöä vaihdellaan jatkuvasti. Näin harjoittelu pysyy mielekkäänä ja keho saa jatkuvasti uudenlaisia ärsykkeitä. Hyvä puoli on myös se, että harjoittelu tapahtuu pienryhmissä eli kontrolli on tarkempaa ja tästä syystä liikkeet tulee tehtyä huolellisesti ja tehokkaasti. 

 

 

Tältä näyttää CrossFit Canarias -bunkkeri sisältä. Yleensä CrossFit salit ovat melko pelkistettyjä tiloja koska mitään laitteita ei juurikaan tarvita. Ainoastaan muutamia soutulaitteita löytyy esim. lämmittelyä varten. Lisäksi varusteina käytetään painonnostotankoja, wallball-palloja (eri painoisia alkaen 3 kg ylöspäin), slamball-palloja eri painoisina, jumpparenkaita, kahvakuulia, köysiä, erilaisia räkkejä ja tankoja, erilaisia laatikoita jne. 

Itselleni tämä laji toi kaivatun treenimotivaation takaisin ja itse asiassa on hienoa treenata välillä lajia, joka ei ole itselle tuttu ja monet liikkeet vaativat vielä pitkään keskittymistä ja hiomista. Tänään harjoittelimme mm. köysikiipeämistä, joka oli ihan uusi juttu minulle. Mutta parilla pienellä tekniikkaniksillä pääsin jo lähes puoleen väliin. Tosin ihan kunnossa ei tekniikka taida vielä olla kun pienet hiertymät onnistuin hankkimaan jalkaan.. Mutta ei haittaa! 



Itselle mielenkiintoinen, haastava ja uusi tilanne on myös se, että suurin osa kanssatreenailijoista on paremmassa kunnossa kuin itse. Tätä ei ole kovin usein tapahtunut täällä Espanjan saleilla. Eli todellakin haastetta riittää! Mutta siitä haasteesta on otettu kiinni - tällä motivaatiolausekkeella mennään eteenpäin:




tiistai 20. tammikuuta 2015

Sateisen, kylmän ja tuulisen viikon touhuja Las Palmasissa

Kulunut viikko on jälleen vaihteeksi mennyt aika talvisissa tunnelmissa eli tuuli puhaltaa pohjoisesta, pilvet ovat vallanneet taivaan ja sadettakin on saatu taas vaihteeksi. Ja lämpötilat ovat tietysti laskeneet tämän kylmän rintaman saapumisen myötä. Eli päivällä on hyvällä tuurilla kivuttu vähän yli 20 asteeseen mutta toisaalta sateisena iltapäivänä mittari on näyttänyt jopa 16 astetta. Eli ei kovin kesäistä täällä ikuisen kesän Kanarialla... 

No, meidän elämäämme tämä ei enää niin hetkauta. Nyt sitä on jo tottunut ja asennoitunut siihen, että tällaista tämä Las Palmasin talvi sitten on. Ei auta kuin kaivaa saappaat, tuulitakit ja toppaliivit kaapista niin johan taas tarkenee! Sääliksi vaan käy niitä matkailijoita, jotka yrittävät nauttia lomastaan tuolla Canterasin rannalla kun tuuli puhaltaa suoraan pohjoisesta ja mereltä tuoden kosteuden mukanaan muutenkin kylmään ilmaan. Harvalla lomailijalla on mukanaan saaappaita, tuulitakkia ja toppaliiviä kun tulevat tänne lomailemaan. Onhan kyse Kanarian saarista ja täällähän pitäisi aina paistaa :-)

En tiedä, että aiheuttaako se kuuluisa ilmastonmuutos tänne Kanarialle jonkinlaisen vastareaktion - muu maailma lämpenee mutta täällä kylmenee? Joka tapauksessa tämä on meille jo toinen tällainen talvi peräkkäin täällä ja paikalliset jaksavat ihmettelevät, että mitä on tapahtumassa. Joten ei muuta kuin lämmityslaiteostoksille - eihän täällä koteja ole lämmityslaitteilla varustettu (muuta kuin ehkä tuolla vuorilla). No, onneksi meillä on sentään kotona suht lämmintä. Kiitos puulattioiden ja muutaman lämmityslaitteen. Niin ei tarvitse villasukat jalassa kotona kulkea. 

Viime viikonloppuna vietimme paljon aikaa kotosalla, johtuen juurikin tuosta varsin raikkaasta säästä. Pelailimme pelejä, askartelimme, leikeimme, piirtelimme, leivoimme jne.
Kian pelisuosikkeja ovat tällä hetkellä domino ja uno junior-korttipeli. 


 

Lauantaina piipahdimme myös Kian kouluystävän syntymäpäivillä, jotka jälleen kerran vietettiin koululla. Onneksi pari tuntia saimme siellä nauttia auringosta, joten päivän ulkoilut tuli mukavasti hoidettua samalla. Ja tärkeintä tietysti oli, että Kialla oli hauskaa ystävien kanssa touhutessa. 



 

Sunnuntaina rakensin puolestaan sisälle oman jumpparadan, joka käsitti erilaisia esteitä ja tehtäviä kahdessa eri kerroksessa. Tämä on yksi neidin lempipuuhista ja sen parissa menikin aamupäivä mukavasti. Ohjelmassa oli kaikelaista temppuilua - kiipeämistä, hyppimistä, ryömimistä, heittämistä, liukumista, kuperkeikkoja jne. 


 

Kian toiveesta ohjelmassa oli myös leipomista eli valmistimme suklaamuffinsseja sekä ruissämpylöitä. Ja molemmat sellaisella reseptillä, että Kiakin selviytyy melko itsenäisesti niiden valmistuksesta. Kyllä oli neiti ylpeä ja iloinen kun sai iltapäivällä syödä itseleipomiaan herkkuja ja tarjota niitä myös töistä saapuneelle papille. 


 

 




HELPOT MUFFINSSIT ( 6 kpl) 
60 ml  leivontaan tarkoitettua öljyä (mietoa oliiviöljyä tmv.)
80 g    sokeria (itse käytän yleensä hienoa ruokosokeria) 
1 kananmuna tai 1 kypsä banaani
100 g vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
-> sekoita sokeri ja öljy kulhossa lusikalla tai vispilällä
-> sekoita  joukkoon muna tai soseutettu banaani ja sekoita massa tasaiseksi
-> yhdistä jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri ja sekoita taikinan joukkoon
-> lisää tilkka maitoa, mehua tai lasten hedelmäsosestta jotta taikinsta tulee sopivan löysää
-> taikinaan voi myös lisätä hedelmiä, kaakaojauhetta, sitruunankuorta tmv. antamaan makua

Paista 170 astetta n. 15 minuuttia 

NOPEAT SÄMPYLÄT ILMAN HIIVAA (7 kpl)
3 dl ruisjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
2 rkl siirappia tai hunajaa
2.5 dl kylmää vettä

Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola kulhossa. Lisää siirappi ja vesi, sekoita tasaiseksi taikinaksi. Muotoille jauhoisilla käsillä sämpylöiksi. Tarvittaessa voi käyttää lusikkaa apuna kun ottaa taikinaa kulhosta.  Paista 200 astetta n. 12-15 minuuttia.


Keittiö oli tietysti leipomisen jälkeen pienen siivouksen tarpeessa mutta pikkuapulainen oli luonnollisesti siinäkin puuhassa mukana. 


Maanantaina jatkui taas arki... Vuorotellen ja hyvässä tasapainossa: Kialla koulua, englanninkielistä leikkikoulua, leikkipuistoa ja liikuntaa, leikkimistä ja muuta puuhailua, itsellä kaupassa käyntiä, ruoanlaittoa, siivousta, pyykkejä, silitystä jne.  Ohjelmassa oli myös palaveri Suomi-koulun toisen opettajan kanssa ja saimmekin yhden aamupäivän aikana tehtyä rungon kevään tunneille. Iltapuhteena olen puolestaan kääntänyt Kian koululle Montessori-aiheisia tekstejä ja videoita espanjasta englanniksi sekä vääntänyt kotisivuja Suomi-koululle. Ja tietysti ensi lauantain Suomi-koulun oppitunteja on pitänyt valmistella: aiheena on silloin Suomen luonto ja eläimet. Ja siinä sivussa olen käynyt Crossfit-salilla pakollista aloituskurssia eli tekniikkatunteja. Jotta vihdoin ja viimein voisin aloittaa ihan kunnon, täysipainoisen treenauksen. 




Kiireisen illan pikainen iltapala: pitaleipä-pizza. Neiti toivoi pizzaa mutta aikaa ei ollut taikinan tekemiseen, joten ei muuta kuin kaapista pitaleipäpaketti esille. Leipä puoliksi, päälle voita, ketsuppia, kinkkua ja juustoa. Ja ei kun hetkeksi uuniin. Hyvin maistui! 


 

 

Sääennusteet eivät kovin lämmintä lupaa myöskään loppuviikolle, joten näissä tunnelmissa mennään. 
 

Kuten Espanjassa sanotaan: al mal tiempo buena cara. Vaikea kääntää suomeksi mutta sanasta sanaan menisi näin: huonolle säälle hyvä naama