keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Lukuvuoden ensimmäinen tapaaminen opettajien kanssa

Tänään meillä oli ohjelmassa lukuvuoden ensimmäinen tapaaminen Kian opettajien kanssa. Tämä ensimmäinen oli tarkoitettu ihan yhteisesti kaikille luokan vanhemmille ja tämän lisäksi vuoden aikana on sitten vielä kolme ihan yksityistapaamista, joissa pystytään paremmin keskittymään juuri oman lapsen juttuihin. 

Tämä ensimmäine tapaaminen oli aika yleisluontoinen eli paljon puhuttiin ihan yleisiä juttuja, jotka vaikuttavat luokan toimintaan ja päivien sujuvuuteen. Opettajat esittäytyivät meille vanhemmille ensi kertaa virallisesti (molemmat Kian luokan opettajat ovat uusia tänä vuonna) ja lisäksi pääsimme tutustumaan uusittuun luokkahuoneeseen. Normaalistihan vanhemmat eivät saa luokkaan mennä koulupäivän aikana sillä se saattaisi häiritä lapsia ja heidän työskentelyään. Montessorikoulussa on nimittäin erittäin tarkkaa se, että lapsille pitää antaa työskentelyrauha. 

Oli kiva päästä näkemään, että miltä luokka nyt näyttää ja minkälaisia materiaaleja on tarjolla. Luokka oli saanut nimeksi "Tierra" eli maa ja sisustus oli nimenmukainen eli hyvin maanläheinen. Kaikki tavarat olivat tietysti kauniisti ja siististi omilla paikoillaan, kuten aina Montessori-luokissa. 






Lukunurkkauksen kirjat vaihtuvat viikoittain ja teemojen mukaisesti. Lapset voivat milloin tahansa päivän aikana vetäytyä lukemaan - joko yhdessä tai yksinään. Myös välipalalle on omat tilansa. Lapset tuovat mukanaan joka päivä hedelmän, jonka he sitten itse kuorivat ja paloittelevat - tai ainakin opettelevat. Tarjolla on myös juomalaseja sekä lasinen vesikannu, josta lapset saavat omatoimisesti käydä ottamassa juotavaa. Tämä on myös tärkeä seikka Montessori-kouluissa eli lapset oppivat omatoimisuutta kaikissa askareissa. Ja lapsiin myös luotetaan - edes nuoremmat eivät käytä muovisia lautasia tai mukeja vaan kaikki ovat lasia tai keramiikkaa.




Kuten sanoi Maria Montessori: Jos emme anna pienelle lapselle kristallilasia, arvostamme enemmän lasia kuin oppimista. 



Luokasta löytyy tietysti myös siivousvälineet sillä jos jotain putoaa lattialle (lapset työskentelevät paljon esim. hiekan ja veden kanssa) niin lapsia kannustetaan itse siivoamaan jäljet. Toki opettajat tarvittaessa auttavat mutta pääasiassa lapset haluavat hoitaa itse kaiken. 




Tänä vuonna luokkahuone on saanut myös lemmikin, jota lapset sitten opettelevat hoitamaan. "Arcoiris" eli sateenkaari ilahduttaa Kian luokan lapsia ja siitä onkin ollut kovasti iloa lapsille. Joka päivä muutama lapsista pääsee sitä rapsuttamaan ja hoitamaan. Kaikilla perheillä kun ei ole mahdollisuutta tai halua ottaa lemmikkiä kotiin, niin tällä tavalla lapset pääsevät kokemaan, että millaista on lemmikkieläimen hoitaminen ja pitäminen. 



Tämä syyskuuhan on ollut koulussa ja luokassa vielä ns. sopeutumiskuukausi eli on haettu sopivaa päivärytmiä, opettajat & oppilaat ovat tutustuneet toisiinsa jne. Nyt lokakuun alusta alkavat sitten monet aktiviteetit - esim. tiistaisin lapsilla on ohjelmassa "huerto" eli suomeksi kasvimaa. Koulullahan on oma puutarha-kasvimaa, jossa viljellään&kasvatetaan erilaisia kasveja ja hedelmiä, hoidetaan kompostia, tutustutaan luontoon ja eläimiin ihan aidossa ympäristössä. Torstaisin on puolestaan "juego de pintar" eli maalaustuokio. Siellä lapset saavat toteuttaa itseään ja kehittää mielikuvitustaan ilman arvosteluja ja määräyksiä. Lapset maalavat ihan oikeilla maaleilla ja pensseleillä mutta ilman etukäteen annettua aihetta. Eli jokainen maalaa omia ajatuksiaan, tunteitaan, ideoitaan jne. Teoksia ei kukaan saa arvostella eikä niitä edes anneta kotiinvietäväksi. Näin lapset oppivat itse arvostelemaan ja arvostamaan omia tuotoksiaan ilman että he tarvitsevat muiden hyväksyntää tekemisilleen.

Myös koulupäivien jälkeen ohjelmassa olevat aktiviteetit alkavat nyt lokakuun alussa. Kia osallistui viime vuonna tanssitunnille kerran viikossa ja neiti tykkäsi siitä sen verran paljon, että tänä vuonna hän saa osallistua kahtena päivänä. Viime vuonna ohjelmassa olleet englannintunnit taidamme jättää tänä vuonna väliin sillä Kian koululuokka muuttuu nyt kaksikieliseksi eli toinen opettajista puhuu tästä eteenpäin vain englantia lapsille. Näin ollen ei ole enää tarvetta erillisille englannintunneille. Kia tykkäsi kyllä siellä englannintunneillakin käydä kovasti mutta neljä aktiviteettia viikossa alkaisi olla jo liian paljon noin pienelle lapselle. Pitäähän sitä jäädä aikaa myös muihin touhuihin. Ja itselleni on tietysti tärkeää myös se, että minulla on riittävästi ihan kahdenkeskistä suomi-aikaa pikkuneidin kanssa. 


Suomessahan on paljon ollut puhetta siitä, että onko päiväkoti-ikäisille tarpeellista tehdä esim. varhaiskasvatussuunnitelmia ja että lasten pitäisi olla lapsia ja kehittyä & kasvaa omaa tahtiaan. Olen paljolti samaa mieltä mutta toisaalta myös tietynlainen seuranta on hyödyllistä. Näin ehkä pystytään puuttumaan ongelmiin, joita myöhemmin saattaa tulla vastaan ja siinä vaiheessa asiaan on jo vaikeampi vaikuttaa. Toki jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiinsa ja tämä luonnollisesti pitää ottaa aina huomioon mutta on myös paljon asioita, joita mielestäni tulisi opettaa jo ihan päiväkoti-ikäisille. 

Päiväkodeissa voi nimittäin oppia paljon muutakuin kuin vain numeroita ja kirjaimia - esim. omatoimisuutta, muiden ihmisten huomioon ottamista, käytöstapoja ja yleensäkin sosiaalisia taitoja. Ja valitettavasti näissä taidoissa on monilla lapsilla (niin espanjalaisilla kuin suomalaisilla) paljon puutteita. Kuten myös tunteiden käsittelyssä. Nämä ovat mielestäni sellaisia perustaitoja, joita ilman ei elämässä oikein tule toimeen ja tämä kyllä näkyy valitettavasti monissa nuorissa...  

Olen itse sitä mieltä, että varhaislapsuus on äärimmäisen tärkeää kehitysaikaa. Sen aikana luodaan puitteet monille eri asioille. Esim. lapsen persoonallisus kehittyy juuri näiden vuosien aikana! Lukuisat tutkimukset ovat myös osoittaneet, että lasten kielitaito kehittyy parhaiten juuri varhaislapsuudessa ja n. 4-vuotiaaksi asti. Myös käsitys järjestyksestä kehittyy yleensä juuri ensimmäisten vuosien aikana - jos lapsi ei silloin opi pitämään huolta itsestään & tavaroistaan & vaatteistaan niin miten voisi olettaa sen tapahtuvan sitten kun lapsi on 10 vuotta vanhempi. 

Myös motoriikan kannalta nämä vuodet ovat tärkeitä ja pienten lasten pitää päästä harjoittamaan näitä taitoja. Esim. oikeaa sormiotetta voivat pienetkin lapset harjoitella monin tavoin ennen kuin aloitetaan varsinaiset kynä- ja kirjoitusharjoitukset. Harva nimittäin tietää sitä, että oikeanlainen ranteen liikkuvuus on äärimmäisen tärkeä asia kirjoitustaidon kannalta. Toki lapset oppivat kirjoittamaan ennemmin tai myöhemmin mutta eri asia sitten on, että minkälaisia "harakanvarpaita" on sitten tuloksena jos hienomotoriikkaa ei ole pienenä päässyt harjoittamaan. Toki tulevaisuudessa tämä lienee jo turha taito kun kaikki tehdään jo kohta tietokoneella... 

Myös  aistien hienosäätö on asia, joka kehittyy nimenomaan ensimmäisten vuosien aikana. Tästä syystä on tärkeää, että lapsi saa erilaisia aistikokemuksia sillä lapset oppivat niiden välityksellä tietoja elämästä ja ympäröivästä maailmasta. 

Varhaiskasvatuksen ensisijaisena tavoitteenahan on edistää lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia eli kun lapsi voi hyvin, hänellä on mahdollisimman hyvät kasvun, oppimisen ja kehittymisen edellytykset. Päiväkoti ei saa olla pelkkä "lapsensäilytyspaikka" vaan sen tulee tarjota lapsille mahdollisimman hyvät eväät elämään.  Sillä juuri nuo varhaislapsuuden vuodet ovat äärimmäisen tärkeitä kehityksen kannalta! 



sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Tämän viikon touhuja...

Viikko on vierähtänyt taas pääasiassa taloprojektin parissa. Remonttifirmojen miehiä on ravannut useana päivänä - osa pienemmällä delegaatiossa ja osa hieman isommalla. Parhain saavutus oli remonttiryhmä, jossa oli mukana työnjohtajan lisäksi seitsemän eri alan ammittilaista. Huh - onpahan ainakin perusteellista työtä! Toivotaan, että tällä alkavalla viikolla saamme sitten vihdoin niitä tarjouksiakin projektista. Jotta päästäisiin itse remontti vihdoin ja viimein aloittamaan.

Loppuviikko meillä meni taloa siivotessa ja tyhjentäessä ja aika hyvältä alkaa jo näyttää. Kaikki romut on saatu nurkista pois ja enää jäljellä on muutamia pikkujuttuja (pari lamppua, matto, verhot sekä keittiön kaapistot) ja nekin lähtevät ilmeisesti huomenna. Ja penniäkään emme joutuneet maksamaan siitä, että tavarat haettiin kotoa pois. Täällä on muutamia järjestöjä, jotka harrastavat juuri tätä -hakevat ihmisten tarpeettomia tavaroita pois ja sitten niitä tarvittaessa korjataan ja myydään pois järjestön kirpputoreilla. Ja osa tietysti joutaa aina kaatopaikalle. Mutta järjestö haki (hakee) siis kaiken pois. Mahtava juttu! 



 

Ohjelmassa oli myös ensimmäinen keittiösuunnittelusessio, tällä kertaa Leroy Merlin -rautakaupassa. Etukäteen firman mittamies oli käynyt paikalla ottamassa mitat ja tekemässä alkusuunnittelun. Ja nyt sitten menin enää varsinaisen keittiösuunnittelijan juttusille. Katselimme sopivat kaapin ovet, etsittiin sopivat kaappi/laatikkoratkaisut, sopivan värinen keittiötaso, allas ja hana sekä tarvittavat kodinkoneet. Suunnitelma käteen, tarvittava hankintalista sekä loppuhinta. Hinta olisi nykyisillä valinnoilla 3800 € + 1150 € lisää, jos keittiötasot ovat Silestonea eli kvarstia. Tähän sisältyy uusi integroitu mikro sekä astianpesukone, muilta osin käytämme vanhoja mutta hyväkuntoisia kodinkoneita. Niitä voi sitten uusia myöhemmin helposti ja näin voimme nekin rahat käyttää muihin remonttijuttuihin tällä kertaa. 





Ovivaihtoehdoista sovittelimme kolmea erilaista ja loppupeleissä eniten silmää miellytti alapuolella oleva yhdistelmä. Puujäljitelmää tulee kaapistojen alaosiin ja kiiltävää valkoista yläosiin. Siis jos päädymme keittiön tältä firmalta ottamaan... Huomenna saan hintatarjouksen vastaavista kaapeista paikallisesta puusepältä ja tiistaina on sitten vielä Ikean vuoro esitellä oma versionsa. Ja sitten vasta tehdään lopullinen päätös. 





Yhtenä aamuna ehdin myös pikaisesti vaateostoksille Primarkiin ennen Ikean aukeamista. Ja niinhän siinä kävi, että pikkuneidille löytyi kaikenlaista kivaa. Mutta kun hinnat ovat sopivia niin voi ostaa kerralla vähän enemmänkin, silloin kun jotain kivaa löytyy. Koko tämä setti maksoi vain 60 €. Ei paha... Ja kun yleensä laadullisestikin nuo Primarkin lastenvaatteet ovat todella kestäviä niin hinta-laatusuhde on mielestäni varsin hyvä. Olen paljon ostanut Kialle kalliimpia vaatteita esim. espanjalaisista Zaran ja Mangon kaupoista, joissa hinnat ovat yleensä kaksinkertaiset verrattuna Primarkiin mutta laadullisesti ovat olleet paljon heikompia. 




Kia oli tällä viikolla myös elämänsä ensimmäistä kertaa parturissa! Todellakin - neiti on jo yli 4-vuotias mutta vasta nyt hän pyysi, että pääsisi parturiin hiustenleikkuuseen. Toki hiuksia on leikattu aikaisemminkin mutta ihan kotosalla. Kävimme läheisessä ostoskeskuksessa Fashionkids- parturissa, joka on vain lapsille tarkoitettu parturi. Neiti oli kokemukseen ja lopputulokseen erittäin tyytyväinen! 




 


Taidetta kotiin - uusilla vesiväreillä on tällä viikolla maalailtu ahkerasti! 
 

Perjantai-iltapäivällä kävimme katsomassa lähiostoskeskuskuksen pihassa esitettyä Tuhkimo-esitystä. Kia tykkäsi kovasti - kuten aina kaikista esityksistä. Ei niin väliä, että onko kyseessä teatteriesitys, konsertti vai musikaali.. Ensi viikonloppuna onkin sitten varattu esitykset ihan kunnon teatteriin, jossa olisi vuorossa Aladdin -esitys. 




Suomi-koulun lukuvuosikin saatiin käynnistettyä tänä viikonloppuna ja huomenna alkaa vielä pikkuneidin  Busy bee-kielikoulun englannintunnit, joita on kaksi kertaa viikossa. Eli pikkuhiljaa tämä talvirytmi alkaa tästä hahmoittumaan. Vielä odotellaan pikkuneidin tanssituntien alkamista, jotka käynnistyvät vasta lokakuun alussa. Sitten alkaakin olla kalenteri täynnä ohjelmaa kun varmasti remonttityömaakin on saatu sitten jo käyntiin! 


Sunnuntain kunniaksi herkuttelimme Kian valmistamilla sitruunamuffinsseilla! 
 

 


Nyt vielä illan päätteeksi pitäisi tehdä ostoslista huomista varten sillä heti klo 8 pitäisi suunnata Leroy Merlinin rautakauppaan, jossa saa huomenna 15 % alennuksen kaikista tuoteista. Olisi siis sopiva hetki ostaa vaikka se keittiö - onhan se 15 % ihan kiva säästö... mutta odottelemme kuitenkin sen osalta vielä muitakin tarjouksia. Mutta toki paljon muuta on huomenna tarkoitus ostaa: Koko talon lattialaatat, kylpyhuoneiden seinä- ja lattialaatat sekä kylpyhuoneiden kaikki kalusteet (suihkuseinät, suihkualtaat, suihkuhanat, vessapytyt, vessakaapistot, lavuaarit sekä hanat). Näin äkkiseltään laskettuna ostokset n. 4500 € ja kun niistä saa sen 15 % alennusta niin ihan kiva säästö on luvassa. Kävipä hyvä tuuri! Mutta nyt siis ostoslistaa tekemään... 

Mukavaa alkavaa viikkoa - lokakuu se kolkuttelee ovella!!! 




lauantai 26. syyskuuta 2015

Gran Canarian Suomi-koulu

Pitkän kesäloman jälkeen on ollut taas aika käynnistää Suomi-koulun toiminta täällä Gran Canarialla ja tänään meillä oli lukuvuoden 2015-2016 ensimmäinen koulupäivä. Sitä ennen meillä  opettajilla on jo takana paljon valmisteluita sillä olemme suunnitelleet tulevan vuoden oppituntien sisällöt uutta opetussuunnitelmaa mukaillen. Tänä vuonnahan on laadittu ensimmäistä kertaa ihan virallinen opetussuunnitelmasuositus myös Suomi-kouluille.

Itselläni käynnistyi nyt toinen vuosi opettajana ja fiilikset ovat aivan toisenlaiset kuin viime vuonna, jolloin lähdin toimintaan mukaan täysin kylmiltäni. Lapsimäärän lisääntyessä koulu tarvitsi toisen opettajan ja kun Kia silloin aloitti myös koulussa, niin jotenkin sitten päädyin mukaan toimintaan. Ja sitä päätöstä en ole katunut hetkeäkään. Nyt on kuitenkin ihan erilaiset fiilikset lähteä tähän vuoteen sillä toiminta on jo tuttua, tuntien sisällön valmistaminen käy jo paremmalla rutiinilla ja tietysti suurin osa lapsista on jo tuttuja. Tosin tänä vuonna saimme peräti 5 uutta lasta kouluun eli nyt koululaisia on yhteensä 19. Jos lukumäärä vielä lisääntyy, niin kohta tarvitaan jo kolmaskin opettaja. Mutta tämä on pelkästään positiivinen ongelma :- ) Ei ole montaa vuotta nimittäin siitä kun koulun toiminta oli jo "kuihtumassa" vähäisen lapsimäärän takia. Mutta onneksi näiden kahden vuoden aikana olemme saaneet lisää oppilaita ja toivottavasti niitä riittää vielä jatkossakin. Sillä tämä takaa toiminnan jatkuvuuden myös tulevaisuudessa. 




Suurin osa oppilaistahan on lapsia, joiden toinen vanhemmista on suomalainen. Ja kaikki asuvat vakituisesti täällä Gran Canarialla ja käyvät tietysti täällä myös normaalia koulua. Nämä Suomi-kouluthan täällä maailmalla ovat pääasiassa ns. lauantai-kouluja eli eivät tarjoa suomalaista peruskouluopetusta vaan ainoastaan ns. täydentävää kieli- ja kulttuuriopetusta. Lapsille tämä toiminta on kuitenkin erittäin tärkeää sillä näin he pystyvät edes jotenkin kehittämään omaa "suomi-identiteettiään" ja tietysti tärkeää on myös se, että he saavat puhua suomea muiden lasten kanssa. Mukavaa on se, että kaikki lapset palasivat todella innokkaasti takaisin kouluun eli Suomi-koulu ei ole lapsille mitään pakkopullaa vaan iloinen asia, jota kovasti aina odotetaan. 

Meillä tämä ryhmä on jaettu kahtia eli itse toimin pienempien, noin 3-7 vuotiaiden opettajana ja toisessa ryhmässä on sitten vanhemmat lapset, joista vanhin täyttää 12-vuotta. Suomenkielen taidot vaihtelevat paljonkin - iso osa puhuu suomea ihan sujuvasti ja moni myös lukee & kirjoittaa, ainakin auttavasti. Mutta toki mukaan mahtuu myös sellaisia, joiden sanavarasto on rajallinen ja jopa puhuminen on haastavaa. Toki kaikki sentään ymmärtävät suomea. Fakta on kuitenkin se, että kielen oppiminen vaatii paljon työtä kotona- puhuttu kieli tulee kyllä puhumalla mutta kirjoittaminen ja lukeminen vaativat sitten harjoittelua ja opiskelua.

Ideaalitilannehan olisi se, että Suomi-koulussa pystyisimme opettamaan lapsille ihan suomen kieltä ja kielioppia mutta valitettavasti siihen eivät tällaisella porukalla pystytä. Eikä pari kertaa kuukaudessa ole missään nimessä riittävä määrä kielen opiskeluun vaan se vaatii paljon enemmän aikaa. Tästä syystä yritämmekin lähinnä aktivoida vain lapsia edes käyttämään puhuttua kieltä ja sen lisäksi tietysti tarjoamme lapsille Suomi-tietoutta. 

Tänään meillä oli ohjelmassa aluksi tutustumista sillä uusia oppilaita oli sen verran paljon. Lapset esittelivät itsensä suomeksi ja sen jälkeen keskustelimme mm. kuluneesta kesästä. Valtaosa lapsista oli onneksi päässyt käymään Suomessa kesän aikana ja monilla riittikin mukavia muistoja kerrottavaksi. Mieleen olivat jääneet mm. marjojen syönti, polkupyöräily, serkki- ja kaverivierailut sekä onkiretket. Lisäksi pelasimme hauskaa tutustumispeliä, jossa lapset istuivat lattialla ja opettajan käskystä laitettiin silmät kiinni. Sillä aikaa yksi lapsista laitettiin peiton alle piiloon ja lasten piti tunnistaa piilossa olevan nimi. Aina vähän väliä lapset vaihtoivat istumapaikkoja ja näin pysyi mielenkiinto hyvin yllä ja lasten nimet tulivat kaikille nopeasti tutuksi. Ja hauskaa oli! 

Pienen ulkoiluhetken jälkeen jatkoimme sisällä "levyraatia" eli olimme toisen opettajan kanssa etukäteen valinneet kymmenen suomalaista lastenlaulua. Kuuntelimme ne ja lapset saivat sitten antaa pisteitä lauluille. Pisteiden avulla loimme sitten listan, jonka mukaan alamme lauluja opettelemaan. Voittaja oli matkalaulu eli matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan..... Sanat olimme kaikista lauluista tulostaneet jo etukäteen papereille ja voittajalaulun sanat jaoimme lapsille nyt sitten ensimmäisenä. Ne liimattiin heti kouluvihkon ekalle sivulle ja tästä eteenpäin sitten kuuntelemme ja laulamme kyseistä laulua tulevilla koulutunneilla. 



Lopuksi koristelimme vielä tämän vuoden kouluvihot, joihin siis liimataan aina materiaalia mitä tunneilla käsittelemme. Näin opitut asiat on helpp kerrata vaikka kotosalla. Ja tietysti näin myös vanhemmat pysyvät vähän perillä siitä, että mitä milloinkin olemme tehneet. Tarkoitus on myös, että isommat lapset joutuvat vihkoon tekemään vähän kirjoitusharjoituksia eli näin saamme myös tähän osaan vähän harjoitusta. 




Hauskaa oli ja parin viikon päästä sitten taas jatketaan! 

torstai 24. syyskuuta 2015

Miksi Montessori?

Viime aikona minulta on paljon kyselty, että miksi lapsemme on Montessori-koulussa? Mikä tekee siitä niin erikoisen, että tulevaisuudessa olemme valmiit ajamaan joka päivä 40 minuuttia suuntaansa, jotta pikkuneiti voi jatkaa kyseisessä koulussa. Vaikka vieressä olisi monta tasokasta kansainvälistä koulua ja monta maksutonta julkista koulua. Mikä sai meidät aluperin tutustumaan kyseiseen menetelmään ja paikalliseen Montessori-kouluun kaupungissa, jossa on tarjolla valtava määrä monia muitakin kouluja. 

Tarina on aika pitkä....

Ennen Kian syntymää en ollut kuullutkaan Montessori-kouluista tai menetelmästä. Olen opiskellut markkinointia ja matkailua, opetuspuolen asiat eivät minua opiskeluaikana todellakaan kiinnostaneet. Tai lapset yleensäkään...  Mutta pikkuneidin syntymä muutti kaiken - alkoi kiinnostus kasvatusta kohtaan. Jo raskausaikana puhuimme puolisoni kanssa paljon siitä, että haluamme neidin kasvattaa. Alussa jopa puolisoni oli enemmän kiinnostuneempi erilaisista metodeista ja hän luki valtavat määrät erilaisia kirjoja ja tutkimuksia aiheesta. Ja tietysti itseäni asia myös alkoi kiinnostamaan. Onneksi ajatuksemme kasvatuksesta ja koulutuksesta ovat alusta lähtien olleet hyvinkin samanlaiset joten sen suhteen meillä ei ole ollut mitään keskusteltavaa. 

Puolisoni taitaa olla siinä mielessä harvinainen espanjalainen, että hän on hyvin kriittinen maan opetusta ja opetusmenetelmiä kohtaan. Hän usein sanoo: nykyinen järjestelmä luo ihmisistä "aaseja" jotka eivät ole kykeneviä ajattelemaan itse ja tekemään päätöksiä. Valtio ja järjestelmä haluavat luoda Espanjasta Euroopan halpatyövoimaa tuottavan maan, jossa työntekijät tekevät juuri sitä, mitä pomot heidän käskevät tekemään. Ehkä vähän kärjistetysti sanottu mutta sitähän monet ns. vanhat opetusmenetelmät nimenomaan tekevät. Opettajat opettaa, lapset ovat hiljaa ja oppivat. Jos oppivat. Koulupäivät ovat pitkiä ja päälle löydään vielä valtavat määrät kotitehtäviä - näin lapset tottuvat jo pienestä pitäen paikalliseen "elämänrytmiin" eli töissä ollaan aamusta iltaan ja valittaa ei saa. Eikä siitä luonnollisesti makseta mitään ylimääräistä. First in, last out on täällä edelleen hyvin normaali ajatusmaailma työpaikoilla. Mitä kauemmin siellä ole, sitä parempi työntekijä olet. Tuottavuudesta kukaan ei puhu mitään. Saatikka työntekijöiden hyvinvoinnista. Jos et ole tyytyväinen, niin aina löytyy uusia tilalle. 

Eli tämän ajatusmaailman pohjalta lähdimme etsimään jotain muuta. Jotain erilaista. Jotain, missä ihmistä arvostetaan yksilönä ja missä hän tuntee olevansa tärkeä. Niin, että hänestä kasvaa terveen itsetunnon omaava ihminen, joka on kykenevä tekemään itsenäisesti päätöksiä ja arvioimaan omia tekemisiään. Ilman, että hän tarvitsee jonkun muun (opettajan, pomon tmv.) hyväksyntää. 

Luimme lukuisia kirjoja, tutustuimme erilaisiin tutkimustuloksiin, puolisoni osallistui jopa muutamaan erilaiseen menetelmään ihan perusteellisemmin kurssien muodossa ja lopputuloksemme oli se, että Montessori-menetelmässä on paljon hyvää. Ja mielenkiintoista itse asiassa oli, että olimme itse asiassa monet asiat jo tehneet hyvin paljon tämän menetelmän oppien mukaan. Kialla esim. on ollut pienestä pitäen kaikki lelut aina hyvässä järjestyksessä ja kauniisti esillä. 



Hän on myös saanut aina tehdä ja kokea asioita ilman, että olemme olleet kieltämässä ja estämässä häntä. Hän on saanut koskea, sutata, kiivetä, testata taitojaan jne ilman negatiivista palautetta. 


 

Kia oli tyytyväisesti kotosalla kanssani siihen asti kunnes muutimme tänne Gran Canarialle. Mutta 2-vuotiaana neiti selvästi alkoi jo kaipaamaan muita lapsia ympärille. Ja koska täällä ei ole mitään perhekerhomahdollisuuksia eikä muitenkaan lapsia juurikaan päivällä näy leikkipuistoissa, joten oli aika etsiä neidille sopivaa päiväkotia eli guarderiaa. Täällähän lapset ovat päiväkodeissa ainoastaan siihen asti kunnes täyttävät 3-vuotta - sen jälkeen aloitetaan sitten jo educacion infantil -koulu, joka ehkä Suomessa vastaisi kolmevuotista esikoulua. Se on vapaaehtoinen mutta koska mitään päiväkoteja ei ole olemassa yli 3-vuotiaille, niin lähes kaikki 3-6 vuotiaat ovat jo koulussa. Ja ne muistuttavat enemmän suomalaista esikoulua kuin päiväkotia - lapsilla on pöydät ja tuolit ja niissä pitää myös jaksaa istua oppituntien ajan. Toki oppiminen tapahtuu paljolti vielä leikin avulla mutta kyllä siellä opetellaan jo ihan lukemista ja laskemistakin. Ja aika yleinen tapa on, että lapset saavat myös kotitehtäviä. Eivät ehkä vielä ensimmäisenä vuonna mutta usein jo toisena ja viimeistään viimeisenä vuotena eli 5-vuotiaana! Päivät monissa kouluissa ovat myös hurjan pitkiä - jopa klo 8 - 17. Ja monissa noudatetaan todella kovaa kuria. 

Meille oli siis itsestään selvää, että mihinkään perinteiseen kouluun emme halua Kiaa laittaa. Kansainvälisistä kouluista kävimme tutustumassa amerikkalaiseen kouluun (American school of Las Palmas), jonka monet kertoivat olevan yksityiskouluista se kaikista "rennoin". Ja pidimmekin koulun ilmapiiristä paljon. Mutta sitten meille selvisi, että kaupungissa on myös hiljattain avattu Montessori-koulu, joten lähdimme etsimään siitä tietoa. Paljoakaan sitä ei ollut tarjolla sillä koulu oli avannut ovensa vasta vuotta aikaisemmin ja esim. mitään facebook-sivuja ei ollut tarjolla. Ja nettisivutkin olivat aika "köyhät". Niiden perusteella emme todellakaan olisi kouluun koskaan edes menneet tutustumaan. Mutta onneksi menetelmä oli tuttu ja niinpä saimme sovittua tutustumisajan koulun johtajan kanssa.

Ja siitä hetkestä kun astuimme ensimmäistä kertaa koulun ovista sisään, olimme jo täysin varmoja että tämä on se paikka, jossa Kia tulee koulunsa aloittamaan. Ilmapiiri, ajatusmaailma ja opetustavat olivat juuri sitä, mitä olimme hakeneet. Tämä on meillä ollut ehkä se ensimmäinen valintakriteeri - kouluympäristö on rauhallinen, lasta ja hänen tarpeitaan huomioiva sekä omatoimisuuteen kannustava. 


 





Kouluympäristö itsessään poikkeaa paljon ns. tavallisesta luokkahuoneesta tai päiväkotihuoneesta. Huoneissa ei ole ainoatakaan pulpettia vaan pieniä pöytiä ja tuoleja sekä paljon avointa tilaa lattialla työskentelyä varten. Lapsilla ei ollut omia paikkoja vaan jokainen saa työskennellä siinä paikassa, missä haluaa. Ja kenen kanssa haluaa. Lapset saavat liikkua vapaasti. Ja lapset saavat myös työskennellä juuri sen asian parissa, joka heitä sillä hetkellä sattuu kiinnostamaan. Miten edes voidaan olettaa, että luokassa 30 lastan haluaisi juuri samaan aikaan vaikkapa piirtää? Tai piirtää juuri sitä, mitä opettaja käskee hänen piirtää. Montessoriluokassa lapsilla on mahdollisuus valita tehtäviä eri aihepiireistä ja näin ollen jokainen työskentelee sen asian parissa, mikä sillä hetkellä kiinnostaa - oli se sitten musiikki, taide, matematiikka tai erilaiset arkielämän askareet ja kädentaidot. On siis olemassa muitakin tapoja oppia kuin nenä kirjan edessä pulpetissa istuen. 



 






Ja huomionarvoista oli etenkin se rauhallisuus ja lasten keskittymiskyky. Kukaan ei koulussa juokse, kilju, huuda, väittele, tappele tmv. Istuimme koulun sisäpihalla, jonne avautuu suoraan kolme luokkaa - lapsien ikäjakauma oli 6kk - 5 vuotta. Kaikki ovet ja ikkunat olivat avoinna. Lapset kulkivat vapaasti luokasta ulos ja takaisin sisälle. Luokassa lapset touhusivat eri tehtävien parissa - osa yksinään, osa pareittain, osa ryhmässä. Mutta kuitenkin kaikki hiljaa ja rauhallisesti. Edes opettajien ääni ei kantautunut. Voi sitä ihanuutta!

Itselleni tietysti heräsi ensimmäisellä vierailukerralla kysymys, että oppivatko lapset siellä oikeasti jotain? Voiko noin mukavalla tavalla siis vielä oppia? Kyllä voi - sen todistivat yläkerran luokan vanhemmat lapset, jotka jo 5-vuotiaana opettelivat laskemaan numeropalikoilla ja helminauhoilla 4-numeroisia lukuja! Millä luokalla normaalissa koulussa opetetaan nelinumeroisia laskuja?  Montessori-koulujen idea onkin juuri se, että siellä jokainen lapsi on yksilö ja saa edetä juuri siinä tahdissa kuin haluaa. 

Iso ero on myös siinä, että Montessori-kouluissa ei anneta juurikaan läksyjä, ainakaan pienimmille lapsille. Sillä siellä on ymmärretty se, että oikean vastauksen antaminen ei välttämättä kerro siitä, että asiat on ymmärretty. Jokainen meistä varmasti muistaa lukeneensa kokeeseen ja päntänneensä mieleensä kokeeseen tulleet asiat mutta heti kokeen jälkeen on unohtanut kaiken, mitä oli lukenut. Ja ehkä juuri tästä syystä rakasta Montessori - menetelmää niin paljon sillä voin olla varma siitä, että kaiken mitä pikkuneiti on oppinut, hän on myös sisäistänyt. Eli neidin ei tarvitse opetella Euroopan maita ja pääkaupunkeja vain siksi, että ne pitää seuraavassa kokeessa osata vaan koska hän on oppinut ne luonnollisella ja kiinnostavalla tavalla, ei vain ulkoa opettelemalla. 


Meille oli tietysti aloitusvaiheessa tärkeää se, että meidä perheenä huomioitiin ja otettiin mukaan koulun asioihin. Kaikki tapahtuu hyvin lapsilähtöisesti, jokaisen perheen tarpeet huomoiden. Vanhemmat saivat olla koululla seuraamassa juuri tasan niin kauan kuin halusivat. Sisäpihalla on sitä varten mukavia tuoleja, joissa vanhemmat voivat istuskella ja seurata koulun menoa - tietysti sitä häiritsemättä. Tämä on tärkeää etenkin aloitusvaiheessa, jotta lapsi pääsee rytmiin ja koulun elämään mukaan mahdollisimman helpolla tapaa. Eli vanhemmat ovat lähellä niin kauan kuin lapsi sitä tarvitsee. Itse istuskelin koulussa ensimmäiset viikot mutta lähinnä siksi, että itse sain seurata koulun tapahtumia. Kia ei minua ensimmäisen päivän jälkeen juurikaan tarvinnut ja parin päivän päästä ei edes enää muistanut läsnäoloani. 

Vielä nykyäänkin saatan Kian aina luokkahuoneen ovelle asti ja aika monesti istuskelen koulun pihalla vielä hetken aikaa noutohetkellä jos neidillä on juuri leikit kesken. Ja tämä on täysin yleistä myös muiden vanhempien keskuudessa. Kaikki on avointa ja hyvin perhemäistä. Tämä johtuu tietysti osaksi myös siitä, että koulu on pieni ja siellä on tällä hetkellä vain neljä luokkaa eli yhteensä alle 100 lasta. Koulun johtaja tuntee kaikki vanhemmat ja lapset nimeltä ja päivittäin juttelemme niin opettajien kuin johtajan kanssa. 

No, jos sitten jotain negatiivista pitää hakea niin ehkä se voisi olla tulevaisuus. Jos jossain vaiheessa Kia menee sitten ns. normaaliin kouluun, niin miten hän sopeutuu täysin toisenlaiseen tyyliin. Meteliin? Opettajalähtöiseen opetukseen? Siihen, että itsenäisyyttä ja omatoimisuutta ei enää arvosteta samalla tapaa. No, tämänkin huolen olemme unohtaneet sillä että lukuisten tutkimusten perusteella ensimmäiset vuodet ovat lasten kehityksessä ne tärkeimmät. Eli jos hänellä on mahdollisuus olla Montessori-koulussa edes 6-vuoteen asti, niin silloinkin olemme jo voittaneet jotain. Ja toivottavasti näiden vuosien aikana opitut asiat toimivat sitten pohjana myös tulevaisuudessa. Sillä meille tarkeintä on se, että neiti on onnellinen. Itsenäisesti ajatteleva ja toimiva. Omaa terveen itsetunnon. Osaa suhtautua terveellisesti kritiikkiin ja osaa myös olla oma kriitikkonsa. Jotta hän ei tarvitsisi muiden hyväksyntää tekemisilleen. 

Ja toivottavasti kukaan ei tästä kirjoituksesta nyt sitten hermostu. Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tai väärää tapaa opettaa ja oppia. Jokainen tekee päätökset omien lähtökohtiensa mukaan. Suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on paljon hyvää, se on tasalaatuista ja ilmaista kaikille. Puolisoni kanssa olemme suomalaisen koulujärjestelmän puolestapuhujia täällä Espanjassa. Täydellistä opetusmenetelmää ja koulujärjestelmää ei varmasti ole olemassakaan mutta sellaista emme ole edes hakemassa. Ainoastaan sellaista, joka sopii meidän perheelle ja arvomaailmalle. 






keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Vielä on kesää jäljellä... vai onko?

Tänään vietetään syyspäiväntasausta eli päivä ja yö ovat yhtä pitkiä. Aurinko on siis päivän aikana siirtynyt pohjoiselta pallonpuoliskolta eteläiselle - kesä on virallisesti loppunut ja syksy alkanut. Ainakin siis kalenterin mukaan.. 

Täällä ei vielä kovin syksyiseltä tunnu. Koko syyskuu on ollut kaunis ja lämmin, jopa harvinaisen helteinen. Joka päivä lämpötilat nousevat 25-30 asteen välille ja kun siihen vielä lisää sopivan kosteuden, niin voi sanoa että helteistä on ollut. Näin syyskuussa ei tuuletkaan juuri puhaltele sillä kesän ajan puhaltanut koillispasaati yleensä heikkenee tähän vuoden aikaan eli sekään ei virkistystä tarjoa. Mutta ei voi valittaa - nautitaan nyt näistä kesäkeleistä kun ne vihdoinkin tänne Las Palmasiinkin saapuivat. 

Ihan pelkkää auringonpaistetta ei tämä viikko sentään ole ollut nimittäin maanantai-aamulla saari heräsi kunnon ukkosmyrskyyn. Vettä ei tosin Las Palmasissa satanut montaakaan pisaraa mutta ilmeisesti saaren muissa osissa sitä saatiin vähän enemmänkin. Tosin kuuro oli nopeasti ohi ja puolen päivän aikaan paistoi jo aurinko kirkkaalta taivaalta. Sen verran ukkoskuuri kuitenkin vaikutti säähän, että kosteusprosentti nousi tuonne 80 % ja sen kyllä huomasi. Hiki virtasi ihan kiitettävästi kun lämpöä oli mittarissa 30 astetta. 


 




Onneksi taloyhtiön uima-allas sentään tarjoaa ihanaa viilennystä ja siellä olemmekin viettäneet kaikki iltapäivät. Yleensä aluksi saamme olla aika rauhassa mutta klo 17.30 alkaen väkeä tulee sitten lisää kun monet lapset pääsevät koulusta. Todellakin. Täällä monissa kouluissa päivä loppuu vasta klo 17. Ja siihen kun lyödään päälle vielä kotitehtäviä ainakin 30 minuuttia niin päivälle tulee pituutta ihan kiitettävästi. Ja vielä näillä helteillä... Edes yksityiskouluissa ei ilmastointilaitteita löydy ja siellä sitten hikoillaan koulupuvut päällä koko päivä. Ihanaa... tai sitten ei... 





Sääennusteet lupaavat vielä ainakin viikonlopulle asti helteisiä ilmoja mutta sen jälkeen alkaa ehkä se syksy tekeä tuloaan myös täällä. Ainakin joidenkin ennusteiden mukaan on odotettavissa jopa 5 asteen pudotus tämän viikon lukemiin. Saapa nähdä, että miten käy. 

Hyvää harjoitusta nämä helteet tulevaa muuttoa ajatellen sillä nyt Las Palmasissakin on sellaisia lämpötiloja, mitä tuolla saaren eteläosassa on valtaosan vuodesta. Eli jos Las Palmasissa "taistelemme" epävakaisuutta ja pilvisyyttä vastaan niin tulevaisuudessa sitten "taistellaan" lämpöä vastaan. No, onneksi uuteen kotiin tulee ilmastointi joten eiköhän siellä pärjätä ;-) 

Tulevaisuudessa päiväkahvit vaihtunevat jääkahviin - vielä kun saisi jostain hyvän reseptin Starbucksin Frappuccino kahviin... Se on vain niin parasta kuumana kesäpäivänä.