keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Helppoa leivontaa lasten kanssa: voikeksit eli butter cookies

Meillä oli taas tänään edessä se tilanne, että pikkuneiti halusi leipoa. Ei ongelmaa, totta kai leivotaan. Mutta pipareita, vain ja ainoastaan pipareita. Ongelma - taikinaa ei ollut valmiina eikä sitä edes kaupasta saa ostettua. No, ei muuta kuin etsimään arkistojen aarteista sellaista reseptiä, joka onnistuisi ihan perustarvikkeilla, ilman tuntien viilentämistä ja vielä ilman mitään sähkölaitteita. No, sellainen onneksi löytyi. Butter cookies eli voipiparit!

Itse asiassa reseptiä en ollut aikaisemmin edes testannut mutta sen verran helpolta ja nopealta vaikutti että tuskin kovin "pipariksi" voisi homma mennä. Ainoa esivalmistelu oli se, että laitoin voin huoneenlämpöön pehmenemään siksi aikaa kun touhusimme neidin kanssa muita juttuja. Ja lopulta pääsimme siis itse leivontapuuhiin.

Taikina ei paljon yksinkertaisempi voisi enää olla, joten sen valmistaminen onnistuu myös perheen pienimmiltä. Kulhossa sekoitetaan:
100g huoneenlämpöistä voita
50 g sokeria
150 g jauhoja 
ripaus suolaa

Ensin siis sekoitetaan voi ja sokeri yhdessä, niin että muodostuu sellainen sopivan kuohkea rakenne. Onnistui ihan haarukalla. Sitten lisätään jauhot ja lopuksi ripaus suolaa. Me laitoimme vielä sitruunaöljyä makua antamaan. Loppujen lopuksi jauhoja laitoin kyllä selvästi enemmän kuin mitä reseptissä sanotaan. Lisäsin vähitellen niitä siten, että siitä muodostui sellainen helposti käsin muotoiltava massa. Ja siitä massasta sitten vain palloja pyörittelemään. 





 

Nämä pallukat sitten vain uunipellille ja lopuksi ne litistetään. Ensin kokeilimme haarukalla mutta loppujen lopuksi pienet kädet toimivat tässäkin parhaiten. 

Keksit voi halutesaan tietysti myös koristella. Tällä kertaa laitoimme suklaamuruja, joita meillä löytyy kaapista aina leivontaa varten. 

 

Ja sitten vain 180 asteiseen uuniin noin 10 minuutiksi. Keksien tummumista kannattaa tarkkailla sillä keksien pitää jäädä vaaleaksi. Uunista otettaessa ne ovat pehmeitä mutta hetkessä kovettuvat herkullisen rapeiksi.







Kyseessä ei todellakaan ole mikään terveysherkku mutta meillä onneksi pikkuneiti ei ole kauheasti makeiden herkkujen perään joten yhdestä keksistä sai jo sokeria riittävästi. Sen jälkeen loput keksit vietiin iltapäivällä taloyhtiön leikkipuistoon lapsille jaettavaksi. 

Ja hyviltä maistuivat! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti