keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Lukuvuoden ensimmäinen tapaaminen opettajien kanssa

Tänään meillä oli ohjelmassa lukuvuoden ensimmäinen tapaaminen Kian opettajien kanssa. Tämä ensimmäinen oli tarkoitettu ihan yhteisesti kaikille luokan vanhemmille ja tämän lisäksi vuoden aikana on sitten vielä kolme ihan yksityistapaamista, joissa pystytään paremmin keskittymään juuri oman lapsen juttuihin. 

Tämä ensimmäine tapaaminen oli aika yleisluontoinen eli paljon puhuttiin ihan yleisiä juttuja, jotka vaikuttavat luokan toimintaan ja päivien sujuvuuteen. Opettajat esittäytyivät meille vanhemmille ensi kertaa virallisesti (molemmat Kian luokan opettajat ovat uusia tänä vuonna) ja lisäksi pääsimme tutustumaan uusittuun luokkahuoneeseen. Normaalistihan vanhemmat eivät saa luokkaan mennä koulupäivän aikana sillä se saattaisi häiritä lapsia ja heidän työskentelyään. Montessorikoulussa on nimittäin erittäin tarkkaa se, että lapsille pitää antaa työskentelyrauha. 

Oli kiva päästä näkemään, että miltä luokka nyt näyttää ja minkälaisia materiaaleja on tarjolla. Luokka oli saanut nimeksi "Tierra" eli maa ja sisustus oli nimenmukainen eli hyvin maanläheinen. Kaikki tavarat olivat tietysti kauniisti ja siististi omilla paikoillaan, kuten aina Montessori-luokissa. 






Lukunurkkauksen kirjat vaihtuvat viikoittain ja teemojen mukaisesti. Lapset voivat milloin tahansa päivän aikana vetäytyä lukemaan - joko yhdessä tai yksinään. Myös välipalalle on omat tilansa. Lapset tuovat mukanaan joka päivä hedelmän, jonka he sitten itse kuorivat ja paloittelevat - tai ainakin opettelevat. Tarjolla on myös juomalaseja sekä lasinen vesikannu, josta lapset saavat omatoimisesti käydä ottamassa juotavaa. Tämä on myös tärkeä seikka Montessori-kouluissa eli lapset oppivat omatoimisuutta kaikissa askareissa. Ja lapsiin myös luotetaan - edes nuoremmat eivät käytä muovisia lautasia tai mukeja vaan kaikki ovat lasia tai keramiikkaa.




Kuten sanoi Maria Montessori: Jos emme anna pienelle lapselle kristallilasia, arvostamme enemmän lasia kuin oppimista. 



Luokasta löytyy tietysti myös siivousvälineet sillä jos jotain putoaa lattialle (lapset työskentelevät paljon esim. hiekan ja veden kanssa) niin lapsia kannustetaan itse siivoamaan jäljet. Toki opettajat tarvittaessa auttavat mutta pääasiassa lapset haluavat hoitaa itse kaiken. 




Tänä vuonna luokkahuone on saanut myös lemmikin, jota lapset sitten opettelevat hoitamaan. "Arcoiris" eli sateenkaari ilahduttaa Kian luokan lapsia ja siitä onkin ollut kovasti iloa lapsille. Joka päivä muutama lapsista pääsee sitä rapsuttamaan ja hoitamaan. Kaikilla perheillä kun ei ole mahdollisuutta tai halua ottaa lemmikkiä kotiin, niin tällä tavalla lapset pääsevät kokemaan, että millaista on lemmikkieläimen hoitaminen ja pitäminen. 



Tämä syyskuuhan on ollut koulussa ja luokassa vielä ns. sopeutumiskuukausi eli on haettu sopivaa päivärytmiä, opettajat & oppilaat ovat tutustuneet toisiinsa jne. Nyt lokakuun alusta alkavat sitten monet aktiviteetit - esim. tiistaisin lapsilla on ohjelmassa "huerto" eli suomeksi kasvimaa. Koulullahan on oma puutarha-kasvimaa, jossa viljellään&kasvatetaan erilaisia kasveja ja hedelmiä, hoidetaan kompostia, tutustutaan luontoon ja eläimiin ihan aidossa ympäristössä. Torstaisin on puolestaan "juego de pintar" eli maalaustuokio. Siellä lapset saavat toteuttaa itseään ja kehittää mielikuvitustaan ilman arvosteluja ja määräyksiä. Lapset maalavat ihan oikeilla maaleilla ja pensseleillä mutta ilman etukäteen annettua aihetta. Eli jokainen maalaa omia ajatuksiaan, tunteitaan, ideoitaan jne. Teoksia ei kukaan saa arvostella eikä niitä edes anneta kotiinvietäväksi. Näin lapset oppivat itse arvostelemaan ja arvostamaan omia tuotoksiaan ilman että he tarvitsevat muiden hyväksyntää tekemisilleen.

Myös koulupäivien jälkeen ohjelmassa olevat aktiviteetit alkavat nyt lokakuun alussa. Kia osallistui viime vuonna tanssitunnille kerran viikossa ja neiti tykkäsi siitä sen verran paljon, että tänä vuonna hän saa osallistua kahtena päivänä. Viime vuonna ohjelmassa olleet englannintunnit taidamme jättää tänä vuonna väliin sillä Kian koululuokka muuttuu nyt kaksikieliseksi eli toinen opettajista puhuu tästä eteenpäin vain englantia lapsille. Näin ollen ei ole enää tarvetta erillisille englannintunneille. Kia tykkäsi kyllä siellä englannintunneillakin käydä kovasti mutta neljä aktiviteettia viikossa alkaisi olla jo liian paljon noin pienelle lapselle. Pitäähän sitä jäädä aikaa myös muihin touhuihin. Ja itselleni on tietysti tärkeää myös se, että minulla on riittävästi ihan kahdenkeskistä suomi-aikaa pikkuneidin kanssa. 


Suomessahan on paljon ollut puhetta siitä, että onko päiväkoti-ikäisille tarpeellista tehdä esim. varhaiskasvatussuunnitelmia ja että lasten pitäisi olla lapsia ja kehittyä & kasvaa omaa tahtiaan. Olen paljolti samaa mieltä mutta toisaalta myös tietynlainen seuranta on hyödyllistä. Näin ehkä pystytään puuttumaan ongelmiin, joita myöhemmin saattaa tulla vastaan ja siinä vaiheessa asiaan on jo vaikeampi vaikuttaa. Toki jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiinsa ja tämä luonnollisesti pitää ottaa aina huomioon mutta on myös paljon asioita, joita mielestäni tulisi opettaa jo ihan päiväkoti-ikäisille. 

Päiväkodeissa voi nimittäin oppia paljon muutakuin kuin vain numeroita ja kirjaimia - esim. omatoimisuutta, muiden ihmisten huomioon ottamista, käytöstapoja ja yleensäkin sosiaalisia taitoja. Ja valitettavasti näissä taidoissa on monilla lapsilla (niin espanjalaisilla kuin suomalaisilla) paljon puutteita. Kuten myös tunteiden käsittelyssä. Nämä ovat mielestäni sellaisia perustaitoja, joita ilman ei elämässä oikein tule toimeen ja tämä kyllä näkyy valitettavasti monissa nuorissa...  

Olen itse sitä mieltä, että varhaislapsuus on äärimmäisen tärkeää kehitysaikaa. Sen aikana luodaan puitteet monille eri asioille. Esim. lapsen persoonallisus kehittyy juuri näiden vuosien aikana! Lukuisat tutkimukset ovat myös osoittaneet, että lasten kielitaito kehittyy parhaiten juuri varhaislapsuudessa ja n. 4-vuotiaaksi asti. Myös käsitys järjestyksestä kehittyy yleensä juuri ensimmäisten vuosien aikana - jos lapsi ei silloin opi pitämään huolta itsestään & tavaroistaan & vaatteistaan niin miten voisi olettaa sen tapahtuvan sitten kun lapsi on 10 vuotta vanhempi. 

Myös motoriikan kannalta nämä vuodet ovat tärkeitä ja pienten lasten pitää päästä harjoittamaan näitä taitoja. Esim. oikeaa sormiotetta voivat pienetkin lapset harjoitella monin tavoin ennen kuin aloitetaan varsinaiset kynä- ja kirjoitusharjoitukset. Harva nimittäin tietää sitä, että oikeanlainen ranteen liikkuvuus on äärimmäisen tärkeä asia kirjoitustaidon kannalta. Toki lapset oppivat kirjoittamaan ennemmin tai myöhemmin mutta eri asia sitten on, että minkälaisia "harakanvarpaita" on sitten tuloksena jos hienomotoriikkaa ei ole pienenä päässyt harjoittamaan. Toki tulevaisuudessa tämä lienee jo turha taito kun kaikki tehdään jo kohta tietokoneella... 

Myös  aistien hienosäätö on asia, joka kehittyy nimenomaan ensimmäisten vuosien aikana. Tästä syystä on tärkeää, että lapsi saa erilaisia aistikokemuksia sillä lapset oppivat niiden välityksellä tietoja elämästä ja ympäröivästä maailmasta. 

Varhaiskasvatuksen ensisijaisena tavoitteenahan on edistää lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia eli kun lapsi voi hyvin, hänellä on mahdollisimman hyvät kasvun, oppimisen ja kehittymisen edellytykset. Päiväkoti ei saa olla pelkkä "lapsensäilytyspaikka" vaan sen tulee tarjota lapsille mahdollisimman hyvät eväät elämään.  Sillä juuri nuo varhaislapsuuden vuodet ovat äärimmäisen tärkeitä kehityksen kannalta! 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti