sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Suomi-koulussa tänään: talvi, Lappi ja saamelaiset

Suomi-koulussa oli tällä kertaa talviset tunnelmat sillä päivän aiheena meillä oli Suomen talvi, Lappi sekä saamelaiset. Ensi viikollahan vietetään saamelaisten päivää, joten päätimme ottaa tämän aiheen käsittelyyn tänä vuonna. Toisena vaihtoehtona oli Runebergin päivä, jota sitäkin vietetään ensi viikolla. Viime vuonna käytimme paljon aikaa Runebergin teemalla, joten tänä vuonna jätimme sen väliin vaikka ryhmässä on kyllä paljon uusia lapsia. Mutta ensi vuonna sitten...

Aloitimme teeman kuuntelemalla isojen ryhmän Yolandan esityksellä aiheesta: isäni on saamelais-sukuinen. Alunperin itse asiassa hänen piti itse tulla paikalle kertomaan mutta valitettavasti työkiireet estivät vierailun tällä kertaa. Mutta lapset tykkäsivät myös kuunnella mitä Yolandalla oli kerrottavaa.
Tämän jälkeen katselimme kartasta, että missä se Lappi oikein sijaitsee ja missä ne saamelaiset asuvat.

Kuvien avulla tutustuimme paremmin saamelaisten elämään ja kulttuuriin. Kuuntelimme myös joikua, joka oli lapsista todella hauskan kuuloista. 

Saamelaisaiheen jälkeen juttelimme yleisesti Lapista ja katsoimme lyhyen videon Lapin talvisista maisemista. Luin myös tarinan siitä miten neljän tuulen hattu on saanut nimensä.Kaikki lapset eivät ole koskaan Lapissa käyneet, joten kuvien, videoiden ja tarinoiden avulla  yritimme tuoda Lapin tunnelmaa luokkaan. Seinät olimme myös koristelleet upeissa Lappi-julisteilla.

Viimeisenä aiheena oli talvi. Juttelimme siitä, että mitä kaikkea voi talvella tehdä. Olin etukäteen tulostanut kuvia erilaisista talveen liittyvistä aktiviteeteista ja niiden avulla sain lapset hyvin keskusteluun mukaan. Kuuntelimme ja lauloimme myös rati, riti, rallaa-laulun.

Keskustelimme myös siitä miten luonto valmistautuu talveen ja miten kasvit ja eläimet selviytyvät talvesta. Tämän jälkeen leikimme ulkona karhu nukkuu-leikkiä, joka olikin tosi suosittu.





Lopuksi tutustuimme vielä revontuliin. Katsoimme lyhyen videon revontulista ja luin tulikettu-kertomuksen revontulien synnystä. 



Lopuksi askartelimme revontuli-maiseman ja pääsipä sinne tulikettukin juoksemaan.






 Isompien ryhmässä askartelivat hienoja neljän tuulen hattuja.




Oli kiva päivä ja lapset olivat tosi hienosti mukana. Seuraavalla kerralla sitten tunteita, vuorovaikutustaitoja ja ystävänpäivän juttuja.


perjantai 29. tammikuuta 2016

Muutto espanjalaisittain

Se on sitten ensimmäinen yö takana uudessa kodissa. Pikkuneiti nukkui loistavasti kuten aina mutta meillä taisi isännän kanssa oli kierrosluvut vielä sellaisissa lukemissa että nukkumisesta ei tullut oikein mitään. No, täällä sitä kirjoitellaan blogia 6.30 aamulla kun puoliso lähti jo töihin enkä itsekään jaksanut enää maata sängyssä kun ei kerran uni maistanut.

Ihan kaikkia tavaroita emme saaneet eilen vielä tuotua sillä muuttoautoon ei mahtunutkaan kaikki.. Se on tätä espanjalaista suunnittelua. Meillä kävi kyllä herra ihan kotona tarkistamassa että paljonko on tavaraa mutta silti jäi vielä yhden ison pakettiauton verran tavaraa vanhaan kotiin. No, onneksi ei ole kiirettä ja ehkä tässä lähipäivinä saamme sitten loputkin tuotua. Riittää sitä purkamista näissäkin, nyt on nimittäin nurkat täynnä purkamattomia laatikoita eli seuraavat päivää menevät helposti näitä tyhjentäessä. Varsinkin kun muutakin ohjelmaa on näille päiville- tänään pitää ajella Las Palmasiin kun Kialla tietysti koulupäivä eli siellä menee itselläkin sitten koko päivä. No, käyn samalla hakemassa vanhasta kodista tavaraa auton täyteen ja ostamassa puuttuvia juttuja.

Liian pienen muuttoauton lisäksi pientä ärsytystä aiheutti se, että nämä alan "ammattilaiset" pakkasivat tavarat miten sattuu. Aloittivat autotallista ja jättivät viimeiseksi makuuhuoneet. Joten mukaan mahtuivat kaikki tärkeät kuten polkupyörät, spinningpyörä, pari SUP-surffilautaa, parit leijasurffausvälineet, aurinkotuolit jne. Mutta sitten eivät olisi lopuksi vaatteet ja Kian lelut mahtuneet enää mukaan. Jep. Loogista, vai mitä... Sitä se teettää kun neljä espanjalaista miestä pakkaa... Itse tulin paikalle vähän myöhässä kun piti hakea pikkuneiti koulusta. Eikä tullut mieleenikään, että olisi etukäteen pitänyt vielä antaa ohjeet että miten pakataan. No, sellaista sattuu. Onneksi omiin autoihin saimme mahtumaan sitten ne tärkeimmät laatikot eli ei sentään eilisillä vaatteilla tarvitse tänään lähteä liikenteeseen.

Saa nähdä, että milloin voimme rojahtaa tyytyväisinä sohvalle. Sen verran nimittäin puuhaa on vielä edessä. Ihan kaikkia remonttitöitäkään ei ole vielä saatu valmiiksi. Tänään tulee vielä puuseppä tekemään vaatehuoneen hyllyt ja laatikot loppuun sekä toivottavasti maalarit tulevat viimeistelemään pikkuneidin huoneen. Siellä kun piti pari seinää tasoittaa uudelleen eli jo kerran maalatut seinät pitää nyt sitten maalata uudelleen. Mutta jos hommat menevät suunnitelmien mukaan niin iltapäivään mennessä ovat kaikki remppamiehet työnsä hoitaneet ja saamme nurkista pois myös niiden välineet.

Vähän on vielä kaaosta...




Vähän jännittää, että miten löydämme kaikille tavaroille paikat uudessa kodissa. Entisessä oli paljon kaappitilaa ja lisäksi autotalli. Nyt ei näitä niinkään löydy mutta kaipa tässä jotain keksitään. Jostain pitää luopua että saa jotain muuta tilalle. Me luovuimme noista mutta saimme tilalle muuten ihanan, omannäköisen kodin ja etelän auringon. Hyvästi Las Palmasin pilvet, saasteet ja liikenneruuhkat! 

Nyt pitää herätellä pikkuneiti koulua varten ja testaamme, että miten nämä aamut sujuvat täältä käsin. Koulumatka on nyt 30 min pidempi mutta tarkoitus on, että neiti syö aamupalansa automatkalla eli näin ei tarvitse herätä yhtään aikaisemmin. Neiti kun ei ole koskaan niin tuosta syömisestä välittänyt niin aamupalaan on kotona pitänyt varata aina se puoli tuntia. Toivottavasti eväsleipä maistuu autossa paremmalta 😆

Lisää kuvia kun koti on kuvattavassa kunnossa. 

PS. Jotain onnistunutta myös muutossa - nimittäin langaton netti toimi jo ennen kuin huonekalut oli kotiin kannettu... Kerrankin pisteet Movistarille hyvin hoidetusta linjan siirrosta. 

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Viikonlopun touhuja

Viimeinen viikonloppumme Las Palmasissa on sujunut hyvin rauhallisissa tunnelmissa, pääasiassa kotosalla. Olemme hieman pakkailleet tavaroita, nauttineet kauniista ilmoista ja viettäneet aikaa yhdessä. Oli hyvä hetki rauhoittua ja kerätä energiaa tulevaa viikkoa varten. Edessä on remontin viime hetket ja torstaina sitten muutto saaren eteläosaan. Mutta sitä ennen on siis vielä paljon tekemistä. 

Lauantaina saimme nauttia kerrassaan mahtavasta päivästä. Keli oli lähes kesäinen sillä aurinko paistoi täällä Las Palmasissakin kirkaalta taivaalta ja lämpöä oli vielä iltapäivällä viiden aikaan yli 25 astetta. Aika mahtavaa! Edelliset kaksi talvea ovat olleet historiallisen kylmiä ja sateisia, joten nyt on sitten menossa harvinaisen lämmin ja kuiva talvi. No, kohta ei enää tarvi näitäkään pohtia kun asumme saaren eteläosassa jossa hyvät ilmat hellivät lähes tulkoon ympäri vuoden. Toki kesän ja talven välillä on iso ero lämpötiloissa mutta kuitenkin aurinkoa ja lämpöä riittää myös talvella. 

Eilen olisi ollut melkeinpä auringonottokelit mutta ihan siihen emme sentään lähteneet. Sitä ei jotenkin osaa keskellä talvea lähteä rannalle ottamaan aurinkoa - vaikka aika paljon väkeä rannalla olikin sitä harrastamassa. Ehkä kuitenkin matkailijoita suurin osa.. Paikallisille talvi on talvi. Me vietimme iltapäivää rannalla sijaitsevassa leikkipuistossa, joka onkin meidän suosikkipaikkoja Canterasin rannalla. Yleensä paikalla on myös paljon lapsia eli Kialle oli leikkiseuraakin tarjolla. Lauantailaiskuuden kruunasi Telepizza kotiintuotuna... 




 

Sunnuntaina suuntasimme aamupäivällä heti elokuviin. Tällä kertaa kävimme katsomassa Alvin ja pikkuoravat reissussa -elokuvan. Suomessa tämä taitaa tulla ensi-iltaan vasta helmikuussa mutta täällä pyörii jo. Suosittelen! Elokuva tarjoaa hauskoja hetkiä myös aikuisille - en muista nauraneeni näin paljon pitkään aikaan... Viime aikoina on tullut katsottua pääasiassa näitä kokoperheen elokuvia ja itse asiassa ne ovat nykyään tosi hyviä ja laadukkaita. Tehty niin, että aikuisillekin elokuvakokemus on erittäin viihdyttävä. Seuraavaksi pitää päästä katsomaan Secret life of pets eli lemmikkien salainen elämä. Siitä tuli traileri ennen elokuvan alkamista ja vaikutti erittäin hauskalta. Tosin mitään ensi-iltapäivää ei vielä mainostettu eli voi mennä vielä muutama kuukausi ennen kuin tämä on katsottavissa. Sitä ennen vuorossa vähän teatteria - ensi kuulle varattu liput viidakkokirja-musikaaliin ja sitten huhtikuussa olisi vuorossa Disney on Ice. 




Elokuvan jälkeen laiskotti sen verran, että ruoanlaitto ei houkutellut joten menimme elokuvateatterin vieressä olevaan wok-ravintolaan syömään. Canarywok on paikan nimi ja tarjolla on valtava määrä kiinalaista sapuskaa ja myös jonkin verran susheja. Ei nyt mikään paras käymäni kiinalainen mutta ei huonoinkaan. Ruokaa saa siis syödä niin paljon kuin napa vetää ja virvoitusjuomat kuuluvat myös hintaan. Aikuisilta buffet maksaa n. 15 € ja lapsilta 8.50 €, arkisin hinta on hieman edullisempi. Valinnanvaraa oli runsaasti ja laatukin oli ihan ok. 






Huomenna onkin sitten heti aamusti suunnattava Crossfit-treeneihin näitä viikonlopun sapuskoja sulattamaan. Ja sen jälkeen uuteen kotiin siivoilemaan... Sitä puuhaa onkin tiedossa reilusti tulevina päivinä - se remontin ihanin osuus :-)  Mutta ei voi valittaa - kyllä omaa, uutta kotia on kiva siivota! 

Jotta viikonloppu ei mennyt ihan vain syöpöttelyksi niin onneksi aamupalat on tullut syötyä terveellisesti. Kahvia kollageenin kera ja viherpirtelöä. Pinaattia, kurkkua, varsiselleriä, minttua ja ananasta. Hyvää ja niin terveellistä! 



Nyt on sitten kerätty energiaa ja ladattu akkuja ensi viikkoa varten. Joten ei muuta kuin siivous- ja muuttoviikko käynnistyköön! 

lauantai 23. tammikuuta 2016

Loppukiri remonttiprojektissa

Remontin viimeinen vaihe on nyt menossa. Eilen oli melkoinen vipinä ja parhaimmillaan työntouhussa oli sähkömies, kaksi puuseppää, putkimies, suihkuseinän asentaja sekä keittiön Silestone-pöytätason asentajat. Ja itse siivoilin yläkerrassa. Toki vielä muutamia juttuja puuttuu mutta tänään puuseppä on viimeistelemässä keittiötä ja rapparit tulevat tasoittamaan vielä uudelleen yhden seinän. Ensi viikkoon jää sähkömiehelle vielä muutamia lamppujen asennuksia, putkimiehelle keittiön hanan&altaan sekä astianpesukoneen asennus. Ja sitten tulevat vielä maalarit viimeistelemään tänään rapatun seinän sekä Kian huoeen tehosteseinän. 

Sen jälkeen vielä sitten loppusiivous ja torstaina pitäisi olla tupa valmiina muuttopuuhiin. Tai ainakin muuttoauto on varattu iltapäivää varten! 

Eilen saatiin yläkerrassa loput ovetkin paikoilleen. Kaikki ovet ovat siis puusepän tekemät - valkoisia, yksinkertaisia ja vaikuttavat laadukkailta. Ei pitäisi äänien kantautua ovien läpi. Aika arvokkaitahan nuo olivat, noin 450 € / kpl mutta kun rautakaupan valmiit, edullisemmat ovet eivät olisi sellaisenaan sopineet niin otimme suosiolla mittatilaustyönä tehdyt. 



 Sähkömies asenteli eilen lappuja: Kian huoneeseen tuli hänen itsensä valitsema moderni kristallikruunu. 

 Meidän makuuhuoneeseen puolestaan isännan valitsema led-lamppu. 


Kian kylpyhuoneeseen saatiin jo suihkuseinä asennettua sekä muutkin tarpeelliset jutut. Eli nyt alkaa olla valmista. 

 

Meidän kylppäri odottaa vielä suihkuseinää, koska aikaisemmin käynyt mittamies ei ollutkaan mitannut kunnolla seinän leveyttä. No, palauttivat meille sentään mittamiehen käynnistä veloitetut 20 € takaisin. Ensi viikolla sitten paremmalla tuurilla.... Muuten meidänkin kylppäri alkaa olla valmis. 


Yläkerran vieraswc on myös suihkuverhon tankoa vaille valmis. Tässä kuvassa ei näy vielä peiliä ja lamppua mutta nekin ovat jo itse asiassa seinässä. 


Keittiössä on melkein valmista. Vielä puuttuu alakaappien ovet, jotka puuseppä asentaa tänään. Sitten vain uuni, keittolevy, jääkaappi ja astianpesukone paikoilleen. Eilen kävi Silestonen miehet asentamassa pöytätasot. Kallistahan tuokin oli: seinäkaappien ja saarekkeen tasot maksoivat yhteensä vajaa 1200 €, sisältäen kuljetuksen ja asennuksen. Toivotaan, että on hintansa arvoinen. 


Ja sitten vähän näitä ennen / nyt kuvia. Lisää ensi viikolla, kun kaikki on valmista! 






torstai 21. tammikuuta 2016

Mikä täällä Kanarialla ärsyttää

Näitä Kanarian saaria kutsutaan myös onnellisten saariksi mutta ei se elämä täällä aina niin onnea ole vaikka aurinko paistaakin n. 300 päivää vuodessa ja keskilämpötila on 20 asteen paremmalla puolella. Toki se ehkä vähän helpottaa... Voisin veikata, että kyllä monet asiat ärsyttäisivät vielä enemmän jos ilmasto-olosuhteet muistuttaisivat vaikkapa Suomea. Tosin silloin emme ehkä asuisi täällä :-) 

Aikaisemmin ärsytyskynnys oli huomattavasti nykyistä alhaisemalla tasolla. En voi sanoa, että olen "oppinut" paikallisille tavoille vaan enemmänkin sopeutunut niihin.  Ulkosuomalai- nenhan käy jatkuvasti läpi näitä asioita ja pyrkii sompailemaan omien, lapsuudesta opittujen arvojen & asioiden sekä nykyisen kotimaan tapojen välissä. Espanjaa ja espanjalaisia ei saa järjestelmälliseksi muutettua, joten turha täällä on julistaa että miten asiat Suomessa tehdään. Parasta vain ottaa parhaat puolet molemmista kulttuureista ja yrittää purra hammasta aina tarpeen tullen. 

Kuten paikallinen sananlasku sanoo - si no puedes contra ellos, unete a ellos. Eli jos et pysty voittamaan heitä, liity mukaan. 



Meidän perheessä minä suomalaisena olen nopeampi ja herkempi hermostumaan kuin espanjalainen puolisoni. Vaikka hänenkin on välillä vaikea ymmärtää kanarialaisten aivoituksia. Mutta aika usein kuuluu: rauhoitu rakas, rauhoitu. Sen verran suomea hänkin on oppinut näiden vuosien aikana... Mutta mikä sitten täällä Kanarialla ärsyttää? 

- Kanariot eivät osaa liikennesääntöjä. Jopa autokoulun autot ajavat väärin. Ja taksit on kaikista pahimpia. Etenkin liikenneympyrät ovat paikallisille lähes umpisolmuun verrattavia haasteita. Joten kaikki ajavat ulointa kaistaa - ei väliä, että mistä on tulossa tai mihin menossa. Eikä vilkkuja tietenkään kannata käyttää.. 


- Kaupunkialueilla ns. kakkosriviin pysäköinti on melkeinpä sääntö kuin poikkeus. Hätävilkut vain päälle merkiksi; tiedän, että tähän ei saa pysäköidä mutta tulen ihan hetken kuluttua takaisin. 


- Moottoritiellä ajetaan miten huvittaa. Kolme kaistaa ja nopeusrajoitus 120km/h mutta väki ajelee tyynesti 80km/h vauhdilla keskikaistaa tai peräti vasenta. Vaikka oikealla kaistalla ei ole auton autoa. Ja sitten tulee takaa vielä se hullu kamikaze, joka puikkelehtii oikealta kaistalta vasemmalle ja takaisin oikealle 150 km / h. 

- Onnettomuudet moottoriteillä ovat melko yleisiä. Ja ne aiheuttavat järkyttäviä ruuhkia koska vaihtoehtoisia teitä ei ole olemassa. Ne vielä sulatan, niillehän ei mitään voi. Mutta sitä en ymmärrä, että liikenne ruuhkautuu myös moottoritien toiseen suuntaan menevillä kaistoilla. Autoilijat kun lähestulkoon pysähtyvät ihmettelemään, että mitä toisella puolella tietä on oikein sattunut. Eli tuplaruuhka! 

- Ravintoloiden minikokoiset pullot ja tölkit. Mikään ei ärsytä niin paljon kuin se, että parin hörpyn jälkeen lasi on jo tyhjä ja kauhea jano edelleen. Täällä oikeasti maksat enemmän pienestä virvoitusjuomasta kuin isosta oluesta! 


- Elintarvikkeiden epäterveellisyys on täällä täysin normaalia. Kaikki on täynnä säilöntä-, väri- ja muita aineita. E-sitä, E-tätä. Jopa kaupan lihatiskiltä ostettu jauheliha on täynnä kaikkea tätä. Kuten myös kaikki vakuumipakatut lihat, jopa ihan maustamattomat kanafileet. Luomua ei todellakaan ole tarjolla kaikissa kaupoissa ja jos on, niin silloinkin valikoima on todella suppea. Jos haluaa jotain muuta, sitä pitää sitten käydä ostamassa erikoisliikeistä eli lihat erikseen lihakaupasta, hedelmät ja vihannekset eko-kaupasta jne. Siinäpä se päivä sitten mukavasti meneekin kun juoksee ostoksilla kaupasta kauppaan. 

- Muutenkaan ei yhdestä ruokakaupasta saa kaikkea tarvitsemaansa. Vaikka asioisin pelkästään kaupungin isoimmassa ruokakaupassa niin silti en saa sieltä kaikkea, mitä tarvitsen viikottain ruoanlaitossa. Eli ruokaostokset on melkeinpä pakko jakaa viikottain eri kauppoihin - tällä viikolla käyn siellä ja täällä, ensi viikolla tuolla, sitä seuraavalla viikolla puolestaan tuossa ja sitten tässä. 


Näitä silloin tällöin sykettä kohottavia ovat esim.

- Ihmisten "kaksinaamaisuus". Hyvätkin ystävät voivat olla kovia kommentoimaan selän takana. Esim. juhlien jälkeen kehutaan ja kiitellään mutta jälkeen päin kommentoidaan toisille juhlia negatiiviseen sävyyn. Mutta joo, tätähän on kyllä Suomessakin... 

- Tallelokeron kokoiset  lämminvesivaraajat. Tämä on ollut ongelma lähes kaikissa asunnoissa, jossa olemme asuneet. Jos koko perhe haluaa käydä suihkussa, niin vuorot pitää suunnitella tarkkaan. Eikä kannata sitten tiskata astioita sen illan aikana. Meillä esim. nykyisessä kodissa on kolme makuuhuonetta eli varsin isokokoisen perheen koti. Mutta lämminvesivarajaaja on mallia 15 litraa! Suomessa vastaava olisi korkeintaan tarkoitettu keittiön tarpeeseen... No, onneksi viikon päästä pääsemme muuttamaan uuteen kotiin ja siellä tätä ongelmaa ei enää ole. 

- Asuntojen hinnat. Miten ihmeessä asuntojen hinnat ovat lähellä Helsingin tasoa paikassa, jossa keskipalkka on alle 2000 € kuukaudessa. Kiinteistökuplakin puhkesi jo vuosia sitten mutta vieläkään asuntojen hinnat eivät ole läheskään järkevällä tasolla. Ja sitten ihmetellään, että miten yli 30-vuotiaat asuvat vielä vanhempien luona... 

- Asioiden hoitaminen on edelleen hyvin hankalaa ja byrokraattista. Etenkin kaikki viralliset jutut. Pitää olla paperia, kopiota, leimoja jne. Täällä ei tulisi kuulonkaan, että jonain päivänä voisi hoitaa passin uusimisen netissä kuten Suomessa. Oi voi. Kaikki tehdään edelleen kirjallisesti ja henkilökohtaisesti. Vaikka tässä tokin on pieni askel menty eteenpäin viime vuosien aikana. Nykyään esim. residenttien matkustusalennusluvan pystyy tekemään jo sähköisesti kun vielä pari vuotta sitten sitä varten piti joka puolen vuoden välein käydä kunnantalolla hakemassa A4-paperi. Mutta edelleen virastoissa jonottaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. 


- Mañana, mañana. No joo, tätä en edes kommentoi. Lähes kaikki tässä maassa edes joskus käyneet ovat varmasti saaneet tästä omansa. Mañana, mañana - silloin tosiaan pitäisi olla meidän keittiö uudessa kodissa valmis. Sitä huomista edelleen odotellessa... 




maanantai 18. tammikuuta 2016

Lappi keskelle Gran Canariaa

Loppukiri häämöttää remonttiprojektissa. Kaikki muu on jo valmista mutta suihkukaappien ovet ja keittiö puuttuvat vielä. Tai itse asiassa suihkukaappien ovat ovat jo kotona mutta ne pitäisi tulla vielä asentamaan. Mittausmies kävi jo paikalla mutta nyt pitää vielä pyytää erikseen asennusmies - eihän se nyt samalla kertaa voi mitata ja asentaa. Tämä on tätä espanjalaista menoa parhaimmillaan: käy kaupassa ostamassa suihkukaapin ovi, sitten tilaat mittamiehen kotiisi, joka tulee katsomaan että sopiihan valitsemasi ovi varmasti siihen paikkaan, johon sen haluat asentaa. Sitten menet taas kauppaan ja varaat ajan asentajalle, joka tulee sitten asentamaan tuon oven. Ja kaikkeen tähän menee päiviä, viikkoja. Riippuen siitä, että miten kiireinen tuo asentaja on. Me tilasimme mittauksen 2 viikkoa sitten. Hänen piti tulla viime keskiviikkona. Ei näkynyt. Kävimme kaupassa valittamassa, ilmoittivat että tulee tänään. Tuli ja mittasi. Joo, ihan oikeat ovet olette valinneet. Ihan tosi! Ihan ammattilainen piti sitten sitä varten kotiin tilata. No, ei kun huomenna uudestaan samaiseen kauppaan varaamaan sitten se asennus. Varmaa asennuspäivää ja -aikaa eivät kuitenkaan voi kaupassa vielä luvata vaan asentajan pitää vielä erikseen sitten soittaa ja vahvistaa. Että ehkäpä ensi viikolla saamme ne asennettua, jollei suurta jonoa ole olemassa. Mutta onneksi meillä on kolme suihkua ja yhteen tulee näin aluksi vain suihkuverho, joten on edes paikka jossa voimme käydä suihkussa, jos tuo asennus nyt sattuisi venymään ensi kuun puolelle... 

Huonekaluja olemme koonneet tällä viikolla hyvällä menestyksellä: ruokapöytä ja 4 tuolia, tv-taso, kenkäkaappi, yöpöytä ja baarijakkarat 3 kpl ovat jo valmiina. Tai itse asiassa Jesus niistä on ahkeroinut suurimman osan.. Ikea kävi sentään kokoamassa vaatekaapit. Vielä olisi kaksi tuolia ja sohva, nekin valmistuvat varmaankin jo huomenna. Jee! 





Kalusteista lisää kuvia loppuviikolla kun olemme saaneet kaikki kasattua ja paikkoja siistittyä. 

Mutta niin... se keittiö. Senhän piti olla huomenna valmis. Sanoi meidän argentiinalainen puuseppä. Mutta tunnetusti nuo kyseisen maan kansalaiset eivät ole sieltä luotettavimmasta päästä... Onneksi emme ole maksaneet herralle vielä kuin pienen osuuden, joten jos haluaa saada rahansa niin luulisi kaappien pikku hiljaa valmistuvan.

Remonttihan on muuten edennyt loistavasti mutta... niin, ainahan pitää olla se mutta...Nyt pitää vähitellen alkaa hätyyttelemään herraa, jotta saadaan keittiökin valmiiksi ja ensi viikolla sitten muuttohommiin.

Toki kaikenlaista sisustuspuuhaa jää vielä  purtavaksi muuton jälkeekin mutta ehtiihän niitä sitten... Meidän makuuhuoneeseen saimme sentään tapetit seinään. Päädyimme helppoon ratkaisuun eli samaa tapettia kuin mitä meillä on jo nykyisessä asunnossa. Pidämme siitä, joten miksi vaihtaa. 



Kian huoneessa maalattiin yksi seinä kullanhohtoisella kimallemaalilla. 


Muuten seinät ovat valkoiset, puhtaan valkoiset. Kunnes keksimme jotain muuta. Tai jos on edes tarvetta keksiä. Pidämme yksinkertaisesta, selkästä tyylistä. Ja saahan tauluilla sitten tarvittaessa paljon lisäilmettä huoneisiin. 

Toisaalta olemme myös pohtineet olohuoneeseen koko seinän kokoista valokuvatapettia. Koska kyseessä on aika kallis sijoitus niin asiaa pitää tietysti pohtia ihan ajan kanssa. Ja mielellään ensin katsoa, että miltä koti näyttää kun se on valmis ja muuten sisustettu. Jesus keksi, että voisimme laittaa jonkun lumisen Lappi-maiseman. Olisihan se hieno mutta onko se vähän outoa, että Gran Canarialla seinää koristaa luminen maisema... 


Sisustuksen puolesta kyllä sopisi, sillä meillä on huonekalut pääasiassa hyvin pohjoismaalaista tyyliä eli Ikeaa ja JYSKin massiivipuu-huonekaluja. 


Mitä olette mieltä  - sopiiko vai meneekö överiksi ?