sunnuntai 28. helmikuuta 2016

6km matka mukavuusalueen ulkopuolelle

Tuttu ja turvallinen, siinä kaksi varsin yleistä sanaa monille. Vaikka koko elämä olisi kuinka tylsää ja yllätyksetöntä tahansa, vaikka jokainen päivä ja viikko toistaisi itseänsä, ne ovat kuitenkin tuttuja ja turvallisia. Ne eivät sisällä mitään outoa ja yllättävää, eivätkä varsinkaan yllättäviä riskejä.Tylsä elämä ja rutiinit ovatkin monien ensisijainen turvallisuuden lähde. Minkä tahansa uuden ja erilaisen valitseminen taas saattaa sisältää meille tuntemattomia riskejä ja seurauksia. Monet pelkäävätkin näitä niin paljon, että valitsevat suosiolla tylsät, mutta varmasti turvalliset. Se on mukavuusaluettamme ja sille monet meistä ovat jämähtäneet.

Mikäli tähän osaa olla tyytyväinen, upeaa. Mikäli elämän ja rutiinien tylsyys ja yllätyksettömyys kuitenkin tuntuu ikävältä, on korkea aika miettiä toimintaansa. On totta, että mukavuusalueelta poistuminen on pelottavaa ja monesti epämiellyttävää. On myös totta, ettei tämä muutu aina edes tottumuksen myötä. Uudet asiat ovat ja pysyvät pelottavina tai vähintään epävarmuutta synnyttävinä. Tämän ei kuitenkaan tule antaa estää.Mikäli haluaa muutosta, on uskallettava toimia. Siitä ei ikävä kyllä pääse yli eikä ympäri. 

"Ehtii sitä myöhemminkin” moni ajattelee. Mutta se “myöhemmin” ei välttämättä tule koskaan. Mitä aiemmin toimit, sitä pikemmin pääset nauttimaan muutoksen mukanaan tuomista hyödyistä. Täydellistä hetkeä ei kuitenkaan tule todennäköisesti koskaan. Aina löytyy jotain, jonka takia asiaa tekisi mieli siirtää vielä hiukan myöhemmäksi. Mikäli elämäänsä haluaa muutosta, on aivan ensimmäiseksi ja aivan oikeasti hyväksyttävä, että sen eteen on tehtävä jotain. Se ei tapahdu itsestään, ei, vaikka kuinka toivoisi. Vastuu muutoksesta on vain ja ainoastaan itselläsi. Ei pomollasi, perheelläsi, suvullasi, kavereillasi tai puolisollasi. Vain itselläsi. Mukavuusalueelta poistumiseen ja uusien asioiden ja kokemusten tuomiseksi osaksi elämääsi ei ole helppoja keinoja. On vain hoidettava asenteensa kuntoon sekä uskallettava toimia. Mitä aiemmin tämän hyväksyy, sen parempi.

Kysy itseltäsi, haluatko elää loppuelämäsi mielummin melko turvallisesti, mutta myös hiukan tylsästi ja itseääntoistavasti? Vai uskallatko hypätä tuntemattomaan ja kokea jotain uutta. Kumman valitset?

Nämä ovat asioita, jotka pyörivät varmasti monien mielessä. Itsekin huomaan sortuvani siihen tuttuun ja turvalliseen aika ajoin. Mutta onneksi olen myös uskaltanut heittäytyä elämässä seikkailuihin sillä niiden mukana olen saanut kokea paljon asioita. Ja olen oppinut paljon asioita. Loppujen lopuksi en olisi edes tässä, jos en olisi aikoinani uskaltanut hypätä tuntemattomaan. Aikoinani jätin taakse sen turvallisen ja helpon elämän ja hyppäsin tyhjän päälle. Taakse jäi pitkäaikainen parisuhde ja yhdessä ostettu asunto. Halusin elää ja kokea. Lähdin yksin toteuttamaan unelmaani ulkomailla työskentelystä ja asumisesta. Uskalsin ja olin ylpeä&onnellinen siitä. Ja kun huomasin, että elämä kantaa niin nautin vielä enemmän. 

Myöhemmin uskalsin hypätä parisuhteeseen vaikka se tarkoitti sitä, että kotimaa muuttuisi lopullisesti. Mutta se kannatti. Olen onnellisessa parisuhteessa ja meillä on ihana tytär. Olen myös uskaltautunut kokeilemaan uusia asioita vaikka alku ei aina olekaan ollut helppoa. Opettelin lumilautailemaan ja leijasurffaamaan yli 30-vuotiaana. Helppoa se ei ollut vaan kantapään kautta on täytynyt opetella. Mutta niin vain molemmista lajeista tuli rakkaita harrastuksia. Uskaltauduin myös Crossfit-salille vaikka aluksi koko paikka ja laji tuntui pelottavalta. Mutta niin vain olen vuodessa oppinut siitäkin yhtä ja toista, olen nyt melkein 40-vuotiaana vahvempi kuin ikinä uskoin.

 Reilun kuukauden päästä onkin sitten se neljänkympin rajapyykki edessä ja sitä halusin juhlistaa jollakin uudella asialla. Jollakin, joka veisi taas sinne mukavuusalueen ulkopuolelle. Joku ehdotti laskuvarjohyppyä, toinen moottoripyöräkortin hankintaa, kolmas maratonia. Mutta ne eivät houkutelleet. Harkitsin vakavasti osallistumista crossfit-kisoihin (tosin Master eli yli 36-vuotiaiden sarjassa) mutta ne olisivat olleet jo parin viikon päästä eli vähän turhan nopeasti. Mutta kun huomasin, että 1.5 kk päästä kisataan Bestial-race kisa entisellä kotisaarella, niin totesin että tämä se on. Eli edessä on maastoestejuoksu-kilpailu parisarjassa rakkaan puolisoni kanssa. Eli hän lupautui mukaan jakamaan tämän kokemuksen. Ihan huippua! Itse olisin kyllä halunnut vetää pidemmän eli 12 km lenkin mutta puoliso totesi että 6 km saa riittää. No, aloitetaan sillä 😀

Mistä kisassa on sitten kyse? No, tässä vähän kuvia edellisistä kisoista...





Luvassa siis 6 km juoksulenkki, jonka varrella erilaisia "esteitä" jotka on selvitettävä. Tiedossa todennäköisesti vaikeakulkuista juoksumaastoa, kiipeilyä, ryömintää, tasapainoilua, mutaa, vettä ja paljon muuta. Pitänee alkaa harjoittelu tuolla Maspalomasin dyynialueella ja etsiä sopivia aitoja kiipeiltäväksi... 

Vähän haastetta seuraavan 1.5 kk treeneihin ja sitten tuon jälkeen voi kehitellä uusia haasteita.




lauantai 27. helmikuuta 2016

Tämän viikonlopun touhuja

Tämä viikonloppu on ollut varsin ohjelmapitoinen ja rentoa kotosalla oleskelua emme ole ehtineet harrastaa käytännössä lainkaan. Ja itse asiassa se on viime aikoina muutenkin jäänyt aika vähille. Mutta tällaista se välillä on.. Viikonloppu on kuitenkin ollut erittäin mukava, joten "kiire" on ollut vain positiivista kiirettä. 

Lauantaina oli ohjelmassa aamupäivällä Suomi-koulua, jossa meillä oli teemana maaseudun elämä sekä myös Kalevalan päivä. Monille nykypäivän lapsille maaseudun elämä on täysin vierasta ja etenkin täällä Gran Canarialla, jossa ei ole juurikaan edes mahdollisuuksia tutustua "kunnon" maaseutuelämään. Tokihan täälläkin on lehmiä, kanoja, lampaita ja vuohia mutta maatilat eivät ole varsinaisesti kovin houkuttelevia vierailupaikkoja. Täällä eläimet ovat pääasiassa tuontantoeläimiä, joiden oloilla ei ole niin väliä. Poikkeuksena vuohet, jotka elävät täällä osittain puolivilleinä kuten porot Suomessa. 

Mutta päivän tarkoitus oli siis näyttää lapsille, että millaista oli ennen ja millaista on nykyään maaseudun elämä Suomessa. Aloitimme päivän katsomalla Ylen oppiminen -sivustolta aiheeseen liittyvän videon, http://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/08/13/1950-luvun-maatilalla. Sen avulla pääsimme mukavasti päivän aiheeseen. Tutuksi tulivat tyypilliset maatilojen eläimet, maatiloilla käytettävät työkoneet, maatiloilla viljeltävät viljat, vihannekset, hedelmät ja marjat. Eläimien suomenkieliset nimet olivat tuttuja kaikille lapsille mutta vihannekset, hedelmät ja marjat olivat hieman hankalampia. 


Juttelimme myös siitä, että ketä on käynyt Suomessa maatilalla? Mitä eläimiä siellä oli? Oliko peltoja ympärillä ja mitä siellä kasvatettiin? Sekä tietysti juttelimme myös siitä, että mitä niillä eläimillä siellä maatiloilla tehdään. Mitä saadaan mistäkin eläimestä ja miten esim. maito / leipä / kananmunat jne kulkeutuvat ruokapöytään. 



Luimme myös pari aiheeseen liittyvää kirjaa eli Miina & Manu maatilalla sekä Veera ja maatilan eläimet. 

  


Näiden jälkeen leikimme hetken luokkahuoneessa. Normaalisti olisimme menneet ulos leikkimään mutta tällä kertaa koulun pihamaalla tehtiin remonttihommia, joten emme päässeet lainkaan ulkoilemaan. Harmi, sillä tällä kertaa meillä oli suunniteltuna useampikin leikki. Mutta joka tapauksessa tällainen leikki onnistui myös pienessäkin tilassa:

KASVAAKO KURKKU PUUSSA? -LIIKUNTALEIKKI
Tutustutaan kasvisten nimiin ja siihen, kasvavatko ne maan alla (kokonaan tai osittain) , maan päällä,  pensaassa tai puussa.

Kasvaa maan
alla: maahan makaamaan
Kasvaa maan pinnalla:
kyykkyyn sykkyrälle
Kasvaa pensaassa/puussa:
noustaan jonnekin ylös
porkkana
peruna
lanttu
nauris
sipuli
punajuuri
palsternakka
inkivääri
valkosipuli
maapähkinä
salaatit
kaalit
mansikka
kurkku
herne
raparperi
paprika
tomaatti
herkkusieni
ananas
omena
luumu
kirsikka
mustaherukka
vadelma
karviainen
banaani
appelsiini
persikka
kookospähkinä




Toisena aiheena meillä oli Kalevala sillä 28.2. vietetään Suomessa Kalevalan päivää eli suomalaisen kulttuurin päivää. Tällä kertaa kävimme aihetta aika kevyesti sillä viime vuonna meillä oli pääteemana Kalevala ja silloin kävimme aihetta läpi pitkän kaavan mukaan. Mutta tärkeintä oli tietysti se, että lapsille edes jäisi nimi Kalevala mieleen. Lopuksi askartelimme Kalevakorujen inspiroimana omat Kalevalan lintu-korut. Jokainen tietysti omien taitojensa mukaan. 






Tänään oli Maspalomasin karnevaalien kulkuepäivä, joten kouluunkin lapset saivat tulla pukeutuneina. Sen enempää emme karnevaaleja kuitenkaan juhlineet koska ne eivät kuulu suomalaiseen perinteeseen. Monet kuitenkin jatkoivat koulupäivän jälkeen katsomaan karnevaalikulkuetta ja sinne suuntasimme myös mekin. Siellä menikin sitten koko ilta... 


 

 


 


Ja itse asiassa koko yökin meni enemmän ja vähemmän karnevaalitunnelmissa sillä kulkue päättyi meidän kotinurkille ja siellä äänekäs juhlinta jatkui läpi yön. No, onneksi tuota meteliä on vain kerran vuodessa. Ja onneksi sunnuntaille ei ollut ohjelmassa mitään aikaista aamuherätystä. Vaikka muuten päivä olikin ohjelmantäyteinen. Saimme nimittäin ystäväperheitä vierailulle, vähän kuin "tupaantuliaisten" merkeissä. Tai eihän täällä sellaisia juhlita mutta kuitenkin.. Suurin osa Las Palmasin ystävistämme ei ole ehtinyt nähdä kotia vielä remontin jäljiltä vaikka olemme jo kuukauden verran asuneet uudessa kodissa! Mutta kun kaikkien puolisot ovat vuorotöissä niin sopivan päivän löytyminen ei ole aina helppoa. 

Sunnuntai meni siis ihanan leppoisasti ystävien parissa. Koko päivä mukavassa seurassa: lounas, iltapäiväkahvit ja illallinen, klo 12 aloitimme ja vieraat lähtivät klo 20. Mutta kivaa oli kaikilla, aikuiset saivat jutella rauhassa ja lapset touhusivat koko päivän keskenään.

Seuraan liittyivät lounaan jälkeen vielä ystävämme Malagasta eli 2 aikuista ja 2 lasta lisää.


Tarjolla oli tällä kertaa periespanjalainen setti: perunamunakasta, kroketteja, kanaa, lihapullia jne. Ruoat tilasimme meidän vakiopaikasta, josta saa kotiruokaa kotiinvietäväksi kohtuuhinnalla. Jälkkäriksi ihan jätskiä ja samaisen paikan valmistamaa brownieta. Helppoa ja hyvää, kaikki tyytyväisiä. Täällä on se hyvä puoli, että ihmiset eivät stressaa tarjottavista eli kukaan ei odota että pöydässä olisi seitsemäätoista itsetehtyä herkkua. Tärkeintä täällä on yhdessäolo ystävien kanssa. Kukaan ei arvostele vaikka olisi kaupan valmiit tarjottavat pöydässä vaan ovat kiitollisia siitä, että joku on nähnyt vaivaa ja kutsunut ystävät yhteen. 


Lopuksi kaikki auttoivat siivouksessa joten 15 minuuttia vieraitten lähdön jälkeen koti oli kunnossa, neiti nukkumassa ja me sohvalla lepäämässä. Huomenna taas arki ja aikainen herätys klo 6.50. Nyt nukkumaan siis..



maanantai 22. helmikuuta 2016

"perinteistä" pullaa

Meidän pikkuneiti on kova tyttö leipomaan ja tänään koulusta tullessaan hän ilmoitti, että haluaisi leipoa pullaa abuelalle ja abuelolle eli espanjan isovanhemmille, jotka ovat täällä kylässä. En tiedä, että mistä hän sai idean pullan leipomiseen koska meillä ei kovinkaan usein pullaa leivota vaikka muuten kyllä leivotaan. No, ei muuta kuin ainekset esille, esiliinat päälle ja abuela tuolille istumaan leivontatuokiota seuraamaan.. 

Tällä kertaa kokeilin perinteistä pullataikinaa vähän ei niin perinteisillä aineksilla. Voin korvasin kookosöljyllä, maidon mantelimaidolla ja puolet sokerista kookossokerilla. Eli aavistuksen verran "terveellisempiä" pullia, jos nyt pullista terveellisiä voi saada menettämättä makua & koostumusta. No, näistä tuli kyllä herkullisia - ehkäpä leivomme tulevaisuudessa pullaa vähän useammin. 




Taikinan teimme ihan koneella mutta neiti mittaisi ainekset ja tietysti pääsi sitten pullia pyörittämään. Ja hienoja pullia tekikin. Osasta tehtiin voisilmäpullia ja osasta tehtiin "suklaapullia" eli piilotettiin palanen suklaata pullan sisälle. Nämä tehtiin erityisesti papia varten sillä meidän isäntä on suklaan ystävä ja hänen mielestään kaikki suklaata sisältävä on herkullista. Muut tykästyivät enemmän voisilmäpulliin. Hyviä tuli! 


Tällaisella respetillä tällä kertaa:

5 dl mantelimaitoa
1 dl tavallista sokeria ja 1 dl kookossokeria
1 rkl kardemummaa
1 rkl vaniljaa
1 tl suolaa
1 muna 
2 pussia kuivahiivaa
xx määrä jauhoja 
200 g kookosöljyä

1. Lämmitetään maito reilusti kädenlämpöiseksi ja kaadetaan monitoimikoneen sekoituskulhoon
2. Lisätään sokeri, kardemumma, suola ja kananmuna
3. Lisätään osa jauhoista, pussi kuivahiivaa ja sekoitetaan kunnolla.
4. Lisätään taas jauhoja ja toinen pussi kuivahiivaa. Jatketaan vaivaamista.
5. Lisää kookosöljy ja jatka vaivaamista kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista.

Itse en mitannut jauhoja sen tarkemmin mutta kilon paketti taisi mennä. Lisäilin jauhoja vähitellen kunnes taikina oli sopivaa koostumukseltaan. Parempi jättää hieman löysähköksi kuin että on liian kuivaa ja kovaa. 
Taikinan annetaan kohota vedottomassa paikassa liinan alla n. 40 minuttia. Ja sitten vain leivotaan pullia oman halun mukaan. Voisilmäpulliin tein sormilla kolon, laitoin ripauksen voita ja sokeria. Sitten vain voidellaan ja uuniin 200 astetta kunnes ovat sopivan värisiä. 

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Ravintolatestailuja Gran Canarian eteläosassa

Nyt kun olemme saaneet ensimmäiset vieraat tänne uuteen kotiin niin olemme päässeet vähän testailemaan myös lähialueen ravintoloita. Tokihan sitä voisi ihan oman perheenkin kanssa niin tehdä mutta toistaiseksi ei ole ollut oikein aikaa eikä energiaa. Mutta vieraat ovat aina hyvä syy käydä ulkona syömässä. 

Ja koska vieraat nyt sattuvat olemaan espanjan isovanhemmat eli abuelos, niin totta kai olemme hyödyntäneet mahdollisuuden käydä kahdestaan illallisella. Olimme kuulleet paljon positiivista lähellä sijaitsevasta Samsara-ravintolasta mutta sinnehän ei niin vain menty. Viikonloppuna jos aikoo kyseisessä ravintolassa syödä, niin varaus pitää tehdä noin 5-7 viikkoa etukäteen! Enpä olisi uskonut, että Gran Canariallakin on tällaisia ravintoloita... No, viikolla jono on vähän lyhyempi joten ehkäpä yritämme varata pöytää sitten maaliskuulle kun saamme Suomen isovanhemmat tänne lomalle. 

Otimme siis plan B:n käyttöön. Teimme varauksen Senses-nimiseen ravintolaan, jota moni oli myös suositellut. Mutta kun pääsimme ravintolan ovelle ja vilkaisimme listaa niin totesimme, että ehkä tämä ei sittenkään ole meidän paikkamme. Lista ei vain houkutellut - yhdistelmä espanjalaisia tapaksia, kansainvälisiä ruokia ja jotain aasialaistyylisiä juttuja. Käännyimme ja jatkoimme matkaa. Lähellä oli Fusion restaurant & loungebar -niminen ravintola ja jo listaa vilkaisemalla näimme, että tämä olisi enemmän meidän paikkamme. Pelkkiä aasialaisvaikutteisia ruokia ja itse asiassa koko ruokalista oli niin houkutteleva, että olisimme voineet tilata koko listan läpi. Sitä emme kuitenkaan tehneet mutta varmasti tänne palaamme uudelleenkin testaamaan. Ja tätä paikkaa voimme suositella! 

Nyt nautimme alkuruoaksi parit erilaiset keitot: Tom Kha sekä hot&sour kalakeiton. Pääruoaksi tilasimme aasialaisittain marinoitua sisäfilettä mausteisella kastikkeella nuudelien kera. Kaikki kerrassaan herkullisia ja myös palvelu toimi hyvin. 



Toinen suosittelemisen arvoinen paikka on El Capitan -niminen ravintola San Agustinin rannalla. Sen tyyli ei varsinaisesti ole meidän "suosikkeja" mutta toki kanarialaistakin ruokaa on myös ihan kiva joskus syödä. Ja tänään oli sellainen päivä. Aurinko paistoi taas kirkkaalta taivaalta joten mikä sen mukavampaa kuin tehdä pitkä lenkki rannalla ja sitten käydä rantaravintolassa syömässä mereneläviä. 

Ruoka jäi tällä kertaa kuvaamatta sillä puhelimesta loppu akku mutta söimme alkuruoaksi pulpoa eli suomalaisittain meritursasta kahdella eri tavalla: pulpo a la gallego (eli galicialaiseen tapaan oliiviöljyn, suolan ja paprikajauheen kera)  ja pulpo asado con mojo verde (grillattua mustekalaa vihreän mojo-kastikkeen kera). Etenkin tuo jälkimmäinen eli vihreän mojon kera tarjottu grillattu mustekala oli todella herkullista. Pääruoaksi tilasimme mm. tuoretta kalaa, grillattua mustekalaa ja mustekalarenkaita. Kaikki oli tuoretta ja hyvää. Myös palvelu toimi hyvin ja ruoat tulivat nopeasti vaikka oli sunnuntaina ruuhka-aika. 





Tätä El Capitanoa voi myös suositella lapsiperheille sillä ravintolan takaosassa on lapsille iso leikkipaikka. Ja siellähän meidän neiti viihtyi loistavasti muiden lasten kanssa pari tuntia, hyvä kun syömässä kävi välillä pikaisesti. Näitä leikkipaikkoja ravintoloissa on valitettavasti turhan harvoin eli kun tällainen löytyy niin sinne todennäköisesti myös palaamme uudelleen. Varsinkin kun ruoka & palvelukin oli hyvää. 


Lauantaina vein appivanhemmat puolestaan syömään suomalaiseen ravintolaan eli Kuparipannuun. Olisihan sitä voinut itsekin kotona kokata mutta kun hyvä ravintola on lähellä, niin mitäs sitä turhaan... 

Itse söin herkullista bataatti-chilikeittoa mutta Jesus ja vanhemmat söivät kunnon setin suomi-ruokaa. Alkuruoaksi kylmäsavutartar ja toast skagen, pääruoaksi suomi-lautanen, joka sisälsi noiden lisäkkeiden lisäksi savulohta, kaalikääryleitä ja lihapullia. Kunnollista kotiruokaa! 


Myös Kuparipannussa on pieni lasten nurkkaus, jossa meidän neiti viihtyi loistavasti vaikka seuraa ei ollutkaan. 

Huomenna on taas edessä "arki" eli Jesus on aamuvuorossa ja pikkuneiti puolestaan koulussa Las Palmasissa eli abuelot viettävät aamupäivän ihan keskenään. Todennäköisesti suuntaavat lähellä sijaitsevaan kylpylään, jonne annoimme lahjakortin tänään synttäreitä viettäneelle abuelalle. Huomenna ei siis ravintoloita päästä testaamaan sillä tiistaina on myös "aamuvuorot" edessä. Mutta ehkäpä sitten tiistaina ja/tai keskiviikkona sillä torstaina isovanhemmat suuntaavat jo takaisin Madridiin. No, onneksi lisää vieraita on tulossa eli pääsemme testailemaan lisää ravintoloita lähiviikkoina :-) 










perjantai 19. helmikuuta 2016

Sataa, sataa, ropisee...

Talvi tuli Gran Canarialle kertaheitolla. Alkuviikolla kylmyys ja pilvet valloittivat saaren pohjoisosan ja pikkuhiljaa se levisi myös tänne etelään. Eilen saimme etelässä vain pienen sadekuuron mutta yöllä sitten laajempi sadealue saapui ja tänään on sitten tullut kuuroja pitkin päivää. Ja tuolla pohjoisessa on vettä tullut sitten oikein kunnolla. Ja vuorilla lunta!! Totta, tällä Euroopan etelälaidallakin voi sataa lunta kun tarpeeksi korkealle mennään. 

Kuvat tältä päivältä: 


Ihan joka vuonna ei lunta täällä nähdä mutta aina parin vuoden välein kuitenkin. Ja voitte kuvitella, että miten eksoottista tuo valkoinen moska on näille kanarialaisille. Sitä lähdetään ihmettelemään koko suvun voimin vaikka tiet on suljettu ja ihmisiä pyydetään poistumaan paikalta. Ja sitten ihmetellään, että kun autot luisuu tieltä ja on pahoja ruuhkia muutenkin kapeilla vuoristoteillä. 

Kylmää on ollut täällä rannikollakin, tänä aamuna matkalla Las Palmasiin mittari laski pahimmillaan 10 asteen tuntumaan.


Eikä tässä päivän mittaan ole lämpö näistä lukemista kauheasti noussut, noin 12-15 asteessa on päivälämpötilat pyörineet. Vilpoista on! 

torstai 18. helmikuuta 2016

Mitä meillä syödään?

Viime aikoina on ulkosuomalaisten blogeissa pyörinyt kirjoituksia siitä, että miten uusi kotimaa on vaikuttanut jääkaapin sisältöön ja ruokailutottumuksiin. Näitä juttuja on aina mielenkiintoista lukea koska ruoka on lähellä sydäntäni. Siitä on mukavaa lukea, sitä on mukava laittaa mutta vielä mukavampaa syödä :-) 

Viime aikoina remontti- ja muuttokiireet ovat veloittaneet aikaa ruoanlaitolta ja syöminen on itsellä ollut vähän huonolla huomiolla. Puolisolle ja pikkneidille olen kyllä tehnyt kunnon lounaan ja illallisen mutta itsellä on syöminen ollut vähän sitä sun tätä. Mitä on kiireessä ehtinyt haukkaamaan.. Ja sama linja jatkuu vaikka remontti ja muutto on jo saatu valmiksi. Mutta nyt kun pitää ajella joka aamu Las Palmasiin ja viettää siellä koko päivä niin itse syön lounaaksi sitten mitä milloinkin. Välillä sämpylän rautakaupan kahvilassa, välillä salaatin Ikean kuppilassa, välillä evääksi ottamaani salaattia ja joskus taas napsin ajellessa jotain "valmisruokaa", joten olen käynyt hakemassa meidän vakiopaikasta. Siellä myydään ns. kotiruokaa mukaan vietäväksi ja sieltä on tullut viime aikoina haettua säännöllisesti ruokaa jopa useamman päivän tarpeeseen. Meillä kun on isännällä työn puolesta ns. lounasseteli mutta valitettavasti tämä on sellainen versio, että niitä ei pysty säästämään ja käyttämään sitten normaalisti ravintolassa vaan heillä on kortti, josta pystyy kerralla laskuttamaan vain päiväsumman. No, tämä paikka on ottanut kortin haltuunsa ja he sitten kerran päivässä vetävät kyseisen summan ns. tilille ja näin meille kertyy saldoa, jota voimme käyttää hakemalla kotiin valmista ruokaa. Kätevää! Ruoka itsessän ei ole kovinkaan kummoista vaan nimenomaan espanjalaista/kanarialaista kotiruokaa mutta kyllä sitäkin syö kun ei muutakaan ole tarjolla :-) Tai ei tarvitse itse kokata... 

Eli näin siis asiaan - meillä ei asuinmaa ole vaikuttanut juurikaan jääkaapin sisältöön tai ruokailutottumuksiin. Ainakaan jos itse saan valita. Esim. Espanjan ylpeyttä eli paellaa syön, jos ei muuta ole tarjolla mutta ei kuulu omiin lempiruokiin ja sitä en esim. koskaan itse kotona valmistaisi. Puoliso on joskus vuosia sitten tehnyt pari kertaa vieraillemme mutta sen jälkeen ei ole meillä taidettu paella kotona syödä. Vaikka hyvin se onnistuikin :-) 


Toinen isännän "bravuuri" on lampaanviulu, jota sitäkin on syöty viimeksi vuosia sitten. Sekin onnistui loistavasti. Mutta puoliso ei valitettasti ole kovinkaan innokas kokki vaan ruoanlaitto jää 99.9% minun vastuulleni. Onneksi isäntä on kuitenkin mukava "ruokittava" sillä hän on varsin kaikkiruokainen ja aina syönyt tyytyväisenä kaikki tarjoamani ateriat. 


Meillä ei siis juurikaan laiteta eikä syödä espanjalaista eikä kanarialaista ruokaa. Itse en siitä juurikaan pidä eikä puolisokaan sitä kaipaile. Se on omaan makuuni liian mautonta, tasapaksua. Kuten myös suomalainen ruoka. Sitäkään ei meillä juurikaan laiteta. Ainoastaan erilaiset lohiruoat ovat ehkä lähinnä suomalaista ruokaa, jota meillä syödään. Ja ehkä kerran teen makaronilaatikkoa. 

Mitä meillä sitten syödään? No, aikaisemmin söimme valtavasti pastaa. Melkeinpä joka päivä lounaaksi eli olimme todellisia pastan suurkuluttajia. Erilaisia suosikkireseptejä minulla oli varmasti parikymmentä ja niiden lisäksi erilaiset kokeilut päälle. Mutta nykyään pastan syöminen on meillä jäänyt ja sitä syödään ehkä max. kerran kahdessa viikossa. Miten pasta-addiktiosta pääsi sitten eroon? Itsellä auttoi se, että jätin aamupalaksi nauttimani leivät pois ruokavaliosta ja sen jälkeen ei ole enää pastaakaan tehnyt mieli. Toki meillä edelleen pastaa keitetään sillä se sattu olemaan pikkuneidin lempiruokaa. Yritän kuitenkin käyttää muuta kuin normaalia valkoista pastaa eli täysjyväpastaa, ruispastaa, kaurapastaa, spelttipastaa jne. 

Pastaa meidän tapaan eli teen kastikkeen syvään pannuun ja lisään sitten keitetyt pastat sinne. Koko setti vain pöytään! 



Riisiä sellaisenaan meillä ei juurikaan syödä lisäkkeenä. Risottoa toki teen joskus, ehkä kerran, kaksi kuukaudessa. Mutta meillä riisin on korvannut quinoa, jota käytän ihan sellaisenaan lisäkkeenä mutta olen tehnyt quinoasta myös sushia ja risottoa. Toimii hyvin ja on paljon terveellisempää. Quinoaa käytän myös paljon erilaisten ruokaisten salaattien pohjana.
            
                                                         Quinoa&lohi "causa" 

                                                      Quinoa sushia passionhedelmä-kastikkeella 

                                                        Quinoaa ja curry-kanaa 

                                                Quinoaa ja butter chicken- kanaa 


Perunaruokia meillä ei syödä oikeastaan lainkaan. Itse en ole koskaan perunasta pitänyt eikä meillä muutkaan perheen jäsenet siitä niin välitä. Espanjassa ei syödä perinteisiä keitettyjä perunoita, joten puoliso ei ole koskaan oppinut niitä syömään. Ja pikkuneiti ei voi esim. sietää perunamuusia. Keitettyjä perunoita on syönyt joskus Suomessa mutta espanjalaisista perunoista ei kuulemma tykkää. 

Toki täällä kanarialla syödään myös perunoita eli ryppyperunoita, papas arrugadas. Pikkuperunoita, jotka keitetään kuorineen päivineen hyvin suolaisessa vedessä ja syödään sitten paikallisen mojo-kastikkeen kera. Näitä mojo-kastikkeita on kahta erilaista, punaista ja vihreää. Punaisessa on valkosipulia, oliiviöljyä, punaista paprikaa, viinietikkaa ja mausteita. Ja tekijästä riippuen myös chiliä potkua antamassa. Tämä sopii erityisen hyvin ryppyperunoiden (papas arrugadas) kanssa. Vihreässä on korianteria, vihreätä paprikaa, valkosipulia, oliiviöljyä, viinietikkaa ja mausteita. Tämä taas sopii paremmin esim. kala- ja äyriäisruokien kanssa. 




Meillä ei myöskään syödä juurikaan punaista lihaa. Isännälle saatan joskus ostaa sisäfileepihvejä, ehkä kerran kahdessa-kolmessa kuukaudessa. Ja suurin piirtein yhtä usein tulee valmistettua porsaan sisäfilettä. Toki ravintolassa saatan joskus itsekin kunnon pihvin tilata, jos sellaiseen ravintolaan satumme. Myöskään jauhelihaa ei meillä kauheasti käytetä. Kanajauhelihaa saatan satunnaisesti ostaa, jos sellaista on myynnissä. Ja naudan jauhelihaa joskus esim. lasagnea tai bolognese-kastiketta varten. Mutta näitä tulee ehkä laitettua kerran kahdessa kuukaudessa. 

Meillä syödään siis pääasiassa kana- ja kalaruokia. Etenkin lohta meillä syödään usein mutta lisäksi myös muita kala- ja äyriäisruokia. 

                                             Lohta passionhedelmä-kastikkeella 

                                               Sinisimpukoita tomaattikastikkeella
 
                                                       Lohicevicheä kolmella eri tapaa

                                                              aasialaista tonnikalaa

                                                                    Kalapihvit 

                                                          tonnikalatartar 

                                                                     Kalacurry 

                                                          Paistettua tonnikalaa

Kanaa meillä syödään melkein päivittäin. Pääasiassa kananfileepihvejä mutta satunnaisesti myös kananjauhelihaa tai kananrintafileitä. 

                                                   Kanavartaita ja couscousia 

                                                  Erilaisia täytettyjä kananrintafileitä. 


                                      Kana erilaisten intialaisten kastikkeiden kanssa

                                                             Satay-kanavartaita 

                                                                   Tom kha gai-keittoa 

Meillä siis syödään nykyisin hyvinkin aasialaista ruokaa mutta vaikutteita tulee kaikista idän keittiöistä marokkolaisesta aina japaniin asti. Ja samanlaiset ovat suosikit kun esim. suuntaamme ravintolaan - yleensä aina valinta on kiinalainen, japanilainen, vietnamilainen, malesialainen, intialainen, nepalilainen, libanonilainen, marokkolainen tai muu vastaavaa. Meillä siis rakastetaan mausteita ja mausteisia ruokia. Eikä haittaa, jos on vähän tulista. Tai vähän enemmänkin... 

Toisella suunnalla meidän suosikkeja ovat meksikolainen ja perulainen. Puolisoni on asunut lapsuudessaan muutaman vuoden Perussa ja sitä kautta ovat perulaiset maut kulkeutuneet heidän perheen suosikeiksi. Ennen kuin perulaisesta keittiöstä tuli maailmanlaajuisesti suosittua. Itse tutustuin perulaiseen keittiöön oikeastaan vasta täällä Gran Canarialla sillä Las Palmasissa on muutamia kivoja perulaisia/perulaisvaikutteisia ravintoloita. Ja ne ovat olleet meidän suosikkeja. Ja sellaiseen taidetaan suunnata myös huomenna! Puolison vanhemmat saapuivat tänään meillä viikon vierailulle ja vakiolounaspaikka meillä on aina Segundo Muelle- ravintola Las Palmasissa. Siellä yhdistyvät meidän suosikit eli aasialainen ja perulainen keittiö.