sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Koulussa, koulusta, kouluun...

Tämä viikonloppu on mennyt kirjaimellisesti koulussa, koulusta, kouluun. Ja huomenna jatketaan samalla teemalla. Eilen oli ohjelmassa Suomi-koulu, tänään kävimme tutustumassa pikkuneidin koulun uuteen primaria (ala-aste) projektiin, iltapäivä meni Las Palmasin Amerikkalaisella koululla ja huomenna puolestaan käymme tutustumassa yhteen yksityiskouluun täällä Gran Canarian eteläosassa. Ja kaikki illat olen vielä pyörinyt netissä etsimässä tietoa kouluista, lukemassa kokemuksia erilaisista menetelmistä jne. Ihan älyttömän mielenkiintoista!

Moni Suomessa varmasti ajattelee, että miksi pitäisi olla kiinnostunut kouluista, opetusmenetelmistä jne. No, Suomessa ei ehkä tarvitse olla koska keskimäärin koulut tarjoavat samat välineet opetuksen suhteen. Mutta täällä Espanjassa tilanne on toinen ja tarjolla on sellainen viidakko, että sopivan koulun valitseminen käy melkeinpä työstä. Tarjolla on yksityisiä kouluja erilaisilla metodeilla, eri kielillä ja erilaisilla  suuntautumisvaihtoehdoilla. Lisäksi on tarjolla valtion tukemia yksityiskouluja, joista tosin monet ovat uskonnollisia. Niissäkin on eroja niin menetelmien kuin tarjolla olevien kielien suhteen. Osa maksaa enemmän, osa vähemmän. Joihinkin on todella vaikea päästä sisälle kun taas joihinkin pääsee helposti. Ja sitten on tietysti vielä julkiset, joita on todella hyviä ja todella huonoja. Ja kaikkea siltä väliltä. Eli valitse niistä sitten se "oikea". 

Meilläkin on nyt menossa eri vaihtoehtojen kartoitus koska koulumatka on nyt uudesta kodista se 50 km suuntaansa. Toki se ei täällä ole mitenkään harvinaista vaan paljon etelässä asuvia lapsia käy koulua Las Palmasissa. Vaikka tiettävästi hyviä kouluja on tarjolla nykyään myös täällä etelässä. Moni varmasti olisi täysin tyytyväinen tarjolla oleviin vaihtoehtoihin ja valitsisi sen lähimpänä olevan. Mutta me olemme siinä mielessä vähän "outolintuja" että olemme valmiita ajamaan sen yli 100km päivittäin, jos koemme että näin saamme tarjottua pikkuneidille parhaan mahdollisen koulun. Parhaalla en nyt todellakaan tarkoita, että kyseessä olisi saaren parhaimmaksi ja kalleimmaksi valittu koulu vaan sitä, että se tarjoaa parhaimmat mahdollisuudet oppimiseen juuri meidän pikkuneidille. Mikä tekee sitten kyseisestä koulusta niin erinomaisen. No, syitä on lukuisia mutta tärkeimpänä tietysti metodi eli kyseessä on Montessori-koulu ja me luotamme siihen menetelmään 100%. Se tuo niin paljon hyvää mukanaan.
Mielestäni se valmistaa lapsia parhaiten tulevaisuuden haasteisiin: siellä kasvaa itsenäisesti ajattelevia ja toimivia lapsia, jotka eivät tarvitse aikuisen hyväksyntää jokaiselle tekemiselleen vaan ovat oma-aloitteisia ja luovia. Ja lisäksi lapset omaavat hyvät sosiaaliset taidot. Muun muassa... 

Mikä sitten perinteisessä menetelmässä on sellaista, että emme sitä niin arvosta. No, ensinnäkin voin rehellisesti myöntää että olen elävä esimerkki nykyisen menetelmän epäonnistumisesta. Tai joku ehkä ajattelisi, että onnistumisesta mutta olen toista mieltä. Olen onnistuneesti päässyt järjestelmän läpi ja vielä melko hyvillä arvosanoilla näkemättä juurikaan vaivaa asian eteen. Asioiden lukeminen sen verran, että ne pysyivät kokeeseen asti päässä ja sen jälkeen pois mielestä ikuisiksi ajoiksi. Enkä usko olevani ainoa, joka on tämän kokenut. Sitä tuli opiskeltua 15 vuotta niin, että mieleen ei jäänyt kovinkaan monia niistä asioista. Mihinkään en ole myöskään niitä asioita myöhemmin tarvinnut. Sikäli sääli, että kaikkien opiskelujen jälkeen joudun edelleen toteamaan että en koe olevani hyvä oikein missään. Siis niin, että voisin sitä taitoani esim. muille jakaa. Tämän tajuaminen joku aika sitten oli pienen "kriisin" paikka. Meillä oli eräiden äitiystävien kanssa puhetta omista erikoistaidoista, joita voisi jakaa muille. Yksi esim. on taitava kotikampaaja ja tarjoutui esim. maksutta leikkaamaan hiuksia. Toinen taas osaa ommella kaikenlaista. Yksi tarjoutui vetämään äiti-lapsi joogaa ja toinen taas fysioterapeuttina tarjoutuu helpottamaan hartiajumeja. No, mitäs minä sitten voi tarjoutua tekemään. En niin yhtikäs mitään. En koe hallitsevana mitään sellaista, josta olisi toiselle mitään hyötyä. En vaikka olen käynyt läpi arvostetun suomalaisen peruskoulun, lukion ja päälle ammattikorkeakoulun. Että se niistä taidoista... Ja ehkäpä siis siksi haluan tarjota lapselleni jotain muuta.

Kia on tällä hetkellä 3-vuotisen infantilin eli esikoulun toisella luokalla ja vielä yksi vuosi on jäljellä ennen kuin pakollinen primaria alkaa 6-vuotiaana. Periaatteessa puhutaan vapaaehtoisesta esikoulusta mutta käytännössä kaikki lapset osallistuvat siihen koska erillisiä päiväkoteja ei ole enää yli 3-vuotiaille.
Nyt siis pohdimme, että vaihdammeko koulua viimeiseksi vuodeksi vai olisiko vaihto parempi vasta vuoden päästä eli saisi jatkaa tämän infantilin loppuun tutussa koulussa ja tutulla Montessori-menetelmällä. Vai jatkammeko kenties vielä infantilin jälkeenkin samassa Montessori-koulussa. Tänään kävi nimittäin mielessä sekin, että kuinka ihana olisikaan Montessori primaria.. Ei tylsää istumista ja asioiden ulkoa opettelua, ei tuntikausien kotiläksyjä. Hmmmm... Kuulostaa mahtavalta!



Tänään kävimme siis tutustumassa nykyisen koulun eli Gran Canarian Montessori-koulun primaria projektiin. Tai siis koulu on jo siinä vaiheessa, että rakennusta remontoidaan ja opettajia valitaan eli syksyllä virallisesti alkaa opetus. Olimme todella vakuuttuneita näkemästämme ja kuulemastamme: asiaa on selvästi valmisteltu huolella. Omaan mieleeni jäi voimakkaasti seuraava ajatus:
Jos haluamme auttaa lasta muuttamaan maailmaa, luo opetusjärjestelmä jossa lapsia ei tarvitse ohjata.
Eli toisin sanoen, lapsia pitää opettaa ajattelemaan. Eli opettelemaan ulkoa asioita tai toistamaan opettajan kertomia asioita. Ja juuri tätä on Montessori parhaimmillaan: auta minua ajattelemaan itse!


Istuimme 4 tuntia kuuntelemassa koulun johtajien visiota & ajatuksia tulevasta ja tulimme koko ajan vakuuttuneemmaksi siitä, että tämä on parasta mitä voimme tarjota Kialle. Jos se sitten edellyttää päivittäistä 100km ajamista, niin olkoon se sitten minun lahjani hänelle. Kia itse rakastaa kouluaan ja on siellä onnellinen joten mikä minä olen sitä häneltä pois ottamaan. Toki olisi ihanaa, jos tässä lähellä olisi vastaava koulu mutta kun sellaista ei valitettavasti tällä hetkellä ole. On vain niitä perinteisempiä kouluja, joiden ideologioista ja tarkoitusperistä en ole niinkään vakuuttunut. No, kaipa ne on kuitenkin käytävä katsomassa ja annettava niillekin mahdollisuus. Ehkä yllätymme.

Huomenna siis ensimmäinen etappi sillä saralla. Kyseisestä koulusta emme tiedä kauheasti etukäteen sillä se on niitä ainoita yksityisiä, joissa ei ole ketään ystäviemme lapsista. Myöskään nettisivut eivät juuri tietoa antaneet. Kukaan ei ole myöskään osannut sanoa sen enempää koulusta. Eli aika avoimin mielin menemme tutustumaan. 

Nyt siis nukkumaan ja keräämään energiaa vierailuun sillä viikonloppu on ollut melko ohjelmapitoinen. Mutta kuitenkin hauska. Vai miltä kuulostaa kansainvälinen food fair-ruokatapahtuma koulun järjestämänä. No, täällä monet yksityiskoulut järjestävät erilaisia varankeruutapahtumia ja tämä American School food fair on yksi kivoimmista. Kyseisessä koulussa eli Las Palmasin Amerikkalaisessa koulussa on paljon kansainvälisiä perheitä ja tähän tapahtumaan perheet tuovat sitten erilaisia oman alueensa ruokia & herkkuja myytäväksi. Koulun pihamaa oli siis yhtä suurta "ravintola-aluetta" ja ohjelmaakin oli tarjolla. Söimme, kuuntelimme musiikkia ja tapasimme ystäviä. Loistava iltapäivä! 







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti