perjantai 4. maaliskuuta 2016

Palkoista ja vähän muistakin työjutuista

Olen ollut pikkuneidin syntymästä alkaen kotiäitinä - ensin tietysti äitiyslomalla ja sitten vuorotteluvapaalla kunnes niiden jälkeen oli valittava, että jatkanko töissä vai jatkanko kotona oloa. No, eipä ollut paljon miettimistä. Kotona totta kai, kun siihen on kerran mahdollisuus. Toki sitä välillä mietityttää ansioluettelossa olevat tyhjät kohdat, tulevaisuuden pieni eläke ja kotiäidin elämän osittain yksinäisyys. Joo, kyllä välillä pohdin paluuta takaisin työelämään. Mutta toistaiseksi se ei ole kannattavaa. Ihan siitä syystä, että palkat ja työelämän vaatimukset eivät täällä oikein kohtaa perhe-elämän kanssa. Täällä tehdään esim. iltavuoroja ja viikonloppuja vailla mitään erityiskorvauksia. Monilla aloilla on pakko tehdä ns. jaettua työvuoroa eli ensin aamupäivällä ja sitten siestan jälkeen uudelleen iltapäivällä/illalla. Ylitöistä ei käytännössä makseta mitään korvauksia ja monilla aloilla niiden tekeminen on pakollista, jos haluaa pitää työnsä. Lapsen sairastuessa ei todellakaan ole mahdollista jäädä lasta kotiin hoitamaan. Vakituista työpaikkaa on tällä hetkellä lähes mahdotonta saada, työehtosopimuksia ei ole juurikaan olemassa ja edes työsopimuksia ei välttämättä tehdä. Tai jos tehdään, niin pienemmällä tuntimäärällä kuin mitä oikeasti teet.
Ja noihin kun vielä lisää surkean palkan niin eipä tarvitse paljon miettiä... 




Täällä on tällä hetkellä lain määräämä minimipalkka on 764 € kuukaudessa, joka on esim. tyypillinen kotiapulaisen palkka.  Keskipalkka on tällä hetkellä Kanarialla vajaa 1400 € (netto) ja sen tienaa esim. toimistotöissä. Parhaiten palkattuja ovat esim. kunnan palveluksessa olevat virkamiehet ja finanssialan työntekijät. Ja kuten muuallakin, miehet tienaavat keskimäärin enemmän kuin naiset. 

Täällä ansiot ovat yleensä hyvin salaista tietoa ja esim. verotiedot eivät ole julkisia, kuten Suomessa. Tänään kuitenkin paikallisessa sanomalehdessä oli juttu, jossa kerrottiin espanjalaisen ruokakauppa Mercadonan työntekijöiden palkoista. Siellä aloituspalkka on 1109 € / kk (netto) ja nousee siitä sitten vähitellen ensimmäisten vuosien ajan. Korkeimmalle palkkatasolle pääsee neljän vuoden työsuhteella ja silloin nettopalkka on 1429 € / kuukaudessa. 


Mercadona on maanlaajuinen ruokakauppaketju, joka on tunnettu melko edullisista hinnoistaan. Mutta kuitenkin niin, että kaupoissa on aina esim. liha- ja kalatiskit sekä hyvät hedelmä- ja vihannesvalikoimat. Myös palvelu on yleensä ystävällistä ja tehokasta. Toisin kuin monissa muissa espanjalaisissa kaupoissa... Johtunee siitä, että kyseiseen ketjuun ei oteta työntekijäksi ketä tahansa vaan töihin päästäkseen on läpäistävä monia testejä. Mutta työpaikat ovat haluttuja, koska palkka on kuitenkin suht hyvä ja lisäksi yhtiöllä on oma työehtosopimus. Näin ollen työaikoja noudatetaan ja esim. jaetut vuorot ovat erittäin harvinaisia. Ja kaupat ovat avoinna sunnuntaisin vain tiettyinä päivinä vuodesta. 

Palkat eivät siis ole täällä kovinkaan korkealla tasolla. Toki elämä on "edullisempaa" kuin Suomessa mutta ei se täälläkään enää mitään halpaa ole. Esim. asuntojen hinnat ovat helposti Suomen tasoa. 

Jos sitten ajattelisi, että lähtisi takaisin työelämään niin edessä olisi myös paljon kuluja. Ensimmäisenä jonkun hoitajan palkkaaminen pikkuneidille. Täällä kun lapset pitää viedä ja hakea koulusta eikä puoliso vuorotöittensä vuoksi siihen kykene kuin joskus. Ja tietysti hoitajaa tarvittaisiin niiden tuntien ajaksi kun jompi kumpi tai molemmat ovat töissä ja lapsi ei ole koulussa. Täällä kun ei ole tapana jättää lapsia yksin kotiin, saatikka että ne menisivät omatoimisesti kouluun. Ehkä yläasteella saatetaan antaa lapsien kulkea omatoimisesti kouluun mutta sitä ennen ei missään nimessä. Eikä lapsien anneta myöskään olla yksin kotona ennen tai koulun jälkeen. Eli sitä hoitajaa todellakin tarvitaan ja sille jos pitää maksaa se minimipalkka eli n. 750 € / kuukaudessa niin eipä siitä omasta palkasta paljoa käteen jäisi... Rahallisesti ei siis työskentely ole kannattavaa vaikka kotona ollessani en tietenkään saa mistään minkäänlaisia korvauksia tai tukia. 

Tämä on ollut yhteinen päätöksemme eikä puolisoni halua palkata ketään kotiapulaista meille sen takia että minä lähtisin töihin tienaamaan muutamia satoja euroja kuukaudessa meille. Onneksi puolison työtilanne ja palkka on tällä hetkellä sellainen, että tämä on mahdollista. 

Tokihan sitä välillä kaipaa työelämän haasteita ja toki haluaisin vielä jossain vaiheessa töihin palata. Mutta mitä tekemään, niin sekin on vielä aika avoinna. En välttämättä näe enää itseäni matkailualalla - se on nähty ja koettu. Mutta toisaalta tällä saarella se nyt sattuu olemaan pääelinkeino eli valtaosa työpaikoista nyt liittyy tavalla tai toisella matkailuun. 
Olen kovasti pitänyt myös työstäni Suomi-koulun opettajana ja myös käymäni Montessori-kurssit ovat vieneet kiinnostusta aivan toiseen suuntaan. Opettajaksi opiskeleminen nyt on jo myöhäistä mutta ehkäpä jotain lapsiin liittyvää voisi tehdä tulevaisuudessa. Mutta mitä, hyvä kysymys... Pari vuotta kävin pitämässä lasten kokkaustuokiota Kian koulussa ja se oli kyllä todella mukavaa puuhaa. Mutta riittäisikö sellaisesta asiakkaita näinkin pienellä saarella. Toisaalta, täällähän ei ole tunneta esim. kotitaloustunteja kuten Suomessa, joten sikäli voisi jotain markkinoita olla olemassa. 

Myös muut uravaihtoehdot ovat käyneet mielessä? Joskus oli mielessä urheiluhierojaksi kouluttautuminen. Sitä voisi helposti tehdä omien aikataulujen mukaan ja tarvittaessa jopa kotona. Myös liikunta-alan jutut ovat käyneet mielessä - onhan se tärkeä osa elämääni. Toisaalta taas kiinteistönvälitysala on myös aina houkutellut - opastyössä kun oppi tuon myymisen jalon taidon. 

En oikein osaa päättää, kuten varmasti huomaatte. Mutta onneksi tämä ei nyt vielä ole ajankohtaista joten annetaan ajatusten hautua vielä jonkin aikaa. Kun hetki on oikea, niin varmasti ajatuksetkin ovat selkeämmät. Tällä hetkellä päätyöni on siis vielä kotona - pikkuneidin kanssa ja kodin parissa. Koen, että tärkeää työtä sekin. 

Ensi viikon tiistaina 8.3. vietetään muuten kansainvälistä naisten päivää, jota on maailmalla vietetty jo 1900-luvun alkupuolelta lähtien.  Ja monissa maissa kyseinen päivä on myös virallinen juhlapäivä. Joten hyvää naistenpäivää kaikille maailman naisille! 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti