lauantai 5. maaliskuuta 2016

Tapaaminen opettajien kanssa

Kouluvuosi on päässyt jo yli puolenvälin ja meillä oli viime viikolla ohjelmassa tapaaminen pikkuneidin opettajien kanssa. Näitä järjestetään heidän koulussaan yleensä 2-3 kertaa vuodessa ja meille tämä oli nyt vuoden toinen tapaaminen. Ja kolmas on sitten lukuvuoden loppuvaiheessa eli käytännössä joskus touko-kesäkuun vaihteessa. 

Tämän kertainen tapaaminen oli hyvin perusteellinen katsaus siihen, että missä tällä hetkellä mennään. Kaikkiaan juttelimme 1.5 tuntia ja enemmänkin olisimme saaneet käytettyä. Mutta toki kaikki tarpeellinen tuli selvitetyksi. Eli se, että neidillä menee koulussa hyvin. Hän on sosiaalisesti aktiivinen, kielitaito on ikäistensä tasolla (mikä monikielisessä perheessä ei aina ole itsestäänselvyys) ja muutenkin kaikki taidot ovat hallussa. 




Tavallisessa koulussahan kaikki oppilaat etenevät suurin piirtein samaa tahtia. Joku oppii ja joku toinen ei mutta tahtia ei paljon hidasteta. Täällä esim. esikoulussa tahti on jo hurja ja käytännössä "edellytetään" että lapsi osaa lukea ja kirjoittaa 6-vuoteen mennessä kun ns. ala-aste alkaa. Siellä ei enää kauheasti näitä taitoja opetella vaan mennään eteenpäin ja jos et pysy perässä, niin ketään ei välttämättä kiinnosta. Mitään tukiopetusta tmv. ei täällä juurikaan tunneta. 

Montessori-koulussa tilanne on kuitenkin täysin erilainen sillä luokassa on eri ikäisiä lapsia. Esim. pikkuneidin luokalla nuorimmat ovat 3-vuotiaita ja vanhimmat täyttävät tänä vuonna 6-vuotta eli periaatteessa siirtyvät syksyllä sitten primarian eli ala-asteen puolelle. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että luokassa ei opeteta samaa asiaa kaikille lapsille yhtä aikaa vaan jokainen etenee omaan tahtiinsa. Montessori-menetelmä mahdollistaa tämän sillä luokassa jokainen lapsi työskentelee itsenäisesti ja omien mielenkiintojensa mukaan. Toki opettajien seuratessa ja ohjatessa taustalla. Uskomatonta on se, että miten lapset oppivat vaikka käytännössä kukaan ei "opeta". Mutta ajatus perustuukin ajatukseen, että  "auta minua tekemään itse". Materiaalia on luokassa tarjolla jokaisen lapsen eri vaiheisiin ja uusia asioita lapsille opetetaan sen mukaan, että miten he etenevät. Opettajat siis seuraavat ja tarkkailevat jatkuvasti mutta eivät puutu lasten työskentelyyn. 

Toki luokassa tehdään asioita myös yhdessä ja esim. joka päiväiseen rutiiniin kuuluvat yhteiset tuokiot, jossa puhutaan päivän asioista ja lapset saavat myös kertoa omia mielipiteitään. Näin lapsille opetetaan tärkeitä taitoja: toisten kuuntelemista, oman vuoron odottamista, muille esiintymistä jne. Sosiaaliset taidot ovat täällä Espanjassa tärkeässä asemassa. 



Tässä pieni pätkä, joka on kuvattu neidin luokasta yhtenä aivan tavallisena aamuna

https://www.facebook.com/montessorigrancanaria/videos/689688574507284/

(Jos video ei jostain syystä toimi tai näy, niin netistä löytyy muita vastaavia videoita esim. hakusanoilla day in the montessor school). 

Opettajien tapaamisessa näkyi myös se, että he todellakin tarkkailevat ja tekevät huomioita lapsista sillä saimme todella perusteellisen kuvauksen siitä, että missä mennään milläkin osa-alueella. Montessorikouluissahan on eri alueita, joiden parissa lapset työskentelevät: arkipuuhat, aistimateriaalit, äidinkieli, matematiikka sekä ns. kulttuuriset välineet, johon kuuluuvat mm. biologia, maantieto, historia jne. Ja saimme siis tarkat tiedot siitä, että millä tasolla tällä hetkellä mennään missäkin asiassa. Esim. neiti hallitsee jo kaikki kirjaimet eli tunnistaa ne, osaa nimetä asioiden alkuäänteet, osaa kirjoittaa kirjaimet ja myös lukee & kirjoittaa lyhyitä sanoja. Toki virheitä vielä sattuu ja niitä pitääkin sattua - onhan ikää vasta 4 vuotta. Mutta tällaisia viestejä neiti esim. minulle jo kirjoittelee ihan itsenäisesti 



Myös lukeminen sujuu lyhyiden sanojen osalta. Tänään hän teki esim. itsenäisesti tehtävän, jonka olin joskus jättänyt hänen laatikkoonsa odottamaan sopivaa hetkeä. Ja niin hän oli aamulla itse lukenut sanat ja tehnyt koko tehtävän ilman mitään apua. 



Ja nämä taidot hän on siis oppinut ilman varsinaista "opettamista" eli voin vain todeta, että menetelmä todellakin toimii. Koulussa tietysti lukeminen ja kirjoittaminen tapahtuu espanjaksi, joka tekee tilanteesta vielä mielenkiintoisemman sillä monien kirjaimien ääntäminen ja kirjoitus poikkeavat suomen vastaavista. Esim. h-kirjainta ei lausuta espanjassa ollenkaan, j-kirjain lausutaan h-kirjaimena ja monta muuta vastaavaa tilannetta. Joten ei ole ihme, että neiti välillä menee sitten suomenkielessä vähän sekaisin eli c-kirjaimia tulee k-kirjainten tilalle jne. Mutta suomen kielioppiin en ole vielä viitsinyt edes puuttua. Tärkeintä on pitää kiinnostus ja innostus yllä. Ehkäpä sitten ensi syksynä aloitamme ihan viralliset suomen kielen opinnot etäkoulu Kulkurin kautta. 

Matematiikan osalla mennään puolestaan siinä, että neiti aloittaa nyt luvut sadasta ylöspäin. Esim. sellaiset käsitteet kuin parillinen ja pariton ovat jo täysin hallussa ja käsitteet 1, 10, 100 ja 1000. Montessorimenetelmässä matematiikka ei ole pelkkiä numeroita vaan lapsille pyritään tuomaan käsitys siitä, että miten nuo numerot koostuvat. Eli oppiminen tapahtuu konkreettisesti abstraktiin, toisin kuin perinteisessä menetelmässä.  Tässä apuna toimivat useat erilaiset välineet kuten laskusauvat, laskupuikot, numerot ja napit, kultaiset helmet jne.



Nämä välineet muodostavat jatkumon niin, että jokainen uusi väline tuo uuden ulottuvuuden edellisen opettamaan asiaan. Lisäksi ne on suunniteltu niin, että ne sisältävät ns. virhekontrollin eli väärin tehdyssä tehtävässä jotain jää yli tai materiaali loppuu kesken. Näin lapsi huomaa itse, että onko tehnyt oikein eikä ole riippuvainen aikuisen avusta. 


Puolisoni, joka on lukenut matematiikkaa yliopistossa, on sitä mieltä että kaikissa kouluissa matematiikan opetus pitäisi ehdottomasti aloittaa tällä tavalla. Kun asioita opetellaan perinteiseen tapaan "ulkoa" niin asiat unohtuvat kun ei niitä käytä ja tarvitse. Mutta kun asiat oppii konkreettisesti, säilyvät ne mielessä ja niitä pystyy käyttämään aivan toisella tavalla. 

Aistimateriaalit ovat puolestaan eri aistien (näkö, kuulo, tunto, haju, maku, kehoaisti) antaman tiedon tutkimisen mahdollistavia välineitä. Nämä ovat tärkeässä asemassa valmistaessa lasta matemaattiseen ajatteluun sillä suurimmassa osassa lapsi joko erottelee, luokittelee, muodostaa pareja jne. Nämä ovat yleensä arkielämän välineiden lisäksi ensimmäisiä asioita, joita lapsi kohtaa kun aloittaa Montessori-koulussa. 
Mutta toki myös myöhemmin näiden pariin palataan, sillä aistimateriaaleihin kuuluvat myös geometrian välineet. Ja näiden parissa meidänkin neiti tällä hetkellä työskentelee. 



Niin ja binomikuution parissa. Tiedättekö muuten, että mikä on binomikuutio? 



Binomi- ja trinomikuutiot ovat aistivälineisiin kuuluvia kolmiulotteisia palapelejä, joissa leikkikoulupuolen välineissä värikoodi (punainen sivu, sininen sivu ja musta sivu) auttaa lasta hahmottamisessa ja kokoamisessa. Kuutioiden tarkoitus on antaa lapsen havaita kolmiulotteisia suhteita ja rohkaista lasta matemaattisiin havaintoihin. Epäsuorasti ne valmistavat lasta algebraan. Binomikuution tilavuus on (a+b)!, jolloin siis sen särmä on a+b. Lapsi ottaa osat pois laatikosta ja rakentaa kuution takaisin laatikkoon. Osat voi laittaa pöydälle binomikuution laskukaavan mukaisesti, jolloin lapsen on helppo koota osat takaisin laatikkoon. 

Binomikuution selitys: jos punaisen neliön sivu on a ja sinisen neliön sivu on b, on kuution jokaisella sivulla kuvio a*a (punainen) + 2*a*b (mustat) + b*b (sininen) joka siis ="aa plus bee toiseen", joka on binomin neliö. Binomin (a+b) kuutio saadaan, kun (a+b) korotetaan kolmanteen potenssiin.

Uskomatonta mutta totta...  

No, toki vähän arkipäiväisempiäkin asioita koulussa puuhaavat. Ja arkipuuhissa on tällä hetkellä menossa niinkin "arkiset" asiat kuin tiskaus, pyykinpesu, pöydän kattaminen ja siivous. Kuulostaa ehkä yksinkertaiselta ja tylsältä mutta tosiasiassa niidenkin tekeminen harjoittaa monenlaisia taitoja. Kaikki työt tehdään aina oikeasti ja oikeilla välineillä. 

Lapset esim. huolehtivat vuorollaan ruokapöydän kattamisesta lounasta varten. 

Lattialle kaatunut purkki ei ole virhe vaan mahdollisuus oppia. 



Tämän hetken lempijuttuja ovat kuulemma tiskaaminen, pyykkien pesu ja vaatteiden taittelu. On muuten uskomatonta, että miten hienosti jo 4-vuotias osaa taitella omat vaatteensa. Yleensäkin kaikki vaatteisiin liittyvät jutut ovat tällä hetkellä "in" luokan tyttöjen parissa ja päivittäin he harjoittelevat mm. nappien laittoa, kengännauhojen sitomista jne.  Eräänä päivänä esim. pikkuneiti oli käyttänyt koko aamupäivän siihen, että hän oli pessyt ystävänsä kanssa kaikki koulun pyyheliinat. Niin innoissaan he olivat olleet puuhasta! 

Opetajien sanoin: kun lapset saavat toteuttaa tarvettaan tehdä itselleen tärkeää työtä, he käyttäytyvät järjestyneesti ja kunnioittavasti. Kukaan ei heittele astioita, riko tavaroita tahallaan, jätä vaatteitaan tai kenkiään lattioille tmv. Lapset laittavat itse takkinsa henkariin ja kengät hyllylle. Kaikki tavarat he palauttavat takaisin omalle paikalleen. Montessori-luokissa opettajien ei tarvitse päivän päätteksi kerätä leluröykkiötä lattioilta vaan kaikki on siististi omilla paikoillaan.  

Varsinainen tietopaketti tuli siis opettajilta ja olimme kerta kaikkiaan yllättyneitä siitä, että miten upeasti nämä uudet opettajat olivat ottanee kaikki lapset "haltuun" näiden kuukausien aikana. Olemme niin tyytyväisiä kouluun ja opettajiin, että mielessä käy jopa se vaihtoehto, että neiti jatkaisi vielä vuoden eteenpäin kyseisessä koulussa. Vaikka se sitten tarkoittaakin päivittäistä 100 km ajelua. Mutta katsotaan.. Onneksi tässä on vielä jokunen kuukausi aikaa ennen kuin päätös pitää tehdä. Sitä ennen pitää tietysti antaa mahdollisuus myös tämän alueen kouluille, joten ehkäpä ensi viikolla aloitamme sitten niiden kiertämisen. Mutta siinä mielessä voimme olla hyvillä mielin, että mitään kiirettä meillä ei ole koulun vaihtamisen suhteen. Tärkeintä on, että pikkuneiti on tyytyväinen ja oppii uusia asioita. Jos se sitten vaatii sen, että ajelen päivittäin Las Palmasiin niin sen olen valmis tekemään. Ja mietitään asiaa sitten tarvittaessa uudestaan vuoden päästä kun "virallinen" koulunalku eli primaria on edessä. Onneksi siihen on vielä se vuosi aikaa... 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti