torstai 10. maaliskuuta 2016

Toipilaana

Niin se flunssa tai mikä liekään influenssa sitten iski. Kolme päivää meni kuumeessa ja käytännössä vuoteen pohjalla. Koko homma alkoi sunnuntaiaamulla inhottavalla koko kropan lihaskivulla ja sitten nousi kuume. Myöhemmin tuli vielä kivulias yskäkin. Ja kaiken on kruunannut pari päivää kestänyt kurkkukipu ja äänenlähtö. 

Kuume onneksi loppu kolmen päivän jälkeen sillä se vei kyllä täydellisesti voimat. Pahimmillaan se nousi 40 asteeseen mutta onneksi ibuprofeiinin avulla sen sai hetkittäin alas. Näin olen pystynyt edes jotain tekemään joka päivä. Vaikka muuten on kyllä ollut ihan järkyttävä väsymys ja veto poissa. En muista, että koska viimeksi olisin tällaista flunssaa kokenut. Kuumetta on tainnut viimeksi olla joskus 10 vuotta sitten. Että olihan se jo aikakin... 




Onneksi puolison vapaapäivät sattuivat tähän väliin eli hän pystyi huolehtimaan pikkuneidista. Pitämään seuraa, viemään ja hakemaan koulusta jne. Itse en olisi siihen näinä päivinä kyennyt. Tai jos puolisolla olisi ollut töitä, niin kaipa sitä sitten olisi ollut pakko kyetä. Kun ei muutakaan mahdollisuutta ole. Sitä se teettää kun lähellä ei ole läheisten turvaverkostoa, joka voisi tällaisissa tilanteissa auttaa. Tosin tällaiseen tottui jo opaselämän aikana sillä silloin ei yleensä ollut mitään mahdollisuuksia sairaslomapäivien pitämiseen. Vaikka olisi ollut kuumetta ja ääni poissa. Kohteissa ei ole ylimääräisiä ihmisiä korvaamaan sairaana olevia ja kun kohteessa on vain 1-2 opasta, niin silloinhan on töihin lähdettävä vaikka kipeänä. Siinä sitten vain haettiin sellaiset tropit lääkäriasemalta, että pystyi työt vetämään. Onneksi 10-vuotisen uran aikana ei kuitenkaan tullut pahemmin sairasteltua. 

Itselle on ollut aika vaikeaa pysyä sängyn pohjalla tekemättä mitään sillä sellainen ei normaalisti oikein kuulu tapoihini. En esim. tykkää löhötä sohvalla ja katsoa televisiota. Nyt on kuitenkin ollut pakko levätä koska se on nopean parantumisen kannalta tärkeää. Lepo ja runsas vedenjuonti. Sitä onkin mennyt runsaasti. Lisäksi paljon hedelmiä ja vihanneksia. Sain jopa kaivettua kaapin pohjalta mehustimen, joka on odottanut käyttöönottoa jo jonkin aikaa. Mutta nyt totesin, että on sopiva hetki ottaa vähän lisävitamiineja. Nyt olenkin sitten tehnyt mehuja appelsiineista, porkkanoista, sitruunoista, inkivääristä ja omenoista. En tiedä, että onko auttanut mutta olo alkaa olla jo parempi. 


 


Eilen oli jo  edessä paluu "arkeen" eli puolisolla jatkuivat taas työt. Kuumetta ei ole enää ollut pariin päivään mutta ääni on edelleen kateissa. Ja nyt vielä kaupanpäälliseksi tuli nuha. Että koko setti sitten samalla - kuume, yskä, kurkkukipu, äänenlähtö ja nuha. Joko se olisi sitten tässä? Toivottavasti.

Toki vielä pitää ottaa rauhallisesti, jotta olo ei lähde pahenemaan uudestaan. Monestihan käy niin, että hyvin alkanut paraneminen ottaa takapakkia kun lähdetään heti huhkimaan täydellä teholla. Itselläkin kävi mielessä, että mitä jos menisin jo tänään vaikka kevyesti treenailemaan neidin ollessa koulussa. Mutta ehkä nyt kuitenkin parempi parannella rauhassa. Eilen tein tunnin mittaisen kävelylenkin ja tänään ajattelin tehdä toisen. Ehkäpä sitten huomenna kevyesti treenaillen jo salilla, jos olo sen sallii. 

Yleensä kuumeen jälkeen suositellaan pitämään lepoa vähintään 2-3 päivää tai saman verran kuin on ollut kuumepäiviäkin. Ja sen jälkeen pitäisi pari viikkoa vetää selvästi normaalia kevyempää treeniä. Tai muuten voi käydä niin, että virus ottaa jälleen vallan sillä vastustuskyky on normaalia heikompi. Olen joskus lukenut, että viikon vuodelepo kipeänä vie jopa 25 % kunnosta ja paluu takaisin kuntoon vie jopa kuukauden verran. Eli täytyy yrittää muistaa se kun seuraavaksi salille suuntaa..

Nyt täytyy vain toivoa, että pikkuneiti ei sitten sairastu seuraavaksi sillä sunnuntaina saamme tänne Suomen isovanhemmat vieraaksi ja sitä odotetaan jo kovasti. 







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti