lauantai 30. huhtikuuta 2016

Suomikoulussa tänään kevättä rinnassa

Tänään olimme keväisissä tunnelmissa Suomi-koulussa sillä päivän teemoina olivat kevään tulo, vappu sekä äitienpäivä. 

Pienten ryhmässä meillä oli tänään paikalla vain kahdeksan lasta sillä kolme lasta oli poissa sairastelun takia. Kevään viimeinen influenssa-aalto on iskenyt saarelle ja meillä kotonakin pikkuneiti sairasteli sillä aikaa kun itse kävin vetämässä tunnit Suomi-koululla. 

Päivä aloitettiin vappu-teemalla, jotta lapset saivat hauskan alun päivälle. Täällä Espanjassahan ei vappua vietetä vaikka 1.5. pyhäpäivä onkin. Työläisten kunniaksi päivää täälläkin vietetään mutta vailla mitään perineitä. Eli juhlan alkuperää ja tapoja piti selittää ihan alusta lähtien. 

Suomessahan vappu on kuulunut maatalouden vanhoihin merkkipäiviin sillä monissa paikoissa karja laskettiin laitumelle valpurinpäivänä1.5. Sieltä juhlan nimikin on peräisin. Tosin tuolloin ei vappua vielä juhlittu vappuna vaan vasta myöhemmin toukokuussa, jolloin vietettiin helavalkeita eli toukojuhlaa. Juhlissa juotiin simaa ja tanssittiin. Vasta myöhemmin vapusta muodostui opiskelijoiden ja työläisten juhla. 

Totta kai meilläkin oli vapputunnelmaa koululla - viuhkat, ilmapallot ja serpentiinit toivat tunnelmaa ja suut laitettiin makeiksi munkeilla ja simalla. Munkit paistoin eilen illalla klo 21 pikkuneidin mentyä nukkumaan mutta onneksi nuo pikamunkit tulevat nimensä mukaisesti pikaisesti valmiiksi. Siman olin tehnyt jo viime viikolla ja tänään se "lantrattiin" lapsille sopivaksi juomaksi omenamehulla, sitruunamehulla sekä lorauksella spritea. Hyvin maistuivat niin lapsille kuin vanhemmille ja moni lapsista ei ollut koskaan edes maistanut simaa. Eli taas tuotiin suomiperinteitä tutuiksi meidän ulkosuomalaisille lapsille :-) Itsetehdyt munkit olivat vähän tutumpia mutta yhdessäkään perheessä ei niitä oltu valmistettu vielä mutta resepti lähti jakoon eli tänään vielä ehtii... 


Vappusanastoa kävimme tietysti läpi sillä vappuviuhka, serpentiini, sima, munkit ja muut jutut ovat lapsille aika tuntemattomia sanoja. Kaikki tekivät yhdistelmätehtävän, jossa piti kuvat yhdistää viivoilla sanoihin - isommat lukivat sanat itse ja pienempien kanssa teimme tehtävän niin, että minä luin sanat. Lisäksi ryhmän nopeimmat tekivät lisäksi aiheeseen liittyvän ristikkotehtävän. Erilaiste tehtävät ovat haasteellisia tässä meidän pienempien ryhmässä sillä isoimmat osaavat jo lukea ja jotenkin myös kirjoittaa suomea mutta pienimmät eivät osaa edes lukea :-) Eli eriyttäviä tehtäviä pitää aina olla tarjolla, jotta kaikki saavat mielenkiintoista puuhaa. 



Vapun jälkeen siirryimme kevät-teemaan ja kävimme tietysti ensin läpi vuodenajat suomeksi. Nämäkin ovat suurimmalle osalle vielä hankalia juttuja. Mutta kaipa ne sieltä kertaamalla mieleen vähitellen jäävät - joka vuosi kuitenkin käydään vuodenajat läpi useampaan kertaan. Juttelimme siitä, että minkälaista Suomessa on keväällä ja mitä luonnossa tapahtuu. Tutustuimme yleisimpiin muuttolintuihin sekä kuuntelimme peipon pesä-laulun. Ja pelasimme kukka-aiheista muistipeliä. 



Tämän jälkeen olikin vuorossa touhutuokio ulkosalla sillä pienet kaipaavat liikettä jo 40 minuutin istumisen jälkeen. Tänään oli ohjelmassa perinteiset suomalaiset pihaleikit eli pelasimme hippaa, polttopalloa ja tervapataa. Hippa oli tietysti puuhippaa, jossa jokainen valitsee jonkun turvapaikan eli puun ja sitten hippa huutaa: talo palaa, pitää vaihtaa puuta. Kaikkien on lähdettävät ja juostava johonkin toiseen puuhun turvaan. Jos joku saadaan kiinni, niin siitä tulee sitten hipa. Polttopallo ja tervapata olivat lapsille uusia leikkejä ja molemmista pidettiin kovasti. 




Toisen tunnin aiheena oli tietysti äitienpäivä. Ensin keräännyimme lorupussin ympärille, josta jokainen sai vuorollaan nostaa loruja. Pussiin oli tällä kertaa koottu erilaisia äiti- ja kevätaiheisia loruja. Ja tietysti joka lorun jälkeen mietimme, että kumpaan lajiin kyseinen loru kuului. 



Ja lopuksi askartelimme tietysti äitienpäiväkortit. Täällä Espanjassahan äitienpäivää vietetään huomenna, Suomessa vasta viikon päästä. 

 

Tällä kertaa kortteihin käytimme lasten kuvia, jotka olimme ottaneet jo etukäteen ja leikanneet valmiiksi. Sitten kuva vain liimattiin korttiin ja sydänleikkurilla erilaisia sydämiä erivärisistä papereista. 

Kivoja tuli! Meillä kortit lähtevät Suomeen mummulle ja isomummulle. Toivottavasti ehtivät vielä perille sillä maanantai on täällä myös pyhäpäivä. Mutta mummu ja isomummu: rakkaudella tehdyt kortit ovat kyllä tulossa! 


Seuraavalla kerralla Suomi-koulussa mietitään suomalaisuutta ja suomalaisuuden symboleita. Vietetäänhän 12.5. Snellmanin päivää eli suomalaisuuden päivää! 




keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Kotiäidin kiireinen keskiviikko

Voisi ajatella, että kotiäidin elämä täällä Kanarialla on yhtä fiestaa ja siestaa, lapsi vain aamulla kouluun ja sitten biitsille ottamaan aurinkoa. No, tiedän toki tapauksia jotka päivänsä viettävät juuri noin mutta ainakin oma arki on siitä aika kaukana. Sitä samaa "arkea" se on kuin esim. Suomessakin: lasten kuskaamista eri paikkoihin, kodin siivoomista, pyykkäämistä, silittämistä, kaupassa käyntiä, ruoanlaittoa, lapsen kanssa leikkimistä ja muuta touhuilua. Toki olen siinä mielessä onnekas, että ehdin neljä kertaa viikossa viettää hetken myös omaa aikaa eli itselleni se tarkoittaa treenaamista. Mutta muilta osin päivät ovat kyllä sen verran kiireisiä, että usein ei ehdi ennen klo 21 edes istua kunnolla alas. Paitsi tietysti autoon, jossa tuleekin joka arkipäivä istuttua vähintään 1.5 tuntia. Ja näin keskiviikkoisin n. 2.5 tuntia. No, ehkä on tosiaan ihan hyvä että muuten ei päivän aikana tule sitten enää istuttua :-) 


Nyt viime aikoina olen pyhittänyt nämä keskiviikkopäivät aina kodinsiivoukselle eli tästä syystä palaan Las Palmasista aamulla takaisin kotiin ja ajan sitten iltapäivällä uudestaan kun käyn hakemassa pikkuneidin koulusta. Tästä syystä kilometrejä tulee näin keskiviikkoisin kiitettävät 200 km. Mutta tämä on osoittautunut parhaimmaksi tavaksi pitää koti siistinä sillä näin saan mukavat kolme tuntia tehokasta siivousaikaa ilman häiriötekijöitä. Jos taas jättäisin siivoustouhut iltapäivään kun neiti on jo kotona niin siivoukseen menisi varmasti tuplasti aikaa. Enkä tykkää tuhlata meidän yhteistä aikaa siihen, että siivoaisin kotia vaan vietän mielummin sen ajan yhdessä pikkuneidin kanssa touhuten. 



Millainen sitten on kotiäidin kiireinen keskiviikko? No, tässäpä tämä päivä tiivistettynä:
klo 6.45 herätys, omat aamutoimet ja aamupala
klo 7.15 pikkuneidin herätys ja aamutoimet
klo 7.45 lähtö kotoa kohti koulua 
klo 7.50 - 8.30 ajomatka Las Palmasiin pikkuneidin koululle ( 50 km, n. 40 min.)
klo 8.30-8.45 kouluun saattaminen ja takaisin autolle
klo 9.30 takaisin kotona, matkalla auton tankkaus
klo 9.30-9.45 nopeat kuulumiset puolison kanssa, joka oli eilen iltavuorossa
klo 9.45-12 kodin siivous: imurointi, lattioiden pesu, 3 x kylpyhuone ja pölyjen pyyhkiminen, pyykit koneeseen 
klo 12-12.30 tippaleipä reseptin testaus 
klo 12.30-13 lounaan & illallisen valmistus puolisolle, joka lähtee iltavuoroon
klo 13-13.15 oma pikalounas ja lähtö kohti Las Palmasia
klo 13.20-14 ajomatka Las Palmasiin pikkuneidin koululle 
klo 14.20 lähtö takaisin kotimatkalle 
klo 15.00 kotona, välipalaa pikkuneidille ja pyykit kuivumaan 
klo 15.30-16.30 uima-altaalla pikkuneidin kanssa
klo 16.30-16.45 pikkuneidin suihku
klo 16.45-17.45 pikamunkkireseptin testaus pikkuneidin kanssa (leivonta neidin toiveena)
klo 17.45-18.15 satuhetki 
klo 18.15-19.15 illallisen valmistus ja pikkuneidin illallinen, itse samaan aikaan tyhjennän tiskikonetta ja valmistan puolisolle seuraavan päivän aterioita
klo 19.15-19.30 pikkuneidin iltatoimet 
klo 19.30-20.00 pikkuneidin huomisen päivän vaatteiden valinta ja hetki rauhallista leikkiä
klo 20-20.30 iltasatu ja pikkuneiti unten maille
klo 20.30-21 keittiön siivous ja pyykkien silitys 
klo 21-22 omaa aikaa eli blogin päivitystä ja seuraavan Suomi-koulupäivän valmistelua
klo 22-22.20 suihku ja omat iltatoimet, huomisen aamupalat & treenikassi valmiiksi 
klo 22.20-23 puoliso kotiin töistä, hetki yhteistä aikaa sohvalla ja nukkumaan 
Ja huomenna taas herätys klo 6.45 

No, onhan se tietysti luksusta että voi iltapäivällä pulahtaa tuohon kodin vieressä olevaan uima-altaaseen. Toki olisi mukavaa hetki maata ihan rauhassa aurinkovuoteessa mutta yleensähän se allashetki on yhteistä aikaa pikkuneidin kanssa eli silloin leikitään ja touhutaan vedessä & altaalla. 


Tänään testasimme pikamunkkireseptin sillä piti keksiä taas vaihteeksi jotain helppoa & nopeaa. Neiti halusi leipoa pullaa mutta aika ei antanut periksi taikinan nostattamista, joten testaukseen lähti sitten tämä pikamunkkiresepti.

5 dl jauhoja
0.5 dl sokeria
0.5 tl suolaa
3 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
2.5 dl maitoa
2 munaa
50g sulatettua voita tai margariinia
-> sekoita kuivat aineet keskenään, lisää maito, munat ja sula rasva. Sekoita tasaiseksi ja nosta lusikalla nokareita kuumaan (180 astetta) öljyyn. 

 

 


Ihan kelpo pikamunkkeja näistä toki tuli mutta ensi kerralla ehkä teemme ihan perinteisellä taikinalla. Kyllä näistä se jokin jäi uupumaan... Mutta pahimpaan munkinhimoon toki kelpaavat ja ovat taatusti helppoja & nopeita tehdä. Ja pikkuneidille ainakin maistui! 

Tippaleipä reseptiä en jaa sillä se ei ollut kovin onnistunut testaus. Ja voi olla, että toista kertaa en edes kokeile. Mennään tämä vappu ihan munkki-sima linjalla :-) Täällähän ei kumpaakaan näistä oikein tunneta. Toki hieman munkkien tapaisia juttuja on olemassa (rosquillas tai buñuelos) mutta eivät kuitenkaan vastaa meidän käsitystä munkeista. Simaa lähinnä täällä on hidromiel eli hunajaviini mutta ei sekään tietenkään simalta maistu. Mutta toki pahimman puutteessa voisivat korvikkeeksi kelvata, jos ei itse jaksaisi munkkeja ja simaa valmistaa. Mutta koska tärkeintä on tuoda näitä "suomiperinteitä" tytölle tutuksi, niin totta kai silloin munkit ja simat tehdään itse kotona.

Katsotaan, että jos perjantaina jaksaisin tehdä munkkeja sellaisen satsin että siitä riittäisi meidän pienille Suomi-koululasillekin lauantaina. Onhan se eri asia maistella niitä kuin katsella vain kuvia :-)  Teemana meillä on lauantaina tietysti vappu ja kevään tulo eli nyt tunteja suunnittelemaan... 







 







maanantai 25. huhtikuuta 2016

Luonnehoroskooppi - totta vai tarua

Silmiini osui muutama päivä sitten Kaksplus-lehden juttu siitä, että miten horoskooppimerkit vaikuttavat lasten luonteeseen. Siinä heti ensimmäisenä mainittiin, että sosiaalinen ja vilkas kaksoslapsi tuo taloon melua ja melskettää - no, pitää todellakin paikkansa! 


Ennen meidän pikkuneidin syntymää tuli näitä myös paljon luettua ja mielenkiinnolla silloin odottelimme, että millainen kaksoslapsi sieltä oikein maailmaan putkahtaa. Ostimme jostain jopa ihan pikkukirjasen, jossa kerrottiin kaksoslapsen luonteesta ja siitä saimme hyvät naurut. Mutta hyvin on senkin kirjan monet jutut pitäneet paikkansa ainakin tähän asti. 




Jos haluatte vilkaista, niin kaksplus-lehden nettisivuiltakin nuo kuvaukset löytävät: http://www.kaksplus.fi/horoskoopit/lapsihoroskooppi/

Kaikki meidän ystävät ja sukulaiset voivat kommentoida, että pitävätkö kuvauksen jutut paikkansa mutta itse sanoisin, että suurin osa pitää hyvinkin paljon paikkansa. 

- Kaksoset ovat hyvin puheliaita ja he voivat jutella itsekseen tai oppia kokonaan uuden kielen jo nuorena 
- Kaksoslapset oppivat usein puhumaan tai lukemaan ennen muita ikätovereitaan
- He ovat myös taitavia käsistään 
- Kaksoset ovat loistavia tekemään monta asiaa yhtä aikaa mutta kyllästyvät myös nopeasti, jolloin projektit jäävät kesken
- Heidän on myös joskus vaikea tehdä päätöksiä
- Hän tulee helposti toimeen muiden lasten kanssa ja on todennäköisesti porukassa varsin suosittu

Jostain muualta (en vain muista, että mistä) taas olen kirjannut pikkuneidin vauva-kirjaan seuraavat lauseet: Älä turhaan huolehdi kaksoslapsestasi sillä hän on yksi niistä silmänkääntäjistä, jotka pärjäävät kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Luonto on upeimmillaan ja valmistautuu siirtymään kesäaikaan juuri silloin kun kaksoslapsi syntyy. Kukat kukkivat eri väreissä ja koko ajan syntyy jotain uutta entisten lisäksi. Tämä monipuolisuus onkin kaksoslpasen tärkeimpiä ominaisuuksia - ei ole sellaista ongelmaa, joka pysäyttäisi kaksoslapsen etenemisen. Toisaalta taas keinot, joilla hän tutkimusmatkansa vaikeuksista selviää, saattavat olla joskus arveluttavia. Kaksonen on nimittäin eläinradan tehokkain sanankääntäjä ja monien mielestä valehtelija. 

Kaksoslapsi seuraa tarkasti vanhempiensa kommunikointia ja oppii aivan liian nopeasti käyttämään sanoja hyväkseen. Eli kaksoslapsen läsnäollessa ei ole syytä lasketella edes valkoisia valheita eikä puhua tunteidensa vastaisesti, sillä hän hallitsee sekä sanallisen että sanattoman viestinnän salat paremmin kuin ikinä osaat kuvitella. 

Mamiii.... halipula!!!! 

Vilkkaudestaan ja nokkeluudestaan huolimatta kaksoslapsi kaipaa myös paljon hellyyttä ja hyvänä pitämistä. Hetkessä eläminen on hänelle tärkeää sillä odotusten luominen ja jonnekin tulevaisuuteen liittyvien lupausten antaminen tuottaa useimmiten pettymyksen tälle ajatuksissaan elävälle lapselle.





Itse uskon noihin luonnehoroskooppeihin paljon, sillä itsekin olen varsin tyypillinen oinas. Toisaalta kun luen oinaan kuvausta niin monet asiat pitävät hyvin paikkansa myös meidän pikkuneidin suhteen. Mahtaako se olla sitten kasvatuksen ja ympäristön vaikutusta vai mistä mahtaa johtua?


Tässä vielä oinaslapsen kuvaus: 
Malttamatton ja energinen oinaslapsi oppii kävelemään ja puhumaan nopeammin kuin ikätoverinsa. Näin ollen hän onkin muita lapsia alttiimpi naarmuille ja kuhmuille. Oinaslapsi ryhtyy puuhaan seurauksia miettimättä. Eläinradan ensimmäinen merkki voi olla tahattomasti itsekäs laittaessaan usein itsensä ja omat halunsa etusijalle. Toisaalta aloitteellisen oinaan energia ja iloisuus tarttuvat myös häntä ympäröiviin ihmisiin.
Temperamenttisella oinaslapsella voi olla vaikeuksia hillitä tunnepuuskiaan, mutta kiukuttelu menee yleensä nopeasti ohi. Vaikka oinaslapsi on rohkea ja vahva, on hän sisimmässään myös erittäin herkkä ja tunteellinen. Hän tarvitsee paljon huomiota varsinkin lempiaikuiseltaan. 
Oinaslapset eivät voi sietää käskyttämistä ja voivat heittäytyä käskyjä saadessaan hyvinkin vaikeiksi. Viisaat oinaslapset kaipaavat aikuisten pyynnöille aina loogisen selityksen. He eivät siedä sitä, että heihin suhtaudutaan alentuvasti. Koska oinas on luontainen johtaja, hän on jo lapsena yleensä porukan pomo.
Luova ja älykäs oinas pitää taiteesta sekä taitoa kehittävistä peleistä ja tehtävistä. Tämä tarmokas lapsi kaipaa myös aktiivisia lajeja harrastuksikseen.


Olen myös sitä mieltä, että luonne pitää ehdottomasti huomioida lapsen kasvatuksessa. On aivan eri asia kasvattaa vilkasta ja vahvaa oinaslasta kuin vaikkapa herkkää rapua. Huomioimalla lapsen vahvuudet ja heikkoudet, kehität lapsen itsetuntoa ja tervettä minäkuvaa. 

Kaksplus-lehden nettisivuilta löytyy myös hauska kasvatushoroskooppi, jos kiinnostaa.http://www.kaksplus.fi/vanhemmuus/horoskoopit/kasvatushoroskooppi-nain-tuet-eri-tahtimerkkien-kehitysta/



sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Tämän viikon tunnelmia

Tämä viikko on ollut jälleen arkista aherrusta mutta onneksi paluu arkeen on sujunut ongelmitta. Meillä on tapana lomallakin herätä ajoissa ja mennä hyvissä ajoin nukkumaan eli paluu arkeen ei tuota ongelmia aikataulujen suhteen. 

Omaan arkeen helpotusta toi se, että neiti aloitti tanssitunnit nyt täällä etelässä eli kodin lähistöllä. Tunnit ovat kaksi kertaa viikossa kuten aikaisemminkin mutta ajomatka paikalle kestää vain 5 minuuttiia. Eli nyt pääsemme joka arkipäivä lähtemään takaisin Las Palmasista heti koulun loppumisen jälkeen n. klo 14-14.30 eli olemme kotona noin kolmen aikaan. Ihan mahtavaa!  Aikaisemmin tiistaisin & torstaisin päivät venyivät tanssituntien takia ja olimme silloin kotona vasta klo n. klo 17.30. 

Vähän pelkäsin, että miten neiti suhtautuu muutokseen koska tykkäsi kovasti koulun tanssitunneista ja toki siellä oli kaikki ystävät koulusta. Mutta ainakin nyt ensimmäisellä kerralla neiti meni tunnille ongelmitta ja tykkäsi kovasti. Ehkä hommaa helpotti se, että tunnilla on mukana myös ystävä Suomi-koulusta eli ihan yksin ei tarvinut mennä uuteen ryhmään mukaan. 

Mitä tunneilla tapahtuu, niin siitä en osaa tarkemmin sanoa. Vanhemmat kun eivät pääse tunteja katsomaan eivätkä edes tanssisalin lähelle. Pitää vain kiltisti odotella porttien ulkopuolella - tämä on hyvin tyypillinen tapa täällä. Ilmeisesti puhtaasti balettia eivät kuitenkaan vielä harjoittele vaan näiden pienempien kanssa nautitaan vielä tanssimisesta ihan yleisesti. 

Tämän viikon aikana olemme myös virallisesti aloittaneet uimakauden eli uima-altaalla olemme käyneet jo kolmesti tällä viikolla. Hieman raikasta tuo vesi vielä tällä hetkellä on mutta ei kuitenkaan kovin kylmää koska jo itsekin tarkenin altaaseen pulahtaa. Ehkäpä jotain 22 asteista on tällä hetkellä. Mutta mukavasti virkistää kun aurinko muuten lämmittää jo tosi voimakkaasti. Kesä taitaa olla jo kulman takana :-)  

Enpä muista, että koska viimeksi olisin aloittanut allaskauden jo näin varhain - Las Palmasissa ei ollut asiaa uima-altaalle ennen kesäkuuta!  Mutta tämä on yksi näitä "etelässä" asumisen hyviä puolia. Ja parasta on, että arkisinkin voimme vielä "koulu"päivän jälkeen viettää ihanan iltapäivän uima-altaalla. Olemme siis todella tyytyväisiä, että muutimme tänne saaren eteläosaan asumaan. Vaikka se tarkoittaa minulle päivittäistä 100 km ajelua, niin siitä huolimatta elämänlaatu on parantunut melkoisesti. 


Viikonloppu on mennyt myös mukavissa tunnelmissa. Eilen olimme koko päivän Las Palmasissa sillä aamupäivällä ohjelmassa oli koulun kevätmarkkinat/myyjäiset. Ohjelmassa oli erilaisia aktiviteetteja sekä tietysti käsityöläisiä oli myymässä omia tuotteitaan. 

Mekin löysimme ostettavaa - valopöydän! Kyseessä on hyvin tyypillinen väline Montessori-luokissa ja sitä käytetään hyvin monenlaisiin tarkoituksiin. Meillä neiti tykkää erityisesti kaikista taiteeseen liittyvistä jutuista ja valopöydällä onkin hyvä tehdä vähän erilaisia juttuja.

 



 


Matka jatkui tuttavaperheen lapsen synttäreille, jossa menikin sitten koko iltapäivä. Juhlat alkoivat paella valmistuksella ja lounaan jälkeen tietysti istuttiin, juteltiin ja lapset leikkivät yhdessä. 


 


Sunnuntaina vietimme sitten koko päivän ihan kotosalla. Mutta iltapäivällä saimme vieraita, joten siinä menikin mukavasti iltaan asti. Nämä tällaiset ex-tempore tapaamiset ystävien kanssa ovat ihan parhaita. Eikä mitään stressiä oteta tarjoiluista. Kävimme lähikaupassa ostamassa lapsille valmislihapullia ja nakkeja, aikuisille sämpyläaineksia eli tuoretta patonkia ja väliin ihan purkkitonnikalaa, kirsikkatomaatteja ja vihreitä oliiveja. Kaikki ainekset sekaisin ja leivän väliin. Helpot ja nopeat eväät, kaikki tyytyväisiä. Tärkeintä on viettää aikaa yhdessä :-) 



torstai 21. huhtikuuta 2016

Vielä 40-vuotissynttäreiden tunnelmia

Viikko sitten pärähti täyteen 40 vuotta ja täytyy myöntää, että ei tuo rajapyykki nyt niin kauhealta tuntunut. Tosin muutamia kuukausia aikaisemmin mielessä pyöri kaikenlaisia ajatuksia mutta loppujen lopuksi totesin, että numeroitahan ne vain ovat. Tärkeintä on se, että minkä ikäiseksi itsensä tuntee. Ehkäpä tuo 40 on tosiaan uusi 30, kuten joskus jostain satuin lukemaan. Ainakin voisin sanoa, että en tunne itseäni todellakaan mitenkään 4-kymppiseksi ja myös fyysisesti olen vähintään samassa kunnossa kuin 10 vuotta sitten. Tai itse asiassa huomattavasti paremmassa kunnossa.
  

Vielä 10 vuotta sitten elämässä meni ehkä vähän "lujempaa" eli tuli juhlittua usein parikin kertaa viikossa ja muutenkin elämäntavat olivat jonkin verran epäterveellisemmät kuin nykyään. Nyt elämässä on kaikki asiat hyvin - olen saanut olla terveenä, minulla on tasapainoinen & hyvä olo ja nautin jokaisesta päivästä. Olen onnellinen, että minulla on ihana perhe ja asiamme ovat kaikin puolin hyvin. Fyysinen hyvä olo tietysti johtuu sitä, että olen pystynyt harrastamaan säännöllisesti urheilua, pyrin syömään terveellisesti (mutta kuitenkin elämästä nauttien), en polta eikä alkoholiakaan ei kulu käytännössä lainkaan. 


Toki harmaita hiuksia ja ryppyjä löytyy enemmän kuin 10 vuotta sitten mutta niinhän sen elämän jossain pitääkin näkyä :-) 

Juuri synttäreiden alla juttelin ystäväni kanssa tästä aiheesta ja mietimme sitä, että miten erilaista elämää vietämme kuin esim. vanhempamme. Silloin kun äitini täytti 40 vuotta, niin minä olin jo 22 vuotias ja asunut jo vuosia omillani. Itse puolestaan nyt 4-kymppisenä vietän lapsiperheen elämää ja niitä kuuluisia ruuhkavuosia. Sikäli olen kuitenkin onnellisessa asemassa, että tällä hetkellä en ole töissä vaan nautin kotirouvana/äitinä olosta eli elämä ei ole ihan niin ruuhkaista kuin se voisi olla. Tosin ei se aika pitkäksi pääse käymään vaikka töissä en olekaan - siitä pitää energinen pikkuneiti huolen ;-) 

Joku voisi tietysti miettiä, että miten käy eläkkeen? Entäpä ne kuuluisat aukot CV:ssä? No, onneksi en ole koskaan ollut mikään stressaava uraohjustyyppi vaan nautin mielummin elämästä. Sitähän varten täällä ollaan. Uskon siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Ja satuin muuten juuri lukemaan, että 45-55 vuotiaat ovat tällä hetkellä kuuminta "hottia" työmarkkinoilla. Tässä artikkeli: https://www.staffpoint.fi/yli-45-vuotias-tyontekija-on-tyomarkkinoiden-kuuminta-hottia/

Toki näin yhden virstanpylvään kohdalla on hyvä pysähtyä miettimään elämää ja tulevaisuutta. Mitä haluan tulevaisuudelta? Miten haluaisin aikani viettää? Mitä haluisin tehdä? Toki on asioita, joihin ei välttämättä itse pysty vaikuttamaan (yllättävät sairaudet jne) mutta moniin asioihin onneksi voi vaikuttaa. Moni miettii tässä iässä etenkin omaa työuraansa? Miten jaksaa vielä vähintään 20-25 vuotta eteenpäin? Se on aika paljon kun miettii, että takana on jo paljon vuosia mutta edessä vieläkin enemmän. Eli työn täytyy todellakin olla sellaista, josta nauttii jotta sitä jaksaisi tehdä hyvällä motivaatiolla vielä sen 20 vuotta eteenpäin. 

Itsekin olen paljon miettinyt sitä, että mitä haluaisin tehdä? Mikä olisi sellaista, että missä kokisin olevani "omalla alallani". Vielä en ole oikein saanut varmuutta asioihin. Matkailutöissä on tullut oltua sen verran pitkään, että kaipaisin vaihteeksi jotain muuta. Mutta toisaalta niitä töitä täällä on parhaiten tarjolla. Aikoinani opiskelemani markkinointiala on taas muuttunut näiden 20 vuoden aikana niin paljon, että koulutuksesta ei ole kauheasti enää hyötyä. Eli olisi täydellisen uudelleenkoulutuksen aika. Mutta mitä sitten? Opettajan työstä olen nauttinut mutta voiko enää 40-vuotiaana lähteä opettajaksi opiskelemaan. Tuntuu kaukaiselta ajatukselta... Toisaalta kaikki liikuntaan ja hyvinvointiin liittyvät asiat ovat lähellä sydäntä? Löytyisikö sieltä kenties jotain? Ajatuksia on paljon mutta ei oikein selkeätä suuntaa. Tämän vuoden tavoitteeksi olenkin laittanut itselleni, että löytäisin jonkun kirkkaan ajatuksen näiden työasioiden suhteen. Kuitenkin parin vuoden päästä neiti alkaa olemaan jo siinä iässä, että itselläkin olisi mahdollisuus taas töiden pariin palata. Ainakin tietyin ehdoin.. Eli nyt siis mietintämyssy päähän ja tekemään omaa SWOT-analyysia (vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat). Eiköhän se sieltä vielä kirkastu! 

Tässä vielä kuvapläjäys synttäreiltä, jotka tuli vietettyä "minun" tyylilläni. En halunnut matkustaa minnekään kauas tai eksoottiseen paikkaan enkä järjestää mitään hulvattomia shamppanjajuhlia. Eli juhlaa vietettiin meille rakkaassa paikassa, oman perheen kesken. Ja niitä asioita tehden, jotka ovat itselle ja meidän perheelle tärkeitä. Hieno synttäriviikko kaiken kaikkiaan! 


Viikkoon mahtui paljon urheilua: juoksua, leijasurffausta, suppailua (stand up paddleboard surf) jne. 





Upeita maisemia 



Rantaelämää ja herkuttelua

Ja kaiken kruunasi Bestial race- kisa!