torstai 29. syyskuuta 2016

Remonttimuisteluita...

Piipahdin tänään ostoksilla Leroy Merlinin rautakaupassa, jossa sattui olemaan -15% alennuspäivä. Ja mieleen muistui ajat tarkalleen vuosi sitten, jolloin hikoilimme kyseisessä kaupassa tuntikaupalla useiden päivien ajan. Olimme nimittäin muutamaa viikkoa aikaisemmin tehneet asuntokaupat ja edessä oli massiivinen remonttiprojekti. Tuossa vaiheessa emme vielä edes tienneet, että mikä firma tulee remontin tekemään emmekä edes tarkalleen tienneet, että mitä tulemme tekemään.  Mutta suunnitelmat oli tehtävä nopeasti, jotta pääsimme hyödyntämään tuon 15 % alennuksen. Se on kuitenkin sen verran hyvä summa kun kyse on tuhansien eurojen ostoksista. Niinpä ostimme vähän "sokkona" melkoisen määrän remonttitavaraa, jotka sitten kuorma-auto toimitti asunnon terassille remonttia odottamaan. 






Ja sitten alennuspäivänä olimmekin kaupassa kuusi tuntia ostoksia tekemässä - suurin osa päätöksistä kun jäi viime hetkeen... Mutta aikamoisen määrän ostimme - lattialaatat ja seinälistat koko asuntoon, kolmen kylpyhuoneen laatat, kalusteet, pytyt, lavuaarit, suihkut ja suihkuseinät, keittiön laatat ja paljon, paljon muuta. 

Näitä käytäviä tuli tallattua vuosi sitten aika ahkerasti. 




Olihan siinä hommaa kun piti itse laskea määrät, hoitaa tilaukset, kuljetukset, hoitaa viallisten juttujen palautukset jne mutta itse ostamalla saimme juuri sellaista, joista me pidimme. Täällähän monesti remonttifirmat huolehtivat kaikista materiaaliostoksista ja remontteja tehdään paljon jopa avaimet käteen- periaatteella. Helpomalla olisimme taatusti päässeet mutta meillehän sellainen ei sopinut.... 



Nyt kun remontin alkamisesta on vuosi aikaa ja olemme uudessa, remontoidussa kodissa asuneet jo kahdeksan kuukautta, niin tuota vuoden takaista aikaa jo jaksaa muistellakin. Kaikki se stressi on jo onneksi unohtunut ja olemme saaneet nauttia uudesta kodista. Meillä oli tuuria remontin suhteen sillä remonttifirma osoittautui todella timantiksi ja he tekivät hyvää työtä ja pysyivät aikataulussa. Mikä on täällä harvinaista.... 

Ja parasta on, että mitään emme lähtisi tekemään toisin eli onnistuneita olivat valinnat tuolloin vuosi sitten. Tykkäämme kodistamme, se on juuri meidän näköisempi ja oloisemme. Ja heti alusta lähtien se on tuntunut kodilta. 

Pieniä juttuja on vielä tekemättä mutta niinhän se taitaa aina mennä, että jos ei kerralla tee kaikkea valmiiksi niin sitten se tahtoo jäädä. Yläkerran varavierashuoneessa ovat eräät laskoskaihtimet odottaneet asennusta helmikuusta lähtien... Mutta eiköhän ne tämän vuoden puolella saada sinne asennettua. Ja terassin uudistus on vielä suunnitelmissa mutta juuri nyt siihen projektiin ei ole oikein inspiraatiota. Mutta ehkäpä sitten ensi keväänä...

Tässäpä vielä muutamia kuvia, että millainen muutos remontissa tapahtui. Kuvat ovat tosin jo kahdeksan kuukauden takaa eli muutamia sisustusjuttuja on ilmestynyt kotiin vielä näiden kuvien jälkeen. Kunhan saan uudet kuvat otettua jossain vaiheessa niin pitää päivittää kaikki kuvat. 

Olohuoneesta kaadettiin koko seinän levyinen muurattu kirjahylly sekä keittiön ja olohuoneen välinen seinä. Lattiat vaihdettiin laminaatista laataksi. Keittiöön rakennettiin saareke ja kaikki kaapistot & kodinkoneet uusittiin. 







Alakerrassa meillä on lisäksi kaksi makuuhuonetta ja kaksi kylpyhuonetta.  Meidän makuuhuoneesta revittiin puupaneelit pois sekä uusittiin lattia. 


Tai tässä vielä vähän uudempi kuva... 


Pikkuneidin huoneessa purettiin iso kaapisto ja rakennettiin kattoon ns. valotunneli, josta tulee ikkunan lisäksi luonnonvaloa huoneeseen. Lattiat uusittiin - kuten koko talossa. 
  



Kylpyhuoneet kokivat myös täysremontit. Alakerran toinen kylpyhuone on pikkuneidin ja vieraiden käytössä.  


Meidän kylpyhuone ennen ja nyt 




Alakerran terassille emme ole tehneet toistaiseksi juurikaan mitään muuta kuin muuttaneet sen lapsiperheelle sopivaksi. Tulevaisuudessa olisi tarkoitus tuo katos uusia sekä poistaa seinissä olevat luonnonkivet ja uusia laatat. Mutta se sitten joskus... 






Olohuoneesta on portaat yläkertaan, jossa on iso aulatila. Tälle tilalle ei ole kauheasti toistaiseksi käyttöä mutta ennen tila oli ulkoterassia, joten kätevämpi se kuitenkin on näin sisätilana. 


Yläkerta koki melkoisen muutoksen remontissa ja olemme tyytyväisiä lopputulokseen. Paljon valoa ja lisätilaa. Tällä hetkellä yläkerran kaksi huonetta ovat vieras/varastohuoneita mutta veikkaisin, että viiden vuoden päästä neiti haluaa muuttaa jo yläkertaan saadakseen omaa rauhaa :-) 




Yläkerran vierasvessa 

Yläkerran vierashuone nro 1 

Yläkerran vierashuone nro 2, joka toimii enemmänkin varastotilana. Mutta sohvasta saa tarvittaessa parivuoteen. 



Ennen remonttia yläkerta oli vähän outo sillä alhaalta tuli portaat, joiden päässä oli ulko-ovi ja sitten käynti kattoterassille, josta taas oli käynti yläkerran makuuhuoneisiin. Nyt kaikki sisätilaa ja ratkaisu erittäin toimiva. Pienet parvekkeet jätimme molemmille puolille - toisella puolella on pöytä ja pari tuolia, toisella puolella säilytystilaa sekä pyykinhuoltotila eli pyykinpesukone ja kuivuri.  


Merinäköalaa ei valitettavasti ole mutta allasnäkymä sentään :-) 

 

Paljon näkyvää tietysti remontissa saatiin aikaiseksi mutta paljon myös tehtiin sellaista remonttia, joka ei niin näy ulospäin. Esim. kaikki seinäpinnat uusittiin ihan täysin, ei vain pinnotteita vaan koko rakenteet ja tehtiin ulkoseiniin kosteuseritys. Kaikki sähköt ja putket uusittiin. Kaikki ikkunat ja ovet uusittin sekä katoimme yläkerran. Talon ulkopinnat maalattiin ja lisäksi rakennettiin salaojan tapainen tuuletuskäytävä taloa kiertämään. Helpommaksi olisi varmaan tullut purkaa koko höskä ja rakentaa kokonaan uudelleen mutta siitä ei varmaankaan seinänaapuri olisi kauheasti tykännyt... 

Nyt kun remontista on jo aikaa, niin näitä kuvia katselee jo huumorilla. Mutta siinä vaiheessa kun kämppä näytti tältä niin itku ei ollut kaukana. 

 




Mutta loppujen lopuksi hieno kotihan tästä tuli ja oli kaiken arvoista. Ehkäpä ensi kuussa juhlistamme remontin 1-vuotispäivää jollakin tavalla :-) 


lauantai 24. syyskuuta 2016

Suomi-koulu starttasi jälleen

Niin se vierähti reilun kolmen kuukauden kesäloma Suomi-koulusta ja oli taas aika palata "töiden" pariin. Tai ehkä paremmin hyväntekeväisyystöiden pariin sillä korvaus menetetystä vapaa-ajasta ei ole kovinkaan suuri.  Mutta eipä tuota työtä kukaan taida tehdä korvauksen takia vaan aivan muista syistä. 

Itselleni starttasi nyt kolmas vuosi Suomi-koulun opettajana ja paljon on menty eteenpäin tuossa ajassa. Lapsimäärä on melkein tuplaantunut, lapset kasvaneet & kehittyneet melkoisesti ja tietysti itsellekin on tullut paljon kokemusta lisää näiden vuosien aikana. Ja uusia haasteita tulee jatkuvasti sillä nyt otan vastuulleni koulun "presidentin" tehtävät sekä lisäksi meidän villin poikaryhmän, jossa ikä vaihtelee 6-9 vuoden välillä. Eli nyt täytynee perehtyä toiminnallisen opetuksen perusteisiin oikein kunnolla sillä tässä ryhmässä suomen kirjoitus- ja lukutaito on aika heikkoa. 

Minullahan ei ole minkäänlaista koulutusta alalle eli kolme vuotta sitten lähdin touhuun mukaan täysin kylmiltäni puhtaasta mielenkiinnosta. Mutta päivääkään ei ole tarvinut katua. Lasten kanssa työskentely on ollut todella upeaa vaikka toki haasteitakin on riittänyt. Suurin haaste on ennenkaikkea kielitaito sillä ryhmän nuorin 3-vuotias tyttö puhuu parempaa suomea kuin esim. ryhmän vanhin 9-vuotias poika. Ja isompien lasten ryhmässä on tietysti sama ongelma. Eli melkoisia haasteita on löytää sopivia tehtäviä tuollaiselle ryhmälle mutta hyvin on tähän asti selvitty eikä turhaa stressiä oteta tänäkään vuonna. Hauskaa pitää olla sillä eivät lapset välttämättä muuten halua lauantaina kouluun tulla! 

Tällä hetkellä meillä on 25 lasta ilmoittautunut koulun toimintaan eli kolme ryhmää olisi tarkoitus rakentaa. Pienet ovat 3-5 vuotiaita, keskikokoiset 6-9 vuotiaita ja isojen ryhmässä on sitten 10-13 vuotiaat. Sen vanhempia lapsia ei mukana ole. Onneksi yksi uusista äideistä lupautui pienempien ryhmän vetäjäksi, joten sekin ongelma on ratkaistu tällä erää.  



Tänään meillä oli ohjelmassa vain tutustumista ja kesämuistoja. Alussa lapset pääsivät muistelemaan kesän tapahtumia ja piirtämään kesän kohokohdat omalle "filmirullalle". Jo muuten pelkästään käsite "filmirulla" oli aika haastava näille 2000-luvun digisukupolven lapsille. Mutta onneksi varastoista löytyi vanha filmirulla ja filmikamera, jonka avulla saimme lapsille selitettyä sen, että miten meidän lapsuudessamme kuvia otettiin :-) 




Vanhempien kanssa ehdimme pitää lyhyen tapaamisen, sillä aikaa kun lapset piirsivät omia kesämuistojaan paperille. Meillä on nimittäin suunnitelmissa pitää marraskuun alussa myyjäis-kirpputori, joten sitä varten tarvitsimme jonkinlaisen tiimin viemään hommaa eteenpäin. Vapaaehtoisia löytyikin heti ja homma lähti käyntiin paremmin kuin osasin toivoa. Näillä näkymin aika mahtava tapahtma saadaan aikaiseksi. Tarkoituksena on kerätä riittävästi rahaa, jotta voisimme järjestää taas lapsille ikimuistoisen joulujuhlan (pukki, pienet lahjat ja joululounas koulun piikkiin") sekä toiveissa oli myös projektorin hankinta koululle opetuskäyttöön. Ja itse asiassa tuo jälkimmäinen järjestyi helpommin ja nopeammin kuin uskoimmekaan - yksi äideistä sai hommattua meille pari sponsoria tunnissa ja heidän avustuksellaan koululla on nyt uusi projektori. Ihan mieletöntä!!! 

Vanhempaintapaamisen jälkeen pidimme pienen tutustumistuokion eli erilaisten leikkien ja pelien avulla tutustuimme toisiimme. Tämän jälkeen koulupäivä jatkui kesälomakuulumisten parissa. Lapset saivat kuvien avulla kertoa omasta kesästään ja lisäksi pelasimme kesälomabingoa. 


Ja kävimme myös pihalla pelaamassa erilaisia pelejä, mm. kuka pelkää kesämiestä?



Lopuksi pidimme lyhyen tuokion "Sail for good" projektin parissa, joka lanseerattiin lapsille jo viime keväänä. Eli kyseessä on suomalaisen Meretniemen perheen seikkailu, jossa heillä on tarkoituksena purjehtia kuudessa vuodessa maailman ympäri. Perheeseen kuuluu kolme lasta, joten on kiva seurata heidän elämäänsä laivalla. Heidän seikkailunsa starttasi kesäkuun puolessa välissä Turkista ja tällä hetkellä he purjehtivat Italian vesillä. Joulukuussa perheen olisi tarkoitus olla täällä Kanarialla ja toivottavasti saamme heidät kouluun vierailulle :-) 


Olipa kivaa taas palata "töiden" pariin ja lapsetkin tuntuivat viihtyvän. Melkeinpä kaikki olivat käyneet kesän aikana Suomessa ja viettäneet siellä vähintään pari viikkoa, osa kauemminkin. Kielitaito oli parantunut muutamilla ihan selvästi ja hienoja kokemuksia oli kaikilla kerrottavana kesästä. 

Ensi kerralla sitten tutustumme Suomen luonnon antimiin! 


torstai 22. syyskuuta 2016

Kansainvälinen rauhanpäivä

Tiesittekö, että eilen vietettiin YK:n kansainvälistä rauhanpäivää. Veikkaisin, että moni ei ole edes kuullutkaan kyseisestä päivästä saatikka että osaisi kertoa, että milloin ja miksi sitä vietetään. Kyseessä on YK:n julistama juhlapäivä, jota on vietetty jo vuodesta 1981. Alunperin päivä oli 11.9. mutta syyskuun 11.päivän tapahtumien myötä päivä siirrettiin 10.päivää myöhemmäksi eli sitä vietetään aina 21.9. 

Muut YK:n julistamat juhlapäivät kuten naistenpäivä ja lasten oikeuksien päivä tunnetaan varmasti paremmin ja ehkä näin erilaisten sotien, levottomuuksien, terrorismin ja väkivallan aikana rauhanpäivä tuntuu jotenkin tekaistulta. Mutta rauhanpäivän tarkoituksena ei olekaan luoda maailmanrauhaa yhdessä päivässä vaan kiinnittää ihmisten huomiota rauhankulttuuriin. Asia, joka on tärkeä ihan jokapäiväisessä elämässä. 

Itselle tämän päivän todellinen sanoma avautui vasta siinä vaiheessa kun pikkuneitimme kolme vuotta sitten aloitti Montessori-koulun. Nimittäin siellä ns. rauhankasvatus on yksi tärkeimmistä periaatteista. Monihan yhdistää Montessori-menetelmän vain tietynlaisten materiaalien käyttöön opetuksessa ja lasten herkkyyskausien hyödyntämiseen mutta yksi tärkeimmistä tavoitteista on myös ns. rauhankasvatus (peace education), joka tulee esille monin eri tavoin. Ei pelkästään kerran vuodessa juhlittavana rauhanpäivänä vaan ihan jokaisena päivänä. 



Maria Montessori koki tämän rauhankasvatuksen erittäin tärkeäksi asiaksi sillä hän itse näki ja koki kaksi maailmansotaa sekä lisäksi Espanjan sisällissodan. Hän vietti toisen maailmansodan ajan Intiassa, jossa hän oli myös tekemisissä Mahtma Gandhin kanssa. Tämän rauhanvaikuttajan ajatukset näkyvät selvästi myös Maria Montessorin opetuksessa sillä totuus, väkivallattomuus ja yksinkertaisuus ovat tärkeitä perustekijöitä Montessori-menetelmässä.

Montessori-menetelmässä uskotaan, että lapsi oppii myös virheistä. Tästä syystä välineet ovat ns. itsekorjaavia, jolloin lapsi pystyy itse havaitsemaan virheen ja korjaamaan sen. Lapsia pyritään myös kannustamaan totuuteen eli rangaistuksia ei käytetä eikä esim. Espanjassa kovin suosittuja "sillas de pensar" -tuoleja, joihin monissa kouluissa opettajat laittavat ns. huonosti käyttäytyvät lapset "ajattelemaan". Käytössä on sen sijaan ns. rauhanpöytä, jonka ääreen suuttunut/vihainen/hermostunut/surullinen lapsi voi mennä. Näin saa hetken omaa aikaa tutustua omiin tuntemuksiin ja rauhoittua. Pöydällä voi olla joitakin esineitä, esim. tunne-aiheisia kirjoja, stressipallo tmv. esine, tiimalasi jne. Näitä voidaan käyttää avuksi konfliktien ratkaisussa. Mikäli kyseessä on lasten välinen konflikti, niin silloin otetaan molemmat lapset pöydän ääreen ja yhdessä keskustellen pyritään selvittämään ja ratkaisemaan tilanne. 


Muutenkin lapsia opetetaan kunnioittamaan toisia ja toisten työskentelyä. Tästä syystä luokkahuoneissa on vain yksi kappale kutakin työskentelyvälinettä eli lapset oppivat kärsivällisyyttä, muiden kunnoittamista ja jakamista. Jos joku työskentelee kyseisellä välinellä ja toinen lapsi haluisi sen, niin hän ei mene sitä toiselta ottamaan vaan odottaa rauhallisesti, että se vapautuu ja palautuu omalle paikalleen. Toki voi kysyä, että haluaako toinen tehdä yhdessä kyseisen työn mutta mikäli toinen haluaa tehdä sen yksin, niin lapset osaavat kunnioittaa päätöstä. Kukaan ei myöskään koske esim. toisten piirustuksiin tai kesken oleviin töihin vaan 

Montessori-menetelmä suosii pelkistettyä, rauhallista ja hiljaista ympäristöä, ilman turhia ärsykkeitä. Pääasiassa käytettävät materiaalit ovat puuta ja muita luonnon materiaaleja, ääniä pitäviä muovihärpäkkeitä ei löydy edes vauvojen osastolta. Ja kaikki tavarat ovat aina kauniisti ja siististi omilla paikoillaan. Normaalien päiväkotien lelu/vaate/lapsi/metelikaaosta ei tunneta. 

Kaikki nämä edellämainitut asiat ovat samoja, joita Gandhi ja Maria Montessori suosivat myös elämässään. Totuutta, väkivallattomuutta, pelkistettyä elämää, rauhaa ja hiljaisuutta. 


Olisi tietysti kaunista ajatella, että maailmasta saadaan vielä rauhallinen paikka ilman sotia, terrorismia ja väkivaltaa. Mutta valitettavasti tässä itsekeskeisessä, kiireisessä ja rahanahneessa maailmassa sen toteutuminen vaatisi melkeinpä ihmettä. Rauhasta puhutaan mutta valitettavasti koulut, perheet ja yhteiskunta eivät lapsia siihen kasvata. Sen sijaan tärkeimpänä on jatkuva kilpailu paremmuudesta. 

Mutta onneksi on asioita, joihin pystyn itse tällä hetkellä vaikuttamaan. Toivon, että lapseni oppii näiden tärkeiden lapsuusvuosien aikana (niin koulussa kuin kotona) juuri noita edellä mainittuja tärkeitä arvoja ja asioita, sillä uskon ja toivon, että tulevaisuudessa ne ovat niitä tekijöitä, jotka tekevät hänestä hyvän ja vahvan ihmisen. 

Love & peace! 

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Tämän viikon touhuja

Nyt kun koulu ja arki on taas lähtenyt käyntiin, niin meille jää yleensä arkisin 3.5 tuntia yhteistä leikki/touhuaikaa iltapäivisin. Ihan mukavasti vaikka toki siitä aina osa menee myös ihan arkisiin kotitouhuihin jne. 

Ensi kuussa alkavat sitten taas pikkuneidin tanssitunnit pari kertaa viikossa ja niinä päivinä leikit jäävät entistä vähemmälle ajalle. No, onneksi koulussa he viettävät ihan kivasti aikaa myös ulkosalla, joten raitista ilmaa ja liikuntaa on tarjolla joka päivälle vaikka kotona sitten iltapäivä menisikin enemmän sisäleikkien parissa. Mutta toki yritämme mahdollisimman paljon viettää aina aikaa ulkosalla koska siihen täällä on ympäri vuoden mahdollisuus. 

Ja onneksi vielä tarkenee myös uima-altaalla, joten siellä olemme tälläkin viikolla käyneet muutamana iltapäivänä. Saa nähdä, että miten pitkään vesi pysyy "uimalämpöisenä" nyt kun yölämpötilat alkavat jo vettä selvästi viilentämään. Tai kyllähän se suomalaisittain on vielä melkoisen lämmintä ja talvellakin pysyy 20 asteessa mutta eron toki huomaa jo kesään verrattuna, jolloin vesi oli jotain 28 asteista. 



Täällä Gran Canarian eteläosassahan syksyn ja talven tulo ei niinkään tee suurta muutosta elämään sillä käytännössä melko kesäisistä keleistä täällä saadaan nauttia ihan ympäri vuoden. Mutta toki pikkuhiljaa yölämpötilat ovat jo laskeneet ja siitä tuntee etenkin "syksyn" saapumisen. Hyvä puoli tässä syksyn saapumisessa on se, että ei ole enää mitään yli 30 asteen lämpötiloja päivälläkään (toki melkein 30 asteeseen vielä päivällä nousee..) ja näin ollen iltapäivälläkin on kiva viettää aikaa ulkosalla. Olemme käyneet paljon pikkuneidin kanssa pyöräilemässä sillä ilman apupyöriä ajo on vielä harjoittelun alla. Kesän aikana pyöräilyt jäivät ohjelmasta oikeastaan täysin sillä kesän kuumuudessa uima-allas vei yleensä voiton. Mutta eiköhän vuoden loppuun mennessä pyöräilytaitokin ole hankittu kun ahkerasti harjoitellaan. 


Ja hyvä puoli tässä syksyssä on myös se, että viitsii taas pitää uunia päällä eli pääsee jälleen leipomaan. Sekin touhu oli aika lailla tauolla tässä kesän aikana kuumuudesta johtuen... 

 
Pikkuneiti on innostunut katsomaan Junior Masterchef-sarjan amerikan versiota, joten sen myötä on kokkaus- ja leivontainnostus taas syttynyt. Eli niitä puuhia on luvassa varmasti lisää.. Ja ihan myös leikkeihin on nyt ilmaantunut leikki nimeltä masterchef - siinä joku on aina vuorollaan tuomari ja muut sitten tekevät erilaisia annoksia ja lopulta vievät ne tuomarille arvosteltavaksi. Melkoinen naispuolinen Gordon Ramsey on meillä kotona :-) 


Viime sunnuntaina kävimme myös katsomassa hienon akrobatia-teatteriesityksen, joka perustui Tuhkimon tarinaan. Neiti tykkäsi ihan valtavasti ja sen verran vahvan vaikutelman tekivät, että kotona on luonnollisesti leikitty paljon akrobatialeikkejä ja akrobatiakoulua. 



 

Neiti kehitteli myös hauskan "kauneushoitola" leikin, jonka parissa menikin aika  mukavasti. Ensin minä tein hänelle hoitoja ja sitten hän vuorostaan minulle ja papille. Laatikoista kaiveltiin erilaisia kauneustuotteita esille (aloe vera rasvaa, kynsiviila, kasvonaamiotuubi, jalkakylpysuolaa, lasten kynsikalat jne), laitettiin youtubesta thaimaalaista rentoutumismusiikkia soimaan ja sitten hän kirjoitti myös hinnaston. Tarjolla oli jalkahoito, kasvohoito ja hieronta. 


 

Superhauska leikki ja oli kiva tarjota neidille vähän hemmottelua nyt kun koulukin on taas alkanut. Ja kun ensin tein hänelle nuo hoidot, niin tosi hienosti hän sitten suoritti samat minulle. Ja itse vain makasin säkkituolissa, kuuntelin musiikkia ja rentouduin. Myös papi sai tietysti osansa hoidoista :-) 


Eilen saimme vieraiksi ystäväpariskunnan Teneriffalta eli kiireinen loppuviikko on tiedossa. Tänään oli ohjelmassa Roque Nublo eli patikointia upeissa vuoristomaisemissa saaren sisäosassa. Huomenna todennäköisesti rantaelämää ja perjantaina varmaankin suuntaamme Puerto Moganiin illalliselle. 


Lauantaina onkin sitten vuorossa tämän lukuvuoden ensimmäinen Suomi-koulupäivä ja sitä tässä pitäisi myös valmistella. Ja sunnuntaina olisi ohjelmassa lounas naapureiden kanssa, jonne pitäisi jotain jälkiruokaa ehtiä myös jossain välissä valmistamaan. Eli varsin ohjelmanpitoinen ja mukava viikko siis menossa!