perjantai 27. tammikuuta 2017

Lumilomalle Andorraan!

Andorra on pieni kääpiövaltio Espanjan ja Ranskan välissä, Pyreneiden vuoristossa. Koko maan pinta-ala on 468 km ja asukkaita siellä on noin 78 000. Andorra on todellakin vuoristoinen maa sillä keskikorkeus merenpinnasta on 1996 m ja se onkin Euroopan korkeimmalla sijaitseva maa. 

Vuoristoisen sijaintinsa takia Andorraan ei pysty matkustamaan lentäen eikä junalla. Lähin lentokenttä sijaitsee Espanjan puolella, La Seu D`Urgell - nimisessä kaupungissa mutta valitettavasti sinnekään ei vielä pääse lentämään. Lähin toimiva kenttä on Espanjan Lleida (matkaa 150 km) mutta sinnekin lentoja on harvakseltaan.  Ranskan puolella lähin kenttä on Toulouse, jonne matkaa on 200 km. Kaikista helpointa on lentää siis Barcelonaan, josta on Andorraan matkaa n. 200 km, vuokrata auto ja ajaa itse perille. Matkaan menee noin 3-3.5 tuntia. 

Lähin juna-asema on Espanjan puolella Lleida ja Ranskan puolella Toulouse ja molemmista pääsee bussilla Andorraan. Myös Barcelonasta on bussikuljetus kerran, pari päivässä. Mutta vuokra-auto on mielestäni kuitenkin näppärin. 

Barcelonan kentällä on useita vuokraamoja, joista isommilla on toimisto terminaalissa mutta osalla taas on erillinen kuljetus kauemmaksi. Suosittelen valitsemaan sellaisen, jolla on toimisto terminaalissa. Aina helpompaa ja nopeampaa. Kannattaa myös katsoa vuokraehdot tarkkaan sillä osa vuokraamoista ei salli auton ajoa rajojen yli. Ei edes Andorraaan.

Me otimme tällä kertaa auton Europcarin kautta. Opel Corsa maksoi 80 € / 8 päivää. Ei paha. Tie perille on hyväkuntoinen ja käytännössä Andorra la Vellasn asti ajetaan aika lailla tasaista nousua. Vasta sen jälkeen alkaa sitten varsinainen vuoristo-osuus mutta sekään ei ole paha sillä Andorra la Vella sijaitsee jo yli 1000 m korkeudella. Mutta sinne nousu tapahtuu niin vähitellen että sitä ei oikeastaan edes huomaa. Sen jälkeen ajomatkaa on Grandvaliraan vielä 20-40 min, riippuen siitä että minne on majoittumassa.

Sääennusteita kannattaa seurata etukäteen sillä talvella lumisateet ovat varsin yleisiä joten lumiketjut tmv. on syytä ottaa autoon varusteeksi. Talvirenkaita kun ei täällä tunneta. Autonvuokraamon kautta voi lumiketjut toki vuokrata mutta niistä veloitetaan erikseen joten edullisimmin pääsee kun ostaa tarvittaessa omat suojat huoltoasemalta. Kankaiset eivät paljoa paina ja menevät suht pieneen tilaan. Ajoreittejä perille on useita mutta Ranskan kautta saapumista kannattaa välttää etenkin huonolla säällä. 



Andorran pääkaupunki on Andorra La Vella, joka on käytännössä ainoa kunnon kaupunki koko maassa. Mutta siellä ei vielä laskettelemaan pääse. Eli jos lumilomalle suuntaa niin pitää jatkaa matkaa joko Vallnordin tai Grandvaliran laskettelukeskuksiin. Näistä jälkimmäinen on suurempi ja siellä olemme käyneet kaikilla meidän Andorran laskettelulomilla. Grandvalira itse asiassa koostuu useammasta pienestä kylästä, jotka sijaitsevat peräjälkeen. Encamp, Canillo, El Tarter, Soldeu ja Pas de la Casa. Me olemme joka kerta majoittuneet Soldeussa, joka sijaitsee mukavasti puolivälissä aluetta. Koko hiihtoalue on itse asiassa yhtenäinen, joten alueen laidasta laitaan pääsee hiihtämään helposti eikä erillisia skibusseja tarvita. 

Majoitusta Andorrassa on tarjolla ihan jokaiseen makuun ja budjettiin. Edullisista huoneistoista aina 5 tähden kylpylähotelliin. Me olemme joka kerta majoittuneet Sport hotellissa, jolla on Soldeussa itse asiassa kolme hotellia vierekkäin. Edullisempi perhehotelli Sport (jossa tälläkin kertaa olemme), vähän laadukkaampi Sport Village sekä sitten se luxusversio Sport hotel Hermitage, viisi tähteä. Ensimmäisellä lomallamme olimme Sport Village -hotellissa mutta sen jälkeen olemme majoittuneet siinä edullisimmassa, joka on myös ihan hyvätasoinen. Huoneet ehkä hieman kulahtaneita verrattuna Villageen mutta esim. samat palvelut ovat käytössä molemmissa hotelleissa (lasten leikkihuone, kuntosali, kylpylä). Hotelleissa on omat ravintolansa mutta jopa tuon edullisimman hotellin ravintola on mielestäni erittäin hyvätasoinen. 


Nyt majoitumme siis edullisimmassa Sport-hotellissa. Tosin mistään halpishotellista ei kuitenkaan ole kyse sillä huone maksoi puolihoidolla 1500 € / 7 yötä (kolmen hengen huone, 2 aikuista ja 5-vuotias lapsi). Hotellissa on myös ihan normaaleita 2-hengen huoneita sekä tilavampia 4-hengen perhehuoneita. Huoneet eivät ole mitään valtavia mutta tilaa oli kuitenkin ihan riittävästi. 

Hotellilla on oma varustehuone lasketteluvälineitä varten ja siellä jokaiselle huoneelle on oma, lukittava kaappi. Sinne voi jättää sitten laudat, sukset, monot ja kypärät säilöön eikä niitä tarvitse kantaa huoneeseen asti. Tila on lämmin, joten aamulla odottavat lämpimät monot ja omat kengät voi jättää kaappiin taas päivän ajaksi. Hissi ylös rinteille lähtee aivan Sport hotel Villagen vierestä, käytännössä suoraan hotellista. Eli sijainti näillä hotelleilla on mitä parhain! Ja laskemalla pääsee takaisin hotelliin. 

Kabiinihissi lähtee Sport Village-hotellista ja Sport-Hotel on suoraan sen vieressä, toisella puolella tietä. Eli sijainti on mitä parhain. 


Hotelliketjulla on myös hieno kylpylä, jonne maksaa 37 euroa . Kylpylä ei ole isoin ja hienoin, mitä olen nähnyt mutta ihan ok. Erilaisia porealtaita, saunoja, vesihierontapisteitä jne. Etenkin ulkona oleva poreallas on kiva, päivällä voi katsella rinteiden menoa ja illalla ihailla tähtitaivasta. Mukava paikka rentoutua hiihtoliiton päätteeksi tai miksei vaikka joka ilta, jos budjetti kestää. Hotellin kuntosali on maksuton. 


Hotellissa on myös lasten leikkipaikka, joka on hotellin asukkaille maksuton. Tosin vain yli 4-vuotiaille. Nuoremmalta veloitetaan 20€/tunti tai 120€/koko päivä. Paikalla on aina yksi tai useampi lastenhoitaja eli yli 4-vuotiaat voi jättää sinne ja aikuiset voivat sillä aikaa vaikka huolehtia parisuhteesta. Tai käydä kylpylässä (jonne lapset eivät pääse). Ainakin nyt paikka oli avoinna koko päivän, klo 10-22 ja päivän aikana oli erilaisia aktiviteetteja. Ihan loistopaikka!





Aamiainen sisältyy näissä hotelleissa aina hintaan mutta erikseen on sitten mahdollisuus ottaa puolihoito eli illallinen. Päivällähän suurin osa nauttii ateriat rinneravintoloissa. Me olemme kokeneet tuon puolihoidon parhaaksi vaihtoehdoksi täällä koska alueella ei ole kauheasti ravintoloita eikä pitkän rinnepäivän jälkeen välttämättä huvita lähteä lapsen kanssa enää ulos tarpomaan ja etsimään ravintolaa. Illallinen on aika arvokas (30€/aikuinen, 15€/lapset ja alle 6-v. maksutta) mutta toisaalta hintansa arvoinen. Hotellin aamupalan ja illallisen lisäksi emme syöneet edes lounasta vaan pärjäsimme hyvin iltaan asti pienen välipalanvoimin.






Rinneravintoloita on Grandvalirassa toki tarjolla ihan kiitettävästi, jos haluaa päivällä syödä eli käytännössä kaikilla alueilla on omansa. Ylhäällä meidän suosikki on ollut Soldeun hissiaseman viereinen pastapaikka, jossa saa pastaa boxissa eli pahvirasiassa. Annos tehdään toki ihan tilauksen mukaan mutta se tarjoillaan hauskasti rasiassa, jonka voi vaikka ottaa mukaan. Nopeaa ja kohtuuhintaista. Vaihtoehtoja on useita ja hinta on 12 €, sisältäen juoman. Annos on sen verran iso, että siitä esim. riitti minulle ja pikkuneidille lounaaksi. Kesken laskupäivän kun ei ihan täyteen viitsi vatsaa edes syödä. 



Jokainen Grandvaliraan alueista on omanlaisensa. Pas de la Casa on kylistä suurin ja vilkkain, myös iltaelämän suhteen. Eli jos afterski on mielessä nin silloin ehkä kannattaa etsiä hotelli siltä alueelta. Myös Canillossa on vähän enemmän kauppoja ja ravintoloita. Soldeussa meno on hyvin hillittyä, jopa hiljaista. Tosin ystävistä muutamat olivat testanneet eilen torstaina yöelämän ja aamu klo 5 asti oli mennyt. Että jotain toki on tarjolla, jos sitä kaipaa...Mutta itsellä ei paikoista ole mitään tietoa. Muuten pääkadun varrella on pääasiassa hotelleja, muutamia ravintoloita,  jotain kauppoja ja pari minimarkettia.  Pas de la Casassa on myös jonkin verran enemmän kauppoja, jos esim. haluaa shoppailla lasketteluvaatteita tmv. Ja pääkaupunki Andorra la Vellassa voi shoppailla varmasti vielä paremmin. Mutta sen olemme jättäneet aina väliin koska kuluja näillä reissuilla tulee muutenkin ihan kiitettävästi. 

Me emme kuljeta omia lumilautoja mukana vaan vuokraamme aina periltä. Urheiluvälineiden kuljettaminen monilla lentoyhtiöillä on nimittäin aika arvokasta puuhaa... Me olemme vuokranneet välineet aina Soldeun Sports Calbo-vuokraamosta, joka sijaitsee Sport Village-hotellin yhteydessä. Lauta kenkien kera sekä lasten sukset ja monot kuudeksi päiväksi maksoivat 220 euroa. Varusteita oli paljon ja ne olivat hyväkuntoisia & uusia. Myös palvelu pelasi erittäin hyvin. 


Hissilippu kuudeksi päiväksi aikuiselta maksoi 249 euroa ja alle 6-vuotiaat lapset hiihtävät maksutta. Hiihtohissit starttaavat aamulla klo 9 ja ne menevät kiinni klo 16.30-17, sijainnista riippuen. 

Pikkuneidille olimme varanneet etukäteen tunnit - ensimmäisenä päivänä yksityisopetusta kolmen tunnin ajan yhden ystävän kera ja seuraavat viisi päivää Jardin de nieve-hiihtokoulussa, jossa hiihdettiin aamuisin kolme tuntia, sitten lounas ja sen jälkeen ohjelmassa oli leikkejä ulkona & sisällä klo 16 asti. Hintaa hiiihtokoululle tuli 230 € / 5 päivää, sisältäen lounaan. Arvokkaitahan nuo ovat mutta myös hintansa arvoisia. Alueella on lukuisia eri vaihtoehtoja eri ikäisille lapsille - aivan pienille on guarderia eli "päiväkoti", jossa lapset viettävät pääasiassa päivän sisällä. Nämä paikat on tarkoitettu 1-4 vuotiaille lapsille. Seuraava vaihtoehto on sitten ns. jardin de nieve, joka on tarkoitettu yli 3-vuotiaille ja siellä opetellaan jo laskettelemaan. Näitä on eri alueilla ja hieman eri tasoisia sekä eri ikäisille tarkoitettuja. Esim. tämä Soldeun alueen Jardin de nieve on virallisesti vain  2-5 vuotiaille mutta ainakin meidän ryhmärämässä oli mukana yksi 7-vuotias ja hänet ottivat myös mukaan. Eli low season aikaan ovat ilmeisesti aika joustavia. Lapset jaetaan tason mukaisesti ryhmiin ja max. yhden opettajan kanssa on 9 lasta. 



Soldeun guarderia rinnealueella, jonne ovat tervetulleita yli 2-vuotiaat lapset. Pelkkä guarderia maksaa 178-196€ /5 päivää, hoitoa 6 tuntia päivässä.

Jos lapsi on hiihtokoulussa, niin päivä menee näin: hiihtoa klo 10-13, lounas guarderiassa (10€/pvä) ja sitten leikkejä sisällä ja ulkona klo 16 asti. Tämä tarjolla 4-5 vuotiaille. Ja hinta on183-202€ / 5 päivää. Muilla alueilla on myös omat guarderiat ja joka paikassa vähän eri ikärajat. Esim. Grau Roigin guarderiaan otetaan myös alle 2-vuotiaita sekä yli 5-vuotiaita.


Tämä on ensimmäinen reissu, jonka olemme tehneet ystäväperheiden kanssa. Reissuun lähti tällä kertaa yhteensä neljä perhettä. Ja myöhemmin seuraan liittyi vielä yksi perhe lisää. Eli parhaimmillaan meitä oli 11 aikuista ja 8 lasta. Näin lapsilla oli seuraa sekä myös aikuisilla.




Grandvalirassa on useita lasten rinnealueita, käytännössä joka alueella omansa. Pikkuneidin hiihtoryhmä oli pääasiassa Soldeun ja El Tarterin alueen rinteissä ja kolmantena päivänä laskivat jo punaisiakin rinteitä tosi hienosti.  Grandvalira sopii mielestäni hyvin lapsiperheille sillä tarjolla on paljon helppoja ja leveitä sinisiä rinteitä.


Tämä oli ensimmäinen kerta kun meidän pikkuneiti osallistui kokopäivän kestävään hiihtokouluun ja etukäteen vähän jännitti, että miten mahtaa jaksaa vielä iltapäivän lumileikit. Mutta pelko oli turhaa... Energiaa riitti koko päivän ja itse asiassa haimme lapset aina vähän etukäteen guarderiasta ja jatkoimme vielä laskemista iltapäivällä heidän kanssaan. Ja koska lapsilla riitti vielä kaiken tämänkin jälkeen energiaa niin hotellissa he olivat vielä iltapäivällä leikkipaikassa 1-1.5 tuntia ennen illallista. Melkoisia naperoita!


Hiihto-olosuhteet ovat olleet hyvät. Lämmintä  on ollut päivällä 1-7 astetta ja öisin pari pakkasta eli rinteet ovat pysyneet hyvässä kunnossa. 



Vain to-pe oli sää pilvisempi ja perjantaina saatiin aamupäivällä lumisadetta ihan kunnolla. Mutta sen jälkeen ilma kirkastui ja rinteet ihan mahtavassa kunnossa! Mahtava päätös meidän lumilomalle.


Mitään suurempia ruuhkia ei ole ollut ja etenkin tämä Soldeun alue on pysynyt suht rauhallisena. Vilkkainta on ollut Pas de la Casan ja Grau Roigin alueilla. Hiihdettäväähän täällä riittää sillä rinteitä on yli 200km ja kaikki rinteet&hissit ovat avoinna.



Voin hyvillä mielin suositella laskettelua harrastukseksi pienellekin lapselle. Meidän pikkuneiti aloitti hiihtouransa 3-vuotiaana ja nyt takana on jo monta onnistunutta laskettelureissua. Vähän aremmille lapsille suosittelen ehdottomasti yksityisopettajan hankkimista sillä näin arka lapsi saa opettajalta kaiken huomion, itseluottamus kasvaa vauhdilla ja kehitys on huimaa. 







2.2.2017 - Blogi 2 vuotta

Niin se on pari vuotta vierähtänyt ja blogi on saavuttanut kahden vuoden iän. Alussa ajattelin, että tuskinpa kukaan muu kuin sukulaiset näitä juttuja tulee lukemaan mutta ilmeisesti jokunen muukin on joskus sivuille eksynyt. 

Pääpaino blogissa on ollut ja tulee pysymään meidän perheen kuulumisissa koska ennen kaikkea tämä on yksi tapa pitää yhteyttä kaukana asuviin sukulaisiin ja ystäviin. Näin he saavat edes pienen pisaran meidän elämästä ja touhuista. Mutta toki välillä aina kirjoittelen meidän matkoista, joskus jokunen ruokajuttukin saattaa ilmaantua, Suomi-koulun jutuista tulee juttuja aina talvikuukausien aikana, Montessorijuttuja myös joskus sekä tietysti aina silloin tällöin vinkkejä tänne Kanarialle matkaaville. Eli aikamoinen sekametelisoppa siis :-) 

Näiden kahden vuoden aikana on blogikirjoituksia tullut kirjoitettua noin 400 kpl ja niistä kaikista suosituimpia ovat olleet seuraavat jutut:

1. Selvä ykkönen on juttu leivonnasta lasten kanssa, jota on käyty lukemassa yli 2000 kertaa. Leivonta lasten kanssa -hakusanoilla on myös blogiin päädytty useimmiten.  Aihe on selvästi sellainen, joka kiinnostaa ja josta pitää kirjoittaa enemmänkin koska sitä tulee harrastettua aika paljon. 

http://mylifeingc.blogspot.com.es/2017/01/helppoa-leivontaa-lasten-kanssa.html


2. Toisena on tämän joulun tohinoissa kirjoitettu juttu: jouluruokaa 1000 euron edestä. Eli kertomus siitä, miten keskivertoespanjalaisperheessä käytetään jouluruokaan valtavia summia. 


3. Kolmanneksi luetuin juttu avaa Kanarialaisen keittiön saloja. Monille espanjalainen keittiö on varmasti tuttu mutta Kanarian saarilla on aivan omanlainen ruokakulttuurinsa. 

Kaikki suosituimmat jutut liittyvät näköjään ruokaan - eli tästä aiheesta pitänee kirjoitella enemmän myös tulevaisuudessa. Mutta miksikään ruokablogiksi tämä blogi ei kuitenkaan tule koskaan muuttumaan. Tykkään kuitenkin ruoanlaitosta sekä leivonnasta, joten ne ovat olennainen osa meidän arkeamme. Ja toivottavasti tulevaisuudessa aikaa riittää niiden harrastamiseen vähän nykyistä enemmän sillä tällä hetkellä meidän ruokailut noudattavat aika pitkälti kaavaa: hyvää, herkullista ja terveellistä ruokaa perheelle noin 30 minuutissa :-) 

Tulevaisuudessa Montessori-jutut saattavat jäädä vähän vähemmälle sillä pikkuneiti aloittaa primarian eli paikallisen ala-asteen tulevana syksynä ja silloin todennäköisesti hän siirtyy tavalliseen kouluun. Uuden koulun etsintä onkin yksi tämän kevään projekteista ja koulujutuista tulee varmaankin kirjoitettua enemmänkin tässä kevään aikana. 

Matkustelujutut tulevat toivottavasti tulevaisuudessa lisääntymään sillä tarkoituksena olisi päästä reissamaan välillä myös muualle kuin Suomeen tai Manner-Espanjaan. Sukulaisvierailut ovat toki tärkeitä mutta pikkuhiljaa olisi kivaa nähdä välillä vähän muitakin paikkoja. Tällä hetkellä olemme itse asiassa juuri Andorrassa tai tarkemmin Grandvaliran laskettelukeskuksessa eli takana on kohta viikon verran kestänyt mahtava lasketteluloma, josta juttua tulikin jo kirjoitettua.


Kuten blogin kuvauksessakin sanotaan: arkista elämää Espanjan auringon alla sekä matkustelua ympäri maailmaa. Näitä siis luvassa myös tulevaisuudessa! 



tiistai 24. tammikuuta 2017

Fuerteventuralainen vuohenjuusto

Kuulun niihin ihmisiin, jotka voisivat elää juustolla. Juustoa, juustoa ja lisää juustoa. Enkä nyt puhu mistään edamista tai emmentalista. Mutta jos eteen kannetaan vuohen- tai lampaanmaidosta tehtyä juustoa, niin johan kääntyy suu hymyyn.



Vuohenjuustojan on hyvinkin erilaisia riippuen siitä, että missä ja millä menetelmällä juusto on valmistettu. Suomalainen kutunjuustohan on tuoretta, hyvin mietoa. En tykkää. Ranskalainen Chèvre taas on vuohenmaidosta tehty valkohomejuusto. Se menettelee. Mutta omia suosikkejani ovat luonnollisesti täällä Espanjassa valmistetut vuohenjuustot. Etenkin entisen kotisaareni Fuerteventuran vuohenjuustot, jotka valmistetaan saaren omien cabra majorera -vuohien maidosta. 




Aikaisemmin tätä herkku ei juurikaan pystynyt ostamaan muualta kuin juuri Fuerteventuralta. Mutta nyt kun saaren juustot ovat menestyneet erilaisissa juustokilpailuissa (esim. world cheese award)  niin vähitellen niitä on alettu viemään myös saaren ulkopuolelle. Vuonna 1999 saaren juustot saivat myös EU:n alkuperäistuotemerkinnän. 

Jos satutte tätä queso majorero -herkkua saamaan käsiinne, nin suosittelen maistamaan. Maku on taatusti erilainen kuin monissa muissa vuohenjuustoissa. Manner-Espanjassa juustoja saattaa löytyä isommista supermarketeista, esim. El Corte Ingelsin tavaratalosta tai Hipercorista. 

Miten tätä herkkua sitten valmistetaan? 

Fuerteventura on hyvin tunnettu saari vuohistaan sillä vielä 20 vuotta sitten saarella oli melkeinpä enemmän vuohia kuin asukkaita. Ja edelleen vuohia on saarella paljon. Saaren vuohet ovat omaa cabra majorera-rotua ja niitä on käytännössä kahden tyyppisiä. Villit vuohet ovat kuin Suomessa porot eli kulkevat vapaana luonnossa ja käyttävät ravinnokseen kaikkea sitä vähää kasvillisuutta, jota saarelta löytyy. Ja aina kerran vuodessa vuohet kerätään sitten yhteen ja tarkistetaan, että ketä on kenenkin omaisuutta. 

Suurin osa vuohista on kuitenkin ns. laidunvuohia, jotka elävät maatiloilla ja niitä käytetään pääasiassa maidon tuottamiseen. Käytännössä vuohet tuottavat maitoa noin vuoden verran sen jälkeen kun ovat saaneet jälkeläisiä ja tästä syystä vuohet astutetaankin yleensä joka vuosi. 

                            

Vuohet lypsetään yleensä 1-2 kertaa päivässä ja muun ajan ne viettävät laitumella tai sisätiloissa. Yleensä päivän aikana saadaan 2-4 litraa maitoa / vuohi. Vuohitilat tuottavat monesti omia juustojaan mutta Fuerteventuralla on myös isompi Maxorata-meijeri, joka valmistaa  juustoja eri merkkien alla. Heillä on omat sopimustilansa, jotka tuottavat meijeriin tulevan maidon. 

Kotijuuston valmistamiseen käytetään jopa 8 litraa maitoa kiloa kohden kun taas suuret tehdasmeijerit käyttävät vain 6 litraa.  Kun maito on lypsetty, niin siihen sekoitetaan juoksutetta ja sitä aloitetaan sekoittaa. Vähitellen massa kiinteytyy ja kun kaikki hera on erottunut niin massa laitetaan puupöydälle, juuston molemmat puolet suolataan merisuolalla ja tämän jälkeen juustomassa laitetaan muottiin kypsymään. 



Fuerteventuralla vuohenjuustoa valmistetaan eri kypsyysasteisina – frescoa eli tuorejuustoa, tiernoa eli pehmeää, semicuradoa eli puolikypsää ja curadoa eli kypsää. 

Tiernoa eli pehmeätä juustoa kypsytetään 8-20 päivää. Tämä tekee juustosta luonnonvalkoista, pehmeää mutta tiivistä ja maku on pehmeä. Puolikypsää eli semicurado kypsytetään 20-60 päivää ja näin juustosta tulee kellertävänvalkoista, rakenne on kiinteä ja maku on selvästi voimakkaampi. Näitä semicurado juustoja voidaan myös maustaa eri tavoin ja markkinoilla näkee esim. paprikalla maustettua tai savustettua vuohenjuustoa. Kypsin versio eli curado on saanut kehittyä vähintään 60 päivän ajan mutta useasti vielä kauemmin. Mitä pidempään juustoa kypsytetään, sitä voimakkaamman makuista siitä tulee. Rakenne curado juustoissa on kova ja väri selvästi kellertävä. 

Koska Fuerteventuralainen vuohenjuusto on suojattu alkuperäismerkinnällä, sen tuotantoa määräävät tarkat tekijät. Esim. juuston pitää olla sylinterin mallinen,  korkeus saa olla 6-9 cm välillä, halkaisija puolestaa 15-35 cm välillä ja painoa saa olla 1-6 kg

Mikä tekee tästä juustosta sitten niin omalaatuisen? 
Fuertenventuran ainutlaatuinen luonto on muokannut rodusta hyvin poikkeavan muihin vuohirotuihin verrattuna. Tämä eläin on sopeutunut täysin saaren karuihin, kivikkoisiin olosuhteisiin, jossa nopeasti katsottuna ei pitäisi edes olla mitään ravintoa eläimille. Saaren eristäytynyt sijainti on myös taannut sen, että cabra majorera rotu ei ole sekoittunut muihin vuohirotuihin ja näin esim. muiden rotujen geneettiset sairaudet ym. vaivat eivät ole kulkeutuneet näiden eläinten vaivaksi. Näin maito on säilynyt korkealaatuisena ja maidossa pitää olla vähintään 3.2 % proteiinia ja 3.8 % rasvaa mutta ylenesä pitoisuudet ovat paljon korkeampia.  

Valmiiden juustojen ominaisuudet:                    tierno             semicurado          curado
proteiinia                                                            17.4 %             25.5 %                27.5 %
rasvaa                                                                52 %                54 %                   55.5 % 

No, mistään kevyttuotteista ei siis ole kyse... Mutta maussa sen sitten huomaa! 



Ja ei kun herkuttelemaan....  Juusto maistuu ihan sellaisenaan ja vaikkapa tomaatin kera salaattina. Myös erilaiset marmeladit, esim. viikunamarmeladi, sopivat loistavasti näiden juustojen pariksi. Myös leivitetty ja paistettu vuohenjuusto on herkkua. Ja totta kai näitä juustoja voi käyttää myös ruoanlaitossa - vaikkapa herkullinen vuohenjuustokastike lihalle. 

PS. Jos muuten suuntaatte joskus Fuerteventuralle lomalle niin suosittelen vierailemaan jollakin vuohitilalla. Monet niistä ovat avoinna ihan matkailijoille ja näin pääsee näkemään miten juustoja valmistetaan, maistamaan kyseisen tilan juustoja sekä niitä voi tietysti myös ostaa mukaan.



lauantai 21. tammikuuta 2017

Asumaan Kanarialle? Unelmista totta?

Olisiko ihanaa, jos voisi unohtaa pipot, kumpparit, kurahousut ja haalariraivarit lasten kanssa? Sen sijaan voisi nauttia yli 300 aurinkoisesta päivästä vuodessa? Kuulostaako liian hyvältä? No, elämä ikuisen kevään Kanarialla ei ole hullumpaa. Eihän täällä nyt ihan shortsikeleistä nautita ympäri vuoden mutta näin keskitalven kylmimpinä päivinä riittävät pitkät housut ja neuletakki varustukseksi. Joka tapauksessa vuotuinen keskilämpötila on yli 20 astetta. Ei paha... 



Meitä ihmisiä on monenlaisia ja jokaisella on oikeus elää sellaista elämää kuin haluaa. Yksi rakastaa Suomen pimeitä, sateisia syyspäiviä mutta jollekin toiselle syksy on pitkä ja pimeä tunneli, josta vain toivoo selviävänsä hengissä. Toinen taas nauttii talvesta, kerrospukeutumisesta, paukkupakkasista, räntäsateista ja pirtsakoista hiihtolenkeistä hangilla. Mutta toisille talvi on jatkuvia haalariraivareita, liukkaita katuja, vaakatasossa satavaa vettä/räntää/lunta ja jatkuvaa palelua kerrospukeutumisesta huolimatta. 

Niin moni elää Suomessa vain sitä kesää varten - sitä muistellaan syksyn pimeinä ja sateisina päivinä, sitä kaivataan talven pakkasilla kun ripset jäätyvät kiinni tai lastenrattaat juuttuvat lumihankeen, sitä aletaan odottamaan keväällä kun aurinko vähitellen alkaa lämmitämään ja herättämään luontoa. Ja sitten se tulee. Jos tulee.. Siitä yritetään nauttia sen pari kuukautta mitä se kestää ja sitten se on taas ohi. Näin menevät vuodet, arki rullaa tuttuun tapaan ja elämä on enemmän selviämistä kuin elämistä. Jäädään sille tutulle ja turvalliselle mukavuusaluelle.

Mutta voisivatko asiat olla toisin? Voisiko elämästä nauttia nyt eikä odottaa niitä eläkepäiviä? Olisiko muutos mahdollinen? Haluanko uuden auton, kesämökin ja ne upeat kesäkengät siellä kaupan ikkunnassa? Vai onko tärkeämpää nauttia elämästä, tästä hetkestä. Ajasta läheisten kanssa. 


Näitä asioita pohtii yhä useampi Suomessakin ja onneksi nykyään myös moni lähtee toteuttamaan unelmiaan. Oli se sitten alanvaihto, muutto maalle, sapattivapaa, maailmanympärimatka tai vaikkapa muutto ulkomaille? Tai edes yhden talven kestävä irtiotto arjesta, siitä tutusta ja turvallisesta. 

Miltä sitten kuullostaisi vaikka talvi Kanarialla? Tai kenties asuminen siellä? Olisiko se mahdollista? Mitä pitää ottaa huomioon? 

Edellisessä blogikirjoituksessa kirjoitin kanarialaisen perheen elämästä nykypäivänä eli siitä, miten haastavaa elämä voi täällä olla. Mutta kuitenkin Kanarian hyvä sää on monille sellainen bonus, että haasteista huolimatta tänne kannattaa muuttaa. Ja paljonhan tänne ulkomaalaisia on muuttanut ja muuttaa yhä edelleen. Eli jos olet ajatellut tänne muuttoa, niin et todennäköisesti ole ajatuksiesi kanssa yksin. Moni muukin suunnittelee elämää ikuisen kevään Kanarialla. 

                                      

Toimeentulo
Eläminen Kanarialla on toki Suomeen verrattuna edullisempaa mutta toki asuminen ja ruoka maksavat täälläkin. Mutta moniin asioihin voi tietysti itse vaikuttaa. Rahaa kuitenkin tarvitaan - joko tuloja tai säästöjä. Lyhyemmän ajan pärjää varmasti pelkillä säästöillä, jos on varautunut asiaan hyvissä ajoin. Ja paljon näitä ns. sapattivapaan viettäjiä tuleekin nykyään tänne Kanarialle. Mutta yhä suuremmassa määrin ihan työssäkäyviä perheitä on tänne muuttanut Suomesta. 

Työn löytäminen riippuu tietysti paljon kielitaidosta ja koulutuksesta. Esim. pelkästään suomella ei Kanarialla pärjää eli englanti on välttämättömyys. Ja espanjaakin on syytä alkaa opiskelemaan, etenkin jos suunnitelmissa on vakituinen muutto alueelle. Matkailualueilla englantia puhutaan paremmin mutta muuten espanjalaisten kielitaito ei ole kovin kehuttava. Jos itse puhut suomen lisäksi englantia sekä mahdollisesti muita kieliä niin työnsaantimahdollisuudet ovat selvästi paremmat. 

Luonnollisesti matkailualueilla työpaikat ovat pääasiassa palvelualan töitä eli baarit, ravintolat, kaupat, lääkäriasemat ja hotellit ovat varmasti sellaisia paikkoja, joista on aluksi helpompi saada töitä. Ja tietysti esim. alueiden suomalaiset ravintolat ovat etenkin talvisin hyviä työllistäjiä. Palkat eivät päätä huimaa (keskipalkka n. 1400 € / kuukaudessa) ja työajat- ja ehdotkin poikkeavat suomalaisista. Ei siis kannata edes olettaa löytävänsä 9-16 töitä vaan hyvin useasti työajat ovat vaihtelevia ja monesti vuorotöitä. Eli töiden suhteen on oltavat valmis joustamaan. 

Mutta jos molemmat aikuiset ovat töissä, niin kyllä eläminen täällä onnistuu. Ja jos on muita tulonlähteitä (esim. säästöt, etätyöt, omat projektit, eläke tmv.) niin totta kai silloinkin elämä täällä on mahdollista. Eläminen maksaa totta kai mutta vähemmän kuin  Suomessa. 

Fakta on kuitenkin se, että ilman työpaikkaa/ muita tuloja / säästöjä ei tänne kannata lähteä. 

Asunto 
Asunto on tietysti yksi isoimmista kulueristä. Mutta siinäkin voi säästää. Matkailualueilla asunnot ovat yleensä kalliimpia kuin paikallisten suosimilla alueilla. Kerrostaloasunnot ovat luonnollisesti edullisempia kuin bungalow- tai rivitalotyyppiset asunnot saatikka sitten omakotitalot.

Asunto voi varmasti olla pienempi kuin Suomessa sillä hyvän ilmaston ansiosta aikaa tulee varmasti vietettyä enemmän ulkona kuin sisällä. Asunnot täällä vuokrataan yleensä kalustettuina eli se helpottaa muuttamista ja monissa asunnoissa on jopa perusvarusteet eli astiat, lakanat ym. tarvikkeet valmiina. Asunnon löytäminen on tietysti aina helpompaa, jos on ajoissa liikkeellä ja jos vuokraa asunnon pidemmäksi aikaa. Kesällä esim. heinä-elokuu on sesonkiaikaa, jolloin asuntoja vuokrataan paljon espanjalaisille lomailijoille ja lokakuusta huhtikuuhun taas ulkomaalaisille. Eli muuton voi ajoittaa esim. keväälle, jolloin vapautuu paljon asuntoja taikka sitten syyskuun alkuun. Vuokra-asuntoja on käytännössä kahdenlaisia eli lomavuokria lyhyemmäksi ajaksi ja sitten edullisempia, pitempiaikaisia vuokrauksia. Yleensä esim. 6 kk vuokra-ajalle on helpompi saada asunto kuin vaikkapa vain muutamaksi kuukaudeksi. 

Asunnon vuokran lisäksi maksettavaksi tulee yleensä myös sähkö- ja vesi, joihin menee helposti 100-150 € kuukaudessa. Etenkin sähkö on selvästi kalliimpaa kuin Suomessa. Tosin joissakin vuokra-asunnoissa nämä saattavat sisältyä jo vuokraan. Eli markkinat kannattaa selvittää aina hyvin ja suositeltavaa on käydä katsomassa asunto ihan paikan päällä ennen minkänlaisten maksujen maksamista. Valitettavasti kaikenlaisia huijareitakin on aina liikkeellä. 

Asunnot täällä Kanarialla ovat yleensä aika viileitä talvella eli kylmimpien kuukausien aikana saattaa jopa lämmitykselle olla tarvetta ja silloin kulut lisääntyvät entisestään. Mutta toisaalta säästää voi esim. siinä, että valitsee etelänpuoleisen asunnon talveksi, jolloin aurinko lämmittää asuntoa kivasti eikä lämmitystä tarvita. Toisaalta kesällä tämä taas on hankalampi juttu eli silloin saatetaan sitten tarvita ilmastointia, jos aurinko porottaa asuntoon koko päivän. Mutta siihen voi varautua, että asunnot ovat Kanarialla kylmempiä talvella kuin kodit Suomessa ja esim. kiinteitä lämmityslaitteita ei tunneta. 

Asunnon vuokraaminen on tietysti alkuvaiheessa se helpoin ja vaivattomin vaihtoehto asumiseen. Asunnon vuokra riippuu sitten ihan täysin koosta, alueesta, varustustasosta jne.  Esim. matkailualueilla yhden makuuhuoneen asunto kerrostalossa maksaa n. 400-500 € / kuukaudessa kun taas samalla rahalla saa kauempaa jo parin makuuhuoneen asunnon. Jos haluaa asunnon, jossa on oma piha (rivitalontyylinen bunglow tmv.) niin kahden makuuhuoneen asunto matkailualueella maksaa helposti jo 800 € / kuukaudessa. Omasta talosta pitää jo sitten varautua maksamaan yli 1000 € / kuukaudessa. Tunnetuimmat asuntosivustot lienevät idealista.com ja enalquiler.com mutta paikallisilta kiinteistövälittäjiltä voi myös tiedustella. Näin pystyy ehkä välttymään ikäviltä yllätyksiltä ja kieliongelmilta. Asunnoista voi tosin joutua maksamaan jonkinlaisen välityspalkkion sekä lisäksi aina vaaditaan vuokratakuu, joka on 1-3kk vuokra. 

Elämisen kustannukset 
Ruoka Kanarialla maksaa selvästi vähemmän kuin mitä Suomessa. Toki matkailualueiden marketeissa on kalliit hinnat mutta jos käy kaupassa vähän kauempana niin kauppalasku saattaa olla jopa 30-50 % edullisempi kuin mitä Suomessa. Myös ravintoloissa syöminen on edullisempaa ja esim. monissa ravintoloissa on päivisin ns. päivän menu, edullinen kolmen ruokalajin ateria ja niiden hinnat ovat yleensä 7-12 euron välillä, sisältäen jopa yhden juoman. 



Oma kulueränsä on myös juomavesi sillä hanavesi Kanarialla ei ole käytännössä juomakelpoista eli kotiin kannetaan 6-8 litran vesikanistereita joko kaupoista omatoimisesti tai sitten vesifirman toimittamana kotiinkannettuna. 

Tietysti kuluja aiheuttaa myös esim. liikkuminen mutta niidenkin kustannukset ovat edullisemmat kuin Suomessa. Ajoit sitten paikallisbussilla, taksilla tai omalla autolla. Bensiini maksaa tällä hetkellä n. euron litralta ja ihkauuden henkilöauton saa jopa 6000 eurolla. Taksimatka kaupunkialueella maksaa noin 3-5 € ja bussilippu saaren pääkaupunkiin vajaa 7 €. 

Ja kävelyhän on äärimmäisen hyvä liikkumismuoto - hyötyliikuntaa ja ihan ilmaiseksi! Jopa kauppareissut voi tehdä kävellen sillä monissa kaupoissa on palvelu, jolla saa isot ostokset tuotua kotiovelle ihan maksutta. Miten näppärää - ei tarvitse itse kantaa ja kylmäketju ei katkea kaupan ja kodin välillä. 

Nykypäivänä tietysti matkapuhelinliittymät ja netti ovat tärkeä osa arkea. Maksuttomia langattomia nettejä on tarjolla tietysti useimmissa kahviloissa ja ravintoloissa mutta jos esim. kotiinsa haluaa asentaan netin niin siitä pitää vähintään sellaiset 30 € kuukaudessa, riippuen operaattorista, yhdeydestä jne. Ja sen asennus ei todellakaan sitten onnistu missään parissa päivässä.. mañana, mañana. Ja yleensäkin puhelinliittymän avaamista varten tarvitaan esim. pankkitili. Prepaid-liittymän toki saa puhelimeen ilman sitäkin. 

Julkinen terveydenhoito on täällä paikallisille maksutonta mutta sitä varten pitää päästä sisälle sosiaaliturvaan. Ja se onnistuu vain työpaikan avulla. Eurooppalaisella sairaanhoitokortilla saa hoitoa mutta jos tänne aikoo jäädä pidemmäksi aikaa asumaan, niin silloinhan ei kuulu enää Suomessa Kelan piiriin ja menettää myös tuon kortin. Yksityisiä klinikoita ja sairaaloita on paljon ja näissä myös englantia taitavaa henkilökuntaa mutta ne taas maksavat. Jos omaat yksityisen sairausvakuutuksen niin silloin vakuutus yleensä kattaa kulut myös yksityisellä puolella. Jos tarkoituksena on viettää vain talvikausi Kanarialla niin silloin pärjää yleensä ihan tuolla Eurooppalaisella sairaanhoitokortilla - tosin silloin pitää asioida ihan julkisen puolen sairaaloissa ja terveyskeskuksissa eikä niissä juurikaan englantia puhuta. 

Jos kuulut paikallisen sosiaaliturvan piiriin niin monet lääkärien määräämistä lääkkeistä ovat maksuttomia. Muussa tapauksessa ne tulee tietysti itse maksaa mutta ovat yleensä kyllä edullisempia kuin esim. Suomessa. 

Jos matkaan lähtee kouluikäisten lasten kanssa ja tarkoituksena on jäädä asumaan pidemmäksi aikaa niin silloin on myös järjestettävä lasten kouluasiat. Vaihtoehtoja on useita. Voi kirjautua kunnan asukkaaksi ja laittaa sitten lapset julkiseen kouluun. Näissä opiskelu on maksutonta mutta esim. koulukirjat, ruokailut ja koulupuvut tulee jokaisen perheen maksaa erikseen. Kanarialta löytyy myös kansainvälisiä yksityiskouluja, joissa opiskelu maksaa 400-600 € kuukaudessa. Tai jos tarkoituksena on vain viettää Kanarialla vain lyhyempi aika niin silloin järkevintä on sopia esim. lasten suomalaisen koulun kanssa kotiopiskelusta taikka ilmoittaa lapset Kulkuri-etäkouluun, jonka avulla voi suorittaa suomalaisen peruskoulun kaikki luokat internetin välityksellä. 


Monet elämisen kulut riippuvat tietysti itsestä ja omista kulutustottumuksista. Mutta esim. parturit ovat paljon edullisempia kuin Suomessa. Kuten myös hammaslääkäritkin. Tosin maksutonta hammashoitoa ei ole olemassa, ei edes lapsille. Harrastukset ovat pääasiassa edullisempia kuin Suomessa ja esim. kuukausimaksut lasten harrastuksille ovat yleensä muutaman kymmenen euron luokkaa. Elokuvateatterit, teatterit ja muut viihdykkeet ovat nekin jonkin verran edullisempia kuin Suomessa. Ja televisiolupamaksuja täällä ei edes tunneta! Vaatteiden hinnat ovat pääasiassa aika lailla Suomen tasoa mutta esim. monesti kengät ovat edullisempia ja säästöä tulee esim. siinä että talvivaatteita ei tarvita :-) 

Muuta huomioitavaa
Mañana-maassa on asiat otettava maan tavalla eli mañana, huominen on vain lupaus tulevaisuudesta. Mikään ei yleensä onnistu kertayrittämällä, vaaditaan aikaa ja kärsivällisyyttä. 

Jo pelkästään ns. pakollisten paperiasioiden hoitaminen vie oman aikana. Kun on täällä yli 3 kk niin periaatteessa pitäisi hankkia residencia vaikka monet väliaikaiset asukkaat eivät sitä teekään. Mutta jos aikoo täällä asua pidemmän aikaa, niin sen hankkiminen on ehdoton juttu. Ilman sitä monet asiat eivät onnistu. Residenciaa varten pitää todistaa, että riittävästi tuloja - joko säästöjä, eläke tai töitä. Toinen pakollinen juttu on NIE-numer eli ulkomaalaisen henkilötunnus. Se on helpompi saada ja asian pystyy hoitamaan jopa etukäteen Suomessa Espanjan lähetystön kautta. Sitä tarvitaan esim. tilin avaamiseen ja tili puolestaan tarvitaan esim. puhelinliittymän avaamista varten. Täällä paikan päällä nämä onnistuvat poliisin extranjeria - yksikössä. 

Extranjerian lisäksi pitää käydä ilmoittautumassa asukkaaksi myös kotikaupungin asuintalolla eli ayuntamientossa. Sieltä saatavat asuintodistus on nimeltä empadronamiento.

Byrokratiaan ja paperisotaan kannattaa henkisesti varautua. Nämä molemmat ovat myös edellytyksiä esim. lasten kouluun saamiselle ja lisäksi lapsilta saatetaan vaatia esim. rokotustodistus. Eli mukaan kannataa varata kaikki mahdolliset vähänkään tärkeät paperit ja mielellään oikeaksi todistettuina. Espanjalaiset rakastavat virallisia papereita ja leimoja ;-) 

Jos matkaan lähdetään kouluikäisten lasten kanssa ja aikomuksena on jäädä asumaan vakituisesti, niin lapset on pikimiten ilmoitettava kouluun sillä Espanjassa on koulupakko kaikilla yli 6-vuotiailla. Ei siis vain oppivelvollisuus vaan ihan koulupakko. Eli jos lapsi on kirjautunut täällä asukkaaksi niin etäkoulu Suomeen ei ole enää vaihtoehto. Koulu täällä määräytyy eri kriteereiden mukaan eikä lähin julkinen koulu ole välttämättä se koulu, jonne lapsi pääsee. Eli kannattaa varautua siihen, että lapsen koulu voi olla useankin kilometrin päässä. Täällä myös alakouluikäiset lapset pitää viedä ja hakea koululta jonkun aikuisen toimesta eli tämä rajoittaa myös merkittävästi vanhempien työssäkäyntimahdollisuuksia. Tai sitten on palkattava joku lastenhoitaja tmv. tätä asiaa hoitamaan. Julkisissa kouluissa päivä alkaa klo 8.30-9 välillä ja loppuu n. klo 13-14. Yksityiskouluissa päivät ovat pidempiä ja päättyvät yleensä klo 16-16.30 aikoihin. 

Julkisessa koulussa opetus tapahtuu luonnollisesti espanjaksi. Mutta ei huolta, kouluihin otetaan lapsia vaikka he eivät puhuisi sanaakaan espanjaa. Ja yleensä tosi nopeasti lapset kielen oppivat. Mitä nuorempia he ovat, sitä helpommin homma sujuu. Kansainvälisissä yksityiskouluissa opetus tapahtuu kokonaan tai osittain englanniksi. Suomalaisia kouluja ei täällä Kanarialla ole mutta Svenska Skolan löytyy San Agustinin alueelta, Gran Canarialta. Siellä ruotsia taitavat suomalaislapset voivat osallistua ihan normaaliin kouluopetukseen. 

Suomen kieltä lapset pääsevät harjoittamaan Gran Canarian Suomi-koulussa, joka kokoontuu aina joka toinen lauantai klo 11-13 talvikuukausien aikana. Koulu on tarkoitettu saarella asuville suomalaisille ja suomalaissukuisille lapsille ja sen tehtävänä on tukea kotona annettavaa Suomen kielen ja kulttuurin opetusta. Mutta kyseessä on siis vain lisäopetusta tarjoava koulu eli kaikki koulussa olevat lapset ovat täällä myös paikallisissa kouluissa. Suomi-koulun toimintaan voivat osallistua myös lapset, jotka eivät vakituisesti asu saarella vaan ovat täällä esim. vanhempiensa mukana talvea viettämässä. 

Mikäli  mukana on alle kouluikäisiä lapsia (alle 3-vuotiaita) ja tarvitsee lapselle hoitopaikan niin guarderia eli päiväkoti on melkeinpä ainoa vaihtoehto sillä mitään perhepäivähoitajia täällä ei juurikaan tunneta. Tietysti jos rahaa riittää niin ainahan voi palkata yksityisen lapsen- ja kodinhoitajan. Kunnallinen guarderia on yleensä edullisin vaihtoehto mutta paikkoja ei riitä kaikille. Yksityisissä kuukausimaksut ovat useampia satasia. Guarderia eli päiväkoti on tarkoitettu alle 3-vuotiaille ja sen jälkeen lapset siirtyvät kouluun (escuela infantil). Tämä 3-vuotinen esikoulu on vielä vapaaehtoinen mutta täällä lähes kaikki yli 3-vuotiaat käyvät sitä. Ja sinä vuonna kun täyttää 6-vuotta alkaa sitten paikallinen alakoulu eli primaria, joka on sitten jo pakollinen. 



Sosiaaliturvaan koskevat asiat hoidetaan kuntoon lähimmässä Seguridad Socialin toimistossa. Täällä sosiaaliturva ei kuitenkaan ole asumisperusteinen vaan sen voi saada ainoastaan tekemällä töitä. Mitään rahallisia tukia (opintotuki, lapsilisä, asumistuki tmv.) ei sieltä kuitenkaan makseta eli aika lailla omillaan on täällä tultava toimeen. Ja Suomesta saadut etuudet puolestaan loppuvat sillä hetkellä kun muutat maasta pois. 

Paikallisen terveyskeskuksen asiakkaaksi voi ilmoittautua siinä vaiheessa kun on päässyt paikallisen sosiaaliturvan piiriin. Näin saat omalääkärin sekä paikallisen tarjeta sanitaria-kortin, jolla tosiaan onnistuu maksuton hoito terveyskeskuksessa sekä sairaalassa. Myös lääkärin määrämät reseptilääkkeet ovat usein tällä kortilla maksuttomia. 

Yli kuusi kuukautta Espanjassa oleskelevien tulisi lain mukaan myös vaihtaa ajokorttinsa paikalliseen versioon. Tämä onnistuu traficon toimistossa ja sitä varten pitää käydä myös lääkärintarkastuksessa. 

Eli luonnollisesti muutossa Kanarialle on paljon säätämistä ja varmasti myös stressiä. Eikä 
muutto Kanarialle tietenkään tarkoita ikuista lomaa (ellei sitten satu olemaan äärimmäisen rikas) eli arki on arkea myös täällä. Mutta luonnollisesti arki on monissa asioissa aika paljon helpompaa täällä. Elämä on rennompaa ja elämästä täällä nauttii taatusti eri tavalla kuin esim. Suomen talvessa. 


Kaikki jotka miettivät tällä hetkellä, että kannattaisiko lähteä ulkomaille - joko lyhyeksi tai pidemmäksi aikaa niin suosittelen rohkeasti heittäytymään ja kokeilemaan. Jos ei se sitten tunnu hyvältä tai asiat eivät mene suunnitellulla tavalla niin Suomeen pääsee kyllä aina takaisin. Ja silloin palaa ainakin yhtä kokemusta rikkaampana. 









tiistai 17. tammikuuta 2017

Kanarialaisen perheen elämää vuonna 2017

Nyt tulee aika pitkä ja asiapitoinen juttu mutta avataan vähän tätä paikallisten elämää täällä Kanarialla. Moni ajattelee, että elämä on täällä pelkkää sangriaa, salsaa ja cervecaa mutta valitettavasti sitä se ei kyllä ole kuin ehkä matkailijoille :-) 


Kun puhutaan kanarialaisesta perheen elämästä niin voi melkeinpä puhua mistä tahansa eurooppalaisen perheen elämästä – asiat ja olosuhteet ovat muuttuneet paljon viimeisten 20 vuoden aikana. On siirrytty Francon totaalisesta diktatuurista demokratiaan ja katoliseksi maaksi jopa varsin vapaamieliseen elämään. Espanjassa esim. samaa sukupuolta olevien liitot ovat olleet laillisia jo vuosia ja heillä on nykyään myös adoptio-oikeus.

Enää ei voi puhua myöskään macho-yhteiskunnasta sillä nykyään elämä kanarialaisissa perheissä on varsin tasa-arvoista. Naiset opiskelevat siinä missä miehetkin ja esim. yliopisto-opiskelijoissa on enemmän naisia kuin miehiä. Naiset ovat myös työelämässä aktiivisesti mukana. Tämä on toki osittain pakon sanelema juttu sillä miehen tuloilla harvassa perheessä tultaisiin edes toimeen. Palkat kun edelleen täällä Kanarialla ovat esim. alhaisemmat kuin manner-Espanjassa. 

Tästä taas on ollut seurauksena se, että ennen niin perhekeskeisestä yhteiskunnasta on tullut enemmän työorientoitunut yhteiskunta eli elämälle halutaan laatua vaikka se sitten on pois perheen kanssa käytetystä ajasta. Ja tähän kun vielä lisätään monilla aloilla edelleen vietettävä siesta, joka katkaisee työpäivän ikävästi ja venyttää näin kotiinpaluuta pitkälle iltaan.  Monet perheet kamppailevat sen ongelman kanssa, että yhteistä aikaa ei enää tahdo olla kun työpäivät venyvät helposti 12-tuntisiksi (8.30-13.30 -> siesta -> 16.00-19.00 ja päälle vielä työmatkat). Ja tästä tietysti saavat osansa myös lapset, jotka viettävät pitkiä päiviä koulussa jo 3-vuotiaasta lähtien, koulupäivän päätteeksi harrastukset ja usein sen jälkeen vielä iltapäivä/alkuilta jonkun hoitajan tai isovanhempien luona. 

Nuorisotyöttömys on ollut yksi suurimpia ongelmia niin täällä Kanarialla kuin koko Espanjassa. Pahimpina vuosina alle 25-vuotiaista jopa puolet oli työtä vailla. Viimeisen vuoden aikana työttömyys on toki parantunut merkittävästi ja esim. tällä hetkellä kanarialaisista on työttömänä n. 20 %, joka on selvästi vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Eli saarten talous näyttää tällä hetkellä melko hyvältä. 



Mutta nuorten elämä Kanarialla ei missään nimessä ole helppoa. Edelleenkin vakituisen työsopimuksen saaminen on verrattavissa lottovoittoon ja lyhyitä sopimuksia vain ketjutetaan peräkkäin vaikka se ei periaatteessa olisi laillista. Työajat ja -ehdot käytännössä määrittelee työntantaja eli työntekijöillä ei kauheasti oikeuksia ole. Paitsi, jos olet ollut se onnekas, joka on onnistunut saamaan vakituisen työpaikan. 

Täällähän tilanne poikkeaa paljon Suomesta sillä yksityisellä sektorilla täällä maksetaan alhaisempia palkkoja kuin kunnan tai valtion viroissa. Esim. kunnalliset lääkärit, opettajat ja kaikenlaiset virkamiehet/naiset joutuvat suorittamaan ns. "oposicions" - kilpailutuskokeen päästäkseen virkaan ja osallistujia on yleensä kymmenkertaiset määrät avoinna oleviin paikkoihin nähden. Eli näitä virkoja on todella vaikea saada. Käytännössä paikat menevät siis niille, jotka kyseisessä kokeessa saavat korkeimmat pisteet - siinä ei henkilökohtaisilla taidoilla, luonteella tmv. ole mitään tekemistä. Monet siis lukevat vuosi vuoden jälkeen näihin kokeisiin kunnes sitten ehkä jossain vaiheessa onnistuvat paikan lopulta saamaan. Tai sitten on vain tyydyttävä sijaisuuksiin ja esim. töihin yksityisellä puolella, jossa taas palkka ja edut ovat selvästi huonommat. Monissa yksityiskouluissa esim. opettajat palkataan vain lukukauden ajaksi ja heinä-elokuu pitää sitten tulla säästöillä toimeen tai keksiä jotain muuta tekemistä. 

Koska nuorisotyöttömyys on korkea ja vakituista työtä vaikea saada niin monien kanarialaisten nuorten elämä on aika epävarmaa. Tästä johtuu sitten se, että monet joutuvat vielä aikuisiällä asumaan vanhempiensa luona ja omaan asuntoon muutetaan vasta siinä vaiheessa kun parisuhde on vakiintunut tai kun mennään naimisiin. Tilastojen mukaan 30-vuotaista lähes 50 % asuu edelleen vanhempiensa luona ja esim. naimisiin espanjalaismies menee keskimäärin 34-vuotiaana ja nainen n. 32-vuotiaana. 

Tämän seuraus on tietysti se, että lasten hankinta siirtyy myöhäisemmäksi. Täällä on täysin normaalia olla 35-vuotias ensisynnyttäjä ja usein lapsia saadaan vielä pitkälti yli 40-vuotiaana. Keskimäärin perheissä on 1.2 lasta eli syntyvyys on laskenut hurjaa vauhtia viime vuosikymmenien aikana. Eli Kanarialla väki vähenee ja vanhenee kovaa vauhtia. Kuten koko Espanjassa. Joskus kuulin jopa sellaisen hurjan väittämän, että vuonna 2050 Espanja tulee olemaan koko maailman vanhin kansa ellei jotain muutoksia ala tapahtumaan.  



Jossain vaiheessa hallitus jo vähän huolestui tilanteesta ja 10 vuotta sitten lanseerattiin ns. synnytystuki eli kaikille synnyttäneille äideille maksettiin kertaluonteinen 2500 € korvaus. Tällä pyrittiin kannustamaan perheitä lapsien hankintaan. Tämä saikin aikaan pienen vauvabuumin mutta keväällä 2010 hallituksen säästöbudjetti sitten karsi tämän etuuden. Mitään lapsilisiähän täällä ei käytännössä tunneta ja äitiyslomakin (pakollinen) on hurjat 6 viikkoa eli lasten hankintaan ei kauheasti kannusteta. Toki äidit halutessaan voivat jatkaa äitiyslomaa vielä 10 viikkoa lisää eli yhteensä äitiysloma on maksimissaan 4 kuukautta. Sen voi jakaa vapaasti ennen ja jälkeen syntymän vietettäväksi. Isällä on nykyisellään mahdollisuus jopa 4 viikon isyyslomaan sillä laki muuttui juuri vuoden alusta ja isät saavat nykyisellään olla tuplasti pidemmän ajan kotona uutta tulokasta ihmettelemässä. 


Heti äitiysloman loputtua valtaosa naisista palaa sitten jo takaisin töihin – pakon sanelema juttu, koska elinkustannukset ovat nousseet sen verran paljon ettei pelkän miehen tuloilla pysty perhettä elättämään. Toki äitiysloman jälkeen voi jäädä myös hoitovapaalle, jota on mahdollisuus pitää siihen asti kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Tämä aika on kuitenkin täysin palkatonta eikä siltä ajalta makseta myöskään minkäännäköistä korvausta joten harvalla äidilla on siihen mahdollisuutta. Laki ei myöskään takaa sitä, että sama työ olisi odottamassa kun hoitovapaalta palaa takaisin töihin. Harva siis tätä mahdollisuutta käyttää. Eli lapset sitten vain 4kk iässä hoitoon - joko naapurille, isovanhemmille, yksityiselle lastenhoitajalle (jos sellaiseen on varaa) taikka sitten päiväkotiin eli guarderiaan. Näitä on olemassa kunnallisia ja yksityisiä, hinnat tietysti vaihtelevat ihan laidasta laitaan - 150 eurosta lähes 500 euroon kuukaudessa. 

Päiväkodissa vietetään ensimmäiset 3 vuotta ja sinä vuonna, kun lapsi täyttää 3-vuotta alkaa escuela infantil eli esikoulu. Tämä kolme vuotta kestävä esikouluvaihe on vapaaehtoinen mutta käytännössä kaikki laittavat lapsensa esikouluun. Jo ihan siitä syystä, että mitään päiväkoteja ei ole enää olemassa yli 3-vuotiaille vaan heidän paikkansa on kouluissa. No, hyvä puoli tässä on se, että kunnalliset esikoulut ovat maksuttomia mutta toisaalta tarjolla on myös paljon yksityisiä kouluja sekä erilaisia uskonnollisia, valtion tukemia kouluja. Näissä koulumaksut sitten vaihtelevat hurjasti - edullisimmat, valtion tukemat uskonnolliset koulut veloittavat reilut 100 € kuukaudessa mutta kalleimmat yksityiskoulut taas maksavat lähes 500 € kuukaudessa. 



Esikoulut eivät ole täällä enää mitään leikkipaikkoja vaan lapset laitetaan jo istumaan tuoleihin pöytien ääreen ja sitten vähitellen opetellaan jo numeroita ja kirjaimia niin että käytännössä 6-vuotiaana valtaosa osaa jo lukea & kirjoittaa. 

Pakollinen koulupakko alkaa sitten sinä vuonna, jolloin lapsi täyttää kuusi vuotta. Ensimmäiset kuusi vuotta käydään primariaa (alakoulu) ja sen jälkeen neljä vuotta secundariaa (yläkoulu). Tämän jälkeen voi sitten hakeutua työelämään, ammattilliseen koulutukseen (formacion profesional) tai lukioon (bachillerato). Ja lukion jälkeen on mahdollisuus hakea yliopistoon (universidad). Kanarian saarilla on kaksi yliopistoa, toinen Las Palmasissa (Gran Canaria) ja toinen La Lagunassa (Teneriffa). Nämä eivät ole kovinkaan arvostettuja opiskelujapaikkoja mutta monet jäävät kuitenkin tänne opiskelemaan olosuhteiden pakosta. Mantereelle lähteminen on kallista sillä kalliiden yliopistomaksujen lisäksi tulee maksaa vielä asuminen ja muut kulut kun taas Kanarialla pystyy asumaan kotona tai sukulaisten luona. Mitään opintukia tai -lainoja ei täällä tunneta.  Vuosimaksut yliopistoissa vaihtelevat paljon mutta saattavat olla jopa kymmenia tuhansia euroja vuodessa. 



Minimipalkka on määritelty laissa ja se on tällä hetkellä n.700 € kuukaudessa ja on monia ammatteja, joissa tuo minimipalkka on täysin yleinen vaikka töitä tehtäisiin ihan kokopäiväisesti.  Keskipalkka täällä Kanarialla on kuitenkin tällä hetkellä n. 1400 € kuukaudessa. Työaika, työhdot ym. riippuvat sitten ihan täysin työpaikasta, työsuhteesta ja työnantajasta eli käytännössä kaikki on mahdollista. Vain kunnan ja valtion viroissa niitä on säädelty mutta yksityisellä puolella vallitsee melkoinen viidakon laki ja työntekijöillä ei juurikaan ole oikeuksia. 

Eläkeikä on tällä hetkellä 65-vuotta ja eläkkeen määrä riippuu työssäolovuosista, palkasta sekä eläkkeelle jäänti iästä riippuen. Keskimäärin kanarialaiset saavat eläkettä n. 700 euroa kuukaudessa. Mutta eläkettä ei kuitenkaan makseta niille, jotka eivät ole olleet työskennelleet kodin ulkopuolella. Niille, jotka eivät täytä työeläkkeen vaatimuksia, maksetaan sosiaaliturvan puolelta pieni korvaus, joka on keskimäärin 350 € kuukaudessa. 
Eläkeläiset kuitenkin osaavat täällä nauttia elämästään ja luonnollisesti iäkkäiden elämä täällä ikuisen kevään ilmastossa on aika paljon leppoisampaa kuin vaikkapa pohjolan kylmillä perukoilla.