lauantai 29. huhtikuuta 2017

Suomi-koulussa tänään: turvallisuus ja ensiapu

Kolmen viikon pääsiäistauon jälkeen jatkui taas Suomi-koulu ja tällä kertaa teemana oli turvallisuus ja ensiapu. Ideoita päivän toteuttamiseen oli vaikka miten paljon mutta päädyimme lopulta keskittymään pariin aiheeseen eli liikenneturvallisuuteen ja ensiapuun.

Päivän teemaan virittäytyminen onnistuu esim. liikennelaulun tai liikennevalolaulun avulla. Myös joku liikenne-aiheinen liikuntaleikki olisi hyvä - esim. viime vuonna leikimme pienten kanssa liikennevaloleikkiä, jossa lapset olivat autoja ja opettaja liikennevalo. Askartelin itse kartongista ja värillisestä silkkipaperista liikennevalon ja taskulampun avulla vaihdoin sitten lamppujen väriä. Kun oli vihreä valo, niin lapset saivat ajaa ympäriinsä ja kun tuli punainen valo, niin piti pysähtyä eikä saanut liikkua. Ja joskus kuului poliisiauton ääni (leikkiautosta) ja silloin piti pysähtyä tien viereen. Tästä pienet tykkäsivät kovasti. 

Tällä kertaa päätimme toteuttaa päivän vähän eri tyylillä eli sen sijaan että olisimme jakaneet lapset iän mukaisiin ryhmiin kuten normaliisti, jaoimme lapset 4-5 hengen ryhmiin niin että jokaisessa ryhmässä oli isoja ja pieniä. Olimme tehneet sitten erilaisia teemapisteitä, joissa nämä ryhmät kiersivät vuorotellen. 

Yhtenä teemapisteenä oli onnettomuustilanteet. Siinä katselimme etukäteen kuvia (liikenneturvan sivuilta idea ja kuvat) erilaisista tilanteista, joissa voi sattua onnettomuuksia. Lapset selvittivät mm. turvallista tietä kulkea koulun ja samalla saatiin aiheesta hyvää keskustelua aikaiseksi. Tutuksi tulivat niin suojatien kuin pyörätien merkit, turvallinen tienylitys, turvalliset leikkipaikat sekä heijastimen käyttö. Puhuimme myös siitä, että miten toimitaan onnettomuustilanteessa. 




Toisena teemapisteenä oli heijastintehtävä. Olimme piilottaneet pimeään huoneeseen pehmoeläimiä, joista osalla oli heijastimet ja lasten tehtvänä oli löytää mahdollisimman moni taskulampun valon avulla. Näin lapset huomasivat, että miten tärkeää on pimeällä heijastimen käyttö. Tämän kouluvuoden alussa lapset saivat seurakunnalta lahjoituksena heijastimet, joten sellainen löytyy kaikilta kotoa vaikka niitä ei täällä Kanarialla juurikaan kukaan käytä. 



Kolmantena pisteenä oli Miina & Manu koulutiellä -äänikirjan kuuntelu ja samalla katsottiin kuvia kirjasta. Satua pysäytettiin aina tarvittaessa ja keskusteltiin paremmin tilanteista. 





Neljäntenä tehtävänä oli sitten liikennemerkit. Tunnistettiin ensin tärkeimpiä liikennemerkkejä ja sen jälkeen apset pääsivät pelaamaan tietokoneen avulla netistä löytyvää liikennemerkki-muistipeliä. 





Viidentenä pisteenä oli ensiapu. Tutustuttiin ensiapulaukun sisältöön ja mietittiin, että mihin tarkoitukseen eri juttuja käyteteään. Pohdimme myös, että mitä ylimääräisiä tavaroita sinne voisi pakata (esim. särkylääke, teippurulla, puukko, huomioliivi, taskulamppu jne). Keskusteltiin myös vähän mm. haavojen hoitamisesta. 


Kuudentena pisteenä oli oman "ensiapulaatikon" kokoaminen. Sinne voi laittaa esim. laastareita, haavojen puhdistusliinoja, huuhtelunestettä silmien puhdistamiseen ja muuta pientä. 




Tarkoituksena oli myös katsoa erilaisia Maltti ja Valtti- turvallisuusaiheisia videoita mutta jostain syystä netti ei suostunut tällä kertaa toimimaan joten ne jäivät väliin. 

Loppuleikiksi sopii ulkona yhteinen juttu, jossa lapset seisovat keskellä pihaa silmät suljettuina ja opettajat menevät eri puolille pihaa ja antavat vuorollaan äänimerkkejä (esim. pyörän soittokellolla, triangelilla, pillillä jne) ja lasten pitää kääntyä äänen tulosuuntaan. Näin harjoitellaan aistien herkistelyä. 

Liikenneturvan sivuilta löytyy paljon aiheeseen sopivia tehtäviä, satuja ja ideoita. Liikenneturvan sivuilta olen myös joskus ottanut käyttöön ihan valmiin Lapsi liikenteessä-tehtävävihkon. 








tiistai 25. huhtikuuta 2017

Pala tuntematonta Espanjaa - Sorian maaseutu

Kävimme Suomi-loman jälkeen viettämässä vielä lyhyen miniloman manner-Espanjassa ja tarkemmin sanottuna Sorian maakunnassa Tämä alue on niitä seutuja, jonne matkailijat harvoin eksyvät Espanjassa. Ainakaan ulkomaalaiset matkailijat. Mutta jos on Espanjasta nähnyt jo ne perinteikkäät matkailukohteet (Madrid, Barcelona, Galicia, Cantabria, Andalucia ja muu Välimeren rannikkoseutu) niin sitten voi lähteä tutkimaan vähän tuntemattomampiakin seutuja. Ja silloin voipi suunnata esim. sisämaan Soriaan.

Sinne pääsee parhaiten lentämällä Madridiin ja ottamalla alle vuokra-auton. Näin voi itse suunnitella reitit ja pysähdellä oman mielenkiinnon mukaan. Ja eipä tuonne seudulle kovin hyvin julkisilla edes pääse - ainakaan ihan pienimpiin kyliin. 

                                   Aakeeta, laakeeta - Soria, Espanjan Pohjanmaa ? 


Miksi me sitten suuntasimme Sorian maaseudulle? No, ihan siitä syystä että Espanjan isovanhemmilla on siellä talo. Abuelo (isoisä) Pedron isovanhemmat ovat kotoisin pienen pienestä La Riba de Escalote -kylästä ja perintönä saaduille maille halusi abuelo rakentaa talon. Ja niinpä hän sen teki - ihan itse. Espanjalaiset eivät ole kovin tunnettuja siitä, että rakentaisivat itse talojaan joten abuelo on hyvin ylpeä aikaansaannoksestaan. Monta vuotta olemme luvanneet mennä taloa katsomaan mutta aina muut suunnitelmat ovat ajaneet ohi. Nyt sopiva hetki löytyi ja ei muuta kuin suunta Soriaan. 

Abuelon rakentama talo - ulkoa perinteinen mutta sisältä ihan moderni. Kaksi makuuhuonetta, keittiö, olohuone ja kylppäri sekä yläkerrassa iso avoinainen huone. Tilaa siis vaikka isommallekin perheelle :- ) 



Soria itsessään on noin 40 000 asukkaan kaupunki Castilla ja Leonin itsehallintoalueella. Kyseisessä kaupungissa asuu peräti yli 40 % koko maakunnan asukkaista eli maaseutu on varsin väljästi asutettua. Itse asiassa maakunta on yksi Euroopan Unionin harvimmin asuttuja.  Tällä reissulla emme käyneet Sorian kaupungissa vaan suuntana olivat pienet, hiljaiset kylät maaseudulla. 


Sorian historia on varsin mielenkiintoinen sillä alueen hallinnasta on taisteltu useaan otteeseen historian aikana ja jälkensä ovat jättäneet niin roomalaiset kuin arabit. Alue tunnetaankin erityisesti vanhoista linnoistaan, vartiotorneistaan, kirkoista ja luostareista. Iso osa niistä on jo raunioina mutta osassa on mahdollista jopa yöpyä. 

Sää näillä seuduilla tekee myös elämisestä varsin ankaraa. Talvi on espanjalaisittain pitkä ja kylmä, lumisateetkin ovat yleisiä. Toisaalta taas kesällä lämpötilat saattavat päivällä nousta jopa 40 asteeseen. Mutta toisaalta taas yölämpötilat voivat kesälläkin olla hyvinkin viileitä. Eli varsin ääriolosuhteita ympäri vuoden. 

La Riba de Escaloten kylä on paikka, josta voisi käyttää sanontaa että aavekylä keskellä ei mitään. Kylässä on virallisten tietojen mukaan 17 asukasta mutta abuelon mukaan heitä on vain 5. Parhaimpina päivinä 1920-luvulla asukkaita on ollut lähes 400 mutta siitä vähitellen määrä on sitten pienentynyt. Ja veikkaisin, että muutaman vuoden päästä vakituisia asukkaita ei ole enään ollenkaan sillä kaikki näkemäni asukkaat olivat jo 80-ikävuoden ylittäneitä. 

                                                          Ruuhkaa kyläraitilla 

                                Kirkko kylän keskellä, kuten kaikissa näissä pikkukylissä. 

                                                       Riba de Escaloten "keskusta" 


Kyseessä on kuitenkin todella tyypillinen Sorian maaseudun kylä. Samanlaisia pikkukyliä on alueella varmasti satoja. Ja kaikilla samanlainen historia eli asukkaat ovat kadonneet koko isompiin kyliin / kaupunkeihin tai paremmille metsästymaille. Näillä seuduilla voi todellakin tuntea ajan pysähtyneen. Mutta omalla tavalla viehättäviä ovat nuo pienet, autiot kylät. Kaikki on rakennettu samasta materiaalista, lähiseudun kivistä. Joten talot sopivat kyliin ja kylät ympäristöönsä. 

Kesällä meno noissa kylissä on kuulemma aavistuksen vilkkaampaa sillä monet talot ovat pysyneet sukulaisten hallussa (eipä taida ostajia kauheasti riittää...) ja  kesällä sitten suunnataan maaseudun rauhaan lomaansa viettämään. Ja rauhaa tuolla taatusti riittää.

Eli jos kaipaa lepolomaa luonnon keskellä ilman kiirettä, ihmishälinää, ostosmahdollisuuksia ja liian monia aktiviteetteja niin Soria on silloin sopiva lomakohde. 

                                                 Vain luonnon ja eläinten ääniä  


Tosin rantaelämää ei tänne kannata lähteä viettämään sillä alue on kuivaakin kuivempi ja joetkin on meikäläisittäin vain puroja. Mutta esim. viinitiloja voi alueelta lähteä bongailemaan sillä kuuluisa Ribera del Dueron viinintuotantoalue sijaitsee Soriassa. Siellä emme kuitenkaan tällä minilomalla ehtineet käydä. 

Me tutkimme lähinnä matkan varrelle sattuneita nähtävyyksiä. Eli menomatkalla pysähdyimme Sigüenzan kylässä sekä Berlanga de Dueron kylässä. Näistä Sigüenza on isompi ja siellä on joku 4000 asukasta. Mutta siihen nähden kylä vaikutti varsin eläväiseltä ja siellä oli esim. kaunis vanhankaupungin alue sekä linnaan rakennettu Parador-hotelli. 

                                      Parador de Sigüenza -hotelli vanhassa linnassa
 




Sigüenzassa kävimme myös nauttimassa aamupäivän tapaksia tyypillisessä kuppilassa. Aikamoisia välipaloja, voisin sanoa...


                              Torreznos de Soria eli rapeaksi paistetut possunnahkasiivut

                                                         Makkaraa ja juustoa öljyssä 


Vaikka asukkaita ei tosiaan ole kuin muutama tuhat niin kylä vaikutti harvinaisen eläväiseltä. Oli jonkin verran kauppoja, pankkeja ja lukuisia kahviloita ja ravintoloita. Voisin sanoa, että keskimäärin eläväisempi kuin esim. suomalainen 4000 asukkaan kylä keskellä ei mitään. Jopa useampia baareja & pubeja löytyi kujien varsilta. 


Berlanga de Dueron kylässä on vanha linna kukkulan päällä ja sieltä avautui hienot maisemat kylään ja lähiympäristöön. Katsoimme myös n. 10 minuuttia kestävän videoesityksen alueen historiasta. Ihan mielenkiintoinen ja jopa pikkuneiti jaksoi sen seurata. 








Samaisessa kylässä kävimme lounaalla Vallecas- nimisessä ravintolassa, jolla on varsin laadukkaan ravintolan maine. Siellä abuelot ovat käyneet useasti syömässä ja ovat olleet todella tyytyväisiä. Mutta tällä kertaa meitä ei oikein onnistanut - annokset olivat aika pieniä ja mauttomia. 


Rodaballoa eli piikkikampelaa, annoksen hinta 20 € 

Yksi seudun tunnetuimmista nähtävyyksistä on San Baudelio de Berlanga- kappeli. Arkkitehtuuri ja erikoiset maalaukset tekevät tästä paikasta erikoisen vaikkakin alkuperäiset maalaukset ovat päätyneet jo ympäri maailmaa. Esim. New Yorkin Metropolitan museon kokoelmista löytyy näitä frescoja. 


Näillä seuduilla on myös lukuisia atalaya-vartiotorneja, joita arabit aikoinaan rakensivat alueelle. Näistä torneista oli helppo vahtia lähiseutuja ja tarvittaessa lähettää valomerkkejä seuraaville torneille vihollisen lähestyessä. Osa torneista on lähes raunioina, osa jotenkin pystyssä ja muutama vähän paremmassa kunnossa. 


Paluumatkalla pysähdyimme Rellon linnakekylässä, joka on rakennettu kukkulan päälle. Muurit suojaavat tätä pientä kylää, jota on kunnostettu viime vuosien aikana merkittävästi. Talot näyttivätkin pääosin hyväkuntoisilta vaikkakin autioilta. Mutta historian havinan voi melkeinpä kuulla. 


 




                                                              paikallinen häpeäpaalu 


Viimeinen pysähdyspaikkamme oli Medinaceli, jonka tunnetuin nähtävyys on ehdottomasti roomalaisten rakentama kaariholvi eli arco romano. Mutta kylästä löytyy myös paljon muuta vanhaa nähtävää kuten plaza mayor-aukio ja sen ympärillä sijaitsevat palatsit.Kesällä kyseisellä paikalla järjestetään myös pienimuotoinen ooppera-festivaali. 


 

Medinacelissä lounastimme El Aljibe-nimisessä ravintolassa, jossa saimme hyvää ruokaa ja palvelua. 


Sorian kuiva ja karu maisema on luonnollisesti vaikuttanut voimakkaasti myös alueen ruokakulttuuriin. Täällä on perinteisesti pidetty eläimiä (porsaita, vuohia, lampaita) sekä metsästetty. Ruoka on hyvin raskasta sillä kylmä ilmasto on vaatinut kunnon ravintoa. Etenkin cochinillo eli pieni, paistettu maitoporsas on hyvin tyypillinen ruoka tällä seudulla. Unohtamatta tietenkään Torreznos de Soria eli rapeaksi paistetut porsaan nahkapalaset. Myös morcilla verimakkara on suosittu ruoka. Eläimistä on perinteisesti käytetty kaikki mahdolliset palaset hyödyksi ja näin tehdään edelleen. Myös lammasta, vuohta, kania sekä erilaisia metsälintuja on ravintoloiden listoilla hyvin yleisesti. Myös erilaiset ravitsevat papu-lihapadat ovat tyypillisiä ruokia. Sekä migas, joka on pääasiassa öljyssä paistettua leivänmurua mausteiden ja muutamien lisukkeiden kera. Usein päälle saatetaan laittaa esim. kevyesti paistettu muna. Syksyllä seudulla kerätään paljon sieniä ja silloin niitä käytetään ruoanlaitossa runsaasti. Kaiken kaikkiaan siis hyvin täyttävää ruokaa! 

Soria on mielestäni Espanjaa ehkä "puhtaimmillaan" - sitä aitoa, ehtaa maaseutua. Lisää alueen mahdollisuuksista voi lukea vaikkapa täältä:  http://guiadesoria.es/

Visiitti oli kiva ja mielenkiintoinen. Ja taatusti erilainen. Näille seuduille emme olisi tuskin muuten ikinä suunnanneet.