torstai 8. kesäkuuta 2017

4 vuotta Montessori esikoulua - mitä jäi käteen?

Eilen meillä oli vuoden viimeinen tapaaminen eli tutoria pikkuneidin opettajien kanssa eli saimme katsauksen siihen, että missä mennään. Tai itse asiassa tuli käytyä läpi oikeastaan se, että mistä on lähdetty ja mihin on tultu sillä takana on nyt neljä vuotta Montessori-esikoulua ja parin viikon päästä urakka on ohitse. Syksyllä sitten alkaa primaria ja silloin neiti siirtyy "normaaliin" kouluun koska sopivaa Montessori-koulua ei ollut tarjolla. Valitettavasti. Muuten olisimme halunneet jatkaa Montessorin parissa  - meidän mielestämme se vain on niin mieletön tapa oppia. 

Tästä linkistä pääsee lukemaan vanhempaa juttua, että miksi aikoinaan päädyimme Montessori-kouluun. http://mylifeingc.blogspot.com.es/2015/09/miksi-montessori.html

Pikkuneiti aloitti Montessori-koulussa aikoinaan reilun 2 vuoden ikäisenä ja tosiaan siis aika lailla suoraan esikoulu-ryhmässä vaikka yleensä se on tarkoitettu 3-6 vuotiaille. Hän oli ensin vajaa pari viikkoa ns. omassa ryhmässään mutta jo siinä ajassa hän kävi läpi kaikki kyseisen ikäkauden vaativimmatkin "työt" eli opettajat katsoivat parhaaksi siirtää hänet suoraan esikouluryhmään, jotta hän ei tylsistyisi heti alkuvaiheessa. Tämä onkin yksi niitä Montessori-koulujen mahtavia puolia, että lapsille on tarjolla on riittävän haasteellisia tehtäviä jotta oppiminen pysyy mielenkiintoisena ja haastavana. Koulun pitää sopeutua lasten tarpeisiin, ei niin että lasten pitää sopeutua koulun tarpeisiin. 

Ensimmäisenä vuonna pääasiassa oli vida practica eli käytännön elämän taidot. Näiden avulla lapset harjoittavat mm. hienomotoriikkaa, jota tarvitaan myöhemmin kirjoittamisessa. Myös erilaiset aisteja stimuloivat harjoitukset ovat tärkeässä osassa. Myös näkemys järjestyksestä sekä hyvistä tavoista on tärkeässä osassa heti alusta lähtien. Tämä on erittäin tärkeä osa sillä lapsilla katsotaan 3-vuoteen asti olevan tietty herkkyyskausi järjestyksen suhten eli kun lapsi pienenä oppii järjestykseen niin se taito säilyy koko elämän. 

Ensimmäisen vuoden luokkahuone





Pieni "koululainen" 

Ensimmäisinä vuosina olin itsekin ahkerasti koulun touhuissa mukana ja kävin kerran kuukaudessa vetämässä lapsille "kokkikoulua". Nuo olivatkin tosi hauskoja hetkiä! 




Näiden neljän esikouluvuoden aikana hänellä on ollut eri opettajia - ensimmäiset kaksi vuotta oli samat opettajat, sitten vaihtuivat molemmat ja viimeisenä vuotena jatkoi yksi viime vuoden opettajista ja tuli yksi uusi tilalle. Kaikkiin opettajiin olemme olleet todella tyytyväisiä ja pikkuneiti on myös pitänyt kaikista. Jokainen heistä on ollut erilainen mutta siitä huolimatta kaikki ovat olleet erinomaisia Montessori-opettajia eli ovat antaneet lasten olla pääosassa. Tämähän on tärkeää sillä opettajien rooli luokkahuoneessa on vain ohjaava.

Toisena vuotena eli ensimmäisenä virallisena esikouluvuotena alkoivat myös kirjainharjoitukset ja niitä pikkuneiti teki innolla myös kotona. Tuossa vaiheessa kirjaimia ei vielä opeteltu kirjoittamaan vaan tunnistamaan ja muodostamaan valmiista kirjaimista sanoja mallien mukaan ja tunnistamaan äänteitä ja luomaan näin perustaa lukemiselle. 



Mukaan tulivat myös erilaiset matemaattiset ja kulttuuriset tehtävät. 

Toisena Montessori-vuonna neiti aloitti myös koulussa tanssitunnit kaksi kertaa viikossa. Neljään ikävuoteen asti lapsilla on nimittäin liikkumisen herkkyyskausi. Tunteja veti psykologi-tanssinopettaja, joka loikin hyvän pohjan neidin tanssi-innostukselle. Koulun tanssitunneilla hän kävi kahden vuoden ajan kunnes opettajan suosituksesta etsimme hänelle ihan oikean tanssikoulun, jossa hän on käynyt nyt viimeisen vuoden ajan. 


 

Tästä linkistä pääsee lukemaan juttua siitä, että millainen oli tapaaminen opettajien kanssa toisena kouluvuonna. http://mylifeingc.blogspot.com.es/2014/10/tapaaminen-kian-opettajien-kanssa-ja.html

Kevätjuhlassa opettajat olivat kirjoittaneet ihanat, henkilökohtaiset tekstit jokaiselle lapselle. Tästä jäi tosi hyvä mieli sillä nämä kaksi opettajaa olivat  tehneet tosi paljon töitä lasten kanssa ja itse pääsin myös paljon osallistumaan luokan toimintaan. 

Kia, nunca dejes de bailar bajo la lluvia - never stop dancing under the rain.... Tuohon lauseeseen tiivistyi hyvin pitkälti tuo kouluvuosi ja muistot siltä ajalta. Opettajat jaksoivat jatkuvasti ihmetellä sitä, että miten pikkuneiti liikkuu aina ja joka paikkaan tanssimalla ja että hän on aina käsittämättömän hyvällä tuulella. 



Kolmantena vuotena vaihtuivat sitten molemmat opettajat mutta toinen opettajista oli lapsille kuitenkin tuttu sillä hän oli aikaisemmin toiminut eri ryhmän opettajana. Myös osa lapsista vaihtui. Alkuvuosi menikin ryhmän hitsautuessa yhteen mutta onneksi kevätkaudella päästiin vauhtiin ja silloin neiti menikin kovin harppauksin eteenpäin. Etenkin lukeminen ja kirjoittaminen pääsi vuosi sitten hyvään vauhtiin. Kielellinen herkkyyskausi lapsilla on kuuteen vuoteen asti ja sen kyllä huomasi sillä tämän vuoden suurin kiinnostuksen aihe neidillä oli kirjaimet, kirjoittaminen ja lukeminen. 


Iloisena kouluun syksyn ensimmäisenä koulupäivänä vuonna 2015





Kolmantena kouluvuonna koulussa alkoivat myös "maalaustunnit", joissa lapset kävivät kerran viikossa. Oikeilla maaleilla ja oikealle maalauspaperille, ilman mitään etukäteen annettua aihetta. Tässä saa luovuus "kukoistaa" . Mitään töitä ei ole koskaan näytetty vanhemmille koska näin pyritään välttämään sitä, että vanhemmat "arvostelisivat" lasten töitä. Montessorissa on tärkeää se, että lapselle ei tarvitse antaa erikseen palautetta vaan lapsi itse tunnistaa sen, että onko tehnyt jonkun tehtävän hyvin vai huonosti ja tärkeintä on, että itse on tyytyväinen. 


 




Tästä linkistä pääsee lukemaan juttua siitä, että millainen oli kolmannen lukuvuoden ensimmäinen tapaaminen opettajien kanssa.  http://mylifeingc.blogspot.com.es/2015/09/lukuvuoden-ensimmainen-tapaaminen.html

Tässä puolestaan kolmannen vuoden toinen tapaaminen opettajien kanssa 
http://mylifeingc.blogspot.com.es/2016/03/tapaaminen-opettajien-kanssa.html

Tämä neljäs vuosi on sitten ollut jo lähinnä opittujen taitojen hiomista. On opeteltu ompelemaan nappia, siivoamaan, pesemään pyykkiä ja astioita sekä tietysti tärkeimpinä taitoina lukeminen, kirjoittaminen ja laskeminen. Täällähän odotetaan, että nämä taidot ovat hallinnassa kun varsinainen koulu alkaa 6-vuotiaana. Lukeminen sujuu mielestäni paremmin kuin kirjoittaminen mutta molemmat taidot ovat ihan hyvin hallinnssa. Tosin täytyy myöntää, että neiti kirjoittaa ja lukee suomea vielä toistaiseksi paremmin kuin espanjaa :-) Mikä on tietysti äidille ilonaihe - syksyllä todennäköisesti aloitamme ihan viralliset suomenkielen opinnot etäkoulu Kulkurin kautta. 

Tällaisia lukukortteja on esim. lapsille tarjolla


Matematiikassa numerot 100 asti ovat hallussa ja itse asiassa myös isompien numeroiden muodostaminen. Eikä tarkoita sitä, että osaisi luetella numerot yhdestä sataan vaan myös ymmärtää määrien suuruudet. Tämä on tärkeä osa Montessori-matematiikkaa, jonka avulla luodaan perusta myöhemmille matematiikan opiskeluille. 





Tämän vuoden aikana on myös parannettu aikakäsitystä (kuukaudet, viikonpäivät, kellonajat jne) sekä harjoiteltu esiintymistä. Myös kiinnostus maantietoon on ollut valtavaa - neiti on mm. viimeisten kuukausien aikana oppinut tunnistamaan ja nimeämään jo eri mantereet, erilaisia maantieteellisiä termejä (saari, saaristo, niemi, niemimaa, lahti, järvi jne) sekä kokoamaan Euroopan kartta-palapelin. Viikko sitten hän piti myös Suomi-aiheisen esitelmän koulussa - siitä kirjoittelinkin aikaisemmin. 

http://mylifeingc.blogspot.com.es/2017/06/5-vuotiaan-esitelma-suomesta.html

Tänä vuonna luokka on näyttänyt tältä:










Sensorialinen materiaali on myös aika lailla "läpikäyty" ja esim. erilaiset geometriset muodot neiti osaa jo tunnistaa ja nimetä. Myös trinomikuutio on hallinnassa. 

Tämä on trinomikuutio, jonka avulla harjoitetaan kuution rakentamista ja opitaan hahmottamaan kolmiulotteisia suhteita. Se valmistaa myös lasta algebraan ja sääntöön (a+b+c)³ . Tämä kuutio toimii apuna jopa vielä lukio-opinnoissa :-) 


Myös roomalaisen kaaren rakentaminen on hallussa. Mekin pääsimme sitä kasaamaan eilen opettajien tapaamisen jälkeen. Ei ole mikään helppo nakki ja jopa yliopistossa matematiikkaa opiskelleelta puolisolta meni oma aikansa sen kokoamiseen (ilman etukäteisohjeita tai kuvaa). Kasa palikoita korissa ja siitä vain rakentamaan - on muuten ihan hauskaa puuhaa! 



Eli sanoisin, että melkoisen hyvät eväät on pikkuneiti saanut näiden neljän Montessori-vuoden aikana. Enempää emme olisi voineet toivoa. Ja parasta antia ovat tietenkin ne lukuisat asiat, joita ei akateemisin meriitein mitata. Tällaisia asioita ovat mm. luovuus, itsekuri, aloitekyky ja itsenäisyys. Montessorikoulussa lapset tottuvat ottamaan itse vastuuta asioista ja tämä kyllä näkyy meidän pikkuneidissä. Hän ei tarvitse muiden hyväksyntää vaan itse osaa aika hyvin todeta, että milloin on tehnyt esim. jonkin asian hyvin. Hän osaa myös keskittyä tekemisiinsä eikä turhaudu vaikka homma ei heti onnistui tai suju. Nämä ovat juurikin niitä asioita, joita haimme kun aikoinamme pikkuneidille koulua etsimme sillä haluamme kasvattaa hänestä terveen itsetunnon omaavan, oma-aloitteisen, itsenäisen ja luovan nuoren, joka osaa myös tehdä päätöksiä omilla "aivoillaan" ja omiin arvoihinsa perustuen. 

Tärkeää on myös se, että nämä neljä vuotta ovat olleet ns. onnellista aikaa eli hänessä on syttynyt rakkaus oppimiseen. Koulu on ollut positiivinen paikka, jossa on ollut hyvä olla ja oppia. Neiti on joka ikinen päivä mennyt iloisena ja onnellisena kouluun ja sellaisena myös lähtenyt kotiin. Kyky olla onnellinen on äärimmäisen tärkeä ominaisuus tänä päivänä. 

Olen myös iloinen siitä, että neiti on oppinut kunnioitusta muita kohtaan - luokassahan on joukko eri-ikäisiä lapsia (3-6 vuotiaat yhdessä) joten jokainen oppii asioita toisilta. Muiden töihin ei kosketa eikä niitä arvostella. Hän on myös oppinut jakamaan ja odottamaan sillä luokassa ei ole kuin yksi kappale kutakin materiaalia eli "minulle tämä heti ja nyt" -asenne ei toimi Montessori-koulussa. Ainoana lapsena kun kasvaa niin olemassa on se riski, että lapsesta kasvaa itsekäs "tyränni". 

Enkä voi kieltää sitä, ettenkö olisi onnellinen siitä että lapseni tykkää pitää huoneensa järjestyksessä ja että kaikilla asioilla on oma paikkansa. Rakkaus siisteyteen ja kauneuteen on aina hyvä asia. 

Eli voisi sanoa, että käteen on näistä vuosista jäänyt paljon. Paljon enemmän kun osasimme toivoa. Nyt vain toivomme, että näiden vuosien aikana on luotu hyvä ja vakaa pohja tulevalle ja että se kestää tulevaisuuden haasteet. Faktahan on se, että ensimmäiset kuusi vuotta lasten elämässä ovat äärimmäisen tärkeää aikaa sillä silloin luodaan yksilön persoonallisuus. 

Nyt 6-vuotiaana alkaa sitten uusi ja erilainen kuusivuotinen kehityskausi ja vuorossa on persoonallisuuden sekä opittujen taitojen kehittäminen. Montessori-koulu on kohta takanapäin mutta ei se meidän elämästä tule häviämään minnekään. Kotona jatkamme edelleen metodin mukaista elämää ja varmasti Montessori-materiaaleja tulen myös tulevaisuudessa hankkimaan lisää kotiin. Ne ovat kalliita mutta tosiasia on se, että niiden avulla oppiminen viedään aivan uudelle tasolle. Montessori-kartat ovat ainakin hankintalistalla sekä myös joitakin matemaattisia juttuja kuten kertolaskutaulu (täällä opettelu alkaa jo heti ensimmäisillä luokilla). 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti